Palstan uskovat

Tahallinen, tietoinen synnin tekeminen on syntiä kuolemaksi.
Heprealaiskirje 10
25 Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.

Toinen on Pyhän Hengen pilkka. Jos kuolee ilman Jeesusta.

28 Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!

Laki voimistaa lihaa, ja langenneen taistelu voi käydä ylivoimaiseksi tuomiosaarnojen jäljiltä. Armo taas on Hengen voimaksi. Siksi ei meidän pidä mennä kenenkään elämään ilman Pyhän Hengen viisautta. Jos et tiedä miten toimia, rukous on se paikka josta tulee aloittaa omassa kammiossasi.
Kaikki johdatus on kohti Jumalaa. Jos me toimimme niin, että langennut menee kauemmaksi Jumalasta, emme ole Herran asialla. Jos sinun viemisinäsi olisi tuomiot (oikeasti tai sinun mielestäsi synti on kuolemaksi), on parempi jättää rukoukset henkilön puolesta, tai ainakin jättää ne muille.
Nuhdelkaa rakkaudessa kutsuen, älkää pettäkö armolla jos ette ole armosta varmoja, älkääkä kadotustuomiota lausuko.
Kaikki tämä rakkaudessa.

Valitse sinäkin niin, että tulos on tällainen:

Minulla on
sama Jumala,
sama Jeesus,
sama Pyhä Henki,
sama Raamattu,
sama oppi,
sama kaste,
sama seurakunta ja
sama ELÄMÄ,
joka oli alkuseurakunnallakin!
Aamen.

http://www.Jeesus-on-Herra.com
___________________________

Emmää ymmärrä siitä yhtikäs mittää. Mää vaan uson etson totta ku taivahan tosi. Ymmärtäähän ton nyt lapskin etson totta ilman selittelyäkin. Mikä siinnon sulle epäselvää? Mulle eimittää!

Aloittaja on ehkä jo saanut riittävän vastauksen kysymykseensä, mutta jaan tässä vielä muutaman ajatuken.

”Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja HÄN ON ANTAVA HEILLE ELÄMÄN, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.”
KOMMENTTI: Veljen puolesta rukoileva pyytää Jumalaa lähestymään veljeä, että hän saisi syntinsä anteeksi ja voisi jatkaa matkaansa Jeesusta seuraten kohti taivaallista kotia. Antaessaan elämän Jeesus antaa syntimme anteeksi, antaa sydämiimme omantunnon rauhan ja ilon olla Jeesuksen lähellä Häntä seuraten. Syntiänsä katuva, parannusta tekevä saa kaikki synnit Jeesuksen ristin perusteella anteeksi. Jos emme tunnusta syntiämme ja tahdo tehdä parannusta, jäämme syntiimme ja synti saa entistä suuremman vallan elämässämme – sellainen ei ole elämää Jeesuksen lähellä eikä Jeesus ole enää koko elämän Herra. Pyhä Henki vaikuttaa Sanan kautta uskovassa sen, että hän tunnustaa syntinsä ja turvaa Jeesuksen veren jatkuvaan puhdistamiseen.

”eräs hellari varasti kaivinkoneen, voiko niin isoa konetta varastaa TIETÄMÄTTÄ”
KOMMENTTI: Kysymys ei ole tietämisestä, vaan TUNNUSTAMISESTA. David toki tiesi, että haureus on kauhistus ja synti Jumalan silmien edessä. Tietoisuus synnin vakavuudesta kuitenkin hämärtyi, kun David jäi seksuaalisen himonsa valtaamaksi ja makasi toisen miehen vaimon kanssa. Sielun vihollisen, Saatanan, vaarallisin ase, on pääsy meidän ajatuksiimme. David tiedosti syntinsä vasta profeetta Naatanin armolahjan kautta. Jumalan Sana on myös tänään se kosketuspinta, jolla lankeemuksemme nousee syyttämään omaatuntoamme. Tiedostamamme synnit tunnustettuamme omatuntomme saa taas rauhan. Jos mieleemme jää vielä syytöstä, syyttäjä ei ole Jumala, vaan ”veljiemme syyttäjä”, Saatana. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että Jeesus antaa katuvalle KAIKKI synnit anteeksi: ne, jotka tiedostamme, ne, joita emme tiedosta, ne, joista pääsemme irti ja myös ne, joita emme maallisen elämämme aikana koskaan voita. Me kaikki olemme syntisiä, mutta katuvalle Jumala lupaa armon ja Pyhän Hengen puolustajaksi.

”tietoista vakavaa syntiä harjoitetaan paljon, eikä vaan syntiä. vieläpä vakavia rikoksia. Lisäksi monessa on synnin paatumus ja rahan himo joka eksyttää”
KOMMENTTI: Tämä vaatisi hyvin laajan Raamatun tutkimisen. Valitettavasti olet oikeassa; elämme luopumuksen aikaa ja seurakunnissa on paljon luopumista Jeesuksesta. Juuda 4: ”Teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka KÄÄNTÄVÄT meidän Jumalamme ARMON IRSTAUDEKSI ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.” Ihminen voi puhua Jeesuksesta ja armosta, vaikka ei elä armossa. Irstautta on kaikki valheessa ja vääryydessä eläminen.


Lopuksi vielä: kysymys on siis tietoisessa syntielämässä elämisestä ilman syntien tunnustamista ja parannuksen tekemistä. Uskova, valossa elävä kristitty tietää, että hän on syntinen ja lankeileva. Hän ei aina puhu oikein niin kuin pitäisi, hän ei aina osaa auttaa, sanoa tai tehdä niin kuin pitäisi.
1. Joh. 3:6 “Kuka ikinä Hänessä pysyy, hän ei tee syntiä…”ja jae 9 ”ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä…”
KOMMENTTI: Ei tee syntiä –ilmaus on preesensissä, joka on jatkuvan tekemisen aikamuoto. Jeesusta seuraava ei voi elää tietoiseen syntiin jatkuvasti sidottuna.

Sama Johannes kirjoittaa samassa kirjeessä: 1:8 ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä” ja heti perään jakeessa 9: ”Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” ja edelleen jakeessa 10 ”Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi ja Hänen Sanansa ei ole meissä”.
KOMMENTTI: Me emme sano, ettemmekö tekisi syntiä, mutta me uskomme Jeesuksen Kristuksen syntien sovitukseen, anteeksiantamiseen ja iankaikkiseen elämään. Koska Hänen Sanansa on meissä, meillä on herkkä omatuntoa Jumalan edessä ja halu ja ihana lupaus elää armossa ja anteeksiantamuksessa. Jos varastamme toiselta vaikkapa kaivinkoneen, me tunnustamme sen Jeesukselle ja uskomme saavamme syntimme anteeksi. Me teemme myös parannuksen, palautamme kaivinkoneen ja pyydämme veljeämme antamaan myös anteeksi rikkeemme. Me tiesimme, että kaivinkoneen varastaminen väärin, mutta ajaessamme omaa etuamme sokeuduimme täysin. Tämä tekee synnin taakasta raskaan, mutta Jeesuksen armo vapauttaa meidät kaikista syntiemme taakoista.

Eli tietoinen synnin tekeminen paaduttaa aina ihmistä enemmän tai vähemmän ja näin on vaara että ihminen luopuu Jumalasta lopullisesti?

Asia on juuri niin kuin sen ilmaisit. Tietoista syntiä tekevä voi säilyttää ulkoisen kristillisen olemuksensa, mutta hän on luopunut "ensimmäisestä rakkaudestaan", jonka hän kerran kohtasi ristillä synnit sovittaneessa Jeesuksessa. Paavali kohtasi paljon seurakuntalaisia, jotka kylläkin puhuivat Jeesuksesta ja joista monet olivat nousseet seurakunan johtoon ja julistustehtäviin. He eivät kuitenkaan ojentautuneet elämässään Jumalan Sanan mukaan. He eivät olleet Jeesuksen seuraajia vaan pelkästään Jeesus-aatteen kannattajia. Paavali sanoo suoraan, että he ovat "valheveljiä" ja heidän loppunsa on kadotus. Julistus oli vääristynyttä: sen keskeisenä sisältönä ei ollut enää ristillä syntimme sovittanut Jeesus Kristus.

Elävän uskovan vääjäämätön merkki on katua syntejään ja tunnustaa ne, sekä halu hylätä syntielämä. Uskovalla on oikea Herran pelko, sillä hän tiedostaa ja ymmärtää Raamatun Sanasta, että moni luopuu uskosta ja alkaa elää maailmassa Jumalan Sanan vastaista elämää. Sananlaskut 27:13-14: "13 Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä."

Jokainen meistä lankeaa joskus. Kysymys on juuri tietoisesta synnistä irtautumisesta ja sydämen halusta omistaa Jeesuksen verellä pesty, puhdas omatunto. Uskova ei ole kuin sika, joka haluaa elää synnin rapakossa - hän on lammas, jota Hyvä Paimen johdattaa. Jumalan Sana on uskovan ravinto ja samalla myös ihana tien viitta matkalla Taivaaseen. "Sinun Sanasi on jalkaini lamppu ja valo minun teilläni". Jesaja 66: "Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä."

Siunausta päivääsi!

Nimimerkki Tietoinen synti kirjoitti erittäin raamatullisen ja ymmärrettävän tekstin. Koska "Sukset ristissä" ei osannut sitä lukea, niin yritän sen hänelle lyhyesti suomentaa. Uskova ihminen lankeaa elämässään syntiin monella tavalla, mutta hän tunnustaa ne Jeesukselle, tekee synneistä parannusta ja haluaa seurata Jeesusta puhtaalla omallatunnolla. On eri asia rypeä sielunsa kyllyydestä synnin rapakossa kuin likaantua matkalla. Syntiin lankeamisen, likaantumisen saa anteeksi ja saa puhdistua ristin juurella - synnissä rypevä ja parannusta tekemätön jää rapakkoonsa tulematta pesupaikalle.

Tietoinen synti vastasi mielestäni erinomaisesti "Sitäjköä" -nimimerkin kysymykseen. Vielä kerran: tietoisessa synnissä elävä on vaarallisilla vesille, jossa sydän voi paatua ja ihminen luopuu Jumalasta lopullisesti. On surullista, että jonkin hyvin vakavan kysymyksen edessä täällä joutuu lukemaan sellaisia pahanilkisiä kommentteja kuin mitä Sukset ristissä kirjoitti.

Ulkoinen moitteeton käytöksemme, ulkoiset hengelliset sanat, hurskaat hymymme ja ulkoisen olemuksemme näkyvä puhtaus ei auta - Jumalalle kelpaa vain Jeesuksen veressä sisäisesti pesty, Jeesusta elämässään Herranaan ja Vapahtajanaan kunnioittava uskonveli ja -sisar.

"Tietoinen synti" antoi asiaan erittäin selventävän kohdan Sananlaskuista. Kiitos Jumalan Sanasta.