Oliko asiat ennen paremmin, maistuiko kahvi paremmalta tai jäikö fax -laitetta ikävä?
Yksi asia on selvä. Tilastot kertovat, että esim. 70-luvun amerikkalaisen yhtiön toimitusjohtaja tienasi noin 20 kertaa enemmän kuin rivityöntekijä. Nykyään suhde on isompi kuin viitsii tähän edes kirjoittaa...
Haittaako tuo edes ketään? Meillä kun on nyt ihan erilainen menestymisen kulttuuri.
Ei menestymättymyys ole kenekään vika, samoin kuin esim. homoseksuaalisuus, vinot hampaat, huono pukeutuminen tai yhteisen hyvän arvostus. Kaikki tyynni tavallaan arvottomia ominaisuuksia kansantalouden näkövinkkelistä.
Ongelmaksi on noussut kuitenkin tuon vinkkelin taloudettomuus. Tai miten pitäisi nähdä merkittävimpien yrityksiemme johtajien haluttomuus kommentoida / linjata / ohittaa tasavallan presidentin esimerkillään osoittamaa toivetta tietynlaisesta kohtuullisuuden ihanteesta.
Siinä ei tiettävästi kuitenkaan presidentti itse - niin kuin ei kai kukaan mukaan - odottanut johtajien toimesta mitään järisyttävää ryntäystä omien palkkojen alentamisen puolesta. Sehän on selvää, että työ on vaativa, edut epävarmat ja nokkijoita joka nurkka täynnä.
Tuohon 70-luvun maailman arvoihin on kuitenkin jopa amerikan puitteissa ikävä;
Silloin yrityksien johtoon ei päässyt, ellei ymmärtänyt alasta mitään, ja lähtö tuli jos diilit meni pieleen tai habitus ei muuten ollut tilanteen tasalla. Johtaja oli tavallaan se yksi määrittelemätön kenttäpelaaja, ei "nakkisuojasta" räiskivä sala-ampuja.
Silloin ennen johtajaa usein myös arvostettiin oman henkilökohtaisen maineen ja mammonan "peliin" laittamisesta. Johtaja nähtiin nykyistä enemmän "yrittäjänä" ja sitä kautta automaattisesti samaan maaliin pelaavana joukkuetoverina ennemmin kuin nykyisten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajat.
Suuri syy lienee "Kiina-ilmiössä", jossa periaatteessa kaikkeen järkevään ja perusteltuunkin toimintaan on helppo liittää epäilys siitä, että jokaisen päätöksen kautta tarkoitus on vain ujuttaa kaikki ulkomaille ja varmistaa sihteerille vara-asunto Espanjaan.
Riippumatta siitä, miten väärässä tai oikeassa minkä tahansa kotimaisen yrityksen johto toimissaan onkin, on silti syytä pitää mielessä yksi tärkeä asia: kuinka monta kertaa parempi tai tärkeämpi yrityksen johtaja on rivityöntekijään verrattuna?
Ovatko päätökseni tai toimeni niin ainutlaatuisia, että voin vakuuttaa itselleni 200-kertaisen palkan, vaikka en edes ohjattuna osaa käyttää laitetta, jota alaiseni osaa mainitulla palkkaerolla?
Et johtajana ehkä itse osaa näitä asioita hahmottaa, niin vierailta ne tuntuvat...pitäisikö siis jonkun muun puuttua asiaan?
Yksi asia on selvä. Tilastot kertovat, että esim. 70-luvun amerikkalaisen yhtiön toimitusjohtaja tienasi noin 20 kertaa enemmän kuin rivityöntekijä. Nykyään suhde on isompi kuin viitsii tähän edes kirjoittaa...
Haittaako tuo edes ketään? Meillä kun on nyt ihan erilainen menestymisen kulttuuri.
Ei menestymättymyys ole kenekään vika, samoin kuin esim. homoseksuaalisuus, vinot hampaat, huono pukeutuminen tai yhteisen hyvän arvostus. Kaikki tyynni tavallaan arvottomia ominaisuuksia kansantalouden näkövinkkelistä.
Ongelmaksi on noussut kuitenkin tuon vinkkelin taloudettomuus. Tai miten pitäisi nähdä merkittävimpien yrityksiemme johtajien haluttomuus kommentoida / linjata / ohittaa tasavallan presidentin esimerkillään osoittamaa toivetta tietynlaisesta kohtuullisuuden ihanteesta.
Siinä ei tiettävästi kuitenkaan presidentti itse - niin kuin ei kai kukaan mukaan - odottanut johtajien toimesta mitään järisyttävää ryntäystä omien palkkojen alentamisen puolesta. Sehän on selvää, että työ on vaativa, edut epävarmat ja nokkijoita joka nurkka täynnä.
Tuohon 70-luvun maailman arvoihin on kuitenkin jopa amerikan puitteissa ikävä;
Silloin yrityksien johtoon ei päässyt, ellei ymmärtänyt alasta mitään, ja lähtö tuli jos diilit meni pieleen tai habitus ei muuten ollut tilanteen tasalla. Johtaja oli tavallaan se yksi määrittelemätön kenttäpelaaja, ei "nakkisuojasta" räiskivä sala-ampuja.
Silloin ennen johtajaa usein myös arvostettiin oman henkilökohtaisen maineen ja mammonan "peliin" laittamisesta. Johtaja nähtiin nykyistä enemmän "yrittäjänä" ja sitä kautta automaattisesti samaan maaliin pelaavana joukkuetoverina ennemmin kuin nykyisten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajat.
Suuri syy lienee "Kiina-ilmiössä", jossa periaatteessa kaikkeen järkevään ja perusteltuunkin toimintaan on helppo liittää epäilys siitä, että jokaisen päätöksen kautta tarkoitus on vain ujuttaa kaikki ulkomaille ja varmistaa sihteerille vara-asunto Espanjaan.
Riippumatta siitä, miten väärässä tai oikeassa minkä tahansa kotimaisen yrityksen johto toimissaan onkin, on silti syytä pitää mielessä yksi tärkeä asia: kuinka monta kertaa parempi tai tärkeämpi yrityksen johtaja on rivityöntekijään verrattuna?
Ovatko päätökseni tai toimeni niin ainutlaatuisia, että voin vakuuttaa itselleni 200-kertaisen palkan, vaikka en edes ohjattuna osaa käyttää laitetta, jota alaiseni osaa mainitulla palkkaerolla?
Et johtajana ehkä itse osaa näitä asioita hahmottaa, niin vierailta ne tuntuvat...pitäisikö siis jonkun muun puuttua asiaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin tai riitttääkö paperiduunarille 60 000eur/V ja 12,5 pekkasta ja viikon taviloma ja kuukauden kesäloma ja päälle saikut ja lapsen sairastelu ym ja kaikki palkalla!
Aika typerä kommentti joka ei millään lailla edes liity aiheeseen. Sinne vain paperitehtaalle töihin jos se sinua niin kiinnostaa. On niitä vieläkin muutama Suomessa.
Normaalia suomalaista kateutta. Itse kouluttaudutaan automekaanikoksi ja sitten itketään yöt ja päivät kun jollain toisella alalla tehdään enemmän rahaa.
Vai oletko joskus itse törmännyt työpaikkaan missän TYÖNTEKIJÄT PÄÄTTÄVÄT OMAT PALKKANSA?
Minusta tuntuu ettei paperityöntekijöiden palkkoja kadehdi toiset duunarit vaan talouseliitti, yrittäjät, sijoittajat jota kateellisempaa, itsekkäämpää ja röyhkeämpää sakkia ei maanpäältä löydy.
mikä toi 60 000e palkka muka on.... itse saan 54 000e/v vaikka oon päiväduunissa , helppo metallialan homma.. saan vielä kaikista sairaskuluistakin mitä kela ei maksa , takasii, silmälasitkin ilmaiseksi... sekä työhön että kotiin ja paljon muuta mitä et keksikkään... sinä, kuka on ahne.
Kerroppa satusetä se helppo metalliala josta saa 54000 €/ v
ensinnäkin olen täti... toisekseen olen ollut alalla 37v.... kolmanneksi olen koko ajan ollut samassa työpaikassa... neljänneksi osaan kaikki työpaikkani työt alusta loppuun.Itäsuomi on sijainti paikka.Ei ole mikään uskonkappale eikä sun tarvi uskoakaan, itse uskon kun verokortti niin sattui näyttämään.Mulle riittää se.
Älä satutäti jauha paskaa.
Kyllä kaikki tietää että paperiteollisuus on ulkoistettu ja palkat ei duunareilla varmasti ole yli 50.000 e/kk.
Normaalisti kukaan ei oikeastaan voi normaalijärkisiksi todettujen ihmisten kesken olla toista 200 kertaa älykkäämpi, tehokkaampi tai "viisaampi"
On totta, että visionäärit ovat perustaneet merkittäviä yrityksiä, luoneet omaisuuksia jne. Mutta pitää muistaa, että palkkajohtamisessa ollaan töissä ja edut pitäisi muodostua tuloksen mukaan. Lähtökohtainen 200 kertaa "arvokkaampi" tai pätevämpi palkkausajatus jopa johtotasolla on oikeastaan aika lapsellinen ja nykyisessä yhteiskunnassa selkeä epätasa-arvon siemen. Ei siis niin ettei ymmärrettäisi johtajan merkitystä tai panosta, mutta maksetaan sitten kun tuo yli-inhimillinen taito on tuonut rahat kotiin, ei ennen...