PÄIVÄN SANA

Vähäsarjan päivän sanaan - amen.

Päivän Sana

Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

Jes. 53:4-5 (KR33/38)

Ja Amen myös aiempaan sanaan.

Todella sielua virvoittavaa sanaa.

Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää.
2 Kor. 9:7–8
Päivän sana
lupaus-kantaa. Kaikki, mitä omistamme, on vain lainaa Jumalalta. Siksi kukkaromme nyörin pitäisi olla sopivan löysällä ja antamisen mielen herkässä. Kovin helposti alamme varmistaa elämäämme rahalla tai omaisuudella. Nämä voivat kadota kuitenkin hetkessä, eikä niiden turva ole koskaan riittävä. Jumala tahtoo meidän antavan omastamme hyvillä mielin ja iloisesti. Hän pitää puolestaan meistä hyvää huolta. Mitään ei tule puuttumaan, mistään oleellisesta emme tule jäämään paitsi. Jos meille on suotu paljon omaisuutta, on meillä annettavaa sitäkin runsaammin. Rikkautta on meille suotu siksi, että palvelisimme toisiamme Jumalan antamalla hyvällä ja auttaisimme kaikkia, erityisesti uskonystäviämme.
Juha Vähäsarja

Päivän Sana

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.

Room. 5:8-9 (KR33/38)

Armahda minua, Jumala, armahda minua, sinuun minä turvaan. Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, kunnes myrsky on ohitse.
Ps. 57:2

lupaus-kantaaArmahda minua, Herra, kun tuuli ja myrsky käyvät ylitseni, eikä minulla ole minkäänlaista suojapaikkaa. Tämä rajuilma on liian raastava, enkä kykene sitä kestämään. En löydä ihmisiltä suojaa enkä näe tässä pimeydessä, mihin pitäisi mennä turvaan. Käperryn nyt vain eteesi ja rukoilen, että ottaisit huutoni korviisi ja antaisit väkevän kätesi avukseni. Minä tahdon turvan siipiesi suojasta, niin kuin linnunpoikanen saa suojan emonsa siipien alta. Näin rukoilen ja odotan. Jospa nuhtelisit tuulta ja käskisit merta, sanoisit myrskylle: ”Vaikene, ole hiljaa!” Kun sinä näin käsket, merenkin on toteltava; kun sanot kivulle ”jo riittää”, sen on silloin päätyttävä. Vain sana sinulta, Jumalani, ja olen taas terve. Vain sana, ja saan jälleen rauhan.
Teksti:Juha Vähäsarja

Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittoaa sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan pojaksi. Luuk.1:35
Päivän luvut: Ap.t.3 Joos.8.

Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Room.11:33

Sinä, jonka käteen minä tartuin, jonka minä toin maan ääristä ja kutsuin kaukaisimmista kolkista, jolle minä sanoin: ”Sinä olet palvelijani, minä olen sinut valinnut, en sinua väheksynyt.” – Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi – minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.
Jes. 41:9–10

lupaus-kantaaJumala avaa ajoittain ovia ja kehottaa kulkemaan kohti uutta. Vanhat tiet on kuljettu loppuun, ehkä ei ole mahdollista enää niille jäädä. Mitä kauemmin on kuljettu vanhaa tietä, sitä vaikeampaa on uskaltautua uudelle. Tarvitsemme toisten rohkaisua ja sisäistä varmuutta siitä, että siirrymme eteenpäin Jumalan tahdosta. Vanha, koeteltu luterilainen perinne on se, että uuteen rohkaistutaan lähtemään kun on sekä ulkoinen kutsu että sisäinen kutsu. Avattu ovi on ulkoinen kutsu, sisäisen kanssa joudumme ehkä kamppailemaan kovemmin. Saisiko Jumalan sana olla nyt rohkaisemassa sinua, joka pelkäät edessäsi olevia uusia haasteita? Hän sanoo sinulle: ”Minä olen sinut valinnut; älä pelkää, minä olen sinun kanssasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.”
Teksti on Juha Vähäsarja

Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen, vaan hän luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisen kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Fil 2:5-11.

Päivän sana

Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo.
Room. 15:13

Uskosta puhutaan paljon, rakkaudesta vielä enemmän, mutta toivosta vain vähän. Kuitenkin toivo on Pyhän Hengen keskeisimpiä lahjoja. Se on uskon sisar, joka kannattelee meitä sellaisina hetkinä, kun kaikki muuttuu hämäräksi tai pimeäksi. Toivo rohkaisee luottamaan Herran läsnäoloon, vaikka sitä ei voisi kokea. Toivo pitää Jumalan lupauksia luotettavina ja myös itseä koskevina, vaikka usko olisi heikko. Toivo on Raamatun mukaan elämän ankkuri, joka ulottuu ajan rajan toiselle puolelle. Toivo vain vahvistuu koettelemuksissa: ”Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.” (Room. 5:3–5)
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.

Niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni Jer. 18:16

Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’”
Matt. 4:4
Ihminen ei elä hänelle tarkoitettua elämää ilman Jumalaa. Hän rakentaa vain omia pilvilinnojaan tai yrittää selviytyä seuraavaan päivään ilman suuntaa ja päämäärää. Olemme taitavia huijaamaan itseämme ja unohtamaan kaiken kiusallisen pohtimisen, kuten elämän rajallisuuden.

Jokaista kuitenkin kutsutaan löytämään elämänsä tekijänsä luota. Jumalan sana on todellinen elämän leipä, joka ravitsee terveydellään ja virvoittaa tuoreudellaan. Jumalan sana antaa toivon ja viitoittaa hyvän elämän suunnan. Se tuo sydämiimme armon ja lahjoittaa luottamuksen Jumalan rakkauteen. Sen voima on välttämätöntä tätä ja tulevaa elämää varten.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kanta

Juuri niin. Evästä uuteen päivään.

Päivän Sana

Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa.

Ps. 16:8-9 (KR33/38) Raamattu uskonkirjat.net

Sain myös sanan viime yön aikana. Henkeä älkää sammuttako.

Taivaan äärestä se lähtee ja kaartaa taivaan toiseen ääreen, eikä mikään jää sen paisteelta piiloon. – – Herran sana on puhdas ja aito, se pysyy iäti.
Ps. 19:7, 10

Jumalan sana näyttää meille, kuka Jumala on ja millainen ihminen on. Jumalan sana osoittaa ihmiskunnalle sen tulevaisuuden. Maailman aika tulee päättymään, ja jokainen koskaan elänyt ihminen tullaan tuomaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen eteen tekemään tiliä elämästään. Jumala osoittaa jokaiselle hänen tekonsa sen mukaan, kehen hän on elämässään turvautunut. Vapahtajasta turvaa etsineet kuulevat Elämän kirjaan kirjoitetut hyvät tekonsa ja heidät päästetään kotiin. Vapahtajalle selkänsä kääntäneet kuulevat pahat tekonsa ja heidät karkotetaan pois. Mikään tai kukaan ei jää sanan kirkkaan valon paisteelta piiloon. Kaikki, mitä on tapahtunut taivaan äärestä toiseen, paljastuu.

Psalmi 37

3 Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;
4 silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.
5 Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.
6 Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.
7 Hiljenny Herran edessä ja odota häntä

Hän on kuitenkin tullut tähän maailmaan vain kerran, nyt aikojen lopulla, hävittääkseen synnin uhrillaan.
Hepr. 9:26

Jumalan Karitsa hävitti koko maailman synnin uhrillaan. Siinä on meidän toivomme ja lohdutuksemme. Itse tahtoisimme kyllä pelastaa itsemme ja maailmamme ja puunata ne puhtaaksi Herrallemme. Kaunis ajatus, vaan turha toivo. Pyrimme toki elämään niin, ettemme loukkaisi Jumalan Pyhää Henkeä tekemällä ehdoin tahdoin syntiä. Mutta on kokonaan eri asia perustaa pelastumisen toivonsa hyviin tekoihin kuin perustaa se Jumalan Karitsaan, joka poisti synnit uhrillaan. Kun Jeesuksen sovitustyö saa olla uskonlepomme pohjana, me voimme iloiten palvella Herraa. Ei siksi, että pelastuisimme niiden tekojen tähden, vaan kiitoksena uskon lahjasta. Raskas taakka ja orjan työ saa vaihtua iloiseen palveluun ja Jumalan lasten vapauteen. Ovathan nämä kaksi olotilaa kuin yö ja päivä.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Herran ääni sanoi: ”Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.” Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan.
1 Kun. 19:11–13

Pyhän Hengen voimakkain puhe kuiskataan hiljaa sydämelle. Maailmassa kuunnellaan tarkimmin sel88 laisia, joilla on suurin ääni tai vahvin tahto. Maailman voima alistaa ja pakottaa, käskee väärään ja kieltää oikean. Jotta Herran hiljainen puhe tulisi kuulluksi, täytyy tosin rajumyrskyn usein ravistella elämää ja omien voimien kulua loppuun. Kun myrsky, rajuilma ja polttavan tulen liekit ovat koetelleet eikä Herraa ole niistä löytynyt, on aika hiljentyä kuuntelemaan. Pään painuessa tulee Herra lähelle kuin vieno tuulen henkäys ja sanoo tuskin kuultavasti: ”Sinä olet minun, eikä kukaan ryöstä sinua minun käsistäni.” Sielu tyyntyy, rauha täyttää mielen. Peitän kasvoni, sillä Herra on puhunut ja olen saanut armon kuulla sen.

Karmelinvuorella Elia kääntyi kansan puoleen ja sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” Kansa ei vastannut hänelle mitään.
1 Kun. 18:21
Kansankirkkomme suuri vaara on pyrkiä miellyttämään kaikkia ja lopulta ei ketään. Yhteiskunnan julkiset ja erityisesti median eettiset mallit ja yksilöitten moraalikäsitykset kokeilevat aina rajoja. Kompromissien myötä rajat liikkuvat yhä kauemmas Raamatun malleista. Olemalla vain samaa mieltä kuin Raamattu muuttumattomine ohjeineen, muututaan jatkuvasti radikaalimmaksi maailman silmissä. Kirkon, erityi89 sesti sen johtajien, on valvottava opetustaan ja elämäänsä, että ne pysyisivät Jumalan sanan mukaisina. Muuten etäännytään kristikunnan marginaaliin ja liikutaan todellisen maailmanlaajan kirkon ulkopuolelle. Jossain kulkee raja, jossa on todettava Elian tavoin: on seurattava joko Jumalaa tai Baalia – kahteen suuntaan ei voi horjua.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Päivän sana


Mutta kuka huomaa kaikki erehdyksensä? Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe.
Ps. 19:13

Synniksi laskemme vain tahalliset väärinteot. Muut syntisyyteemme viittaavat tekomme kuuluvat joukkoon inhimilliset heikkoudet tai tahattomat vahingot. Jumala tahtoo kuitenkin asettaa sisimpäämme totuuden. Hän tahtoo meidän olevan totuudellisia salatuimpaan saakka. Näin asioita katseltaessa käsitys syntisyydestämme muuttuu aivan toiseksi. Syntiä ovat kyllä näkyvät tekosynnit, joskin ne ovat lopulta synneistä helpoimmin selätettäviä. Vaikeampia ovat omahyväisyyden ja ylpeyden, erityisesti hengellisen ylpeyden, synnit. Niitä emme tunnista tai näe ja, jos näemme, emme tahdo myöntää todeksi. Jeesuksen sovitustyö koskee onneksi koko maailman kaikkea syntiä. Jeesuksen veri puhdistaa niistäkin synneistä, joita en kykene havaitsemaan.

--------------------------------------------------------------------------------
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Päivän sana

Mutta joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu.
Ap.t. 2:21
Tämä lause on maailman ihaninta evankeliumia. Jokainen, joka huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä pelastuu. Pelastuu varmasti! Sana ei laita painoa ihmisen onnistuneelle elämälle, inhimillisesti ymmärretylle ”vahvalle uskolle”, kokemusten pakkopaidoille tai uskonnollisille värinöille. Ehto on sama kuin aikoinaan Israelin kansalle, jolle riitti, että pihtipielissä oli Karitsan verta, ja niin kuolema kulki ohitse. Ei ylivoimaisia vaatimuksia, vain pyhä veri pihtipielissä.

Apostoli vakuuttaa, että se, joka huutaa avuksi Jeesuksen nimeä, pelastuu. Hän on verellä merkitty. Heikoinkin kykenee aina huutamaan, vähintään sydämessään huokailemaan. Kun kohde on oikea, niin huokauskin kuullaan huutona.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Päivän sana

Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.
Hepr. 12:2
Pyhä, puhdas ja synnitön Jumala suostui inhimilliseen ja vaatimattomaan elämään. Jeesuksessa hän saapui elääkseen ihmisenä ihmisten joukossa, alentaakseen itsensä yhdeksi meistä ja ollakseen kuuliainen karuun ristinkuolemaan asti. Häpeästä välittämättä hän suostui nostettavaksi alastomana ristille ja kuolemaan pahimman ryövärin kuoleman. Häpeästä, ihmisten pilkasta ja kiittämättömyydestä huolimatta hän kuoli meidän syntimme päällään, että me voisimme päästä rauhaan Jumalan kanssa. Niin paljon hän rakasti meitä. Edessä olevan ilon tähden hän sen teki. Tuleva ilo oli iloa siitä, että tähän ristintekoon turvaavat saapuvat pian kotiin hänen luokseen.

Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.
Jes. 54:10
Vuoret voivat järkkyä ja kukkulat horjua paikoiltaan, kun maan mahtavat voimat jylläävät. Aallot saattavat viedä kaupunkeja mukanaan ja tulivuoret polttaa ne poroksi. Jumalan vakaata rakkautta ei voi silti mikään voima maailmassa horjuttaa. Jumala on rakkaus ja hän rakastaa jokaista luomaansa ihmistä, myös sinua, itsensä tähden. Siksi hänen rakkautensa on ehdotonta, kokonaisvaltaista eikä se etsi rakastamastaan kohteesta ensin rakastettavuutta. Jumala rakastaa sinua, vaikka olisit kääntänyt hänelle selkäsi ja juoksisit häntä parhaasi mukaan pakoon. Sittenkin hän rakastaa viimeiseen saakka eikä tahdo mitään muuta kuin tehdä sinulle hyvää ja viedä sinut taivaaseen. Jos käsityksesi Jumalasta on jotakin muuta, johtuu se joko uskovien surkeasta käytöksestä tai siitä, ettet koskaan ole tutustunut Jumalaasi kunnolla.

Amen ja siunausta päiväänne!

Köyhät ja kurjat etsivät vettä, mutta sitä ei ole, heidän kielensä on janosta kuivettunut. Minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää. Paljaille kukkuloille minä puhkaisen jokia, notkelmiin lähteitä. Autiomaan minä muutan vesilammikoiksi ja kuivan hietikon lähteiden maaksi.
Jes. 41:17–18

Ovatko virvoittavat sanan lähteet jo kokonaan kuivuneet vai etsitäänkö niitä vain vääristä paikoista? Jos tarjolla ei ole kuin korvikkeita ja pilaantuneita lähteitä, alkaa Jumalan kansa voida nopeasti pahoin. Kielet kuivettuvat ja usko hiipuu. Jokaisen kristityn pyhä tehtävä on rukoilla lakkaamatta elämän Herraa, että hän antaisi sanansa elää keskellämme, että hän puhkaisisi kukkuloille jokia ja notkelmiin lähteitä kaikkien janoisten juoda. Herramme, joka on uskollinen, kuulee meitä eikä meitä hylkää. Hän antaa mielellään Pyhän Henkensä pyytävälle. Jumalan sana tuo taas hänen kansalleen virvoituksen, ja janoiset löytävät lähteiden maan. Sydämet saavat lohdutuksen.

Room. 10:4
Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.

Luuk. 6:37
Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

Room. 8:1
Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.

2. Kor. 3:6
joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.

Armoahan se on, jos joku omassatunnossaan Jumalaan sidottuna joutuu syyttömästi kestämään kärsimyksiä. Mitä erinomaista siinä on, jos te kestätte silloin, kun teitä kuritetaan tehtyänne väärin? Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa. Sillä siihen teidät on kutsuttu. Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään. 1.Piet.2.2:10-21

Kovin ajankohtaisia sanoja myös kristillisessä, luterilaisessa Suomessa. Saat uskoa lähes mitä tahansa ja elää miten tahansa, mutta jos pidät kiinni Jumalan sanan ohjeista ja tahdot elää niiden mukaisesti uskonopillisesti ja eettisesti, olet pian oikeuden edessä. Lähimmäisen rakkaus on vaihtunut tasa-arvoon ja samanlaisuuteen, vastuu oikeasta ja väärästä on jätetty katsojan silmien varaan. Jos pidämme kiinni kristityn tavoin Jumalan sanasta ja sen määrittelemästä totuudellisuudesta ja rakkaudesta, saatamme joutua maksamaan periaatteestamme kovan hinnan. Kristittyinä emme kuitenkaan voi muuta. Toinen tie toisi omalletunnolle vahingon.

Kiitos sanasta. Hyvää jatkoa päivälle,

Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi. Päivällä ei aurinko vahingoita sinua eikä kuunvalo yöllä.
Ps. 121:5–6

Kun elämässä on kaikki hyvin, on vaikeaa valvoa ja pysyä hereillä. Elämän kulkiessa mutkitta, näyttää kaikki sujuvan hyvin ilman Jumalaakin. Tämä on tietysti surkea harhakuvitelma. Kun kaikki on hyvin, on syytä pitää mielessä elämän väliaikaisuus ja olla valmis niihin hetkiin, jolloin koetukset saapuvat. Meidän vartijamme onneksi valvoo aina eikä hän väisty hetkeksikään viereltämme. Ei silloinkaan, kun elämässä on yö ja Jumalan avun ja läsnäolon voi vain aavistaa, muttei nähdä tai tuntea. Älä rakenna uskoasi näkemisen tai kokemisen varaan, koska ne jättävät meidät niin helposti. Jumalan sanan lupaukset sen sijaan eivät jätä, eivät varsinkaan silloin, kun meitä ympäröi yö. – Tänään hän vakuuttaa olevansa suojaava varjo, joka ei väisty viereltämme. Meitä ei vahingoita aurinko eikä pimeä.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Lohdullista lukemista taistelujenkin keskellä.

Ps.116:1-9, Jes.43:10-12

Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte edelmää, sitä hedelmää joka pysyy.
Joh. 15:16

Nämä Jeesuksen sanat ovat heikon kristityn suuri lohtu. Niille, jotka ovat väsyneet olemaan vahvoja uskovia tai jotka ovat tehneet ratkaisuja Jumalan puoleen kerta toisensa jälkeen tehdäkseen niitä kohta taas uudelleen, sanat ovat kuin huutomerkki: lopeta loputon yrityksesi pelastaa itsesi olemalla kelvollinen ja Jumalan rakkauden arvoinen! Jumala ei rakasta sinua siksi, että olisit niin rakastettava tekojesi tähden. Olet sitä siksi, että Jumala on sinut suunnitellut ja tehnyt. Eikä Jeesus pelastanut sinua sinun hurskautesi tähden vaan kuoli ristillä sinun syntiesi vuoksi. Etkä sinä ole tullut kristityksi siksi, että olet valinnut Jumalan, vaan siksi, että Jeesus itse valitsi sinut omakseen. Tuhansien joukosta juuri sinut, miksi? Siksi, että hän itse niin päätti. ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.”

--------------------------------------------------------------------------------
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?
Ps. 27:1

Tiellemme osuu pelottavia ihmisiä. Kaikkia emme voi kiertää, vaikka haluaisimme. Joskus joudumme kohtaamaan sellaisia, jotka tahtovat meille suoranaista pahaa. On masentavaa ja pelottavaa joutua toisen vähättelyn tai vihan kohteeksi.

Herramme johdattaa joskus tällaistenkin kokemusten läpi, jotta oppisimme tuntemaan hänen voimansa. Luther kiitteli kovimpia vastustajiaan parhaimpina opettajinaan.

Ketä siis pelkäisin, kun Jeesus kääntää vihollistemme juonetkin palvelemaan omaa suunnitelmaansa elämässäni? Mitä voisi voitettu vihollinen Jeesukseen turvaavalle tehdä? Vaikka me olisimme säikkyjä ja pelkäisimme oksienkin rasahdusta, olemme Jeesuksen haavoitettujen käsien suojassa. Hän turvaa koko elämän, ei vain osan siitä.

--------------------------------------------------------------------------------
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Nämä sanoivat: ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.”
Ap.t. 1:11

Uskossa eläminen saattaa harhautua taivaalle katseluksi. Yhtäkään askelta ei uskalleta ottaa ennen kuin on saatu merkki Jumalalta tai profetia kanssakulkijalta. Jokainen oksan rasahdus pelästyttää, ja uskon lepo, jos sitä on ollutkaan, haihtuu ahdistavaan uskonnollisuuteen. Oman elämän lisäksi merkkien etsiminen keskittyy lopunaikoihin. Maailmantapahtumat saavat villejä tulkintoja ja pahimmillaan erilaisia aikamääreitä. Ihminen haluaa niin vahvasti nähdä, ettei malta siksi odottaa Jumalan aikaa omassa elämässään tai maailman lopun tapahtumissa.

Levollinen usko sen sijaan laskee katseensa taivaalta lähimmäisiin, omasta sydämestä Jeesuksen sovitustyöhön ja löytää rauhansa. Kun omatunto on levossa, elämä sovitettu Kristuksen pyhässä veressä, ei tarvitse haikailla muuta. Voi odottaa Jeesuksen paluuta rauhassa ja valmiina, ja samalla elää tätä elämää täyteläisesti, sellaisena kun se meille iloineen ja suruineen annetaan. – Sydämessä on Jumalan rauha.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Kun Pilatus näki, ettei mitään ollut tehtävissä, ja kun meteli yhä paheni, hän otti vettä, pesi kätensä väkijoukon nähden ja sanoi: ”Minä olen syytön tämän miehen vereen. Tämä on teidän asianne.” Kaikki huusivat yhteen ääneen: ”Hänen verensä saa tulla meidän ja meidän lastemme päälle!”
Matt. 27:24–25
Olisi houkuttelevaa päästä Jeesuksesta ja koko Jumalan olemassaolon kysymyksestä pesemällä kätensä asiasta ja toteamalla, ettei voi ymmärtää eikä tietää. Mutta vaikka kuinka käsiä pestäisiin, kysymys jää silti henkiin. Jeesus ei jätä ketään rauhaan, vaan haastaa ottamaan lopulta kantaa puolesta tai vastaan. Ne, jotka sanovat, etteivät voi tietää, eivät edes tahdo tietää. Ne, jotka kokeilevat, onko Raamatun oppi Jumalasta totta vai ihmisten keksintöä, löytävät yleensä tiensä kristittyjen joukkoon. Testi osoittautuu siis vaaralliseksi. Mieluummin jäädäänkin pesemään näennäisesti käsiä ja leikkimään, ettei kysymys ole tärkeä. Vakavaksi kaiken tekee se, että meidän päätöstemme siunausta tai kirousta kantavat myös tulevat sukupolvet. Uskallammeko jättää tutkimatta, oliko Jeesus Jumalan Poika?

--------------------------------------------------------------------------------
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata.
Joh. 19:17

Jeesuksen jokainen askel oli askel kohti ristinkuolemaa. Hän kantoi jo täällä kulkiessaan ihmisten sairauksien, syntien ja epäuskon taakkaa. Jumala oli itse ihmisenä keskuudessamme, mutta me olimme sokeita sitä tunnistamaan. Jeesus ihmetteli usein epäuskoamme ja vähäuskoisuuttamme. Samanlaisia me olemme yhä vieläkin, sillä ihminen ei muutu paremmaksi ennen taivasta. Jeesuksen ristintie oli kärsimysten tie monella tavalla. Hän tunsi fyysisen ja henkisen tuskan pohjaan saakka. Mutta hänen harteillaan oli myös ihmiskunnan koko syntien taakka, ja lopulta Jumalakin hylkäsi hänet pelastuksemme tähden. Ristinkuolema ei ollut todellakaan jumalallinen näytelmä, vaan syvä tuskien täyttämä taistelu, jonka ihmiseksi tullut Jumalamme meidän hyväksemme voitti.

--------------------------------------------------------------------------------
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani! Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa. Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi! He ylistävät sinua alati.
Ps. 84:4

Kuinka suuri lahja onkaan uskovalle kansalle alttarin sakramentti, pyhä ehtoollinen. Kuolemattomuuden lääkkeeksi kutsuttu ateria on katettuna jatkuvasti meidän edessämme, ja olisi silkkaa epäuskoa ja pyhän halveksimista jättää sen siunaus vastaanottamatta. Jeesus itse aloitti ehtoollisen jakamisen ja kehotti meitä seuraajiaan liittymään tähän pyhän aterian viettäjien katkeamattomaan ketjuun. Hän antaa alttarillaan ruumiinsa ja verensä syntiemme anteeksiantamiseksi ja hän liittää meidät ajat ja paikat ylittävään pyhien yhteyteen, Kristuksen ruumiin jäsenyyteen.

Löytäkööt meidänkin lapsemme pesäpaikkansa alttarin aarteen ääreltä, sillä onnellisia ovat ne, jotka saavat asua Herran huoneessa päiviensä loppuun saakka.

--------------------------------------------------------------------------------
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.

Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.
Luuk. 23:46

”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni”, oli vanhan liiton aikainen iltarukous – kuin ”Levolle lasken Luojani” meille. Jeesus oli rukoillut näin lapsesta saakka ja ne sanat olivat viimeisinä hänen huulillaan, kun hän laski päänsä ja antoi henkensä. Hän rukoili näin samalla hetkellä, kun temppelissä puhallettiin pasuunoihin iltarukouksen alkamisen merkiksi. Ihmisten ja Jumalan hylkäämänä hän uskoi henkensä Isänsä käsiin luottavasti kuin pieni lapsi. Ihmisten ja Jumalan hylkäämäksi itsensä tunteva antakoon edelleen elämänsä turvallisesti Isänsä käsiin. Sillä syvällä sydämessä me tiedämme, ettei Jumala luokseen tulevaa sittenkään hylkää, ei synnin eikä epäilyksen tähden. Onhan Jeesus henkäissyt viimeisen henkäyksensä ristillä ja kuollut puolestamme.

--------------------------------------------------------------------------------
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Naiset, jotka olivat Jeesuksen kanssa tulleet Galileasta, lähtivät Joosefi n mukaan. He näkivät, kuinka Jeesuksen ruumis pantiin hautaan. Palattuaan kaupunkiin he hankkivat tuoksuvia öljyjä ja voiteita, mutta sapatin he viettivät levossa lain käskyn mukaan.
Luuk. 23:55–56

Takana oli suuren surun ensimmäinen päivä, edessä viimeisen palvelun tekeminen kuolleelle. Niin he luulivat, siltä kaikki näytti. Mutta kuoleman keskellä, kaiken järjen vastaisesti, heitä odotti aivan uusi elämä.

Haudan varjossakin Jumalan omilla on toivo. Pimeyden keskeltä kuuluvat sanat: ”Älkää pelästykö, hän on noussut kuolleista.” Aurinko nousee sittenkin, uusi päivä saapuu ja Herra Jeesus sen mukana. Älä pelkää, Jeesus on noussut kuolleista. Kaiken järjen ja tuntemustesi vastaisesti odota Ylösnousseelta vain hyvää. Hän näkee ja tietää sinun tilanteesi. Hän näkee ja tietää kaiken, mitä olet kohdannut. Olet hänen turvallisissa käsissään tänäänkin.

--------------------------------------------------------------------------------
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi.”
Matt. 28:5–7

Kuinka moni meistä tahtoisikaan, että haudat aukeaisivat ja kuolleet voisivat herätä henkiin. Kuinka monta rakasta ihmistä olemmekaan joutuneet laskemaan maan poveen, kuinka monet itkut on itketty menetetyn ikävästä? Kuinka lohdutonta voikaan suru olla. Kuolema, vihollisista viimeinen, näyttäytyy yhä vieläkin todellisena vihollisena. Sen edessä on jokaisen kerran taivuttava ja siirryttävä ajan rajan toiselle puolelle. Ei kuoleman kieltäminen, unohtaminen tai kiertäminen voi estää sen saapumista. Vielä ei vihollisista viimeistä ole otettu pois, mutta sen valta on voitettu.

Meidän ei kristittyinä tarvitse katsella elämää ja kuolemaa niin kuin niiden, joilla ei ole toivoa. Herramme nousi ylös, tai niin kuin alkutekstissä sanotaan ”eegerthee”, ”hänet oli nostettu kuolleista”. Jumala teki sen. Kerran hän nostaa myös meidät kaikki kuolleista. Taivas avautuu kaikessa kauneudessaan.

--------------------------------------------------------------------------------
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana: – Kuolema on nielty ja voitto saatu. Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?
1 Kor. 15:54–55

Jeesus elää, todisti tyhjä hauta ja yhä tänään todistaa. Niin vakuutti myös enkeli tyhjällä haudalla. Niin kertoivat ylösnousseen kohdanneet muille Jumalaahapuileville ja toivonsa menettäneille. Niin vakuuttaa Jumalan sana yhä meille tänään. Todellakin, syntimme ovat kannetut ristille viimeistä myöten ja meidät on niistä päästetty. Todellakin hän on herättävä meidät viimeisenä päivänä kuoleman unesta. TodellakinJeesus elää aina ja me elämme hänen kanssaan – jo nyt ajan vaivassa ja kuoleman todellisuudessa, mutta pian myös taivaan täyttymyksessä. Eikä meiltä sen jälkeen enää mitään puutu. Täyttymystä odottaessamme meille osoitetaan ihmisten loputonta merta. Tietä niiden luokse, joiden sydämissä on sama tyhjän haudan ikävä.

--------------------------------------------------------------------------------
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa.
1 Piet. 4:12

Jumala kasvattaa lapsiaan tulessa ja hehkussa ja käyttää siinä myös vihollisiaan hyväkseen. Kaikki koituu kuitenkin Jumalan lapsen parhaaksi, eikä näennäinen vihollisen voittokaan estä Jumalan tahdon toteutumista. Hän tekee työnsä vakaasti ja varmasti vaikka itse olisimme huolissamme avun näkymättömyydestä tai sen ilmenemisestä päinvastaisena kuin mitä tahtoisimme. Kun kärsimyksen hehku kohtaa, on Herrakin lähellä. Kun hän opettaa meitä vastustamaan vihollisen voimaa, näyttää siltä kuin me jäisimme sen armoille omillamme. Kun Jumala tekee meistä vahvoja, hän kuljettaa läpi heikkouden. Jumalan johdatuksessa ei tapahdu vahinkoja, ihminen vain turhaan hätäilee. Mitään outoa ei ole tapahtumassa.

--------------------------------------------------------------------------------
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.
Jer. 29:11

Raskaiden elämäntilanteiden edessä, sairauden tai syvän pettymyksen kourissa tai synnin ja epäuskon kauhistamina me pelkäämme Jumalankin jättäneen meidät. Tällaista ihmistä yksinkertaisesti ei voi rakastaa! Juuri silloin, kun olemme paljastettuina ja kaikkein heikoimmillamme, puolustuskyvyttöminäja syntisinä, tulee Jeesus lähelle ja ottaa meidät syliinsä sanomatta yhtäkään tuomion sanaa tai muistuttamatta yhdestäkään synnistämme. Kun kaikki pyhyyden näyttömme ovat pettäneet ja me olemme täydellisesti Herran armahduksen varassa, hän vastoin kaikkia todennäköisyyksiä tekee juuri niin. Hän pyyhkii menneet pois ja lupaa meille tulevaisuuden ja toivon. Armo on suurinta maailmassa ja ihmeellisin Valtakunnan salaisuuksista.

--------------------------------------------------------------------------------
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Paranna sinä minut, Herra, niin minä paranen. Auta minua, niin minä saan avun. Sinua yksin minä ylistän!
Jer. 17:14

Ylistän sinua, Jeesus, että minun ei tarvitse enää yrittää parantaa itseäni synnin vaivasta tai sairauksien tuskasta. Kiitos, että saan olla rakas lapsesi vaikka en parantunutkaan vaivoistani. Armo riittää minulle, siinä on enemmän kuin tarpeeksi. Syntini ovat anteeksiannetut, olen saanut levon täydellisyyden tavoittelusta ja terveyden perässä juoksemisesta. Enää ei tarvitse pelätä. Tiedän, että kerran tulen olemaan täysin terve. Ehjänä ja vaivoista vapaana tulen ylistä mään sinua kaikkien pyhien kanssa taivaassa. Siellä kristittyjen sairas saattue pääsee vaivoistaan. Kyyneleet pyyhitään, ja kysymykset saavat vastauksensa.

Herra Jeesus, anna niille, jotka niin kovasti tahtovat toisia parannella – omaksi kunniakseen vai armonvakuutukseksi, en tiedä – toisenlainen henki! Anna armon henki! Muistuta, että syvin ilo on siinä, että nimemme ovat kirjoitetut taivaan kirjaan Jumalan Pojan pyhällä ja kalliilla verellä. Rukoilen, että parantelijatkin voisivat löytää sieluillensa rauhan.

--------------------------------------------------------------------------------
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta

Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen?
Room. 2:4

Ihmiset tekevät syntiä minkä ehtivät ja vaativat samaan hengenvetoon Jumalaa puuttumaan maailman pahuuteen lujalla kädellä. Kun tapahtuu jotakin todella pahaa, kysytään nopeasti, missä oli Jumala. Ja kun hän ei heti ilmoittaudu, kuivuvat rukoukset huulille ja tehdään johtopäätös: Jumalaa ei ole tai hän ei välitä.

Jos Jumala tekisi ihmisten toiveiden mukaan ja puuttuisi heti maailman pahuuteen, se tarkoittaisi vaatijoiden omaa tuhoa. Kun maailman pahuus päättyy, päättyy myös armonaika. Armonaika on yhä olemassa siksi, että ihmiset kääntyisivät pahoilta teiltään ja palaisivat Luojansa luokse. Se on Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä. Hyvyydessään hän vieläkin kutsuu ja odottaa. Hän tarjoaisi jokaiselle niin mielellään suojan kaikkein pahinta vastaan.

--------------------------------------------------------------------------------
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta

Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto.
Ef. 1:7

On erikoista, että yhden ihmisen kuolema ja verenvuodatus voi tuoda niin monelle elämän. Jumalan kuolema ja verenvuodatus toi koko maailmalle mahdollisuuden elää sovinnossa tekijänsä kanssa. Ilman verenvuodatusta ei ole sovintoa, sanoo Raamattu, koska Jumalan pyhyys ja ihmisen syntisyys ovat niin toisensa poissulkevia todellisuuksia. Jumalan pyhyys polttaisi syntisen poroksi. Siksi tarvitaan Jumalan oma sovintoveri, joka puhdistaa meidät synnistä ja pukee meidät Kristuksen puhtauteen. Sen suojassa syntinen kestää pyhyyden katseen tuhoutumatta. Jeesuksen veri, pyhä ja kallis sovintoveri, on meidän elämämme ja tulevaisuutemme. Se on lupaus taivaasta. Se on maailman suurin ihme, sillä se puhdistaa meidät rikkomuksistamme niin kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan.

--------------------------------------------------------------------------------
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta

Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen.
Room. 10:12

Arvioidessamme Jumalan armoa ja siunausta, on katsottava oikeaan suuntaan. On rohkeasti käännettävä katse pois itsestä ja omista tunteista Jumalan sanaan. Se on ainoa paikka, josta löytää luotettavan vastauksen. Sanassa luvataan, että se, joka avuksi huutaa Herran Jeesuksen nimeä, pelastuu. Niin alhaalla kulkee armo. Älä siis mittaa armoa sillä, oletko menestynyt, kaunis tai rikas, ne eivät tässä asiassa auta. Älä myöskään jätä kuulematta sanan lupauksia silloin, kun olet mielestäsi epäonnistunut, liian syntinen tai hengellisesti kuollut. Älä koskaan mittaa armoa näillä asioilla. Älä mittaa armoa edes hengellisillä kokemuksillasi. Mittaa sitä vain tällä sanalla: Joka avuksi huutaa Jeesuksen nimeä, pelastuu. Joka huutaa avuksi, on siis suojassa ja turvassa. Joka huutaa, on jo kotona, vaikka ei lopullisesti ihan vielä perillä. Joka huutaa, on sovintoveren suojassa, vaikka ympärillä riehuisi kolmas maailmansota ja sisällä olisi tuska ja ahdistus. Kukaan ei voi riistää Jeesukseen turvaavaa hänen haavoitettujen käsiensä suojasta

Joka päivä huolta vailla
Tee sovinto Jumalan kanssa, Job, elä hänen tahtonsa mukaan, niin saat jälleen onnen.
Job 22:21

Onnettomuuden kohdatessa on inhimillistä kysyä, mitä pahaa minä olen tehnyt? Uskova ihminen saattaa kysyä syvemmin: Olenko rikkonut Jumalaa vastaan? Onko Jumala hylännyt minut? Myös Jobin ystävät ajattelivat, että jotain väärää Jobin oli täytynyt tehdä, muuten tällainen kohtalo ei olisi hänen osakseen tullut. Lääkkeeksi ystävät tarjoavat sovinnon tekemistä Jumalan kanssa. Sanat sovinnon tekemisestä ovat hyviä sanoja, ja ne kannattaa jokaisen Jumalasta vieraantuneen ottaa vakavasti. Joskus kuitenkin oikeat sanat tulevat sanotuksi täysin väärälle henkilölle. Jobin kärsimykset johtuivat aivan muusta kuin sovinnon puutteesta Jumalan kanssa. – On syytä varoa käyttämästä Jumalan sanaa luulojen jatkeena. Pyhä Henki ei niitä sanoja siunaa. Kärsimyksen edessä lohdutuksen sanat osuvat varmemmin kohdalleen kuin moitteet tai käskyt.

Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan.
Luuk. 10:20

Kristityn syvin ilo on siinä, että nimi on kirjoitettu taivaan kirjaan. Se on suurempaa kuin mitkään ihmeet tai merkit. Jeesus on ottanut minut omakseen kasteen ja uskon kautta. Hän on kuollut syntini, heikkouteni, puutteitteni ja kaiken sen puolesta, mikä voisi olla esteenä taivaaseen pääsemiselle. Saan uskoa syntien sovituksen koskeneen minuakin, sillä se koski koko maailmaa. Armo Kristuksessa on lahjaa, se ei sisällä ennakkoehtoja tai jälkilaskuja. Tie on avattu taivaaseen sepposen selälleen. Ei erikoisen hurskaille, vaan kaikille, jotka Jeesusta sydämessään kaipaavat. Jos elämän varjot ja kipeät kokemukset horjuttavat luottamustamme Jumalaan, saamme heikkoudestamme huolimatta olla Jumalan lapsia. Armo kantaa meidät ja heikkoutemme. C.O. Rosenius runoili: ”Murheinen mieli murheesta nouse, kun Isän armo on muuttumaton. Jos sumu aivan peittäisi taivaan, kuitenkin aurinko taivaalla on.”



--------------------------------------------------------------------------------
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä huolta vailla

Katso jälleen palvelijasi puoleen, sinä armollinen Jumala, auta minua. Herra, sinua minä huudan avuksi, älä hylkää minua.
Ps. 31:17–18

Vastoinkäymiset voivat katkeroittaa, tuntua epäoikeudenmukaisilta ja nostaa kapinaan Jumalaa vastaan. Saatamme tulkita vaikeat hetket Jumalan hylkäämisenä, vaikka tietoisesti emme niin ajattelisikaan. Kipeät tunteet ovat kipeissä tilanteissa normaaleja ja sallittuja, eikä niitä tarvitse pelästyä. Psalmien kirjoittajista löydämme ahtaina aikoina hengenheimolaisiamme. Psalmien itkut kuulostavat kovin tutuilta, tiukat miksi-kysymykset samoin. Oleellista on se, että psalminkirjoittajien tavoin itkemme itkumme ja elämme ahdistuksemme Jumalan luona. Pahinta on, jos me emme suostu sairastamaan Jumalan kanssa. Silloin sairaus muuttuu katkeruudeksi ja luottamuksen menetykseksi elämää ja Jumalaa kohtaan. Hän ei ole kuitenkaan katkeruuttamme ansainnut, ylistyksemme kyllä. Sillä hän pitää meistä huolen huomaamattakin.



--------------------------------------------------------------------------------
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä huolta vailla.