Elämämme kristittyinä
Oletteko koskaan ajatelleet mitä merkitsee olla kristitty.
Onko se vain sitä, että kerran vuodessa mennään joulu-kirkkoon
tai hautajaisiin ja häihin. Tässäkö on kaikki se uhri, jonka me annamme
Luojallemme, joka rakastaa, välittää ja haluu meidän parasta.
Ensimmäisen vuosidadan kristityillä oli yx periaate ja päämäärä:
minne he menivätkin, he puhuivat jokaiselle Kristuksesta ja hänen
taivaallisestä Isästään. Mutta ennenkaikkea rakkaudesta ja siitä,
kuinka sitä on osoitettu ihmiskuntaa kohtaan.
Varhaiskristityt opettivat Vanhasta testamentista sen, et ihmisten on mahdollist
päästä Jumalan ystävix. Kaikki nämä lupaukset toteutuivat monien Vanhan testamentin
ihmisten elämäs.
Kun Jeesus tuli, hänellä oli aivan sama sanoma Jumalalta. Kun hän kuoli, hän osoitti, että
meistä on maksettu kallis hinta ja meidän elämämme ei enään kuulu meille itsellemme.
Kun Jeesus kuoli, kaikki ties, et häneen voidaan luottaa. Ylösnousemuksensa jälkeen hän palas
takas taivaaseen. Mutta kaikki ne jotka kuuntelivat Jeesusta tuolloin ja sen jälkeen meidän
aikaamme asti, voivat tajuta, kuka ja millainen rakastava isä Jumala on. Jeesus teki selväx
myös sen, et Jumala ei oo välinpitämätön ja ummista silmiään ihmiskuntaa kohtaavien jatkuvien
tragedioiden ja epäoikeudenmukaisuuxien takii. Tulee päivä jona kaikki asiat korjataan ja oikaistaan. Jokainen meistä saa tekojensa mukaan. Menneet sukupolvet eivät hekään säästy Jumalan tuomiolta, joka on juridisesti oikeutettu.
Ja edelleen tänä päivänä ihmiset voi valita, ett seuraavatko he Jeesusta vai eivät. Haluavatko he oppii tuntemaan tosi Jumalan, joll on persoonanimi jonka merkitys on auttaa ihmisii tajuamaan, ett Jumala voi tulla mix vaan jokaisen yksilön elämässä ja pitää kaikki lupaamansa asiat. Hän ei koskaan petä. Me jokainen tarvitsemme näinä vaikeina aikoiona ankkurii ja turvaa elämäämme, tai muuten emme jaksa loputtomast tätä hullua maailmaa, joka on kaikella tapaa täysin epäonnistunut ja epäoikeudenmukainen korttitalo. Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy. Kukaan ei välitä toisesta. Jatkuvasti asemalla kerätään rahaa yksinäisille vanhuksille, jotka tekevät itsemurhii kun ei ole ketään ystävää vieressä ja aika ja elämäö on niin yksitoikkoisen tyhjää. Vanhainkodit ovat täynnä yksinäisiä vanhuksia joita kukaan ei käy katsomassa.
Mix sit niin moni kristitty tänä aikana ei puhu Raamatusta, Jumalasta ja hänen tarkoituxistaan lähimmäisilleen? Aika harva uskonnllinen yhteisö tämän päivän Suomessakin tekee julistustyötä. Heidän toimintasa painottuu etupääs missioinin ja omiin tunnepitoisiin kokouxiin.
Asemalla näkee joka päivä Jehovan todistajii jotka haluaa pitää mielessä sen työn tärkeyden, ett ihmiset sais elämälleen tarkotuxen ja päämäärän ja sitä kautta toivon paremmast huomisesta.
Kerran viikossa aseman seudulla on helluntalaisia ja muiden suuntien ihmsiä torstaisin, mutta aika harvoin muuten. Ja Jehovan todistajat ovat joka päivä puhumassa ja kertomassa Raamatun sanomasta. Suurimmalle osalle tän päivän Luterilaisista ja muista riittää se, ett kerran vuodes mennään kivasti joulu-kirkkoon, häihin tai hautajaisiin. Siinä on sitten heidän uhrinsa ja aikansa Jumalalle. Jokainen voi miettii et riittääx se todella?
Kun seuraavan kerran funtsit mahollisesti sitä, mix Jehovan todistaja pirpauttaa ovikelloos tai pysäyttää sut jossain. Mieti silloin, et kuinka ihanaa on se, ett joku haluaa sun parastas ja kertoo sen sanoman, jota on kerrottu nyt yli 2000 vuotta. Nää ihmiset välittää siis aidosti eikä kato kelloo, et pitäiss olla jo siellä ja siellä.
Vaik meidän suomalaisten on vaikee ilmaista rakkautta ja tunteita, niin todistajat ainaskin yrittää kovasti olla lähimmäiselle aito lähimmäinen. Kuunnella, rakastaa ja auttaa.
Oletteko koskaan ajatelleet mitä merkitsee olla kristitty.
Onko se vain sitä, että kerran vuodessa mennään joulu-kirkkoon
tai hautajaisiin ja häihin. Tässäkö on kaikki se uhri, jonka me annamme
Luojallemme, joka rakastaa, välittää ja haluu meidän parasta.
Ensimmäisen vuosidadan kristityillä oli yx periaate ja päämäärä:
minne he menivätkin, he puhuivat jokaiselle Kristuksesta ja hänen
taivaallisestä Isästään. Mutta ennenkaikkea rakkaudesta ja siitä,
kuinka sitä on osoitettu ihmiskuntaa kohtaan.
Varhaiskristityt opettivat Vanhasta testamentista sen, et ihmisten on mahdollist
päästä Jumalan ystävix. Kaikki nämä lupaukset toteutuivat monien Vanhan testamentin
ihmisten elämäs.
Kun Jeesus tuli, hänellä oli aivan sama sanoma Jumalalta. Kun hän kuoli, hän osoitti, että
meistä on maksettu kallis hinta ja meidän elämämme ei enään kuulu meille itsellemme.
Kun Jeesus kuoli, kaikki ties, et häneen voidaan luottaa. Ylösnousemuksensa jälkeen hän palas
takas taivaaseen. Mutta kaikki ne jotka kuuntelivat Jeesusta tuolloin ja sen jälkeen meidän
aikaamme asti, voivat tajuta, kuka ja millainen rakastava isä Jumala on. Jeesus teki selväx
myös sen, et Jumala ei oo välinpitämätön ja ummista silmiään ihmiskuntaa kohtaavien jatkuvien
tragedioiden ja epäoikeudenmukaisuuxien takii. Tulee päivä jona kaikki asiat korjataan ja oikaistaan. Jokainen meistä saa tekojensa mukaan. Menneet sukupolvet eivät hekään säästy Jumalan tuomiolta, joka on juridisesti oikeutettu.
Ja edelleen tänä päivänä ihmiset voi valita, ett seuraavatko he Jeesusta vai eivät. Haluavatko he oppii tuntemaan tosi Jumalan, joll on persoonanimi jonka merkitys on auttaa ihmisii tajuamaan, ett Jumala voi tulla mix vaan jokaisen yksilön elämässä ja pitää kaikki lupaamansa asiat. Hän ei koskaan petä. Me jokainen tarvitsemme näinä vaikeina aikoiona ankkurii ja turvaa elämäämme, tai muuten emme jaksa loputtomast tätä hullua maailmaa, joka on kaikella tapaa täysin epäonnistunut ja epäoikeudenmukainen korttitalo. Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy. Kukaan ei välitä toisesta. Jatkuvasti asemalla kerätään rahaa yksinäisille vanhuksille, jotka tekevät itsemurhii kun ei ole ketään ystävää vieressä ja aika ja elämäö on niin yksitoikkoisen tyhjää. Vanhainkodit ovat täynnä yksinäisiä vanhuksia joita kukaan ei käy katsomassa.
Mix sit niin moni kristitty tänä aikana ei puhu Raamatusta, Jumalasta ja hänen tarkoituxistaan lähimmäisilleen? Aika harva uskonnllinen yhteisö tämän päivän Suomessakin tekee julistustyötä. Heidän toimintasa painottuu etupääs missioinin ja omiin tunnepitoisiin kokouxiin.
Asemalla näkee joka päivä Jehovan todistajii jotka haluaa pitää mielessä sen työn tärkeyden, ett ihmiset sais elämälleen tarkotuxen ja päämäärän ja sitä kautta toivon paremmast huomisesta.
Kerran viikossa aseman seudulla on helluntalaisia ja muiden suuntien ihmsiä torstaisin, mutta aika harvoin muuten. Ja Jehovan todistajat ovat joka päivä puhumassa ja kertomassa Raamatun sanomasta. Suurimmalle osalle tän päivän Luterilaisista ja muista riittää se, ett kerran vuodes mennään kivasti joulu-kirkkoon, häihin tai hautajaisiin. Siinä on sitten heidän uhrinsa ja aikansa Jumalalle. Jokainen voi miettii et riittääx se todella?
Kun seuraavan kerran funtsit mahollisesti sitä, mix Jehovan todistaja pirpauttaa ovikelloos tai pysäyttää sut jossain. Mieti silloin, et kuinka ihanaa on se, ett joku haluaa sun parastas ja kertoo sen sanoman, jota on kerrottu nyt yli 2000 vuotta. Nää ihmiset välittää siis aidosti eikä kato kelloo, et pitäiss olla jo siellä ja siellä.
Vaik meidän suomalaisten on vaikee ilmaista rakkautta ja tunteita, niin todistajat ainaskin yrittää kovasti olla lähimmäiselle aito lähimmäinen. Kuunnella, rakastaa ja auttaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.