huumeitten käyttöä.
Ainoastaan ilman rakkautta kasvaneet.
Huumeongelma alkaa kotona,ei kadulla.
Kotonaan viihtyvät eivät edes mene kadulle.
Ainoastaan ilman rakkautta kasvaneet.
Huumeongelma alkaa kotona,ei kadulla.
Kotonaan viihtyvät eivät edes mene kadulle.
Vastaukset 23
Vanhimmat
hyvinvoivasta nuoresta ei todennäköisesti tule ongelmakäyttäjää. hän tuntee itsensä sekä rajansa ja ennenkaikkea aineensa. oli se mikä tahansa.
Aivan, hyvinvoiva nuori voi paksusti kotona jossa on niin kiva olla, telkkarin ja jääkaapin äärellä, oli mullakin aikoinaan. Ja sitte tietysti välillä omaan huoneeseen polttelemaan pilveä, kuten viestiketjun alottajakin totes. Eli kotonahan se "ongelma" alkaa, niin on hyvä. Sitte jos mieli tekee voi lähteä baanalle eikä hyvinvoiva nuori välttämättä mitään vahvempia aineita tai edes viinaa tarvitse, kannabis riittää älykkäälle nuorelle.
Melkoisia harhaluuloja. Kukaan ei oikeastaan kykene selittämään, miksi jotkut HALUAVAT kokeilla muitakin aineita kuin alkoholia ja tupakkaa. Asia ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen, että sen selittämiseen riittää rakkaus (ei päihdeongelmaa) tai sen puute (päihdeongelma).
Mutta kuten toisessa viestissä mainittiin, tasapainoiselle ihmiselle harvoin kehittyy todellista päihdeongelmaa.
Ehkä sinun pääsi sisällä asiat ovat noin. Todellisuudessa huumeita kokeillaan kaikissa yhteiskuntaluokissa ja kaikenlaisilla perhetaustoilla.
Primääriluokittelun mukaisesti huumeita käytetään kolmesta syystä:
1) Viihteen ja nautinnon vuoksi
2) Paetakseen ongelmista
3) Riippuvuuden vuoksi
Näistä kuvailemasi ihmiset ovat tyyppiä 2.
Tulen hyvästä perheestä ja saan hyvää palkkaa mukavassa työssä. Urheilen ja pidän huolta hyvinvoinnistani. Joskus, kun haluan rentoutua, vetäisen kannabista, yleensä kavereiden kanssa. Siinä vaiheessa ilmeisesti minun elämäni pirstoutuu täydellisesti ja minusta tulee täysipäiväinen kriminaali ja käytän vahvoja huumeita ongelmakäyttöisesti? Nope.
tämä viesti siis tarkoitettu viestiketjun aloittajalle
"tämä viesti siis tarkoitettu viestiketjun aloittajalle "
No sattuuhan sitä, kun sekoilee huumeiden kanssa...
Yhteiskuntaluokka ei välttämättä korreloi henkisen hyvinvoinnin kanssa.
Hyvin voiva nuori voi tulla vaatimattomista oloista yhtä hyvin kuin yltäkylläisyyden keskeltä. Tutkitusti huumeidenkäyttäjien taustalla on vaikeita lapsuudenkokemuksia, hylkäämistä tavalla tai toisella, yksinäisyyttä.
Jos nuori on kokenut turvallisen, tasapainoisen, lämpimän lapsuuden ja hänelle myös kerrotaan sekä sanallisesti että esimerkein, mikä on oikein mikä väärin, hän ei käytä huumeita. Laillisuuden raja on tiedossa. Miksi ottaa riskejä, pilata ehkä tulevaisuutensa, ylipäätänsä käyttää huumeita, kun niitä ilman elämä on mukavampaa. Ei tarvitse miettiä ilmitulon pelkoa eikä muita mahdollisia seurauksia.
Mutta tätä on varmaankin vaikea selittää ihmiselle, jolla laillisuuden rajat ovat veteen piirretty viiva ja joka lapsuudessaan on nähnyt että jokainen toimii niin kuin hänestä itsestään on kivaa, muusta ja muista välittämättä.
todellakaan tiedä mitä kirjoitat.
Kokeiluun on muitakin syitä kuin koti.
Mutta ero siinä jatkaako käyttöä, on taas kiinni siitä miten asia hoidetaan ja millaiset välit on vanhempiin.
Usein kokeilukäyttöön liittyy kavereitten painostusta jne..
En oikein jaksa uskoa, että kavereiden _painostus_ olisi syy nuorten ihmisalkujen kokeilulle, vaan ennemminkin heidän näyttämän esimerkin seuraaminen vapaaehtoisesti, sillä onhan sen oltava kool, kun kaveritkin kerran...
Sosiaalinen arvoasteikko, omalla sijalla pysyminen ja mahdollinen nouseminen on yksi vahvimmista motiiveista moniin vastaaviin asioihin. Esimerkiksi kiusaamista on pyritty selittämään sillä, että sosiaalisessa arvoasteikossa (joka toki on äärimmäisen monisyinen) hieman kiusattuja ylempänä olevat ovat kovimpia kiusaajia. Tällä he pyrkivät nostamaan omaa arvostustaan joukossa; painamaan kiusattuja alemmas ja täten kasvattamaan eroa.
Ne, jotka ovat oikeasti kool eivät yleensä jaksa vaivautua kiusaamaan. Heillä ei ole ulkoista motiivia siihen, elleivät sitten satu olemaan muuten vaan pahanilkeitä.
Ihminen on sosiaalinen eläin, joka rakentaa ympäröivän todellisuutensa sosiaalisten linkkien ympärille. Johtavaa urosta/naarasta on helppo seurata.
Syitä on toki monia muitakin. Yksi tärkeimmistä taitaa olla irtiotto yhteisön normeista. Jos olisi aivan tavallista ja hyväksyttävää olla humalassa, nuoret tuskin olisivat jatkuvasti juomassa. Nuoret pääsevät nyt tekemään jotain, minkä laki (K-18) ja yhteisö heidän osaltaan tuomitsevat.
Tämä on näitä jenkkiteinileffojen juttuja. Minua ei kyllä koskaan kukaan kaveri ole painostanut mihinkään. Kaikki päihdekokeiluni olen tehnyt ihan omasta uteliaisuudesta.
kyse kokeilusta yksilötasolla, ei aivan yleistäen. Toiset nuoret ovat herkempiä kiusaamiselle, jolloin kavereitakaan ei välttämättä ole. Kun sitten ilmestyy joku joka haluaa alkaa kveriksi, niin mahdollista on, että pitääkseen tämän kaverisuhteen voimassa huonolla itsetunnolla varustettu nuori kyllä kokeilee helposti huumeitakin.
Turha väittää vastaan, etteikö tämä olisi totta, sillä se on. Tiedän kokemuksesta, mutta onneksi se kokeilu loppui lyhyeen...
no, minulla on sama juttu sun kanssa, eli omasta mielenkiinnosta.
mutta kavereiden painostuksella voidaan tarkoittaa myös sitä kokeillaan-nyt-kun-kaveritkin-tapaa. kaverit on että "koklaa ny, et sä mihinkään kuole lol"
ole se painostus. Se voi olla muuten vain ympäristön synnyttämiä paineita, odotuksia, joita ei välttämättä lausuta ääneen.
Miks nuoret ja "kaikki" muutkin sitten juo tai polttaa? Onko ne kaikki sitten vailla rakkautta tai huonovointisia?
"Kavereitten painostus" on hyvä yleissyy.
Hyvän yleissyyn ei tarvitse olla totta.Suurin osa tajuaa,että kun valhetta toistaa tarpeen monta kertaa niin siitä tulee tosi.Ja siitä huolimatta menevät lankaan.
"Kavereitten painostus" sopii kaikille osapuolille.
Sen avulla saadaan syyllisyystaakka pois kotoa ja vanhemmilta.
Sen avulla nuori pystyy kuvittelemaan olevansa uhri (jos hätätila tulee)
Sen avulla ei viranomaisten eikä yhteiskunnan tarvitse tehdä juuri muuta kuin pudistella päätään.
Ei nyt sentään yleistetä. Syyllisyyttä ei saa noilla sanoilla millään poistettua.
Asia on vain yksinkertaisesti niin, että on heikompia ja vahvempia nuoria. Heikommilla nuorilla itsetunto voi olla huono. Vahva kaveri pystyy helposti saamaan tällaisen nuoren mukaan..
Ja juri siinä kohdassa tulee esiin vanhempien tärkeys..nostamaan nuori sieltä, missä hän ei ehkä oikeasti haluakaan olla..
ei sillä itsetunnolla kuitenkaan ole siihen vaikutusta, alkaako nuori käyttämään, vaan lähinnä siihen miten/miksi hän käyttää.
ja jos nyt todella puhutaan vanhempien tärkeydestä, niin heidän työnsä on mielestäni ongelmien ennaltaehkäisy. eli vanhempien täytyisi antaa eväät järkevään päätöstentekoon, eikä "nostaa nuori" sitten kun vahinko on jo sattunut.
hyvin monessa perheessä päihdevalistus jätetään koulun ynm ympäristön hoidettavaksi. kotona saattaa olla korkeintaan "huumepelottelua", joka taas ei toimi vähänkään uteliaamman/älykkäämmän/rajojaan kokeilevan nuoren kohdalla.
ja kun kissa on poissa niin...
Oikeassa olet, mutta tarkoitinkin sitä kun nuori on jo kokeillut. Silloin(kin) vanhemmat ovat ratkaisevassa osassa.
Huolimatta siitä, että valistusta on annettu eikä pelottelumielessä, nuori voi kokeilla.
Miten nuorelle sitten käy, jos vanhemmat eivät nosta, eivätkä tue nuorta tämän jälkeen, vaan hylkäävät lapsen "luuserina" jolla ei ole enää mitään toivoa...
Ei me eletä missään Bronxissa! Huumeiden kokeilijoita/käyttäjiä löytyy kaikista yhteiskuntaluokista...
Luulisin myös ettei tasapainoisella nuorella ole oikein mitään syytä aloittaa huumeiden käyttöä. Usein erilaisten roolien (ja päihteidenkin) kokeilu liittyy teini-ikään ja "aikuisempien" nuorten ihailuun. Nuoren elämä pursuaa ääneen lausumatonta ympäristön painetta, odotuksia ja itsensä löytämisen hapuilua. Ihmisen löytäessä tasapainon itsestään yleensä korvikkeita aikuisen elämän kokemiselle ei tarvita. Yhteiskunnassa eläminen vaatii myös lakien kunnioittamista oli se sitten itselle mieleen tai ei. Ainoastaan marginaaliryhmä kokee huumeiden kuuluvan jokapäiväiseen arkielämään ja kokeilijoita käyttäjiä on enemmän alemmissa sosiaaliluokissa. Huumeita käyttävät nuoret tietävät olevansa käyttönsä kanssa tavallaan yhteiskunnan ulkopuolella (mm. Virokangas, E. 2004. Normaalin rajan mo-lemmilla puolilla. Tutkimus huumehoitoyksikön nuorten identiteetin rakentumisesta. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta.). Harmi, että huomaavat sen usein vasta liian myöhään eivätkä olekaan saavuttaneet kaikkea hyvää ja kaunista, mitä huumemainospuheissa luvattiin.
Nuoret, joiden perhe/koti ovat esim. perusturvattomia, kiintymyssuhteet löyhiä, rajattomia, joissa lapset kokevat hylkäämisiä/torjuntaa ja vanhemmat ovat kasvattajien sijasta kavereita, syrjäytyvät yhteiskunnasta ja arjesta usein helposti. Näin ollen voidaan toki ajatella, että huumeongelma alkaa kotoa ja kasvatuksesta. Näistä nuorista tulee helposti rajattomia aikuisia, jotka tuntevat kyllä oikeutensa hyvin mutta vastuunsa erittäin huonosti. Näiden ihmisten identiteetti kiinnittyy helposti erilaiseen jännityksen ja "rentoutumisen" hakemiseen. Tavallinen arki ei ole mitään tai se on sietämätöntä, koska silloin täytyisi katsoa itseään rehellisesti peiliin. Sitä on vaikeaa kestää, kun takaisin kurkkaakin häilyvä olento eikä peilikuva vastaakaan ihannetta omasta itsestään. Huume tai erilaiset riippuvuudet toimivat tällöin "itsehoitolääkkeenä" ja niitä puolustetaan tunteenomaisesti ja raivokkaasti oli seuraukset sitten kuinka epäterveellisiä, laittomia tai sosiaalisesti tuhoavia tahansa. Näitä vaikutuksia myöskin mitätöidään ja pidetään itsestään selvyyksinä tyyliin "Kerran sitä tässä vaan eletään", "huumeista ei _oikein_ käytettynä ole haittaa", "kaikki tekee jotain väärää" tai "osa huumeista on luonnontuotteita". Niin kuin kehon toiminta ei häiriintyisi näistä aineista (varsinkin kun puhutaan nuoresta ihmisestä) tai niin kuin nyt luonnosta ei löytyisi tuhansia välittömästi/hitaasti tappavia aineita jne. Todellisuudessa luonnossa laumaeläin kuolee hyvin nopeasti irrottautuessaan laumastaan. Laumalla kun on yhdessä historiallisesti periytyvä elämänviisaus, joka pitää yksilönkin hengissä. ;)
On toki yksilöitä, jotka kestävät poikkeuksellisen hyvin huumevaikutuksia. Ikävää vain on se, että liian usein huumeita käyttävä ihminen luulee olevansa juuri se poikkeus…
Jos joku on täydellisen tyytyväinen elämäänsä, hän ei käytä huumeita. Ellei siis jo käytä. Toisaalta hän tuskin tekee mitään muutakaan uutta, sellaista mitä ei ole vielä kokeillut. Kuinka joku voi edes kuvitella että hyvinvoiva ihminen ei edes kokeilisi laittomia aineita. (Suomessa laiton aine voi olla muualla laillinen. Laillisuus tai laittomuus eivät muuta aineen ominaisuuksia mitenkään, vain lieveilmiöitä.)
Huumeita ei tule tyrkyttää kennellekään. Ihmisen tulee tietää aineen ominaisuuksista tarpeeksi ennen kuin edes harkitsee käyttöä. Ongelmakäyttö on ongelma. Ongelmakäyttäjä tarvitsee apua.
Huumeiden käytössä en näe mitään moraalista pahaa. Miten siinä edes voisi olla?
Tämä on vain minun mielipiteeni. Nöyrä sellainen. Pitäkää omanne jos tahdotte.
lapsuus.
Isä oli alkoholisti ja äiti uskovainen.
Äiti saarnasi ja isä yritti tappaa kännipäissään.
Sitten mä muutinkin 15 vuotiaana yksin Ruotsiin ja musta tuli hyvinvoiva nuori.
JUURI TÄNÄÄN olen hyvinvoiva keski-ikäinen enkä tarvitse huumeita,
enää.
Tarvisen vertaisiani, joita löytyy
http://www.nasuomi.org