onko kukaan lukenut kyseistä kirjaa. jos olet suositteletko.
kirjapiiri: sarkatakkien armeija
kirja piiri
1082
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
suojeluskuntien toiminnasta. Jos kerran totuus kiinnostaa, niin ainahan sen lukea voi.
Pravdra?
Kaleva.fi
|
Henkilöasiakkaat
|
Yritysasiakkaat
|
Sanomalehti
|
Kaleva Oy
|
Palaute
Teetto
|
Kauppakeskus24
|
Seutuopas24
|
Oikotie
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013 11:11
Hae sivustolta
Täsmähaku
Kulttuuri
Etusivu
Uutiset
Mielipide
Teemat
Lukijat
Menot
Blogit
Terve24
Kupongit
Lähetä
Kaleva :"Kulttuuri 10.11.2004 |Matti Lackman
Kirja
Kari Selén-Ali Pylkkänen: Sarkatakkien armeija, Suojeluskunnat ja suojeluskuntalaislehdet 1918-1944. Juva 2004.
Vuonna 2001 ilmestynyt Sarkatakkien maa. Suojeluskuntajärjestö ja yhteiskunta 1918-1944 on saanut jatkoa.
Vaikka kirjoittajat Kari Selén ja Ali Pylkkänen ovat onnistuneet mielestäni hyvin, kysymys on aihepiiristä, josta löytynee aina erilaisia näkemyksiä.
Suojeluskuntien jäsenet olivat etupäässä maaseudulta. Vuonna 1938 järjestön jäsenistä oli noin 52 prosenttia maanviljelijöitä ja kalastajia. On ymmärrettävää, että järjestössä oli noin 25-30-vuotiaita varsin paljon. se oli nuorten aikuisten järjestö.
Itsenäisyyden alussa toiminta oli haparoivaa, muotojaan hakevaa ym. Muun muassa kunnon päällystöä puuttui. Niinpä etenkin ruotsinkieliset suojeluskunnat käyttivät saksalaisten ammattitaitoa mahdollisuuksien mukaan.
Esimerkiksi everstiluutnantti Rainer Stahel ja jääkäripataljoona 27:n viimeinen komentaja Eduard Ausfeld toimivat hetken aikaa suojeluskuntien palveluksessa. Kielivaikeudet olivat kuitenkin suuret.
Suojeluskuntavirkoihin pätevöityminen saattoi tapahtua epätavallista tietä. Poikkeuskoulutus ja erikoinen eteneminen uralla olivat pitkään tavallista. Niinpä Paavo Sivén (myöh. Susitaival) oli jo aktiiviupseeri ja kapteeni, kun eversti Aarne Sihvo yritti ylentää häntä reservin varavänrikiksi. Sihvolla ei ollut siitä tietoa.
Upseerinarvo ei merkinnyt aina siis sitä, että henkilö oli saanut sotilaskoulutusta; hän oli saattanut pätevöityä muuten.
Yritin poistaa nuo turhat otsikot, mutta ei onnistunut.
Aikaisemmin Välittäjä_LKV väitti kusevansa laiturilla vastatuuleen ja jos maistui huulilla suolaiselta, niin ei lähtenyt. Meni perämoottorin konehuoneeseen takaisin tekemään itsetyydytystä.
tajuatko taivaissas miten tajuton koko tämä selite on
""""""Suojeluskuntavirkoihin pätevöityminen saattoi tapahtua epätavallista tietä. Poikkeuskoulutus ja erikoinen eteneminen uralla olivat pitkään tavallista. Niinpä Paavo Sivén (myöh. Susitaival) oli jo aktiiviupseeri ja kapteeni, kun eversti Aarne Sihvo yritti ylentää häntä reservin varavänrikiksi. Sihvolla ei ollut siitä tietoa.""""""
tutkijan VT Matti Lackmanin tekstistä.
Kyse on siitä, että Paavo Susitaival oli ilmeisesti omin nokkineen ryhtynyt käyttämään kapteenin titteliä 1918. Hän oli komppanian päällikkö.
Aarne Sihvo oli silloin Karjalan rintaman komentaja ja yritti ylentää Sivenin normaalissa järjestyksesä. Hänet kuitenkin sitten kirjattiin kapteeniksi, koska oli ansioitunut rintamalla.
Kyse ei kylläkään ollut suojeluskuntavirasta, vaan rintamayksikön päällikkyydestä.
Mistäpä näitä ymmärtäisit, kun ei näy tutkijakan tajuavan...
Vilkaissut olen. Tuntuu asialliselta ja rupean ensi viikolla lukemaan, kirja minulla jo on.
aihe suojeluskuntien sotaharjoitukset on mielenkiintoinen.
kerro sitten tunteesi kun olet vähän selaillut.
muistan lukeneeni jostain että ilmajoella oli suojeluskuntien isot harjoitukset jossa oli mm. tykistöä mukana.