En oikein tiedä mitä minun tulisi tehdä...
Olen 18-vuotias tyttö (48/165) parisuhteessa eikä elämälläni tunnu olevan mitään tarkoitusta.
Ahdistelen melkein päivittäin välillä ilman syytä ja usein se päätyy siihen, että alan itkemään. Olen myös hyvin herkkä reagoimaan välillä siihen esimerkiksi jos poikaystäväni suuttuu minulle, kun olen huolimaton tai jos minulle laitetaan ruokaa valmiiksi. Siitä tulee vain niin syyllinen olo...
Minulla on ollut noin puolitoista vuotta sitten keskivaikea masennus ja kävin silloin psykologilla.
Minua on kiusattu ala- ja ylä-asteella, mutta ei enää lukiossa. Siitä huolimatta minulla on ollut aina tunne, että kaikki vihaavat minua. Tulkitsin jokaisen katseen minua kohtaan vihamielisenä. Tunsin itseni yksinäiseksi, mutta onneksi minulla oli ja on edelleen pari hyvää koulukaveria. Alle vuosi sitten alettuani seurustella tutustuin uusiin ihmisiin ja huomasin, ettei monikaan koulukaveri tai muu henkilö ollut minulle vihamielinen ja sain elämääni uutta potkua. Viime kesän jälkeen minulla kuitenkin alkoi ilmetä näitä outoja tuntemuksia kuin masennus olisi tulossa takaisin (Jos se nyt oli pois lähtenytkään). Aluksi näitä "ahdistuskohtauksia" ei ollut kuin muutama, mutta nyt niitä on tullut lisää.
Ahdistavat ajatukset tulevaisuudesta ja yleisesti elämästä ovat koko ajan vain lisääntyneet. Löin kerran päätäni seinään, jotta saisin ahdistuksen pois.
Näen paljon negatiivisia ja surullisia unia siitä, miten joku läheiseni kuolee tai minua kidutetaan. Lisäksi ruokahaluni on laskenut entisestään. Tiedostan olevani alipainoinen enkä haluaisi laihtua enempää...
Tuntuu, että kaikki romahtaa taas päälleni niinkuin silloin masennuskautena.
En halua olla yksin. En halua olla muille vaivaksi...tuntuu etten pian enää jaksa.
Mitä minun tulisi tehdä...?
Olen 18-vuotias tyttö (48/165) parisuhteessa eikä elämälläni tunnu olevan mitään tarkoitusta.
Ahdistelen melkein päivittäin välillä ilman syytä ja usein se päätyy siihen, että alan itkemään. Olen myös hyvin herkkä reagoimaan välillä siihen esimerkiksi jos poikaystäväni suuttuu minulle, kun olen huolimaton tai jos minulle laitetaan ruokaa valmiiksi. Siitä tulee vain niin syyllinen olo...
Minulla on ollut noin puolitoista vuotta sitten keskivaikea masennus ja kävin silloin psykologilla.
Minua on kiusattu ala- ja ylä-asteella, mutta ei enää lukiossa. Siitä huolimatta minulla on ollut aina tunne, että kaikki vihaavat minua. Tulkitsin jokaisen katseen minua kohtaan vihamielisenä. Tunsin itseni yksinäiseksi, mutta onneksi minulla oli ja on edelleen pari hyvää koulukaveria. Alle vuosi sitten alettuani seurustella tutustuin uusiin ihmisiin ja huomasin, ettei monikaan koulukaveri tai muu henkilö ollut minulle vihamielinen ja sain elämääni uutta potkua. Viime kesän jälkeen minulla kuitenkin alkoi ilmetä näitä outoja tuntemuksia kuin masennus olisi tulossa takaisin (Jos se nyt oli pois lähtenytkään). Aluksi näitä "ahdistuskohtauksia" ei ollut kuin muutama, mutta nyt niitä on tullut lisää.
Ahdistavat ajatukset tulevaisuudesta ja yleisesti elämästä ovat koko ajan vain lisääntyneet. Löin kerran päätäni seinään, jotta saisin ahdistuksen pois.
Näen paljon negatiivisia ja surullisia unia siitä, miten joku läheiseni kuolee tai minua kidutetaan. Lisäksi ruokahaluni on laskenut entisestään. Tiedostan olevani alipainoinen enkä haluaisi laihtua enempää...
Tuntuu, että kaikki romahtaa taas päälleni niinkuin silloin masennuskautena.
En halua olla yksin. En halua olla muille vaivaksi...tuntuu etten pian enää jaksa.
Mitä minun tulisi tehdä...?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No asiasta kirjoittaminen helpottaa jo kummasti. Voitko puhua tuntemuksistasi poikakaverin kanssa. Sinulla taitaa olla pelko että jätetään. Oleko pystynyt käsittelemään noita kiusaamismuistoja kenekään kanssa?Onko hyvät suhteet lapsuuden kotiin ja saatko heiltä tukea? Jos tilanne pahenee, älä jää odottelemaan liian kauaa hakiessasi apua?
kannattaa todellakin hakea apua ajoissa , helpompi on lähteä kuntosalille fysiikkaa huoltamaan , kun mennä psykiatrille ja aloittaa tarvittaessa sopiva lääkitys arkea helpottamaan. minä lykkäsin asiaa vuosikymmenet ja nyt on isompi remontti edessä ... kaikki järjestyy kyllä parhain päin :)
SOS-kriisikeskus vastaa
Hei, suosittelen sinua hakemaan apua tilanteeseesi. Kerroit käyneesi aiemmin psykologilla. Mikäli koit sen silloin auttavan, olisiko mahdollista saada häneltä nyt tapaamisaikaa? Keskusteluapu olisi varmasti paikallaan ja tässä muutamia lisävaihtoehtoja:
Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-06, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-06, sunnuntaisin 15-22. Puhelu maksaa operaattorista riippuen ja sen veloittaman puhelumaksun verran.
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päällle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyy osoitteesta http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset. Käynnit eivät maksa mitään.
Jos koet, että haluat mieluummin kertoa olostasi kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net ).
Tukinet päivystää joka arkipäivä 15-19.
Lämpimin terveisin,
SOS-kriisikeskus/Anni