Kun keskustelen ns. tavallisten kirkon jäsenten kanssa ja mennään uskon asioihin, niin he välttelevät tästä asiasta keskustelua. Syynä on Jeesus Kristus.
Hänen nimeä ei haluta lausua ja kuitenkin jokaisen polven pitää Jeesuksen nimeen polvistuman ja vieläpä suullaan joutuu tunnustamaan että Jeesus Kristus on Herra.
Onko silloin se tunnustus liian myöhäistä ?
Luterilainen opetus ja harhaan johtava, jos sanotaan että kaste uudesti synnyttää. Se johtaa väärään rauhaan.Vasta sitten tapahtuu todelinen uudesti syntyminen ja uskoon tuleminen, kun ihminen tunnustaa Jeesuksen omaksi Herrakseen Vapahtajakseen ja pelastajakseen, sekä myös todistaa sitä ihmisten edessä vaikkapa katugallupissa.
Hänen nimeä ei haluta lausua ja kuitenkin jokaisen polven pitää Jeesuksen nimeen polvistuman ja vieläpä suullaan joutuu tunnustamaan että Jeesus Kristus on Herra.
Onko silloin se tunnustus liian myöhäistä ?
Luterilainen opetus ja harhaan johtava, jos sanotaan että kaste uudesti synnyttää. Se johtaa väärään rauhaan.Vasta sitten tapahtuu todelinen uudesti syntyminen ja uskoon tuleminen, kun ihminen tunnustaa Jeesuksen omaksi Herrakseen Vapahtajakseen ja pelastajakseen, sekä myös todistaa sitä ihmisten edessä vaikkapa katugallupissa.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Kuinka pikkulapset pääsevät tuohon "katugalluppiin" ?
Eipä sitä pikkulapsilta kysytäkään. Tämä sinulle tiedoksi vain
"Kun keskustelen ns tavallisten kirkon jäsenten kanssa ja mennään uskon asioihin, niin he välttelevät tästä asiasta keskustelua."
Tuo on itsestään selvää, sillä kaikki eivät halua keskustella uskon asioista, varsinkaan omasta uskostaan, kenen hyvänsä kanssa. On sitten taas niitä, jotka suureen ääneen totottavat uskon asioitaan jokan paikassa. Me ihmiset olemme erilaisia. Ota se huomioon.
Aloitukseen - AMEN!
Olen aivan samaa mieltä kuin aloituksen kirjoittajakin, sillä olen ollut ennen eläkkeelle siirtymistänä yli 20 vuotta ammatissa jossa tuo samainen asia on tullut nimenomaan luterilaisten taholta todella selkeästi esiin! Toki hieman muistakin kirkkokunnista olevien taholta! Ollaan kirkon jäseniä siksi kun on lapsena sinne vanhempien tahdosta kastettu! Jostain syystä vain ei ole sitten kuitenkaan osattu siitä koskaan erota, vaikka Jumalan olemassaoloon ei millääntavoin tahdota edes uskoa! Jumala tyystin jopa kokonaan kielletään, mutta silti vaan ei erota kirkosta! Aika merkillistä!
Kirjoitit:
>>Vasta sitten tapahtuu todelinen uudesti syntyminen ja uskoon tuleminen, kun ihminen tunnustaa Jeesuksen omaksi Herrakseen Vapahtajakseen ja pelastajakseen, sekä myös todistaa sitä ihmisten edessä vaikkapa katugallupissa.
"Ollaan kirkon jäseniä siksi kun on lapsena sinne vanhempien tahdosta kastettu. Jostain syystä vain ei ole sitten osattu siitä koskaan erota, vaikka Jumalan olemassaoloon ei vain millääntavoin tahdota edes uskoa. Jumala tyystin jopa kielletään, mutta silti vaan ei erota kirkosta."
Luulisi, ettei tuo häiritsisi ketään, vaikka näyttäisikin siltä, että joku ei eroa kirkosta, vaikka tuon jonkun mielestä näyttäisikin siltä, että kyseinen henkilö ei usko. Onneksi kirkosta ei ajaeta pois niitäkään, jotka ovat menettäneet jossakin vaiheessa uskonsa. Kuka tietä, vaikka he ajattelisivatkin niin, että kyllä se usko vielä palaa eivätkä siksikään heti eroa.
"Kuten esim, = ( lapsikaste ) joka on ihmisteko jola luterilaiset kerskaavat ja jonka varaan on asetettu pelastusoppi!"
En kyllä tunne yhtään luterilaista, joka kerskaisi lapsikasteen takia. Eihän lapsikasteessa niin kuin ei aikuiskasteessakaan ole mitään kerskattavaa. Vai onko sinun mielestäsi jommassakumassa tai molemmissa?
Kyllä siinä on, ei kerskaamisen, mutta kiitollisuuden aihetta, että on lapsikasteessa vapautettu synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Eksorkistinen kaste katkaisee lapsen siteen saatanaan, jonka valtaan ihminen muuten jää.
Jos olisit kuollut kastamattomana lapsena, niin olisit joutunut kadotukseen. Kaste on näet välttämätön pelastukselle. Siksi tehdään hätäkasteitakin, että lapsi pelastuisi joutumasta kadotukseen pimeyden henkivaltojen tykö.
Joka ei synny vedestä ja Hengestä ei voi päästä Jumalan Valtakuntaan.
Jeesus ei tietenkään kastanut, koska ei voinut kastaa.
Sillä, kasteessa meidät kastetaan Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, aivan kuten Roomalaiskirje kertoo.
Ja, tietenkin täytyi tapahtua sitä ennen Jeesuksen kuoleminen ja ylösnouseminen.
Ja, Jeesus ei myöskään tuolloin ollut asettanut vielä kastetta, koska edellä mainitut seikat eivät olleet vielä tapahtuneet.
Yksikään kastamaton ihminen ei pelastu. Oli hän sitten vasta syntynyt tai Metusalemin ikäinen.
Johannes Kastaja sanoi: "Minun tarvitse saada Sinulta kaste, ja Sinä tulet minun tyköni ! "
Jos Johannes, joka Jeesuksen omien sanojen mukaan oli vaimoista syntyneistä suurin, TARVITSI SAADA Kasteen, niin kuka on ihminen joka ei tarvitsisi Kastetta ???
Kuinka se vauvakaste sitten näkyy ihmisen elämässä? Ylivoimainen enemmistö vauvana kastetuista elää täysin rinnoin synnissä. Eihän heistä voi sanoa että olisivat vapautuneet pahan vallasta, koska heidän elämänsä kertoo aivan muuta kuin vapautumista synnin vallasta.
Malakialle!
Johanneksen kaste oli "parannuksenteon kaste", elikä niille jotka tunnustivat syntinsä! Ymmärsithän? Mutta Jeesus oman kasteensa kautta antoi esimerkin "uskovien kasteesta" jota seuraa Pyhän Hengen saaminen syntinsä uskossa tunnustavalle ja tunnustuksensa jälkeen kasteensa saaneelle! (Matt 3:13-16)!
Uskon kautta tapahtuneen syntien tunnustuksen ja sen jälkeen suoritetun kasteen saamisen kautta - "täyttyy kaikki vanhurskaus", elikä Kristuksen kautta tapahtuva syyttömäksi julistaminen Jumalan edessä tuon Jeesuksen ristillä vuotaneen uhriveren tähden! Vesikaste on ulkoinen tunnustus jo Jeesukseen syntyneestä uskosta ja hänen kauttaan saadusta syntien anteeksisaamisesta, josta seuraa tuolle uskoon ja kastetuksi tulleelle Pyhän Hengen saaminen!
Siis ensin usko ja vasta sitten kaste! Näin on kirjoitettu!
(Apt 2:40-42 / Apt 8:12 / Apt 18:8)!
Kirjoitit:
>>Yksikään kastamaton ihminen ei pelastu.
Joka ei synny VEDESTÄ ja HENGESTÄ, ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa, eikä päästä sinne.
Malakialle
Sinulta puuttuu tyystin Raamatun sanan todellinen tunteminen!
Haet omiin tarkoitusperiisi irrallisia jakeita Raamatusta tarkoittameen sellaista mitä ne ei todellisesti tarkoita! Raamatun sanomassa "VESI" sen eri muodoissaan tarkoittaa hyvin usein Jumalan SANAA ja Hänen opetustaan ja puhettaan!
(5 Moos 32:2 "Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kasteena valukoon puheeni niinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohikolle.")!
Kun Jeesus puhui "Vedestä ja Hengestä" syntymisestä, niin hän juuri takoitti sillä sitä, että ihmisen tulee syntyä "Jumalan Sanasta ja Hengestä"! Jeesushan nimittäin ei puhunut kansalle juuri muuten kuin "vertauksin", tiesitkö sinä sen?
(Mark 4:33 "Monilla tämänkaltaisilla vertauksilla hän puhui heille sanaa, sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan;
34. ja ilman vertausta hän ei puhunut heille. Mutta opetuslapsillensa hän selitti kaikki, kun he olivat yksikseen.")!
Paavali oivallisen selkeästi tuo esiin miten usko syntyy Jeesukseen, siis mistä usko syntyy!? Luetaan - (Room 10:17 "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen Sanan kautta.")!
Toivon että siirryt lukemaan Raamatun sanomaa konkreettisesti etkä ryhdy opettamaan sitä väärin vain kuulopupuheiden ja tunteittesi tasolta! Jumalan evankeliumin pelastuksen SANA on se josta ihminen kuulee sanoman Jeesuksesta syntien vapahtajasta, josta myös syntyy Jeesukseen uskovaksi!
Sinulle ei ilmeisesti merkinnyt mitään aiemmin laittamani Raamatun jakeet, koska et niihin milläänlailla kommentoinut! Mahdoitkohan edes lukea niitä? Elikä sinun tunteesi ovat sinulle tärkeämmät työkalut julistaa väärennettyä evankeliumia, kuin Raamatun oma pelastuksen sanoma!
Tee parannus ja usko evankeliumi!
Jeesus sinulle runsaasti sanaansa valaiskoon!
Terv, mathetes
Yksikään kastamaton EI pelastu. EI YKSIKÄÄN.
Joka ei synny VedeSTÄ ja HengeSTÄ, ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa, eikä päästä Jumalan Valtakuntaan.
Johannes Kastajan TARVITSI SAADA KASTE. Siis ihan vettä käyttäen, eikä ainoastaan millään "ikään kuin " vain kielikuvana.
Pyhä Henki on käskenyt käyttämään vettä ihmisen vanhurskauttamiseen.
Jumala, Pyhä Henki, tulee Sanan KAUTTA veteen, ja näin ollen Pyhä Henki tulee Sanan kautta, näin ollen myös veden kautta ja siten myös vedeLLÄ, eli vettä käytetään aivan konkreettisesti, eikä tuota vesi sanaa ikään kuin "hengellistäen" sen mukamas tarkoittavan vettä.
Pelastumiseen Pyhä Henki "käyttää" vettä ja Sanaa, molempia. Toinen ilman toista, niin mitään ei tapahdu, ei mitään.
Siis, Sanan kautta, veden kautta ja vedellä.
"Luo minuun puhdas sydän, ja anna uusi vahva Henki".....
Muistatko mitään tarvitaan luomiseen ?
Voisiko olla mahdollista. ettei luterialainen kaste olisikaan aivan pätevä? Ainakaan monet muut luterialaiset toimitukset eivät päde muualla kuin luterialaisuudessa. Esimerkiksi luterilainen avioliittoon vihkiminen on pätevä vain luterialaisena avioliittoon vihkimisen ja sen lisäksi se on rinnastettavissa lainsäädännössä siviilivihkimiseen ja siten pätevä juridisesti. Mutta muuten ei mitenkään!
"Voisiko olla mahdollista. ettei luterialainen kaste olisikaan aivan pätevä?"
Kyllä luterilainen kaste on yhtä pätevä kuin muidenkin kristillisten kirkkojen kaste. Samoin on avioliittoon vihkiminen luterilaisessa kirkossa. Luterilainen kirkko kuuluu kristillisiin kirkkoihin, ja se harjoittaa ekumeniaa eli kirkkojen välistä yhteistyötä muiden kristillisten kirkkojen kanssa.
Ihmettelen sitä, että jos olet asiallinen aikuinen, niin miksi kirjoitat sanan luterilainen jatkuvasti väärin. Eri asia tietenkin on, jos sinulla on pakkomielle kirjoittaa jotkin sanat väärin ja saat siitä väärinkirjoittamisesta jonkinlaista nautintoa. No, huvinsa kullakin, jollakin se on sanojen väärin kirjoittaminen.
Minä kirjoitin näin:" En kyllä tunne yhtään luterilaista, joka kerskaisi lapsikasteen takia. Eihän lapsikasteessa niin kuin aikuiskasteessakaan ole mitään kerskaattavaa. Vai onko sinun mielestäsi jommassakummassa tai molemmissa?"
Sinä kirjoitit mm. näin:" Kyllä siinä on, ei kerskaamisen, mutta kiitollisuuden aihetta, että on vapautettu synnin, kuoleman ja pahan vallasta."
Tuosta olen samaa mieltä, että kasteessa ei ole kerskaamisen vaaan kiitollisuuden aihetta, että on vapautettu synnin, kuoleman ja pahan vallasta.
Samaa mieltä, että kasteessa on ihmeellinen taikavoima. Järjellä ei ymmärrä, että pieni vesitilkka lapsen päähän ratkaisee, joutuuko hän ikuiseen kärsimykseen vai ikuiseen iloon.
Mutta niin se vain on, että pyhä vesi ja oikein lausutut sanat karkottavat kaikki pahat henget, saatanan ja hänen riivaaja-apurinsa, paremmin kuin Pirkko Jalovaara.
Emmekö toimikin älykkäästi?
Olen monesti kuullut kuolleista ihmisistä sanottavan, että hän oli Jumalan palvelija jne jne vaikka jokainen on tiennyt, ettei hän välittänyt uskon asioista yhtikös mitään, eikä todistanut uskostaan. Hän oli kastettu ja kirkon jäsen.Siis pelastusko tuli sen perusteella ? On rohkeaa niin väittää ja jopa luvata papin suulla Jumalan palvelijaksi.
Oi Herra armahda meitä eksymästä väärään rauhaan !
Jos me ajattelemme luterialaista kirkkoa ja niin aanottuja tavallisia kirkon jäseniä, niin mieleeni tulee ainakin kolme näkökohtaa, joita pitäisi tarkastella erikseen varsinkin, kun tämä asia on nyt tuotu keskustelufoorumille tässä muodossa.
Ensinnäkin meidän on aivan turha korottaa luterialaisuutta kirkon asemaan, sillä eihän se ole lahkouskontona koskaan ollut oikea kirkko, juuri siihenhän luterialaisuuden syntyminen tähtäsikin niin sanotun uskonpuhdistuksen elikkä reformin jälkimainingeissa. Silloin haluttiin protestoida ja muodostaa kirkon opista eroava oppi, joka sitten lopulta johtikin eroon myös ehtoollisyhteydestä.
Toiseksi luterialaisille lienee kaikkein tärkeintä, että he uskovat Lutheriin, eihän heillä muuten voi olla mitään syytä kuulua luterialaiseen seurakuntaan. Onko siis seurakuntien tavallisilta jäseniltä tiedusteltu Lutheriin uskomista sellaisella kyselykaavakkeella, jolla asia voisi selvitä vakuuttavasti.
Kolmanneksi ehdotan, että siinä tapauksessa että myös Kristukseen uskomsta pidetään tarpeellisena, eikä sellaista sitten löydykään, niin onhan se aivan kauheaa. Oletteko jo harkinneet kaikkien uskomattomien jäsenten erottamista seurakunnista, sillähän siitäkin ongelmasta päästään?
"Ensinnäkin meidän on aivan turha korottaa luterialaisuutta kirkon asemaan..."
Eipä tässä meidän tänne kirjoittavien tarvitse korottaa luterilaisuutta kirkon asemaan, sillä on jo olemassa luterilainen kirkko, joka harjoittaa ekumeniaa eli kirkkojen välistä yhteistyötä muiden kristillisten kirkkojen kanssa. Kirjoitit miuuten sanan luterilaisuus väärin. Kysymys ei siis ole mistään "luterialalaisuudesta", vaan luterilaisuudesta. Voisit sinäkin kirjoittaa sanan luterilaisuus oikein, kun tänne kerran haluat kirjoitella.
"Toiseksi luterilaisille lienee kaikkein tärkeintä, että he uskovat Lutheriin, eihän heillä muuten voi olla mitään syytä kuulua luteilaiseen seurakuntaan."
Olet täysin väärässä. Luther oli Wittenbergin yliopiston Raamatun selitysopin professori eikä hänellä ollut mitään omaa oppia. Luterilaisuudessa ei siis ole kysymys mistään Lutheriin uskomisesta, vaikka joku nettikirjoittaja tuommoista hokisikin joka päivä aamusta iltaan.
"Onko siis seurakuntien tavallisilta jäseniltä tiedusteltu Lutheriin uskomista sellaisella kyselykaavakkeella, jolla asia voisi selvitä vakuuttavasti."
Kun ei luterilaisuus tarkoita mitään Lutheriin uskomista, niin tuommoiset sinun järkeilemäsi kyselyt ovat aivan turhia.
"Oletteko jo harkinneet kaikkien uskomattomien jäsenten erottamista seurakunnista, sillähän siitäkin ongelmasta päästään?"
Eipä taideta ketään erottaa seurakunnasta, niin että turhaanpa jakelet täällä noita ehdotuksiasi.
"sillä on jo olemassa luterilainen kirkko, joka harjoittaa ekumeniaa eli kirkkojen välistä yhteistyötä muiden kristillisten kirkkojen kanssa"
Tästä en olisi ollenkaan niin varma, sillä kyseessä on vain luterialaisten oma käsitys, jolla ei ole hyväksyntää missään muualla.
"Luterialaisuudessa ei siis ole kysymys mistään Lutheriin uskomisesta"
Luterialaisuudessa on monia asioita, joita tavalliset tietämättömät uskovaiset luulevat Jumalan sanaksi, mutta jotka ovat todellisuudessa Lutherin omasta päästään sepittämiä. Todellakaan ei ole liioiteltua sanoa, että luterialaisuus on enemmänkin uskoa Lutheriin.
"Eipä taideta ketään erottaa seurakunnasta"
Kun nyt olen jo aika kauan opiskellut luterialaisuutta tämän kesksutelun välittämistä tiedoista, olen saanut sellaisen käsityksen, että hyvin monenlaisten ihmisten toivotaan eroavan tästä kaikkein puhtaimmin Lutheriin uskovien uskovaisten seurakunnasta.
Kaikki ihmiset joutavat lähtemään, jotka eivät ole aivan samanlaisia kuin parhaimmat ja samalla myös tiukkapipoisimmat tosikkouskovaiset. Kun väki vähenee Lutheriin uskominen muuttuu voimallisemmaksi ja tietenkin myös elävämmäksi, mutta nämä tuomitsijat eivät näytä ollenkaan ymmärtävän, ettei heidän varoillaan ylläpidetä täysin turhaa kaikkein parhaimpien luterialaisten yhteisöä.
- " sillä on jo olemassa luterilainen kirkko, joka harjoittaa ekumeniaa eli kirkkojen välistä yhteistyötä muidn kristillisten kirkkojen kanssa."
"Tästä en olisi ollenkaan niin varma, sillä kysesssä on vain luterialaisten oma käsitys, jolla ei ole hyväksyntää missään muualla."
Olet väärässä, sillä kristilliset kirkot kuten mm. katolinen, ortodoksinen ja luterilainen kirkko harjoittavat ekumeniaa eli kirkkojen välistä yhteistyötä. Olisi hyvä, jos ottaisit asioista selvää, etkä kirjoittaisi vain omia luterilaisen kirkon vastaisia luulojasi tänne. Muuten ei ole olemassa mitään "luterialaista" kirkkoa, vaan luterilainen kirkko. Jos haluat keskustella asiallisesti luterilaisesta kirkosta, niin voisit kirjoittaa sanan luterilainen oikein. Nyt kun puhut koko ajan "luterialaisesta" kirkosta etkä luterilaisesta kirkosta, niin tuntuu siltä, että et haluakaan asiallisita keskustelua, vaan halaut vain esittää omia vääriä väitteitäsi.
"Kun nyt olen jo aika kauan opiskellut luterialaisuutta tämän keskustelun välittämistä tiedoista, olen saanut sellaisen käsityksen, että hyvin monenlaisten ihmisten toivotaan eroavan tästä kaikkein puhtaimmin Lutheriin uskovien uskovaisten seurakunnasta."
Luterilaisuus ei tarkota mitään Lutheriin uskomista. Nimitys luterilaiset otettiin käyttöön siitä protestanttien ryhmästä, joka nojaa erityisesti Augsburgin tunnustukseen. Luterilaiseen kirkkoon voi kuulua sellainen, joka haluaa olla luterilaisen kirkon jäsen.
Aina täällä mellastavat nuo omavanhurskauden kasteella käyneet. Niinkuin aikuisen upottaminen jotakin auttaisi. Tai kyllähän se auttaisi jos pidettäisiin tarpeeksi kauan siellä veden alla, niin sinne hukkuis kaikki synti.
Se että lapset olisivat muka taivaskelpoisia ilman kastetta, on anteeksi vain harhaoppi. Sellaista ei Raamattu tunne. Raamattu puhuu myös perhekuntien kasteista, mitä hihhulit eivät ymmärrä. He eivät myöskään ymmärrä että usko ei ole järjen valinta eikä ylipäätään ihmisen teko, vaan Jumalan lahja ja nimenomaan uudestisyntyminen Jumalan perheeseen Jumalan armosta ja rakkaudesta.
Se että aikuiskastetut harrastavat irtoseksiä, homoilua, pedofiliaa, huumeita, rikoksia yms. yms. on tuskallinen fakta niille jotka kuvittelevat olevansa jotenkin pyhimyksiä sen omavanhurskauden polskuttelemisensa kanssa. Katsokaahan vapaauskoiset vaihteeksi mitä omassa seurakunnassanne tapahtuu. Se on voi voi.
Eiköhän sitä seksiä harrasta jokainen jollaan lailla ? Entäpä kun ei löydä kumppania. Pitääkö myrkyttyä omiin paineihinsa ? Voitko antaa siihen selityksen ?
Vedä käteen.
Kaste ja usko ovat Raamatun perusperiaatteita. Kaste on ns. armonväine. Jokainen, joka uskoo Jeesuksen syntiensä anteeksiantajana pelastuu - jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä (syntinsä hädässä) pelastuu.
Malakian lause: "Yksikään kastamaton EI pelastu. EI YKSIKÄÄN", ei ole totta. Ristin ryöväri pelastui viime hetkillään käännyttyään synteineen Jeesuksen puleen. Mitään kastetta ei suoritettu, mitään elämässä näkyvää pyhitystä ei muile näkynyt, usko yksin riitti. Jeesukselta tuli uskon tähden lupaus taivaspaikasta. Vaikka kaste on armonväline, se ei ole ehdoton edellytys pelastumisellemme. Yleisperiaate kaste ei toteutunut, pelastus armosta toteutui. Yleisperiaatteena voidaan pitää myös suun tunnustusta, Raamattu jopa sanoo, että suun tunnustuksella pelastutaan. Ryöväri vain totesi "Muista minua..." Ehkä toinen ryöväreistä kuuli Jeesuksen puoleen kääntyneen huokaukset ja siinä olisi se todistus. Ryövärin tilanne antaa kuitenkin ymmärtää myös sen, että joku voi kääntyä Jeesuksen puoleen vaikkapa kuolinvuoteellaan ehtimättä todistaa uskostaan kenellekään.
Raamatussa on paljon muitakin ns. yleisiä periaatteita,jotka eivät päde kaikissa tilanteissa. Jumala lupaa antaa meille jokapäiväisen leipämme ja Sana vakuuttaa, ettei Jumalan oma kärsi nälästä eikä häntä nähdä leipää kerjäämässä. Nälkää näkevässä maassa katastrofin sattuessa myös uskovia kuolee nälkään. Taivaallisen Isämme huolenpito ruuastamme on yleisperiaate, mutta joskus Jumala voi kutsua lapsensa kotiin vaikkapa nälkäkuoleman kautta.
Avaajan viittaus ns. väärään rauhaan on hyvä ja raamatullinen. Ihminen voi tuudittautua uskonnolliseen rauhaan ilman, että tulisi omine synteinensä sen ainoan armahtajan ja auttajan, Jeesuksen Kristuksen ristin luokse. Paljon tästä olisi kirjoitettavaa, mutta lyhyesti sanottuna: eivät ne pelastu, jotka sanovat olevansa uskovia, vaan ne joiden synnit on pesty pois Jeesuksen sovitusverellä. Paavali kutsuu eräitä "uskovia" valheveljiksi - Jeesus on suussa, mutta ei sydämessä.
Olen samaa mieltä avaajan kanssa, että suurin osa kirkon jäsenistä ovat uskosta osattomia. Kastetta olisi aina seurattava opetus "kastamalla ja opettamalla". Luterilaisen kirkkomme tapa kastaa mekaanisesti kuin liukuhihnalta kaikki lapset ei ole raamatullinen. Alkuseurakunan historia antaa ymmärtää, että alkuseurakunnassa kastettiin vain uskovien vanhempian lapset.
Ryövärin kohdalla EI OLLUT JEESUS vielä ASETTANUT KASTETTA !!!!
Vaarallinen oppi tuo lapsikasteoppi tai millä nimellä sitä halutaankaan kutsua. Siinä pappi valheellisesti antaa ymmärtää että jos on kastettu vauvana, olette Jumalan lapsia. Sillä opilla on erittäin paha taipumus tuudittaa ihmistä suruttomaan synnintekoon ja synninsuohon, niinkuin näkyy. On kokemusta omassa elämässäni tästä tuudittautumisesta. Tämähän on hyvin yksinkertainen asia ymmärtää, että jos sanotaan että se kaste riittää, ei silloin ihminen mitään parannusta halua tehdä koska synti kiehtoo. Sitä tuumataan vaan että elin niin tai näin, kyllä se siitä. Kunhan vaan on kastettu, se muka riittää. Valhetta sanon minä. Tämän totesi eilen eräs kirkon kanttori joka oli samaa mieltä asiasta kanssani.
Kukaan ei ole vastannut vielä tyhjentävästi miksi se kaste ei sitten tee ihmisestä uskovaa ja Jeesuksen seuraajaa joka todella haluaa luopua synneistään. Näkeehän sen jo ylivoimaisesta enemmistöstä näistä ihmisistä jotka ovat saaneet vauvakasteen. He tekevät syntiä kuin viimeistä päivää, eikä heillä ole halua parannuksentekoon ja mielenmuutokseen. Jotkut heistä ovat ateisteja, jotkut satanisteja, ja monet vaikka mitä pahuuden vallassa olijoita. Koittakaa nyt vastata - olen kysynyt tätä lukuisia kertoja, eikä kukaan ole pätevää vastausta antanut. Jumala ei tällaista oppia ihmiselle halua antaa, jolla on näin valtava taipumus tuudittaa syntiin.
GGJJKKL784:lle
Ei niin, mutta ryöväri oli Jeesukseen uskova kristitty, joka pääsi taivaaseen ilman kastetta. Ryöväri oli esimerkkinä siihen ketjussa olleeseen väitteeseen, että ilman kastetta ei kukaan pelastuisi. Ryöväri pelastui.
Kastekäskyn asettamisestakin on hyvä vaihtaa mielipiteitä. On huomattava, että Johannes Kastajan antama kaste ei ollut kristilinen kaste. Jeesus ei ollut sitä asettanut. Näin Jeesuksen kastetapahtuma ei ollut kristillinen kaste, vaan jotain muuta. Syntien anteeksisaamiseksi ja vanhan lihallisen ja syntisen ihmisen upottamiseen kastehautaan Jeesus ei kastetta tarvinnut. Se oli nähdäkseni hetki, jossa Jeesus julkisesti vihkiytyi tehtäväänsä lähteä näkyvästi sille tielle ja toimintaan, joka lopulta johti syntiemme sovittamiseen ristillä. Uskoon tultuaan kasteelle menevä ei näin muodoin voi seurata Jeesuksen esimerkkiä.
Luterialiset eivät ajattele, että kaste riittää pelastumiseen. Kaste ei tee kenestäkään uskossa pysyvää ja pelastuvaa, kuten ei uskossa kasteellakaan menevä ole vielä lopullisesti pelastunut. Luopuminen uskosta on valitettavasti Raamatun mukaan mahdillista. Me kaikki pelatumme yksin uskosta, yksin Raamatun Sanasta, yksin Jeesuksen tähden ja yksin armosta. Niihin perustuu kaikkien uskovien pelastus, oli hän sitten kastettu lapsena tai uskoon tultuaan aikuisena.
1 PIET 3:20-21: jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä (elkup. kreik. "liittosopimus") Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta."
Luterilainen kastenäkemys lähtee siitä, että Jumala solmii kasteessa LIITON, jossa Jumala lupaa viedä kastetun kerran kirkkauteen. Jumala pitää tästä sopimuksesta omalta puoleltaan kiinni ja kastetun on myös pidettävät tästä sopimuksesta kiinni - tämä tapahtuu turvautumalla Jeesuksen Kristuksen armoon, kun tietoisuus evanekliumista syntyy ja ihminen voi siihen omalta puoleltaan sitoutua.
Luterilaisen kastenäkemyksen lähtökohtana ei ole Jeesuksen Johanneksen kasteelle menemisen seuraaminen, vaan Jeesuksen oma kastekäsky: "opetuslapseuttakaa kaikki kansat...kastamalla ja opettamalla". Kaste toimitetaan Jeesuksen kehotuksen tähden, mutta sitä on seurattava aina opetus evankelumista ja armosta. Ellei sitä tapahtu, kaste turhentuu. Luterilaisen kirkon automaattinen tapa kastaa kaikki lapset ei ole raamatullinen. Niin ei toimittu alkuseurakunnassa, vaan lukuisat historialliset lähtee todistavat, että alkuseurakunnassa kastettiin vain uskovia aikuisia ja uskovien vanhempian pienetkin lapset.
Lähetyskentillä luterilaiset kastavat uskoon tulleita aikuisia. Lähin kohde on ollut rajan takana Venäjällä, jossa moni sellainen, jota ei ole kastettu lapsena, on tullut uskoon ja saanut Jeesuksen kehotuksen mukaisesti kasteen. Jumala armahtakoon, että niin he kuin mekin pitäisimme kiinni kasteen antamasta pelastuksen liittosopimuksesta!
Entä kun pappi niin antaa ymmärtää ihan Suomen kielellä että se kaste riittää pelastukseen? Kyllä minä tuumasin silloin kun pappi niin sanoi, että onpa helppoa, ei tarvitse kuin elää heläyttää ja silti pelastuu. Enkä usko että tämä on ainoa tapaus jolloin näin väitetään papin suulla. Näin sitä kansaa jymäytetään väärään rauhaan.
"Useimmat kirkon jäsenet ovat ateisteja."
Enpä usko. Suomessa ei niin paljon ateisteja ole, että he kykenisivät edes valtaamaan kirkon sisältäpäin siten, että voisi puhua "useimmista kirkon jäsenistä". "Useimmat" tarkoittaa "suurinta osaa", eli ehkä n. 70%.
Kuinka paljon kirkolla sitten on jäseniä? N. 80% Suomen kansasta kuuluu Ev.lut.kirkkoon. Eli: 6 miljoonasta suomalaisesta n. 4 800 000 kuuluu jäseninä Ev.lut.kirkkoon (noin neljä miljoonaa, kahdeksansataatuhatta jäsentä). Näistä puolet olisi n. 2 miljoonaa neljäsataatuhatta jäsentä. Ateisteja ei Suomessa ole tuota määrää ja väitänpä, että suurin osa heistä EI kuulu kirkkoon.
Joten perätön väite vapaasuuntaiselta huijarilta, jota toiset samanlaiset valheillansa aamentavat.
Uskova mies: "Entä kun pappi niin antaa ymmärtää ihan Suomen kielellä että se kaste riittää pelastukseen?"
VASTAUS: Se tekee meidät luonnollisesti hyvin surulliseksi. Voi olla, että tuollainen pappi ei vain tuudita kuulijaa väärään rauhaan, vaan itse elää väärässä rauhassa. Jokainen Jeesukselta syntinsä anteeksi saanut ja henkilökohtaiseen uskoon tullut kyllä tietää, että pelastukseen tarvitaan syntien tunnustaminen, parannuksen tekeminen ja sydämen usko ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen. Jos pappi on itse saanut uudestisyntyä ylhäältä, hänen suurin halunsa on julistaa oikeaa, pelastavaa evankeliumia kuulijoilleen. Lain sanalla hän järkyttää väärässä rauhassa olijoita ja armon sanalla antaa ihanan taivastoivon kaikille, jotka avuksi huutavat Herran nimeä.
Siunausta elämääsi!
Luterilaisen kasterukouksessa kirkoissa kyllä sanotaan että lapsi on nyt otettu Kristuksen omaksi ja taivaan perilliseksi.
Siis kysymys kuuluukin pysyykö hän sitten Hänen omana ? Se on jo aivan eri asia ? Ihmiset ajattelevat kun lapsi on kastettu, niin hän automaattisesti pääsee taivaaseen? Onko todella niin ?
Sitten lapsi ehkä käy rippikoulun, joka ei ole enää samanlaista kuin ennen vanhaan. Seuraava toimitus onkin ruumiinsiunaus, jos on kirkon jäsen, tai siunataan hänet vaikka olisi eronnutkin kirkon veronmaksusta.
Välillä hän on ollut voi olla kokonaan seurakuntayhteyden ulkopuolella. Siis kaste ja ruumiinsiunaus. Niillä toimenpiteilläkö pääsee taivaaseen? Eikö uskolla olekaan mitään merkitystä ?
"Kiperä kysymys" kysyy lopuksi, eikö uskolla olekaan mitään merkitystä. Joudun siteeraamaan tähän edellistä vastaustani ja toteamaan vielä kerran, että me kaikki pelatumme yksin uskosta Jeesukseen Kristukeen ja yksin Jumalan armosta. Tämä on myös luterilainen näkemys Jos joku kansankirkkomme pappi opettaa toisin, niin se on hyvin surullista ja kirjoitusten vastaista, kuten ilmaisin vastauksessani "Uskovalle miehelle".
Siteerausta edellisestä vastauksestani:
"Luterialiset eivät ajattele, että kaste riittää pelastumiseen. Kaste ei tee kenestäkään uskossa pysyvää ja pelastuvaa, kuten ei uskoon tulut ja sen jälkeen kasteelle meneväkään ole vielä lopullisesti pelastunut. Luopuminen uskosta on valitettavasti Raamatun mukaan mahdillista. Me kaikki pelatumme yksin uskosta, yksin Raamatun Sanasta, yksin Jeesuksen tähden ja yksin armosta. Niihin perustuu kaikkien uskovien pelastus, oli hän sitten kastettu lapsena tai uskoon tultuaan aikuisena."
Viittaan vielä Raamatun selitykseeni, jotta kaste on hyvän omantunnon liittosopimus. Uskolla Jeesuksen kastettu pitää liittosopimuksen voimassa, Jumalaan voimme luttaa, joten Hänen puoleltaan sopimus on voimassa iankaikkisesti. Hän ei kadu liittoaan kauas lengenneeseen Israeliin eikä tekemäänsä kasteliittoa meidän kanssamme.
Alkaa tuntua siltä, että tämän ketjun aihe on tältä erää kuin kaluttu koiran luu. Ajatus siitä, että luterilaiset pitäisivät kastetta riittävänä pelastukseen johtunee kahdesta asiasta. Ensiksikin vapaissa suunnissa on joitakin tahoja, jotka pitävät lähes tulkoon kaikkia luterilaisia vain uskonnollisina ihmisinä ja toisaalta Martti Luther korosti kastettu joutuessaan sielunvihollisen kiusattavaksi. Luther muistutti S-nalle, että hänellä on voimassa oleva liittosopimus. Sama Luther korosti uskoa Jeesuksen ehdottoman välttämättömänä pelastuksemme kannalta. Hän murehi suuresti sitä, että niin monet kulkivat Jumalalle vieraina kantaen vain muodollisesti kristityn nimeä. Luterilaisuuteen kuuluu evankeliumin vieminen lähetystyönä kaikille kansoille, jonka tarkoituksena on juurruttaa kaikkien sydämiin usko Jeesukseen Kristukseen ja Hänen ristillä suorittamaan sovitukseen ja syntien anteeksiantamiseen.
Olisiko jollakin tähän asiaan jotain uutta, vai siunataanko toisemme ja toivotetaan hyvää matkaa Taivaan Kotiin?
PS. Yleistäminen on vaarallista, niin kasteasiassa kuin muutenkin. Helluntailaisten palstan perusteella voisin yleistää ja todeta, että helluntailaiset eivät pidä Jeeusta Jumalana ja että helluntailaiset hyväksyt seksin myös avioliiton ulkopuolella. Sellaisia kommentteja saan palstalta jatkuvasti lukea ja valitettavasti liian moni tuntemani helluntailainen on samaa mieltä. Puuttuuko helluntailaisilta yhteinen Raamattuun perustuva oppi, joka olisi liikkeen hengellinen selkänoja? Vielä kerran: vain usko Jeesukseen pelastaa niin luterilaiset kuin helluntailaisetkin. Mikä sitten onkaan kastekysymys, niin "USKON päämäärä on sielujen pelastus. Voi olla, että helluntailaiset istuvat Taivaassa ensimmäisellä sijalla oman kasteoppinsa kanssa - mutta se ei tapahdu sen vuoksi vaan siitä huolimatta.
En ole helluntailainen enkä kuulu muuhunkaan maalliseen seurakuntaan, mutta uskon niin kuin Raamattu opettaa että ensin usko ja sitten kaste. Vauvahan ei voi olla uskossa ennen kuin ymmärtää mistä on kyse. Tämä on minun näkemys ja monen muunkin. Pääasia on että ihmiset olisivat Jeesuksen seuraajia ja pyrkisivät tekemään Herransa tahdon. En halua asiasta enempiä väitellä, koska ei se taida olla Raamatullistakaan jos uskovat nahistelevat eri asioista. Eikös Raamatussa ole että turhia väittelyitä karta tai jotain siihen suuntaan? En tiedä missä menee raja milloin keskustelu menee överiksi ja lihalliseksi oman itsensä korottamiseksi. Haluan kuitenkin tehdä parannusta tässäkin asiassa, mikäli toimin Jumalan tahtoa vastaan.
"En ole helluntailainen enkä kuulu muuhunkaan maalliseen seurakuntaan, mutta uskon niin kuin Raamattu opettaa että ensin usko ja sitten kaste."
Eikös Raamatussa puhuta siitä, että olisi kastettu kokonaisia perhekuntia? Eivätkö perhekuntiin kuulu myös kaikenikäiset lapset, myös aivan pienet?
Kumpi on pahempi asia, vapaa vihkimätön seksi miehen ja naisen väillä, vai itsetyydytys ?
Ovatko ne molemmat synnit kuoleman syntejä joutuen kadotukseen, jos yhä uudelleen ja uudelleen lankeaa niihin sopivan puolison puutteesta?
Eivätkö jouruili, kieroilu, valehtelu, varastelu, väkivalta ilkivalta, itsekkyys, ahneus, ja muiden käskyjen rikkominen kuulu samanlaisiin kadottaviin synteihin ?
Tässäpä näitä kiperiä kysymyksiä, joihin monet kaipaavat vastauksen.
Pyrin vastaamaan ”gytgyttävä”-nimimerkille ketjussa, sillä lyhyesti vastauksia on mielestäni mahdotonta antaa. Kysyt ”Kumpi on pahempi asia, vapaa vihkimätön seksi miehen ja naisen väillä, vai itsetyydytys? Ovatko ne molemmat synnit kuoleman syntejä joutuen kadotukseen, jos yhä uudelleen ja uudelleen lankeaa niihin sopivan puolison puutteesta?
Eivätkö juoruilu, kieroilu, valehtelu, varastelu, väkivalta ilkivalta, itsekkyys, ahneus, ja muiden käskyjen rikkominen kuulu samanlaisiin kadottaviin synteihin ? Tässäpä näitä kiperiä kysymyksiä, joihin monet kaipaavat vastauksen.”
VASTAUS: Aloitat ensimmäisen kysymyksen ”kumpi on pahempi asia” – se on hyvä aloitus, sillä toisin kuin yleensä luullaan, synneillä on eroa. Jeesus itse ilmaisee tämän: Joh. 19:11 ”Jeesus vastasi: ´Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sen tähden on SEN SYNTI SUUREMPI, joka jätti minut sinun käsiisi”.
Ehkä vielä hätkähdyttävämpää on lukea 1.Joh.5:16: "Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä, kuolemaksi. ON SYNTIÄ, JOKA ON KUOLEMAKSI; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava. Kaikki vääryys on syntiä. ja ON SYNTIÄ, JOIKA EI OLE KUOLEMAKSI." Synti, josta emme tee sydämessämme parannusta on kuolemaksi. Kristittyjen joukossa on myös ihmisiä, jotka eivät sydämessään ole Jeesuksen seuraajia, vaikka he puhuisivat armosta. Paavali nimittää heitä valheveljiksi ja Johannes kirjoittaa: 1.Joh.2.19 ”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme, sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme”. Jos puolustelemme ja salaamme syntejämme, sydämemme voi paatua niin, että emme syntisinä enää halua kohdata Jeesusta Kristusta ja häntä ristiinnaulittuna. Valheveljet voivat saada arvostusta ja valtaa, sillä heillä on ”oikeat sanat”, mutta yksin Jumala näkee sydämeemme. Synti, joka paaduttaa meidät katumattomiksi on se pahempi ja on aina kuolemaksi.
Lähtökohtana on se, että meidän tulee pitää syntinä sitä, minkä Raamattu sanoo synniksi, emmekä saa pitää syntinä sitä, mitä Raamattu ei sano synniksi. Toinen ehdoton lähtökohta on se, että katuva syntinen saa Jeesukselta syntinsä aina anteeksi. Me saamme anteeksi ne synnit, jotka tunnutamme, ne synnit, joita emme osaa tunnustaa, ne synnit, jotka voitamma tässä ajassa ja myös ne synnit, joita emme tässä ajassa koskaan voita. Jeesuksen ristiin turvautuva saa KAIKKI SYNTINSÄ ANTEEKSI, sekä menneet, että tulevat. Kolmas tärkeä asia on se, että syntinsä anteeksi saanut haluaa seurata Jeesusta sekä sanoissa ja teoissa. Jeesus ei turhaan sanonut langenneelle naiselle annettuaan hänelle anteeksi: ”Mene, äläkä enää syntiä tee”. Jeesus tietää, että me lankeilemme, mutta hän tarkoitti: älä jatka syntielämääsi tekemättä parannusta, sillä se johtaa synnin puolusteluun ja katumattomuuteen ja se on kuolemaksi. Synnin puolustelu ja suosiminen on vaarallista. Johannes kirjoittaa samasta jatkuvasta ja kevyin mielin synnissä elämisestä irtautumisesta kirjoittaessaan ”Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt." Johannes käyttää tässä jatkuvaa aikamuotoa, preesensiä, tarkoittaen jatkuvaa synnissä elämistä. Uskova ei ryve syntielämässä.
Kysymys: ”Kumpi on pahempi asia, vapaa vihkimätön seksi miehen ja naisen väillä, vai itsetyydytys ?
VASTAUS: Vapaa vihkimätön seksi on pahempi, sillä Raamattu kutsuu sitä haureuden synniksi. Jumala haluaa Sanansa mukaan, että ”haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa ja kullakin naisella oma miehensä”. Sen sijaan itsetyydytystä Raamattu ei sano synniksi missään kohdassa. Itsetyydytystä kutsutaan joskus onanoinniksi ja termi on otettu Raamatusta, mutta väärin perustein. 1. Moos 38: 8- ”Silloin Juuda sanoi Onanille: "Makaa veljesi lesken kanssa, täytä velvollisuutesi hänen lankonaan ja herätä eloon veljesi suku. Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälke- läisiä veljelleen. Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla.” Tilanne osoittaa, että Onanin synti oli Jumalan kehotuksen torjuminen ja sen hän teki keskeytetyllä yhdynnällä. Hän ei masturboinut, vaan makasi kalynsä kanssa.
Itsetyydytykseen liittyy tosin usein synnillisiä ajatuksia, kun tyydyttäjä samalla ajattelee rakastelevansa jonkun tietyn, mahdollisesti varatunkin, naisen kanssa. Jeesus mainitsee kaikki haureelliset ajatuksetkin synniksi, joten ajatuksen tasolla kaikki avioliitossakin elävät lankeavat joskus – kaikki me olemme syntisiä. Itsetyydytyksessä suurin seksuaalinen patoutuma purkautuu, joka voi helpottaa oloa ja saa mielen liikkumaan muillakin kuin patoutuneessa seksuaalisuudessa. Itse tekona itsetyydytys ei ole syntiä. Yksinelämiseen liittyvä seksuaalielämästä kieltäytyminen on monille erittäin suuri ongelma. Itsetyydytyksestä voi tulla usein toistuva tapa ja henkilö joutuu seksuaaliajatustensa oravanpyörään ja lankeaa mahdollisesti myös pornografiaan. Pornossa ihmiset tekevät vapaan seksin airueina haureutta ja sen katsoja antaa sille hyväksynnän. Runsaat katsojaluvut ovat tehneet pornosta suuren luokan bisnestä, jossa näyttelijät ovat usein huumeriippuvaisia ja menettäneet Jumalan tarkoittaman omantunnon halun sitoutua uskollisesti aviolliseen elämään vain yhden puolisen kanssa. Välttääkseen seksikierrettä yksineläjän olisi elettävä monipuolista sosiaalista elämää, jossa työ, harrastusten seurakunnan ja ystävien täyttämä vapaaa-aika ja lepo vuorottelevat. Yksineläjän ei pidä jäädä sairaaseen, sitovaan syyllisyyteen itsetyydytyksensä takia – se ei ole Jumalasta. Syntiä on vain se, minkä Raamattu sanoo synniksi.
Mastuboinnista yksineläviä syyllistävät kuuluvat kahteen joukkoon. He ovat joko avioliitosssa eläviä, jotka voivat harrastaa puolisonsa kanssa seksiä vaikka kolme kertaa päivässä tai sitten Raamatun vastaisesti seksiin ja seksuaalisesti kielteisesti suhtautuvia, omasta mielestään puhtoisia ja pyhiä sinkkuja, joiden jyrkkyyden takana voi olla suuria pettymyksiä ja salattua vihaa vastakkaista sukupuolta kohtaan. Monilla avioliitossa elävillä ei ole kokemusta eikä ymmärrystä seksittömän yksinelämisen raskaasta taakasta. Seksuaalikielteisyys on syntiä.
Vapaa, vihkimätön seksi, on Raamatun mukaan selvästi syntiä. Raskaaksi sen tekee se, että seksuaalisessa yhdynnässä on toinenkin osapuoli, joten syntiä tekevä on kasaamassa toisenkin ihmisen sydämelle syntikuormaa. ”Sen oikean” löytämisen jälkeen menneisyyden haureellinen elämä voi olla raskas muisto, vaikka sen olisikin tunnustanut ja saanut anteeksi. Paavali puhuu paljon kristityn uudesta elämästä, jossa kurottaudutaan sitä kohti, mikä on edessä. Kuitenkin hän joutuu toteamaan 1.Korinttolaiskirje 15:9 ”Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.” Armosta elävänä ja siitä iloitsevanakin Paavalin menneisyyden muisto oli hänelle ajoittain raskas taakka.
Eräs nuori nainen kertoi kerran minulle, ettei hän voi koskaan mennä naimisiin. Hän oli langennut seksiin ja oli nyt epäpuhdas avioliittoa ajatellen. Ei niin! Jos olet langennut vapaaseen seksiin avioliiton ulkopuolella, tunnusta se Jeesukselle ja tee parannus, Jeesuksen veri riittää puhdistamaan sinut. Rukoile itsellesi aviopuolisoa, sillä avioliitto on Jumalan tapa välttää haureuden syntiä, 1.Korinttolaiskirje, 7:2 ”mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.” Vaikka muistot vaikuttavat sinuun, niin Jumalan silmissä syntinsä anteeksi saanut on niin puhdas kuin hän ei olisi syntiä koskaan tehnytkään. Elä armosta ja iloitse siitä, kuuntele armon sanomaa paljon, sillä ”on hyvä, että sydän saa vahvistuta armosta” (hepr.13:9).
Kysymys: Eivätkö juoruilu, kieroilu, valehtelu, varastelu, väkivalta ilkivalta, itsekkyys, ahneus, ja muiden käskyjen rikkominen kuulu samanlaisiin kadottaviin synteihin ? Jatkona vielä: jos yhä uudelleen ja uudelleen lankeaa niihin sopivan puolison puutteesta?
VASTAUS: Olen jo edellä tuonut esille sen ehdottoman totuuden, että kaikki synnit, joita ristin Jeesuksen sovintoveri ei ole puhdistanut ovat kadottavia syntejä. Saan sen käsityksen, että kysymyksen takana on synnin puolustelu – ehkä tiedostamattaan kysyjä ajattelee, että onhan noita muitakin syntejä, joten minun haureuteni ei ole sen kummoisempaa. Room 6:1-2 ”Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä? ”
Olin töissä eräässä suuressa kristillisessä järjestössä, jonka johtaja toimi jatkuvasti talousasioissa väärin rikkoen lakia. Puhuin työtoverini kanssa tästä ja hän huomautti, että kaikkihan me olemme syntisiä ja kyllä hänkin joskus parkkeeraa autonsa väärin, vaikka tietää, ettei siihen saisi parkkeerata. Koska hänkin tekee syntiä, niin meidän on hyväksyttävä johtajan tekemät toistuvat ja huomattavat talousrikokset. Syntien kevyt vertaileminen vie meidät suosimaan syntiä niin omassa kuin muidenkin elämässä. Varsin tuore ja hyvin surullinen tapaus on lestadiolaisten keskuudessa evankelistan julistajan 20 vuotta jatkunut lapsenlapseen kohdistunut insesti. Lapsen vanhemmat tiesivät asiasta, mutta vaikenivat ja antoivat ”suuren hengen miehen” tuhota oman lapsen henkisen hyvinvoinnin. Voimme vain kysellä, oliko takana ajatus, että kaikkihan me olemme vain samanlaisia armahdettuja syntisiä. Sekä oman elämämme, että langenneiden järjestöjen syntien on tultava valoon, jossa pääsisimme vapauteen ja armon iloon, eikä synti voisi kohtuuttomasti rasittaa meitä ja aiheuttaa muille ihmisille korvaamatonta vahinkoa.
Sopivan puolison puute ei saa meitä väkisin tekemään haureuden syntiä. 1.Moos. 39:7-12 ”Mutta Joosefilla oli kaunis vartalo ja kauniit kasvot. Ja tapahtui jonkun ajan kuluttua, että hänen isäntänsä puoliso iski silmänsä Joosefiin ja sanoi: "Makaa minun kanssani." Ja vaikka vaimo joka päivä puhui sellaista Joosefille, ei tämä suostunut makaamaan hänen vieressänsä eikä olemaan hänen kanssaan. Mutta eräänä päivänä, kun Joosef tuli taloon toimittamaan askareitaan eikä ketään talonväestä ollut sisällä saapuvilla, tarttui hän Joosefin vaippaan ja sanoi: "Makaa minun kanssani." Mutta tämä jätti vaippansa hänen käsiinsä, pakeni ja riensi ulos.”
Seksuaalisia kiusauksia kokevat kaikki. Jumala ei meitä halua kiusata, "Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;" Jaak.1:14. Meidän on rehellisesti myönnettävä, että haureellista lankeemusta edellyttää synnin valmistelu ja sen hyväksyminen tutustumisen tai rakkauden nimissä. Eräs avioliitossa elävä kertoi minulle, että hän tutustui kirjeitse uskovaiseen naiseen, mutta ei kertonut siitä vaimolleen. Kysehän oli vain kirjeystävyydestä. Jonkin ajan kuluttua mies matkusti naisen paikkakunnalle häntä tapaamaan. Illalla mies aikoi mennä yöpymään hotelliin, mutta nainen sanoi, että hänenkin luonaan voi yöpyä – mies suostui, kysymyshän oli vain yön yli uskon ystävän luona nukkumisesta. Mies näki naisen laittavan vuoteet samaan huoneeseen ja pedit vierekkäin, no ei se mitään, kyllä uskova nainen ja mies voivat samassa huoneessa nukkua. Sänkyihin mentyä nainen antoi miehelle hyvän yön suukon, jolloin mies huomasi käsillä hyväillessään, että naisella ei ollut housuja. Haureellisen yön jälkeen mies totesi naiselle, että ”sinähän käyttäydyit kuin maailman nainen”. Vasta myöhemmin tämä avioliitossa ollut mies katui ja tunnusti oman syntinsä. Näin sokeiksi me voimme mennä! Haureus ei tapahdu silloin, kun siitin menee emättimeen vaan meidän mielessämme paljon aikaisemmin antaessamme synnille askel askeleelta mahdollisuuden edetä. Joosefin tavoin voimme myös välttää tilanteita, jotka voivat johtaa liian pitkälle. Uskovien sinkkujen ei ole mitään syytä leikkiä tulella ja alkaa viettää yhteisiä yön tunteja kahden kesken toisen kodissa.
Entä, jos lanketa johonkin helmasyntiisi toisuvasti? Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä saat uskoa kaikki syntisiä ja AINA anteeksi, kun vain viet ne Jeesuksen ristin juurelle tunnustaen ne synniksi, katuen tekojasi, sanojasi ja ajatuksiasi ja pyytäen Pyhää Henkeä vahvistamaan sinua varjelemaan oikealla elämän tiellä. Saatat kokea, että miksi juuri sinä olet kiusattu ja usein lankeava kristitty - voin kertoa sinulle, että toisenlaisia uskovia ei olekaan. Kaikkiin synteihin meidän ei ole pakko langeta, niitä voidaan tietoisilla ratkaisuilla välttää ja arkielämän ratkaisuilla tehdä elämästämme vapaampaa ja täyteläisempää. Jokaisella meistä on kuitenkin syntiä ja tarve mennä aina vain uudelleen Jeesuksen ristin juurelle.
Jokainen ihminen saa valita.
Myöhempien Aikojen Jeesuksen Kristuken Kirkko on totta.
Lutherilainen oppi ei kestä eikä riitä luomaan riittävää uskoa jäsenistössä. Se aikanaan hajoaa, valitettavasti. Valmistetut kutsutaan muualle kyllä - se ottaako sen vastaan on eri asia.
yst mormoni
Kiitos sovinnollisesta viestistäsi! Olet oikeassa, että turhia väittelyitä on kartettava, mutta totuudesta emme saa tinkiä. Kaikki Raamatun asiat eivät kuitenkaan ole pelastuksemme kannalta olennaisia, joten niistä voimme olla myös eri mieltä. En malta olla kommentoimasta muutamia asioita - totuutta etsien, väittelyä karttaen.
Uskova mies: "Raamattu opettaa että ensin usko ja sitten kaste."
Ajatus, että ensin usko, sitten kaste tullee tästä lähetyskäskystä:Mark 16: 15-16; "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
KOMMENTTI Kuten tiedämme, Raamattumme on suomennos kreikankielisestä alkuperäisestä Raamatusta. Helluntailiike on ollut kustantamassa Novum-nimistä kirjasarjaa, jossa alkuperäinen teksti on kirjoitettuna sanasta sanaan ja sanoja on lisäksi selitetty suomalaisille lukijoille - se on meille suuri palvelus. Vielä vanhempiakin kreikankielisiä tekstilöydöksiä on olemassa, jotka tässä esille olevassa kohdassa vain vahvistavat Novumin antaman tiedon.
Suomennos ei vastaa alkukieltä (niin kuin ei monissa muissakaan kohdissa - kääntäjätkin ovat vajavaisia ja kääntäjä joutuu etsimään sanoille myös oikeaa merkitystä). Markuksen evankeliumi käyttää "kastetaan" -sanasta verbimjuotoa, jota suomen kielessä ei ole. Kyseessä on ns. aoristinen verbinmuoto, joka tarkoittaa menneisyydessä kerta kaikkisesti tapahtunutta asiaa. Suomen kielessä sitä vastaa lähinnä perfekti. Oikea käännös olisi siis: "Joka uskoo ja on kastettu, pelastuu" - tai jopa näin: "joka uskoo ja on menneisyydessä jo kastettu, pelastuu". On merkittävää, että kadotukseen joutuvat ne, jotka eivät usko. Kaste ei siis yksin riitä pelastukseen, joka on myös luterilainen uskonnäkemys.
"Vauvahan ei voi olla uskossa ennen kuin ymmärtää mistä on kyse."
KOMMENTTI: On selvää, että vauva ei voi olla sellaisessa uskossa, että hän tiedostaisi uskovansa johonkin. Sen sijaan emme voi väittää, etteikö vauva voi olla pelastunut. Jos edelleen pidämme kiinni siitä, että pelastukseen tarvitaan uskoa, niin tällainen usko vauvalla johdonmukaisesti täytyy olla. Mitä se sitten on ja miten se ilmenee Raamatussa? Johannes Kastaja liikahti äitinsä kohdussa Pyhässä Hengessä jo sikiöasteella ollesswaan. VT:n profeetoista Jumala kertoo, että Hän oli valinnut heidät jo "äitinsä kohdusta". Jumala näki heidät siis ominaan ja pelastuneina sieluina.
Psalminlaulaja ylistää Jumalaa, joka on valinnut hänet pelastukseen jo sikiöstä alkaen. Ps. 139: "Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut." Vauvan nimi voi olla Elämän kirjassa, jossa kaikkien muidenkin Jeesukseen uskovien nimet ovat.
"Pääasia on että ihmiset olisivat Jeesuksen seuraajia ja pyrkisivät tekemään Herransa tahdon."
KOMMENTTI: Amen! - tässä on koko pelastuksen ydinsanoma vaeltaessamme tässä armon ajassa. Me emme ole Jeesuksen kannattajia, vaan seuraajia. Samalla toteamuksesi tuo esille sen surullisen seikan, että aikuinen voi tiedostaa järjellään olevansa pelastettu, mutta kuitenkin hän on matkalla kadotukseen.
JATKUU
Matt. 7:21-23 "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
Järkyttävä totuus on se, että monet yllättyvät tuomiopäivänä "emmekö me sinun nimesi kautta..." Paavali puhuu valheveljistä, jotka eivät ole Jeesuksen omia, vaikka ovat seurakunnassa johto- ja julistustehtävissä. Jeesus itse sanoo Matteuksen evankeliumissa tällaisesta väärästä uskosta monia yllättäviä asioita: 1 He ovat innokkaita "sanoo Herra, Herra", 2. He toimivat seurakunnissa Jeesuksen nimessä "sinun nimesi", 3.He julistavat evankeliumia - ennustaneet =julistivat profeetallista sanaa, 4. Ajoivat ulos riivajia Jeesuksen nimessä 5. Tekivät Jeesuksen nimessä monia voimallisia, ihmetekoja, 6. He eivät ole kristittyjä, jotka olisivat kerran uskoneet ja toimineet oikein Jeesuksen nimessä ja sitten luopuneet. Jeesus sanoo, ettei Hän ole KOSKAAN heitä tuntenut. 7. Olivat laittomuuden tekijöitä - Jumalan Sanan laki ei heitä koskettanut, he eivät tehneet parannusta synneistään ja vieneet niitä ristille - lain sana ei murtanut heitä synnintuntoon.
Raamatun Sana osoittaa, että Jumala voi kutsua ihmisen omakseen jo äitinsä kohdusta, pienenä vauvana. Pyhä Henki voi toimia yhtä hyvin vauvan kuin vanhuksenkin elämässä. Samalla se osoittaa, että jotkut voivat aikuisena ymmärryksen saatuaan joutu harhaiseen uskomukseen pelastuksestaan ja osoittaa elämässään toimineensa monella tavalla Jeesuksen nimessä, mutta Jeesus ei heitä omikseen tunnusta. Se, että joku sanoo olevansa uskova, ei ole pelastuksen tae, eikä se, ettei vauva pysty Pyhän Hengen työtä tiedostamaan merkitse sitä, etteikö Jumala toimisi Pyhällä Hengellä hänen elämässään ja pitäisi häntä omanaan, pelastuvien uskovien joukkoon kuuluvana.
Kiitän vielä kerran kauniista ja uskoa henkivästä viestistäsi. Kysyt vielä, missä menee raja, missä keskustelu menee överiksi ja lihalliseksi itsensä korottamiseksi. Ehkä se on meille ihmisille näkymätön, emme näe toisen ihmisen sydämen sopukoihin. Pitäkäämme kiinnni kuitenkin "Ei yli sen, mikä on kirjoitettu". Jeesus rukoili Herran rukouksessa, että uskovat säilyisivät siinä yhteydessä, minkä uudesti syntyminen oli heihin luonut. Yksinkertainen tosiasias on, että uskovat rakastavat toisiaan - ellei niin ole, niin jotain on pahasti pielessä. Tämä yhteinen rakkaus koskee kaikkia veljiä ja sisaria seurakunnallisista eroavaisuuksista huolimatta.
Toivotan sinulle Taivaan Isän siunausta jokaiselle elinpäivällesi!
Luterilaisessa kirkossa ei yleensä ole elävässä uskossa olevia.
Kun ihminen tulee uskoon ja lähtee raamatulliselle kasteelle, ei hän enää voi kuulua harhaoppiseen kansankirkkoon.
"Luterlaisessa kirkossa ei yleensä ole elävässä uskossa olevia. Kun ihminen tulee uskoon ja lähtee raamatulliselle kasteelle, ei hän enää halua kuulua harhaoppiseen kansankirkkoon."
Millä perusteella väität tuommoista? Silläkö, että kun sinun mielestäsi vain aikuiskaste on oikea kaste, niin suuressa viisaudessasi hylkäät kristillisten kirkkojen kuten katolisen kirkon, ortodoksikirkon ja luterilaisen kirkon lapsikasteen?