Avoin kirje toveri Putinille

"Olet maininnut talvisodan syyksi tarpeen rajojen korjauksiin."

Eri aikoina J. V. Snellman, C. G. E. Mannerheim, J. K. Paasivi, J. Stalin ja V. Molotov tulivat kaikki siihen tulokseen, että Aleksanteri I:n v. 1811 vetämä Suomen suuriruhtinaskunnan itäraja, joka sopi hyvin kahden Venäjän sisäisen osan väliseksi rajaksi, oli kerrassaan sopimaton kahden kokonaan erillisen valtakunnan väliseksi rajaksi, sillä niin läheltä Pietarin suurkaupunkia se kulki - aivan Pietarin edustalla. Kysymys Leningradin turvallisuudesta mietitytti Neuvostoliiton sotilaspiirejä koko 1920- ja 1930-luvun. Suomi muodosti avoimen hyökkäystien Neuvostoliiton toiseksi tärkeimmän metropolin kimppuun. Leningrad oli tykinkantaman päässä Suomen rajasta. Laatokan Karjalasta ja Suomen Lapista taas pystyttäisiin mahdollisesti uhkaamaan Neuvostoliitolle elintärkeää Muurmannin rataa. Nämä turvallisuuskysymykset venäläiset yrittivät syksyllä 1939 ratkaista yhteisymmärryksessä suomalaisten kanssa, mutta kaikki kilpistyi suomalaisten - eri toten länsimielisen ulkoministeri E. Erkon - joustamattomaan, jopa vihamieliseen asenteeseen. Asiasta paisui Neuvostoliitolle arvovaltakysymys. Oli kysymys suurvallan uskottavuudesta. Jotain oli tehtävä.

"Talvisota syttyi, koska kaksi ulkoministeriä: Saksan Riddentrop ja Neuvostoliiton Molotov allekirjoittivat salasen pöytäkirjan, jolla Euroopan pikkuvaltiot jaettiin näiden valtoiden etupiireihin"

Tuo pöytäkirja oli kuitenkin seurausta aikaisemmista tapahtumista, kuten siitä että länsivaltojen ja natsien välinen Münchenin sopimus oli vuotta aiemmin antanut Saksalle mahdollisuuden nielaista Tšekkoslovakia valtapiiriinsä ja siten myös saartaa Puola kolmelta suunnalta. Saksan alkaessa painostaa Puolaa v. 1939 puolalaiset kieltäytyivät Neuvostoliiton sotilaallisesta avusta Saksaa vastaan ja tuomitsivat itsensä tuhoon. Neuvostoliitto toimi kylmästi omien intressiensä pohjalta ja teki Saksan kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen. Muitakaan vaihtoehtoja ei näyttänyt olevan Puolan (ja länsivaltojen) asenteen vuoksi.

"Sodan päämäärä siis oli liittää KOKO Suomi Neuvostoliittoon."

Marras-joulukuussa Neuvostoliitto mahdollisena koko Suomen miehittämistä, jolloin olisi perustettu Mongolian tyyppinen Neuvostoliitosta erillinen kommunistivaltio, jolle Neuvostoliitto olisi luovuttanut huomattavia lisäalueita Vienan Karjalasta. Kuusisen kommunistien Terijoen hallitus ei kuitenkaan saanut suomalaisilta mitään kannatusta, joten Neuvostoliitto päätti tammikuussa 1940 suostua rauhaan Rytin-Tannerin hallituksen kanssa. Ehdot olivat ne joita Neuvostoliiton sotilaspiirit olivat kauan vaatineet: ns. Pietari Suuren raja Karjalassa. Stalinin ja Molotovin ehdotukset suomalaisille Moskovan neuvotteluissa syksyllä 1939 olivat huomattavasti maltillisempia. Suomalaiset hukkasivat edullisen tilaisuuden. Muutaman pikku pitäjän luovuttaminen Kannaksella ei olisi huonontanut Suomen asemaa. Sen tiesi Mannerheim, sen tiesi Paasikivi. Mutta Erkko sai sotansa.

"Sota ei kuitenkaan sujunut puna-armeijalta suunnitelmien mukaan."

Yhtä vähän kuin suomalaisten ja natsien yhteinen rosvoretki Venäjälle v. 1941.

"Myös kannaksen hyökkäys pysähtyi ja Suomi saavutti merkittävän torjuntavoiton, joka myös huomattiin maailmalla."

Suomalaisten vastahyökkäys Kannaksella joulukuussa 1939 oli kuitenkin verinen erehdys, tappio josta ei suomalaispatrioottisissa historiankirjoissa juuri puhuta - ymmärrettävistä syistä. Ja talvisotahan päättyi Suomen osalta ei torjuntavoittoon vaan siihen, että puna-armeija murskasi suomalaisten Mannerheim-linjan, vyöryi Viipurin edustalle - ja kaupungin ohitsekin sen molemmin puolin - ja oli jo lopullisesti lyömässä Suomen armeijan hajalle, kun rauha tuli pelastamaan suomalaisten sotilaskunnian 11. hetkellä.

"Oliko puheesi siis vanhan mallista pullistelua vai suunnitteletko jotaikin?"

Putinilla vain on historiaan yhtä kylmän rationaalinen suhde kuin hänellä on politiikkaankin. Suomalaisten kannattaisi ottaa siitä oppia. Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen - Suomen suurimmat presidentit - olivat näissä asioissa kyllä täysin Putin tasolla. Mutta sittemmin Suomen vanha hyvä herraonni on kääntynyt ja johtaja-aines huonontunut. Sama tietysti pätee kaikkiin länsimaihin. Katsokaa nyt ympärillenne, noita "kansainvälisen yhteisön" puhuvia päitä...

Mikä siinä on, että suurvalta ei kykene rakentamaan naapurimaidensa kanssa kiistatta sovituille rajoilleen riittävän vahvaa puolustusta, vaan haluaa muuttaa suvereenien valtioiden välisiä rajoja mielensä mukaan?