Kouluissa ja tarhoissa tuputetaan ihmisille jatkuvasti ns. sosiaalisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta, mutta kyseessä on iso kupla millä ei ole mitään tekemistä oikean sosiaalisuuden kanssa.
Trendikkäin "sosiaalisuuden" muoto on limaista ja lipevää, irvikuva. Se ei pidä sisällään toisesta ihmisestä välittämistä tai hänestä kiinnostumista, vaan kyseessä on tyhjääkin tyhjempi läpäläpä-meininki, jonka avulla voidaan kahmia puolituttuja ympärille tekohymyn turvin ja myöhemmin käyttää niitä hyväksi, lopulta hylätä kun heistä ei saa enää mitään irti.
Niin monien koulujen yms. opetussuunnitelmissa jankataan sitä samaa sosiaalisuusmantraa. Päästään pipit opettajat tuomitsevat hiljaisia ja rauhallisia lapsia ja haukkuvat heitä epäsosiaalisiksi. Todellisuudessa epäsosiaalinen meininki on sitä, ettei oteta muita ihmisiä huomioon ja aiheutetaan heille haittaa tavalla tai toisella, myös esimerkiksi ilkivalta voidaan laskea mukaan.
Niinpä...
Trendikkäin "sosiaalisuuden" muoto on limaista ja lipevää, irvikuva. Se ei pidä sisällään toisesta ihmisestä välittämistä tai hänestä kiinnostumista, vaan kyseessä on tyhjääkin tyhjempi läpäläpä-meininki, jonka avulla voidaan kahmia puolituttuja ympärille tekohymyn turvin ja myöhemmin käyttää niitä hyväksi, lopulta hylätä kun heistä ei saa enää mitään irti.
Niin monien koulujen yms. opetussuunnitelmissa jankataan sitä samaa sosiaalisuusmantraa. Päästään pipit opettajat tuomitsevat hiljaisia ja rauhallisia lapsia ja haukkuvat heitä epäsosiaalisiksi. Todellisuudessa epäsosiaalinen meininki on sitä, ettei oteta muita ihmisiä huomioon ja aiheutetaan heille haittaa tavalla tai toisella, myös esimerkiksi ilkivalta voidaan laskea mukaan.
Niinpä...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sillekin voi haistattaa vitut, kaikelle teeskentelylle!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Niin voi. Ja sitten voi itkeä tällä palstalla kun on niin yksinäinen.
Suurin osa kaikista näyttelijöistä, tosi-tv tähdistä ja muista turhuuksista on ulospäinsuuntautuneita. Suurin osa kaikista älyköistä, tiedemiehistä, kirjailijoista jne. on introvertteja. Kumpaan ryhmään kukakin sitten haluaa kuulua ;)
Ulospäinsuuntautuneisuutta ja sosiaalisuutta ihaillaan niissä piireissä, mihin kukaan järkevä ihminen ei halua edes kuulua.
täällä ne nörtit taas taputtaa toisiaan selkään vakuutellen olevansa paljon parempia ja henkisesti rikkaampia kuin säälittävät ulospäinsuuntautuneet.
Todella ylimielistä.
Onko se sinulta nyt jotenkin pois, jos introvertit omaavat keskimäärin henkisesti rikkaamman sisäisen maailman kuin ekstorvertit? ;)
Totta. Muutamia kertoja mielisairaalassakin ollessa niin hoitajilla kuin lääkäreilläkin oli vain 3 lääkettä. 1. Lääkeet, 2. Kiristinuskon pakkosyöttö jopa oikein
sairaalapastorin voimin. 3. Väkipakolla sosiaaliseksi tekeminen vaikka oisi pitänyt jutella idioottien kanssa joiden kanssa ei halunnut olla missään tekemisissä. Hitto kyllä mulla kavereita puhelimen luettelosta löytyy mut en mä sinne sellaisten ihmisten numeroita ole tallentanut joista en oo oikeasti kiinnostunut ja joiden kanssa mulla ei mitään yhteisiä mielenkiinnonkohteita tai keskustelunaiheita ole.
Hyvin sanottu, kaikelle näennäisesti läpinäkivyydelle joka NL:ss ja DDR:ssä (jossa useimmat nyky poliitikoistamme) ja CIA:ssä (edelleen jossa useimmat nyky poliitikoistamme) suotuista opiskella ja syöttää kansalle tämä alistusmuoto jotta tyhmät alistuvat. Eivät ymmärrä mitään mielipiteen muokkauksesta tms Hasbarasta. 99% kansasta ovat täysin sokeita asioille mitä on tapahtumassa ja eivät ymmärrä olevansa orjia ja loput yrittää kertoa miksi on tyhmää uhmata ja miksi ei pitäisi olla orja ja kolmannes saarnaa miksi ei pitäisi tehdä lapsia.
Minua suututti kun koulussa ne "hymypokaalit" sai usein ne, jotka opettajan silmissä varmasti olivat mukavia ja sosiaalisia, hyviä kavereita. Ne olivat kuitenkin juuri niitä kiusaajapoikia, jotka eivät halunneet olla epäsuosittujen kanssa missään tekemisissä ja haukkuivat hiljaiset tytöt rumiksi ja hiljaiset pojat homoiksi. Palkitut tyttöoppilaat taas olivat niitä, jotka jättivät muita porukan ulkopuolelle ja keksivät sekä levittivät ilkeitä juoruja.
Eipä sitä opettajat näytä tietävän paljon mitään siitä, mitä luokassa oikeasti tapahtuu.
Vallanpitäjät tässä maailmassa suosivat pinnallista "läpäläpä"-sosiaalisuutta, ja kaikille tuputetaan vaikka mitä sirkushuveja. Monesti vaiteliaisuus ja yksin viihtyminen halutaan esittää jotenkin epäilyttävänä asiana. Epäilen, että syynä mahdollisesti saattaa olla se, että he kokevat hiljaa olevat ja ajattelevat ihmiset vaarallisiksi. Hehän saattavat vaikka ruveta hiljaa ollessaan meditoimaan ja jopa valaistua! Ja jos suuri osa ihmisistä valaistuisi, niin vallanpitäjien hallintasysteemit menisivät nurin.
http://avain.net/julkaisut/tietokirjat/hiljaiset-introverttien-manifesti.html
Suosittelen kirjaa: Hiljaiset -Susan Cain, katso linkki.
Kyseinen kirja sisältää paljon hyvää tietoa ja tutkimustuloksia, kannattaa lukea.
Kyseessä on todellakin sosiaalisuuden irvikuva, malli missä sosiaalisuus tarkoittaa sitä että kanssakäyminen toisteen kanssa oman egoismin ja itsekkyyden esille tuontia, eräänlaista kilpailua siis. Se on kuin itsekehumisen kilpailu. Ja lisäksi käytöksen lisäksi sen pitää näkyä pukeutumisessa.
Se on vain niin ettei tuollainen ole oikeaa sosiaalisuutta missä tutustuisi toisiin ihmisiin. Se on oman egon muurien nostamista ja niiden esittelyä muille.
Nämä ovat näitä kulttuurieroja... Japanissa rauhallisuus ja hiljaisuus on hyve, länsimaissa melskaaminen on hyve.
Tämä sosiaalisuuden ihannoiminen ja ylikorostaminen alkaa tosiaan jo peruskouluaikana. Itsekin muistan hyvin, kun omalla luokallani (yläasteella) oli sellainen meininki, että esim. käytösnumeroksi sai 9:n tai 10:n sellaiset oppilaat, jotka olivat ulospäinsuuntauneita ja sosiaalisia. Ylipäänsä opettajat pitivät sellaisista oppilaista, jotka kuuluivat johonkin seuraavista ryhmistä:
1. Oli urheilullinen, eli esim. harrasti liikuntaa vapaa-ajallaan. (omalla luokallani olin yksi, joka harrasti jääkiekkoa)
2. Henkilö, jonka tiedettiin varmasti jatkavan lukioon peruskouliun jälkeen. (amiksia opettajat eivät jostain syystä arvostaneet).
3. Omasi hyvän itsetunnon ja/tai oli muuten vaan sanavalmis ja jokaiseen asiaan mielipiteen omaava persoona. Eli sitä kautta sosiaalinen.
Opettajat eivät sitten mistään muista oppilaiista esim. vanhempainilloissa kuulemma puhuneet, kuin näihin ryhmiin kuuluneista. Itse en ollut liikunnallinen, en omannut hyvää itsetuntoa enkä joka asiaan ollut suuna päänä kommentoimassa, niin eipä minun asian varsinkaan yläasteen luokanvalvojaa kiinnostanut tippaakaan jä myönnän kyllä olevani jossain määrin katkera siitä. Muistan kun seitsemännellä luokalla jopa eräs miesopettaja sanoi kerran, että hänen mielestään koulun tehtävä ei ole opettaa sosiaalisia taitoja, koska se on muka "liian raskasta ja tylsää". Eli toisin sanoen opettajat jaksavat kyllä hehkuttaa sosiaalisuutta, mutta eivät kuitenkaan viitsi ohjeistaa miten päästä "suosituksi oppilaaksi" vaan odotetaan, että lapsi itse keksii ratkaisun siihen. Ujot ja hiljaiset jäävät täysin taka-alalle.
Ärsyttävää tuollainen.
En voi puhua kaikkien opettajien puolesta, mutta omastani voin.
Urheilullisuudesta en ole kiinnostunut vapaa-ajallani, eikä oppilaiden harrastustuneisuus liikuta suuntaan tai toiseen. Kuuntelen kyllä, kun harrastuksistaan puhuvat ja esitän kysymyksiä, mutta siinäpä se.
Opetan esteettisiä aineita, joten varsinaisesti "älykkyyttä vaativien" aineiden suoritustasoista ei ole hajuakaan eri oppilaiden kohdalla. Toki on niitä, joilta kuulee useimmiten vähän hölmöjä tai sitten ajattelua vaativia kommentteja, mutta niiltä vähän höppänöiltäkin tulee joskus hyvinkin oivaltavia ajatuksia, tai ne yleisesti nopeampiälyiset kompastuvat johonkin yksinkertaiseen ajatusvirheeseen.
Ja sitten sosiaalisten suosiminen epäsosiaalisten ylitse? En oikein työssäni edes ehdi suosimaan ketään erityisesti. Jos ehtisin, suosisin niitä, joita ei tarvitse koko ajan olla kieltelemässä, joiden valehteluja ei tarvitse aina olla selvittelemässä tai joiden mielestä opettaja ei ole jonkinlainen esine, jota saa potkia henkisesti mielin määrin jos vaan sattuu itseä jokin harmittamaan. Toisin sanoen, sympatiat ovat niiden puolella, jotka puhuvat opettajalle kuin ihmiselle! Niitä taas löytyy sekä puheliaitten että vähemmän puheliaitten joukosta. Harmillisen harva vaan tähän pystyy...
Onko sinulla muuten sitten mielessä jotain ohjeistusta tuohon sosiaaliseksi kehittämiseen? Meillä pyritään panostamaan siihen, että riidat selvitellään yhdessä puhuen tappelun sijaan, ja siihen että kaikkien pitäisi jossain määrin tulla kaikkien kanssa toimeen vaikkei kavereita olisikaan, ja ettei leikeistä suljeta törkeästi ja systemaattisesti joitakin pois. Näihin peruselementteihin vaan menee niin paljon aikaa, että missähän välissä sitä vielä alkaisi oppilaiden persoonallisuuksia muuttamaan? Ja toisaalta, itse en ole mikään yltiösosiaalinen, enkä sitten osaa nähdä sitä piirrettä itsessäni minään hirviönä. Toki joskus olisi helpompaa, jos sosiaalinen puoli olisi joskus hieman vahvempi.
Haluaisitko selventää hieman, mitä tarkoitit, ja onko sinulla sitten jotain konkreettisia ideoita siihen, mitä ne(me) opettajat voisivat asialle tehdä?
Minä olin pelkästään omille kavereille sosiaalinen ja opettajille ihan "peruskohtelias", pojat ja jotkut tytöt oli äksyjä ja joskus soittelin suuta niiden kanssa.
Vanhemmalla iällä ei kiinnosta yhtään tutustua uudestaan vieraisiin ihmisiin muuta kuin silleen "sopivasti" että voi jutustella kouluasioita, ei ykstyisasioita, kuin muuta kuin että mistä päin on kotosin ja jotain perussettiä. Aikuisena ei pää kestä teinikouluja sitä kun haluaisi keskittyä itse oppiaineisiin, eikä sosiaalisiin verkostoihin! Toisaalta en ujostele viittaamista enkä vääriä vastauksia, ja vatuttaa ne jotka ei uskalla viitata jne.
"Urheilullisuudesta en ole kiinnostunut vapaa-ajallani, eikä oppilaiden harrastustuneisuus liikuta suuntaan tai toiseen. Kuuntelen kyllä, kun harrastuksistaan puhuvat ja esitän kysymyksiä, mutta siinäpä se. "
No, minun aikanani oli niin että opettajat pitivät esim juuri sellaisista oppilaista, jotka harrastivat vapaa-ajallaan aktiivisesti jotain urheilua. Esim. minun luokallani oli juuri tuo yksi jääkiekkoa harrastava oppilas, jota kaikki opettsjat aina jaksoivat hehkuttaa. Sen sijaan ne, jotka eivät vapaa-ajallaan liikkuneet missään, olivat opettajien silmissä huonompia oppilaita. Koulun liikuntatunneillakin tehtiin aina sitä, mitä nämä oppilaat toivoivat, koskaan ei kysytty esim. minun tai jonkun muun vähemmän liikunnallisen toiveita.
"Opetan esteettisiä aineita, joten varsinaisesti "älykkyyttä vaativien" aineiden suoritustasoista ei ole hajuakaan eri oppilaiden kohdalla. Toki on niitä, joilta kuulee useimmiten vähän hölmöjä tai sitten ajattelua vaativia kommentteja, mutta niiltä vähän höppänöiltäkin tulee joskus hyvinkin oivaltavia ajatuksia, tai ne yleisesti nopeampiälyiset kompastuvat johonkin yksinkertaiseen ajatusvirheeseen. "
Tarkoitin tuolla 3-ryhmällä sellaisia oppilaita jotka olivat joka paikassa ja asiassa aina ensimmäisenä kommentoimassa esim. miten jokin asia pitäisi hoitaa, vaika asia ei olisi liittynyt häneen tai edes kouluun mitenkään. Omalla luokallani oli yksi, joka oli tällainen. Luokanvalvojamme piti tästä oppilaasta kaiketi siksi, että hän ei omasi vahvan itsetunnon eikä koskaan epäröinnyt ilmaista mielipidettään. Kuitenkaan luokanvalvoja ei koskaan viitsinyt ottaa kantaa siihen, että tämä oppilas oli koulukiusasi minua (olin nimittäin koulukiusattu). Tällä oppilaalla oli myös taipumus komennella muita oppilaita esim. siitä minkälaisia housuja nämä saivat koulussa käyttää. Luultavasti opettaja ajatteli, että tämä oppilas on tulevaa johtaja-ainesta.
" Ja sitten sosiaalisten suosiminen epäsosiaalisten ylitse? En oikein työssäni edes ehdi suosimaan ketään erityisesti. Jos ehtisin, suosisin niitä, joita ei tarvitse koko ajan olla kieltelemässä, joiden valehteluja ei tarvitse aina olla selvittelemässä tai joiden mielestä opettaja ei ole jonkinlainen esine, jota saa potkia henkisesti mielin määrin jos vaan sattuu itseä jokin harmittamaan. Toisin sanoen, sympatiat ovat niiden puolella, jotka puhuvat opettajalle kuin ihmiselle! Niitä taas löytyy sekä puheliaitten että vähemmän puheliaitten joukosta. Harmillisen harva vaan tähän pystyy... "
No, minun luokallani opettaja piti eniten sellaisista oppilaista jotka olivat jo valmiiksi ulospäinsuuntautuneita ja hyvän itsetunnon omaavia. Nämä henkilöt olivat sitten ainoita joista kuulemma vanhempainilloissa keskusteltiin, ikäänkuin he olisivat olleet luokan ainoat oppilaat. Minusta tai minun tekemisistäni ei luokanvalvoja koskaan puhunut, vaikka olin aina hyväkäytöksinen ja kiltti. Silti se ei tuntunut riittävän luokanvalvojallemme, vaan olisi lisäksi pitänyt olla itsevarma ja
"Onko sinulla muuten sitten mielessä jotain ohjeistusta tuohon sosiaaliseksi kehittämiseen?"
Esim. sellainen oppiaine olisi hyvä, missä opettettaisiin, miten hankkia kavereita. Nykyisin oppilaan sosiaalistuminen jää lähinnä välitunneille ja jokaisen omalle vastuulle. Tämä mielestäni on väärin, koska hiljaisilta ja epävarmoilta ei voi heti odottaa, että he menisivät spontaanisti itse juttelemaan toisille, vaan siihen tarvitaan jonkinlaista ohjeistusta. Varsinkin peruskouluikäisenä.
Pahoittelut, jos tekstini on sekavaa, olen melko huono ilmaisemaan ajatuksiani kirjallisesti.
"No, minun luokallani opettaja piti eniten sellaisista oppilaista jotka olivat jo valmiiksi ulospäinsuuntautuneita ja hyvän itsetunnon omaavia. Nämä henkilöt olivat sitten ainoita joista kuulemma vanhempainilloissa keskusteltiin, ikäänkuin he olisivat olleet luokan ainoat oppilaat. Minusta tai minun tekemisistäni ei luokanvalvoja koskaan puhunut, vaikka olin aina hyväkäytöksinen ja kiltti. Silti se ei tuntunut riittävän luokanvalvojallemme, vaan olisi lisäksi pitänyt olla itsevarma ja"
Oho, viimeinen sana unohtui. Siinä olisi pitänyt lukea siis "itsevarma ja sosiaalisempi.
Niin, tämä tuntus nykyisin olevan tällainen hypersosiaalisten
veuhottajien maailma. Hiljaiset polvistukoot näiden edessä.