Kumman puolelle olisitte asettuneet 1500-luvun valtataistelussa, Kaarle-herttuan vai Sigismundin? Pyydän perusteltuja mielipiteitä.
Itse kallistuisin varovasti Sigismundin puolelle, vaikka tällöin olisinkin joutunut toimimaan esim. suomalaisia nuijamiehiä vastaan. Jälkiviisaana voisi olettaa, että Suomen asema olisi Sigismundin voittaessa saattanut kehittyä parempaan suuntaan. Ruotsin yhtenäistämispolitiikka 1600-luvulla (esim. Brahe) olisi voinut saada toisenlaisen suunnan, Venäjän kanssa olisi kenties pärjätty paremmin, 30-vuotiseen sotaan joutuminen olisi voitu ehkä välttää, uskonnolliset olot olisivat voineet kehittyä vapaammiksi jne.
Itse kallistuisin varovasti Sigismundin puolelle, vaikka tällöin olisinkin joutunut toimimaan esim. suomalaisia nuijamiehiä vastaan. Jälkiviisaana voisi olettaa, että Suomen asema olisi Sigismundin voittaessa saattanut kehittyä parempaan suuntaan. Ruotsin yhtenäistämispolitiikka 1600-luvulla (esim. Brahe) olisi voinut saada toisenlaisen suunnan, Venäjän kanssa olisi kenties pärjätty paremmin, 30-vuotiseen sotaan joutuminen olisi voitu ehkä välttää, uskonnolliset olot olisivat voineet kehittyä vapaammiksi jne.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Samaa mieltä, ehdottomasti Sigismundin puolelle olisin mennyt.
Mikäli Sigismund olisi voittanut, olisi Suomi palannut katolisen kirkon piiriin, uskontomme olisi perustavaanlaatuisesti eronnut niin läntisestä kuin itäisestä uskonnosta, lännessä prostestantit ja idässä ortodoksit, tämä ero olisi nopeuttanut kansallisen identtiteetin muodostumista ja tämä identtiteetti eli katolinen uskonto ei olisi sammunut vaikka maamme olisi miehitetty.
Puolan ja Suomen avulla, sekä tuella katolinen uskonto olisi myös palannut Balttian maihin, josta automaattisesti olisi seurannut se, että Venäjä ei ehkä koskaan olisi päässyt itämeren rannoille, Puola olisi tehnyt sen, mihin Ruotsi ei koskaan kyennyt.
Toisaalta tilanne Sigismundin hallitsemalla alueella, johon olisivat kuuluneet sekä Puola, osa Baltiaa, Suomen alue sekä Ruotsi, ei 1600-luvulla varmaan olisi ollut kovinkaan vakaa. Ruotsissa epäilemättä olisi riittänyt niitä, jotka olisivat pyrkineet syöksemään Sigismundin vallasta ja käyttäneet pienimmänkin tilaisuuden hyväkseen. Myöskään katolisuuteen palaaminen ei olisi sujunut kivuttomasti, vaan ilman muuta olisi jouduttu tyytymään jonkinlaiseen kompromissiin.
Suomessa kirkko oli paljon vanhoillisempi kuin oli Ruotsissa, mikäli Sigismund olisi pysynyt vallassa, niin palaaminen katolisen kirkon piiriin olisi ollut hyvin todennäköinen Suomen puolella valtakuntaa, Ruotsi olisi todennäköisesti ryhmittynyt Kaarlen taakse ja valtakunta olisi jakaantunut kahtia.
Itseasiassa Suomen kirkko tuki Klaus Flemingiä, joka taas tuki Sigismundia, eli valtakunta oli jo jakaantunut kahtia, Flemingin kuolema vaan sotki kuviot, ilman karismaattista johtajaa ei Suomen aatelisto kyennyt vastustamaan Kaarlea, eikä Puolasta tullut apua.
Siimulta sai slaavilaista tiukkaa naista palkaksi. Toinen ukko olisi vaatinut kylmää pohjolaa. Saksalaiset ainakin kehuivat puolalaisten ämmien joustavuutta, tiukkuutta ja notkeutta. Olihan niillä bordellit siellä.
Satans, finjävelit nuijamiehet hakattiin maahan. Herrat ne maassa olla pitää. Ja hyvin ne ovat palvelleet ruotsalaista herraa kun on kuri kova. Eurooppalaisuus ilman kruunun ohjausta ei metsäläisille sovi.
Det är bra så!
Mitään ruotsalaiset hakanneet. Fleming oli Belgiasta, senkin slaavilainen lahopää. Samat belgialaiset jotka siis antoi Leon Degrellen johdolla teille turpaan Baltiassa kesällä 1944. Muistatko Koroljev.
Pietari Brahe kunnioitti suomalaisia. Sen osoiti jo se, että suomensi nimen Per Pieatriksi, seika jota Bobrikoff ei tehnyt. Toinen oli kielen opiskelu. Pietari halusi olla kosketuksessa suomalaisiin, jonka vuoksi opeteli puhumaan myös suomea.
Brahen venäläinen virkaveli ei suvainut tehdä kumpaakaan, vaan halusi venäläistää Suomen.
Sigismundin tarkoitus oli tietävästi kahdenlainen:
1. Saada suomalainen porvarisäädyt tasa-arvoiseen asemaan ruotsalaisten säätyjen kanssa valtiopäivillä. Ilmeisesti Klaus Klemin mielestä Sigismundin asema Ruotsin kuninkaana olisi johtanut siihen.
2. Lisävoimien saanti Venäjää vastaan, kun ruotsalaisten ja suomalaisten voimat eivät riitäneet siihen. Muistetakoon, että Sigismund oli myös Puolan kuningas.
Sitä en tiedä, ajateliko Klem uskontoa vai oliko miehelle sama, mikä olisi ollut valtakunnan uskonto. Sekin on arvoitus, mihin asiat olisivat kehityneet Suomessa.
Jos Suomen-Ruotsin-Puolan muodostama liittoutuma olisi syntynyt, niin voi olla että Venäjä ei olisi onnistunut valtaamaan Suomea myöhemmissä sodissa (esim. 1808-1809). Ehkä Puolakin olisi säästynyt jaolta 1700-luvulla jne.
Toinen kysymys on sitten keskusjohdon kehityminen Suomessa. Sigismundin voitto Klemin avulla olisi vahvistanut kenraalikuvernöörin aseman siinä määrin, että Suomeen olisi saatanut hyvinkin kehityä vahvempi hallinto jo Ruotsin vallan aikana, kun nyt se oli lähinä hapuilevaa.
Siis Klaus Klemin tarkoituksena oli edellä mainitut asiat tukiessaan Sigismundia. Sory virhe.
Onko sinulla esittää jokin lähde tuolle tiedolle, että Per Brahe olisi itse suomentanut etunimensä?
Tuon tyypin tekemiset nyt ei nykypäivänä kiinnosta ketään.
Ehkä Klaus Fleming yksinkertaisesti, tuki laillista kruununperijää, Kustaa Vaasa oli tehnyt Ruotsista perintökuningaskunnan, jossa valta periytyy aina vanhillae pojalle ja Sigismund oli Juhana III vanhin poika, Kaarle oli vain Juhanan velipoika.
On toki: Pentti Virrankoski, Suomen historia 1§2. 1osa.
Vaikea päättää. Eihän vain kummankaan kannattajissa ollut stallareita?
Puolan ja Ruotsin olisi sotimisen sijaan pitänyt liittoutua ja yhdessä lyödä rysäpöksy Uralille.
Ei olisi erikseen tarvittu mitään liittoutumisia, jos Sigismund olisi saanut jatkaa kuninkaana. Ruotsi ja Puola olisivat olleet saman kruunun alla, mutta tätä ei Kaarle-herttua kannattajineen (joihin kuuluivat myös suomalaiset nuijamiehet) halunnut.
Novgoriako meinaat. Moskova oli muistaakseni noihin aikoihin vielä tataari-mongoolien ikeen alla.
Ei ollut. Muistat väärin.