joka varoittaa asemalla seisovia matkustajia lähdöstään. Seison yhä asemalla. Katson ihmisiä, jotka nousevat junaan. Perheitä, nuoria, vanhuksia. Minulla ei enää ole kiire. Odotan seuraavaa junaa ja taas seuraavaa. Valitsen tänään toisen raiteen. Jos siihen pysähtyy juna, katson mihin se menee. Ketä on kyydisssä, asemalla. Ehkä se vie sinne vanhojen haaveiden hautausmaalle. Ojentuuko käsi jostain. Tartunko siihen. Mitä teen, kun hetki on läsnä. Kuulenko sinun äänesi. " et luopua saa".
Päivät viheltävät ohitse kuin juna
Idänjalännentiet.
9309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tulipa tuosta mieleen sellainen ajatelma.. Se meni jotenkin niin et Sellainen ihminen joka elää menneessä, elää historiassa.
Neuvona sinullekin.. Elä tässä ja nyt. Älä menneessä. Sellainen ei kannata.
t. nainen jonka elämä on tässä ja nyt.. meni miten meni.. (Menneeseen jääneet ihmiset ja asiat ovat todellakin mennyttä.)
(Aika vähälle nämä palstat nykyään jää.. Ei tänne tule kirjoiteltua kuin silloin tällöin jokunen kommentti.. Kun ei ole syytä siihen. Se elämä on tuolla irl.)
Vaan se on myönnettävä et minun osalta peli on ohi (opintojen suhteen).. Jotkut asiat oli vain minulle liian vaikeita.. Ei siis opintoihin liitttyvät.. Vaan elämässä sattui jotain asioita.
Mutta.. Ei se mitään.. En jaksa enää välittää. Minulle on tärkeintä et pääsen tästä (opiskelupaikasta) vihdoin pois.
(Ei ole minulta muuta tänne tänään. Ei ole mitään erityistä syytä tänne kirjoitella.)
hiljaa aseman radiosta kuulet...
http://www.youtube.com/watch?v=uUN5vMIkIeM
http://www.youtube.com/watch?v=vuySODNjFPI
http://www.youtube.com/watch?v=jp0mXrPRzyU
Juu, pitää elää tässä ja nyt. Ei menneessä, ei pelkissä haaveissa. Entä kun se elämä tässä ja nyt on päivästä toiseen yhtä kidutusnäytelmää jossa ei käsikirjoitus paljon onnellisemmaksi muutu...Kävelin tänään kotiin ja huomasin, et junarata kulkee siinä kävelytien vieressä. Mietin siinä sitten hetken, että jos siirtyisikin kävelemään siihen radalle. En sitä oikeasti toteuta, kuvaa vaan tämän hetkistä olotilaa. Jos jalkani eivät kanna niin sitten ryömin eteenpäin. Se siitä junaradasta siis.
Tervomaa laulaa:”Pelasta mut, jos se käy sun almanakkaan,
pelasta mut…” Pelastan itse itseni, kysyisin vain: ” Pysythän rinnallani vielä hetken aikaa? Nousen kyllä täältä pohjalta, riittää jos saisin joskus viereesi nukahtaa ja jos itken niin älä jätä yksin vaan halaa….” On vaikeaa kaikkien hylätyksi tulemisten jälkeen luottaa siihen, että löytää sen komean kultakimpaleen, joka ei heti olisi haukkumassa luuseriksi ja hyppäämässä toiseen junaan, jos erehtyy avautumaan elämästään. Kyllä minä ainakin haluan auttaa jos joku apua kaipaa.
Tottakai sinä ap tartut siihen käteen!! Ehkä joku jo sinulle ojentaakin kättänsä. Vaikka usein tuntuu, et on ihan yksin tässä maailmassa, voi se käsi ojentuakin jostain ihan yllättäin.... Ei pidä kävellä silmät sidottuina näkemättä ympärilleen, silloin se rakkauskin jää sinne asemalle.......
ja ojennan käteni. tartuppas siihe
tuli tästä mieleen....
http://www.youtube.com/watch?v=rqHifn4TgXk
ole mennyt
http://www.youtube.com/watch?v=UVDncpZYJBc