Luomiskertomuksen mukaan myös päivänvalon aikaa
sanotaan päiväksi (1Mo 1:5; 8:22).
Se jaetaan Raamatussa luonnollisiin jaksoihin:
päivänkoittoa edeltävä aamuhämärä (Ps 119:147; 1Sa 30:17),
auringonnousu eli aamunkoitto (Job 3:9),
aamu (1Mo 24:54),
puoli- eli keskipäivä (5Mo 28:29; 1Ku 18:27; Jes 16:3; Ap 22:6),
päivän päättymistä ilmaiseva auringonlaskun aika (1Mo 15:12; Jos 8:29)
ja iltahämärä (2Ku 7:5, 7).
Kansa tiesi myös ne ajat,
jolloin papit uhrasivat tiettyjä uhreja tai suitsuttivat (1Ku 18:29, 36; Lu 1:10).
Heprealaisten päivä alkoi illalla auringonlaskun jälkeen
ja päättyi seuraavan päivän auringonlaskuun
. Päivä kesti siis illasta iltaan.
”Teidän tulee viettää sapattianne illasta iltaan.” (3Mo 23:32.)
Tämä noudattaa Jehovan luomispäivien mallia,
kuten 1. Mooseksen kirjan 1:5:stä käy ilmi:
”Tuli ilta ja tuli aamu; ensimmäinen päivä.”
(Vrt. Da 8:14.)
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1200001132?q=päivä&p=par
sanotaan päiväksi (1Mo 1:5; 8:22).
Se jaetaan Raamatussa luonnollisiin jaksoihin:
päivänkoittoa edeltävä aamuhämärä (Ps 119:147; 1Sa 30:17),
auringonnousu eli aamunkoitto (Job 3:9),
aamu (1Mo 24:54),
puoli- eli keskipäivä (5Mo 28:29; 1Ku 18:27; Jes 16:3; Ap 22:6),
päivän päättymistä ilmaiseva auringonlaskun aika (1Mo 15:12; Jos 8:29)
ja iltahämärä (2Ku 7:5, 7).
Kansa tiesi myös ne ajat,
jolloin papit uhrasivat tiettyjä uhreja tai suitsuttivat (1Ku 18:29, 36; Lu 1:10).
Heprealaisten päivä alkoi illalla auringonlaskun jälkeen
ja päättyi seuraavan päivän auringonlaskuun
. Päivä kesti siis illasta iltaan.
”Teidän tulee viettää sapattianne illasta iltaan.” (3Mo 23:32.)
Tämä noudattaa Jehovan luomispäivien mallia,
kuten 1. Mooseksen kirjan 1:5:stä käy ilmi:
”Tuli ilta ja tuli aamu; ensimmäinen päivä.”
(Vrt. Da 8:14.)
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1200001132?q=päivä&p=par
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sanalla ”päivä” on väljä tai kuvaannollinen merkitys
mm. seuraavissa ilmauksissa:
”se päivä, jona Jumala loi Aadamin” (1Mo 5:1),
”Jehovan päivä” (Sef 1:7),
”vimman päivä” (Sef 1:15),
”pelastuksen päivä” (2Ko 6:2),
’tuomion päivä’ (2Pi 3:7) ja
”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuri päivä” (Il 16:14)
.
Se, että sanaa ”päivä” käytetään joustavasti ilmaisemaan
eripituisia ajanjaksoja,
käy selvästi ilmi 1. Mooseksen kirjan luomiskertomuksesta.
Siinä esitellään kuusi luomispäivää käsittävä viikko,
jonka jälkeen tuli seitsemäs päivä, lepopäivä.
Juutalaisten viikko,
jota heidän oli Jumalan heille antaman lakiliiton mukaan noudatettava,
oli tuon luomisviikon pienoisjäljennös (2Mo 20:8–11)
. Raamatun kertomus kustakin kuudesta luomispäivästä päättyy sanoihin:
”Ja tuli ilta ja tuli aamu; ensimmäinen [toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudes] päivä.” (1Mo 1:5, 8, 13, 19, 23, 31.)
Seitsemänteen päivään ei kuitenkaan liitetä näitä päätössanoja,
mikä osoittaa, että tämä ajanjakso,
jonka kuluessa Jumala on levännyt maapalloon liittyvistä luomistöistään, jatkui.
Apostoli Paavali ilmaisi Heprealaiskirjeen 4:1–10:ssä,
että Jumalan lepopäivä oli yhä meneillään hänen sukupolvensa aikana,
yli 4000 vuotta tuon seitsemännen päivän lepojakson alkamisesta.
Tämä osoittaa selvästi, että kukin luomispäivä eli työjakso
oli vähintään tuhansien vuosien mittainen.
A Religious Encyclopædia toteaakin:
”Luomispäivät eivät olleet 24-tuntisia päiviä,
vaan ne olivat luomisen päiviä, prosessin vaiheita.”
(Toim. P. Schaff, 1894, I osa, s. 613.)
Koko kuuden ajanjakson eli ”luomispäivän” periodi,
joka käytettiin Maa-planeetan valmistamiseen,
lasketaan 1. Mooseksen kirjan 2:4:ssä yhdeksi ainoaksi ”päiväksi”:
”Tämä on taivaiden ja maan historia niiden luomisaikaan,
sinä päivänä jona Jehova Jumala teki maan ja taivaan.”
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1200001132?q=päivä&p=par