Hei sulle yhteiskunta
Me ei olla aina tultu hyvin juttuun. Mä en oo ymmärtänyt sua, etkä sä oo ymmärtänyt mua. Sä et oo pitänyt koskaan siitä, että mä en ole kulkenut niitä polkuja pitkin, mitä sä oot halunnut. Sä oot lannistanut mua silloin, kun oon kokeillut jotain erilaista. Sä oot rangaissut mua aina silloin, kun mä en oo tehnyt mitään pahaa kenellekään, mutta oon kokeillut sun rajojas.
Mä en halunnut käydä sitä koulua, mihin sä mut laitoit. Mun mielestä oli järkevämpääkin tekemistä, kuin istua pulpetissa. Kun mä tein töitä, niin sun mielestä mun ois pitänyt olla koulussa. Kun mä kävin koulua, niin sun mielestä mun ois pitänyt olla töissä. Kun mä en seurannut laumaasi, kuin lammas, niin sä otit mut silmätikuksesi ja pian sun lampaasikin sun esimerkistäsi tekivät samoin. Koska mulla ei ollut koulutusta, niin mä en saanut töitä, koskan mä en saanut töitä, niin mä tein velkaa, koska mä tein velkaa ja mulla ei ollut töitä, niin musta tuli asunnoton ja mä menetin luottotietoni. En halunnut kellekään mitään pahaa, mutta koska olin erilainen, niin sä et halunnu olla mun kaveri.
Sitten mä en enää jaksanut ja masennuin. Mietin mitä mä olin tehnyt väärin. Ketään en ollut satuttanut. Kenenkään mieltä en ollut pahoittanut. Oliko mussa siis jotain vikaa? Ryvin itsesäälissä ja mietin, että miksi mulle kävi näin. Miksi hyvälle ihmiselle kävisi näin, olenko mä sittenkin paha ihminen? Mulla oli vain yksi asia mitä voisin tehdä, nöyrtyä ja kokeilla tehdä niin kuin sinä haluat.
Mä hain kouluun. Mä pääsin kouluun. Mä opiskelin. Mä sain hyvät arvosanat. Mä valmistuin. Mä hain töitä. Mä pääsin töihin. Mä rupesin tekeen töitä. Kaikki näytti hyvältä ja pitkästä aikaa mulla oli taas toivoa siitä, että mun elämästä tulis jotain.
Mutta sitten sä tulit taas mun elämääni. Sä sanoit, että kiva juttu, että sulla on koulutus ja työ, mutta sulla on myöskin velkaa ja sulla on luottotiedoissa merkintä. Sä sanoit eten voi saada asuntoa, sä et voi saada nettiä, sä et voi saada kännykkäliittymää, sä et voi saada kytkyä, sä et voi saada osamaksua, sä et voi saada visaa, sä et voi saada lehtiä, sä et voi saada luottoa, sä et voi saada elämää, mikä mun mielestä sun ois pitänyt hankkia, koska sä olit mun kanssa eri mieltä.
Yhteiskunta, sä halusit että mä teen niin, miten sä sanot. Kun mä en tehnyt niin, niin sä työnsit mut maahan. Sä sanoit, että mun pitää tehdä niin, miten sä sanot, mutta nyt kun mä teen niin miten sä sanot, niin sä työnnät mua edelleen maahan. Mikset sä anna mun nousta?
Yhteiskunta, mitä vittua sä haluat, että mä teen?
Me ei olla aina tultu hyvin juttuun. Mä en oo ymmärtänyt sua, etkä sä oo ymmärtänyt mua. Sä et oo pitänyt koskaan siitä, että mä en ole kulkenut niitä polkuja pitkin, mitä sä oot halunnut. Sä oot lannistanut mua silloin, kun oon kokeillut jotain erilaista. Sä oot rangaissut mua aina silloin, kun mä en oo tehnyt mitään pahaa kenellekään, mutta oon kokeillut sun rajojas.
Mä en halunnut käydä sitä koulua, mihin sä mut laitoit. Mun mielestä oli järkevämpääkin tekemistä, kuin istua pulpetissa. Kun mä tein töitä, niin sun mielestä mun ois pitänyt olla koulussa. Kun mä kävin koulua, niin sun mielestä mun ois pitänyt olla töissä. Kun mä en seurannut laumaasi, kuin lammas, niin sä otit mut silmätikuksesi ja pian sun lampaasikin sun esimerkistäsi tekivät samoin. Koska mulla ei ollut koulutusta, niin mä en saanut töitä, koskan mä en saanut töitä, niin mä tein velkaa, koska mä tein velkaa ja mulla ei ollut töitä, niin musta tuli asunnoton ja mä menetin luottotietoni. En halunnut kellekään mitään pahaa, mutta koska olin erilainen, niin sä et halunnu olla mun kaveri.
Sitten mä en enää jaksanut ja masennuin. Mietin mitä mä olin tehnyt väärin. Ketään en ollut satuttanut. Kenenkään mieltä en ollut pahoittanut. Oliko mussa siis jotain vikaa? Ryvin itsesäälissä ja mietin, että miksi mulle kävi näin. Miksi hyvälle ihmiselle kävisi näin, olenko mä sittenkin paha ihminen? Mulla oli vain yksi asia mitä voisin tehdä, nöyrtyä ja kokeilla tehdä niin kuin sinä haluat.
Mä hain kouluun. Mä pääsin kouluun. Mä opiskelin. Mä sain hyvät arvosanat. Mä valmistuin. Mä hain töitä. Mä pääsin töihin. Mä rupesin tekeen töitä. Kaikki näytti hyvältä ja pitkästä aikaa mulla oli taas toivoa siitä, että mun elämästä tulis jotain.
Mutta sitten sä tulit taas mun elämääni. Sä sanoit, että kiva juttu, että sulla on koulutus ja työ, mutta sulla on myöskin velkaa ja sulla on luottotiedoissa merkintä. Sä sanoit eten voi saada asuntoa, sä et voi saada nettiä, sä et voi saada kännykkäliittymää, sä et voi saada kytkyä, sä et voi saada osamaksua, sä et voi saada visaa, sä et voi saada lehtiä, sä et voi saada luottoa, sä et voi saada elämää, mikä mun mielestä sun ois pitänyt hankkia, koska sä olit mun kanssa eri mieltä.
Yhteiskunta, sä halusit että mä teen niin, miten sä sanot. Kun mä en tehnyt niin, niin sä työnsit mut maahan. Sä sanoit, että mun pitää tehdä niin, miten sä sanot, mutta nyt kun mä teen niin miten sä sanot, niin sä työnnät mua edelleen maahan. Mikset sä anna mun nousta?
Yhteiskunta, mitä vittua sä haluat, että mä teen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ainahan sitä on maksettava mitä sitä velkaantuu... eikös juu..
pitkä teksti lyhennettävissä:
"Mä en halunnut -----"
Jep, miten olisi vastuu omasta elämästä? Että onx niinku pakko vai? Emmä haluu?!
Nykyään aikuistutaan kovin myöhään. Lapsena (18-25-v) saa kuitenkin aikuisen päätöksenteko-oikeudet. Näin siinä sitten käy. Ennen lähdettiin x-toistavuotiaana vieraalle töihin, eikä mietitty, haluttaako.
Ei silloin kylläkään ollut kaikkia nykyajan kiusauksia, lähinnä vaan velvollisuuksia. Nykyään herätään sitten niiden valvollisuuksien täyttämiseen aika myöhään, kun ne lapsena tehdyt päätökset on kuitenkin jossakin vaiheessa edessä.
Onneksi aloittajakin on herännyt jo. Vähän harmittaa tietysti ne lapsena tehdyt valinnat, mutta kyllä se siitä kirkastuu, kunhan ne on hoidettu. Sitten alkaa se oikea aikuisen elämä.
En suoralta kädeltä tajua, miksi tuo vuodatus on osoitettu "yhteiskunnalle". Ymmärtääkseni luottohanojen tukkijoina ovat olleet velkojat, jotka - ihme ja kumma - ovat halunneet veloistaan maksun. Ja kun maksua ei ole tullut, ovat muutkin, jotka tarjoavat tuotteita tai palveluja luottoa tai vain maksuaikaa vastaan ihan aiheesta varuillaan eivätkä myönnä mileuusti luottoa/maksuaikaa henkilölle, joka on osoittautunut velallisena epäluotettavaksi. Onko siinä jotain outoa tai kauhisteltavaa? Olisiko parempi olla ottamatta velkaa, jota ei kykene maksamaan takaisin? Ja jos harkintakyky on pettänyt, onko se sitten "yhteiskunnan" syy?
Ja "elämä" - onko se vain sitä, että saa luottoa ja luotolla hankittavia tuotteita? Ja ihan siitä riippumatta, voiko ne oikeastikin maksaa?
mulle elämä on aina ollut sitä että ensin säästetään ja sitten hankitaan.... on toiminut tosi hyvin, on siunaantunut yhtä jos toista elämää helpottavaa ja mukavoivaa, niin tavaraa kuin rahaakin, kun ei ole koskaan velkoja ollut mihinkään päin... paitsi tietysti se ok-talo laina joka sekin kunnialla hoidettiin 8v.Sitten kun ei velkaa tehnyt niin rahahan alkoi tietysti tulla rahan luo... ei mitään miljoonia mutta sen verran jotta työnteon lopetin heti kun tuli ikää 57 ja mahdollista päästä putkeen.Mikään ei muuttunut mihinkään vaikka palkkatulot puolittui..... nyt on 4v. mennyt kivasti ja vielä3v. niin olenkin jo eläkkeellä.Aikanaan kun asiansa hoitaa niin tuollaiset ratkaisut on mahdollisia, eikä mitään pakon sanelemia irtisanomisia.... voi sen valita itsekin.
Ärsyttää oikein kun niin moni vaikeuksissa oleva syyttää siitä yhteiskuntaa, äitiä, isää, tyttöystävää, poikaystävää, vaimoa, miestä, lapsia... Yhteiskunta on maksanut sulle koulutuksen, jonka olet paiskannut takaisin päin kasvoja. Olet tehnyt velkaa, vaikka tiesit, että et niitä pysty takaisin maksamaan. Mietihän, että mitä sinä voisit tehdä yhteiskuntasi eteen sen sijaan, että mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä sinun eteesi. Olet saanut jo paljon ilmaiseksi, nyt on maksun aika. Kirjastossa on ilmainen netti, prepaid-liittymän saa luottotiedotonkin ja rahaa saa käymällä töissä. Se, joka ei tee yhteiskuntamme eteen yhtään, ei saa yhtään mitään "ylimääräistä". Kaikille ei varmasti koskaan tule olemaan töitä, mutta se että ei viitsi edes yrittää päästä omilla jaloilla eteenpäin on vain säälittävää.
Hei sulle hirteenköpitäsmennä
Me ei olla aina tultu hyvin juttuun. Mä en oo ymmärtänyt sua, etkä sä oo ymmärtänyt mua. Sä et oo pitänyt koskaan siitä, että mä en ole kulkenut niitä polkuja pitkin, mitä sä oot halunnut. Sä oot lannistanut mua silloin, kun oon yrittäny auttaa. Sä oot rangaissut mua aina silloin, kun mä en oo tehnyt mitään pahaa sulle.
Sä et halunnut käydä sitä koulua, mihin mä sut laitoin. Sun mielestä oli järkevämpääkin tekemistä, kuin istua pulpetissa. Kun mä tein töitä, niin mun mielestä sun ois pitänyt olla koulussa. Kun sä et seurannut laumaasi,niin oli pakko ottaa sut silmätikuks.Koska sulla ei ollut koulutusta, niin sä et saanut töitä, koska sä et saanut töitä, niin sä teit velkaa, koska sä teit velkaa niin susta tuli asunnoton. En halunnut sulle mitään pahaa, mutta koska olit erilainen, niin sä et halunnu olla mun kaveri.
Sitten sä et enää jaksanut ja masennuit. Mietin mitä mä olin tehnyt väärin. Ketään en ollut satuttanut. Kenenkään mieltä en ollut pahoittanut. Oliko mussa siis jotain vikaa? Ryvit itsesäälissä ja mietin, että miksi sulle kävi näin. Miksi hyvälle yhteiskunnalle kävisi näin, olenko mä sittenkin paha yhteiskunta?
Sä hait kouluun. Sä pääsit kouluun. Sä opiskelit. Sä sait hyvät arvosanat. Sä valmistuit. Sä hain töitä. Sä pääsit töihin. Sä rupesit tekeen töitä. Kaikki näytti hyvältä ja pitkästä aikaa mulla oli taas toivoa siitä, että sun elämästä tulis jotain.
Mutta sitten sä tulit taas mun elämääni. Sä sanoit, että kiva juttu, että sulla on koulutus ja työ, mutta sulla on myöskin velkaa ja sulla on luottotiedoissa merkintä. Sä sanoit ettet voi saada asuntoa, sä et voi saada nettiä, sä et voi saada kännykkäliittymää, sä et voi saada kytkyä, sä et voi saada osamaksua, sä et voi saada visaa, sä et voi saada lehtiä, sä et voi saada luottoa, sä et voi saada elämää, mikä mun mielestä sun ois pitänyt hankkia.
hirteenkö pitäsmennä, sä halusit että mä teen niin, miten sä sanot. Kun mä en tehnyt niin, niin sä työnsit mut maahan. Sä sanoit, että mun pitää tehdä niin, miten sä sanot, mutta nyt kun mä teen niin miten sä sanot, niin sä työnnät mua edelleen maahan. Mikset sä anna mun nousta?
hirteenköpitäsmennä, mitä ****** sä haluat, että mä teen?
Olet noidankehässä, mutta voit päästä siitä.
Vastarannan kiiskiä aina haukutaan, vaikka he ovat voimavara.
Harjoittele myönteisyyttä, ennenkuin pääsi puutuu.
Havaitse myös vanhetessasi yhteiskunnan muuttuminen, mikään paha ei jatku ikuisesti.