Olen 30v. nainen, enkä jaksa enää uskoa Jumalaan. Elämä on niin epäreilua, tuntuu että on täysin tuurista kiinni miten täällä eletään. Mun omassa elämässä on niin paljon kivisiä mutkia enkä jaksa enää. Lapsuudesta asti on perhettä varjostanu isän vaikea alkoholismi. Molemmilla vanhemmilla on ollu työttömyysongelmia ja taloudellisia vaikeuksia. Omakotitalo jouduttiin myymään rahaongelmien vuoksi ja kaupankin isä hoiti kännipäissään. Teininä sairastuin akneen, joka oli hankalahoitoinen ja tuhosi kasvojani. Koko yläasteen olin koulukiusattu eikä mulla ollut kuin 1 ystävä. Mun päälle syljettiin ja tehtiin kaikkea muutakin. Tämä jätti mut araksi ja edelleeni sellasen tunteen valtaan, etten kuulu joukkoon. Nuorena ajauduin epämääräsiin seksisuhteisiin ja yks mies, jota muka rakastin, ajo mut lähes itsemurhan partaalle kun tajusin että olin vaan panopuu ja myöhemmin en kelvannut siihenkään. Sitten meni joitakin vuosia hyvin. Sain hyvän ja mieluisan työpaikan sekä mukavan miehen jonka kanssa hankimme kodin. Juuri kun uskalsin ajatella, että ehkä elämässä on jotain hyvääkin niin paljastui, että veljeni kokee itsensä naiseksi ja on nyt aloittelemassa jotain ihme sukupuolenkorjausta. Tästä asiasta eivät kaikki perheenjäsenet edes tiedä, mm. isäni. Isä juopottelee nykyäänkin, ja on jotenkin niin hauras. Tähän päälle vielä lisäyksenä siskon mielenterveysongelmat, jotka kuitenki jotenkuten kurissa. Mulla on jatkuva häpeän tunne omasta elämästä ja mun epävakaasta perheestä. Mun miehen perhe on tasainen ja ongelmaton ja vaurautta riittää. Eivätkä usko tippakaan Jumalaan. Kälyn ainoa huoli tuntuu olevan, millasen auton seuraavaksi laittavat. Elämä siis on epäreilua. Oon raivoten pyytänut Jumalalta vastausta, että MIKSI jotkut kulkee elämänsä läpi ilman mitään todellisia ongelmia, miksi joillakin niitä on jonkin verran ja miksi joillakin ei mikään vaan onnistu ja aina joutuu kärsimään. En ole saanut vastausta enkä jaksa enää uskoa. Oon katkera ja jotenkin luisumassa välinpitämättömyyteen. Aivan sama, kulman takaa on varmaan taas tulossa jotain paskaa niinkuin aina ennenkin. Oon käyny srk:n tilaisuuksissa ja rukoillut ja lukenut Raamattua, käynyt jopa lestadioalaisten seuroissa. Koskaan en ole kohdannut mitään todellista todistetta Jumalasta vaikka olen sitä pyytänyt. En ole ikinä tavannut ihmistä, josta välittyisi ns. rauha ja luottamus Jumalaan.
Elämän epäreiluus
Bitter1
9267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hyvä ystävä ! Jatka rukoilemista ! Jokainen sinun sanasi on kuultu, ja kuullaan.
Herra Jeesus ei hylkää yhtäkään Häneen turvaavaa.
ps. Jos jaksat, niin lukaise tuota Jobin kirjaa, niin löydät kohtalotoverin, mutta samalla näet myös kuinka hyvin Sinunkin lopulta käy !
Jumalan Siunausta, rauhaa, ja kukkura mitoin iloa elämääsi.
Tuskinpa kristityistä ihmisistä on paljon iloa tai apua. Ei se silti ole syy lakata uskomasta Jumalaan ja hänen poikaansa evankeliumin kautta. Itsekin olen melko pettynyt uskoviin ihmisiin, mutta uskon silti Jumalaan ja Jeesukseen kristukseen, Jumalan poikaan ja herraamme.
Elämä on epäreilua. Taidat olla siinä oikeassa.
Olemme myös psyykkisiä olentoja. Toinen saa vain persoonallisuuden ja luonteen ja sen vuksi ei tule helposti toimeen ja on sosiaalisesti köpelö tai erilainen. Varamaan itsekukin aiheutamme lähimmäisille samanlaisa ongelmia kuin itse koemme. Ei uskovaiuus ole automaatio ongelmista vapaaseen elämää. Meitä kasvatetaan ja myös vihollinen koettelee.
opettaa kun tahdot Herraan turvata. Ihmisten toivo on Jeesus, varmuudella.
"Elämä on niin epäreilua, tuntuu että on täysin tuurista kiinni miten täällä eletään."
En jaksa uskoa että mikään on kiinni tuurista. Jos solut perustuvat biokemiaan ja kemian lait fysiikan lakeihin eikä fysiikan lait perustu tuuriin, ei mikään perustu tuuriin. Kaikki siis tämän perusteella perustuu fysiikan lakeihin eikä mikään perustu epäloogisuuteen.
"En ole ikinä tavannut ihmistä, josta välittyisi ns. rauha ja luottamus Jumalaan."
Lähes aina uskovilla luottamus Jumalaan perustuu jonkinlaiseen hurmokseen missä uskotaan ja kuvitellaan Jumalan olevan olemassa eikä suostuta ajattelemaan asioita toisin tai kyseenalaistamaan Jumalan olemassaolo. Useat uskovat ovat valmiita hyväksymään sen etteivät muut ihmiset usko Jumalaan, mutta nämä uskovat haluavat tiukasti pitää omasta uskostaan kiinni koska se auttaa heitä jaksamaan vaikka heidän usko ei perustuisikaan loogisuuteen tai kriittiseen ja älylliseen uskoon.
Minäkin mielelläni tapaisin ihmisiä jotka toimisivat älyllisesti ja loogisesti noudattaen hyvää moraalia, mutta en kaipaa ihmisiltä täydellistä moraalia tai täydellisiä älynlahjoja. Yhteiskunnassa tuntuun hallitsevan jakautuminen moraalittomiin ihmisiin joista useat ovat omalla tavallaan tieteellisesti älyllisiä ihmisiä sekä myös tyhmiin uskovaisiin joilta puuttuu älyn lahjat, mutta he ovat omalla tavallaan hyvän moraalin edustajia, mutta he taas eivät näe kuinka he tuovat ongelmia yhteiskuntaan omalla järjettömällä ajatusmallillaan. Minua itseä ei kiinnosta liiemmin kummatkaan näistä ihmistyypeistä enkä välttämättä kaipaa ystäviä, mutta haluaisin tehdä töitä sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät kuulu kumpaankaan ihmisryhmään. Työpaikkailmoituksissa kun ei yleensä ilmoiteta näin tarkkaan millaista ihmistyyppiä he hakevat töihin. Jos firma hakee "hyvää tyyppiä" niin silloin hakemuksen pistävät kaikki narsistit jotka esittävät coolia tyyppiä enkä todellakaan halua sellaseen firmaan missä näitä cooleja tyyppejä on.
Raamattukin puhuu paljon rikkaista ja ulkoapäin onnellisilta vaikuttavista ihmisistä, mutta viimeistään tämän ajallisen jälkeen osat vaihtuvat.
Mitä se hyödyttää ihmistä vaikka voittaisi itsellensä kaikki maailman aarteet ja rikkaudet, mutta saisi sielullensa vahingon.
Jos vaivut katkeruuteen ja itsesääliin, vaivut kyllä varmasti lopullisesti ajalliseen että iankaikkiseen onnettomuuteen.
Kuitenkin Jumala rakastaa valtavasti sinua.
Siis tämä maailmahan on pahan vallassa. Siksi täällä tapahtuu kaikkea paskaa. Jostain syystä juuri valitut saavat kärsiä eniten täällä. En ole varma miksi.
Rakas Bitter 1
Voi miten toivoisinkaan osaavani neuvoa sinua! Olethan melkein samanikäinen, kuin nuorin lapsistamme. Hekin joutuivat lapsuudessaan kärsimään vanhempiensa liiallisesta alkoholinkäytöstä. vaikka se pysyikin kuitenkin 'kohtuuden rajoissa', ainakin omasta melestämme.
Omat tyttäremme tulivat uskoon rippileirillä ja sen seurauksena sain itse tulla melkoiseen synnintuntoon ja lopulta uskoon, mieheni pari vuotta myöhemmin.
Aivan mahtavasti on Jumala meitä kaikkia vienyt eteenpäin elämässämme, sillä lukemattomia rukousvastauksia olemme saaneet. Jumala todellekin pitää huolen omistaan!
Vaikeuksia ei ole puuttunut, mutta lopulta kaikki on kuitenkin kääntynyt parhaaksemme, kuten Sana lupaa.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta sekä Jeesuksen tuntemisen läsnäoloa elämääsi!
Jeesuksessa meillä on kaikki, ilman Häntä ei mitään!
Vaikeuks
Joku ratkaisee asian syyttämällä muita, kun itse ei saa sanotuksi käyttää syntipukkia.
Opin tämä on väärin eikä auta. Joten en voi käyttää sitä menetelmää.
Rukous auttaa unohtamaan kun on loukattu. Kaikkiin ei vaan tehoa kaunis puhe.
Miksi murehdit perheesi asioita, anna heidän olla.
Perheasiat ovat niitä raskaimpia taakkoja mitä meille on annettu, noin nuorena voit vaikuttaa siihen laitatko oman elämäsi etusijalle, vai sallitko heidän liikaa pahoittaa mieltäsi.
Olen aikoja täyttänyt 50 vuotta ja sisarukset ovat yhtä vihamielisiä kuin lapsina.
Jumalan tahto lienee, kun joku ei lakkaa ollenkaan, ei tarvitse olla hänelle mattona.
Ei tietenkään hienotunteisuus auta, vaan teet selväksi, mikä on heidän yksityisasiansa. On liikaa nähty tätä, kun aina ennenkin on voitu, ja jollekin saa tehdä mitä haluaa.