Rakas mammani on nyt lähdössä viimeiselle matkalleen lauantaina ja matkustamme huomisiltana hautajaisiin. Suru on luonnollisestikin jokaisen yksityisasia ja en halua kauheasti puida näin kipeää asiaa julkisesti, vain pari käytännön kysymystä:
Poikani on arkunkantajana ja haluaa tietää onko valkoinen kaulaliina välttämätön?
Laittavatko vainajan lähimmät miespuoliset omaiset valkoisen solmion kaulaansa?
Onko tapana että sekä naiset että miehet peittävät päänsä hatulla tai liinalla kunnioituksen osoituksena vainajaa kohtaan?
Onko mustavalkoinen kevätulsteri sopiva päällysvaate haudan äärelle?
Ymmärrän että hautajaiset eivät ole mikään muotisjow; haluan vain tietää mitä katsotaan sopivaksi kun tavat ja tottumukset vaihtelevat maasta toiseen.
Hautajaisiin Suomeen
38
1254
Vastaukset
- ...
Lyhyesti
-Kravatti on suomessa usein musta , sininennykyisin suositumpi.
-Valkoinen kaulaliina on nyt hankalampi asia, enää ei ole talvi, Mun mielipide, nyt voi käyttää muunkin väristä kaulaliinaa. Mutta väri lähisukulaisiaa on periaatteessa valkoinen, jos kaulaliinaa käytetään.
- On tapana paljastaa päänsä hautajaisissa, siis miehillä. Naiset voi pitää huivinsa päässään.
- Arkun kantamisessa oma protokollansa myös. Periaate, vanhin poika asettuu kulmaan, muut porukat järjestyksessä siihen muualle liinoihin. Armeijan käyneet miehet tekee järjestyksen automaattisesti.
-Mustavalkoinen kevätulsteri on oikein sopiva hautajaisiin.
Asia on protokollajuttu, siihen löytyy kirjoittamattomia sääntöjä, jotka vaihtelevat kussakin maassa yleensä uskisten mielipiteiden mukaisesti. Mä kirjoitin omat käsitykseni, Hikiän perinnetapojen mukaisesti. muualla maassa koodi voi olla erilainen. Hikiällä ollaan luterilaisia, ei välttämättä kaikkialla suomessa.
Parhaat hautajaiset muuten on net, jotka juhlitaan oikein kunnolla. Olen kaksi kertaa ollut sellaisissa. Kankkusen lisäksi muistoihin jäi älyttömän hyvä muisto vainajista. Se on vaan niin, että se pitää olla kuolleen oma pyyntö, mitä tehdään. Suurin osa kuolevista koittaa vältellä asian miettimistä kokonaan, joillain on olemassa jälkitahto.
Mun hautajaisista, aikanaan, kukaan ei lähde pois tippa silmässä. Ylöskirjoittu asia.
=DW= Kiitos DW vastauksestasi, etenkin tuo miesten pukeutuminen oli minulle vierasta asiaa. musta puku kyllä, mutta solvion ja kaulaliinan väreistä en ollut varma. Ruotsissa miespuoliset lähiomaiset käyttävät valkoista kravattia.
Sinun hautajaistovomuksesi kuullostaa vähän kuin kolumbialainen cumbia:
"Kuollut kuoppaan ja elävät tanssilattialle"
Olen myös keskustellut suvun kanssa siitä minkälaiset hautajaiset ja nyrkkisääntönä tuntuu olevan että hautajaisten on oltava vainajan näköiset. Eli siis vaatimattomalle maalaismummolle kelpaa hieman vähemmänkin muodollinen. Vai pukeudummeko me kuitenkin ajatellen lähinnä sukulaisia ja ystäviä jotka haudan ympärillä seisovat ja salavihkaa katselevat toistensa vaatteita?- 1943
Osanottoni Sinulle. Oma äitini kuoli jo 30 v sitten. Melko kirjavaa on käytäntö nykyään. Oman sukuni hautajaisissa miehillä on ollut valkoinen kaulaliina ja hillitty solmio oman maun mukaan ja kaikilla läheisillä tummat vaatteet. Itse käytän hattua, mutta nykyään moni on sään salliessa paljain päin. Muistotilaisuus voi olla melko vapaamuotoinenkin, jos vainaja on niin halunnut.
1943 kirjoitti:
Osanottoni Sinulle. Oma äitini kuoli jo 30 v sitten. Melko kirjavaa on käytäntö nykyään. Oman sukuni hautajaisissa miehillä on ollut valkoinen kaulaliina ja hillitty solmio oman maun mukaan ja kaikilla läheisillä tummat vaatteet. Itse käytän hattua, mutta nykyään moni on sään salliessa paljain päin. Muistotilaisuus voi olla melko vapaamuotoinenkin, jos vainaja on niin halunnut.
Kiitos 1943 :)
Näin se näyttää olevan; olen guuglannut suomalaisten hautaustoimistojen ohjeita ja periaatteena näyttää olevan tummaa, hillittyä, mielellään koko mustaa jos on lähiomainen.Minä olen ajatellut kokomustaa leninkiä, puolisääreen, täysin ilman koristeita, mustia nahkasaappaita, mustavalkoista kevätulsteria ja mustia nahkasaappaita, päähän musta krimihattu viisikymmentäluvulta. Sisareni on valinnut mustavalkokukikkaisen leningin.
- ...
Unohtui tärkeä asia.
Poplari/ulsteri.
Se on oltava aina, oli talvi tai kesä. Nyt on kevät, voi mun mielestä käyttää kevyttä ulkotakkia, paksu villakangaspomppa tai turkki eivät ole tarpeen. Mutta päällystakki pitää aina olla ulkotilassa, siis esim. haudalla. Kirkossa, jatkoilla jne, se otetaan luonnollisesti pois päältä..
Toi nyt ehkä kuulosti itsestäänselvyydeltä, mutta uskomattoman usein tapaa ihmisiä, jotka saapuvat juhliin, olkoon nyt sitten surujuhlat, paremmat tuulipuvut päällä ja linttaan astutut ruskeat loufferit jalloissa.
Kengät pitää plankata ja ei missään nimessä valkoisia tennissukkia jalkaan :D
=DW=Päällysvaatteet ok, hatut kuuluvat mielestäni asiaan, mutta ehkä se on ikäjuttu. Joo ei tuulipukua eikä valkosia urheilusukkia, sen verran olen nyt ymmärtänyt.
- ...
Kirjoitin nopeasti.
Siis osanottoa vaan kuolemantapauksen johdosta, lähestyn protokolla-asiaa nimenomaan käytännöllisistä näkökulmista.
Mä en ole mikään hautausurakoitsija, mutta ptotokollien, pukeutumiskoodien jne kanssa ollut tekemisissä kymmeniä vuosia. Hah, mulla roikkuu kesämökilläkin puolenkymmentä pukua orrella, siinä tuulipukujen seassa :D
Mä en ite stresssaa pukeutumisjutuissa, Miehillä helppoa, puku, kravatti, valkoinen paita, plankatut kengät, kravattineula ja kalvosinnapit. Kerran pitänyt vuokrata smokkikin. Pukeutumisasioissa on omat koodinsa, kuten aloituksessakin ilmaisit, ne vaihtelee.
Hautajaisväri on erilainen, riippuu kulttuurista. Suomessa väri on musta, jossain muualla valkoinen.
Muistelin aikaa, kun itellä äitee kuoli. Olin juu lentokoneessa matkalla suomeen, kattomaan viimeistä kertaa. Jossain Jyväskylän yläpuolella tajusin, myöhässä ollaan. Mikäpä siinä, musta puku oli päällä, valmiiksi hautajaisiin. Kravatit oli väärän värisiä, mitä oli mukana. Kaiken sekalaisen tohotuksen ohessa pyysin sisartani ostamaan skrakan hautajaisiin mulle, siis mustan.
Joopajoo. Sain sitten käteeni halpakaupasta hommatun polyesteriskrakan. Ei hajuakaan, missä se on, kävin silloin sitten ostamassa suomessa kiinalaisesta aidosta silkitä tehdyn surukravatin.
Tollaset pikkujutut on yllättävän tärkeitä. Kyse ei ole muodistakaan, kyse ihan muista asioista, kukaan oikein tiedä mistä, ei se ole uskontokaan. Ei kyse ole narsismistakaan, ei se ole sellainen juttu. Joskus pukeutuminen oikeasti on protokolla-asia, millä kunnioitetaan jotain asiaa, tai tilaisuutta tai jotain muuta.
Ai niin. Onko teillä mukana sisäkengät ?. Ulkokengäthän ei kuulu sisällä käytettäviksi ja sukkasillaanhan ei ei voi missään olla.
=DW= - ...
Paloma.se.co kirjoitti:
Päällysvaatteet ok, hatut kuuluvat mielestäni asiaan, mutta ehkä se on ikäjuttu. Joo ei tuulipukua eikä valkosia urheilusukkia, sen verran olen nyt ymmärtänyt.
Hatuista.
Naiset voi pitää hattujaan jostain syystä aina, vaikka kirkossa.
Miehillä ongelma, ne pitää riisua aika usein, aina siätiloihin mennessä, sekä vaikkapa just arkkua kantaessa hautuumaalla.
Niettä, mihin mies laittaa hattunsa sitten, kun on kädet täynnä töitä, vaikkapa nyt arkunkantoa. Kukaan ei ole keksinyt ratkaisua. "Lakki päästä", se on jokaisen armeijan käyneen miehen muistama komento. Mutta minne hittoon se lakki pitää laittaa, sitä ei kukaan kapiainenkaa selittänyt.
=DW= ... kirjoitti:
Kirjoitin nopeasti.
Siis osanottoa vaan kuolemantapauksen johdosta, lähestyn protokolla-asiaa nimenomaan käytännöllisistä näkökulmista.
Mä en ole mikään hautausurakoitsija, mutta ptotokollien, pukeutumiskoodien jne kanssa ollut tekemisissä kymmeniä vuosia. Hah, mulla roikkuu kesämökilläkin puolenkymmentä pukua orrella, siinä tuulipukujen seassa :D
Mä en ite stresssaa pukeutumisjutuissa, Miehillä helppoa, puku, kravatti, valkoinen paita, plankatut kengät, kravattineula ja kalvosinnapit. Kerran pitänyt vuokrata smokkikin. Pukeutumisasioissa on omat koodinsa, kuten aloituksessakin ilmaisit, ne vaihtelee.
Hautajaisväri on erilainen, riippuu kulttuurista. Suomessa väri on musta, jossain muualla valkoinen.
Muistelin aikaa, kun itellä äitee kuoli. Olin juu lentokoneessa matkalla suomeen, kattomaan viimeistä kertaa. Jossain Jyväskylän yläpuolella tajusin, myöhässä ollaan. Mikäpä siinä, musta puku oli päällä, valmiiksi hautajaisiin. Kravatit oli väärän värisiä, mitä oli mukana. Kaiken sekalaisen tohotuksen ohessa pyysin sisartani ostamaan skrakan hautajaisiin mulle, siis mustan.
Joopajoo. Sain sitten käteeni halpakaupasta hommatun polyesteriskrakan. Ei hajuakaan, missä se on, kävin silloin sitten ostamassa suomessa kiinalaisesta aidosta silkitä tehdyn surukravatin.
Tollaset pikkujutut on yllättävän tärkeitä. Kyse ei ole muodistakaan, kyse ihan muista asioista, kukaan oikein tiedä mistä, ei se ole uskontokaan. Ei kyse ole narsismistakaan, ei se ole sellainen juttu. Joskus pukeutuminen oikeasti on protokolla-asia, millä kunnioitetaan jotain asiaa, tai tilaisuutta tai jotain muuta.
Ai niin. Onko teillä mukana sisäkengät ?. Ulkokengäthän ei kuulu sisällä käytettäviksi ja sukkasillaanhan ei ei voi missään olla.
=DW=Kiitos Sinulle myös.
Sisäkengät on jo pakattu. En tiedä todellakaan miksi nämä ulkoiset etikettikysymykset tuntuvat tärkeiltä. Niistä on ainakin helpompi keskustella. Suru ja menetys ovat raskaita asioita.- virva-tuulia***
... kirjoitti:
Hatuista.
Naiset voi pitää hattujaan jostain syystä aina, vaikka kirkossa.
Miehillä ongelma, ne pitää riisua aika usein, aina siätiloihin mennessä, sekä vaikkapa just arkkua kantaessa hautuumaalla.
Niettä, mihin mies laittaa hattunsa sitten, kun on kädet täynnä töitä, vaikkapa nyt arkunkantoa. Kukaan ei ole keksinyt ratkaisua. "Lakki päästä", se on jokaisen armeijan käyneen miehen muistama komento. Mutta minne hittoon se lakki pitää laittaa, sitä ei kukaan kapiainenkaa selittänyt.
=DW=Osanottoni Paloma.se.co
Mielestäni ulkona saa kantajilla olla lakki päässä ainakin talvella, sen jälkeen voi lakin ottaa päästä hautaan laskun jälkeen ja viimeistä virttä veisatessa.
Miten sitten menee kantajissa järjestys kun kantajaparit ovat eri mittaisia? Meneekö sukujärjestys sekaisin? - ...
virva-tuulia*** kirjoitti:
Osanottoni Paloma.se.co
Mielestäni ulkona saa kantajilla olla lakki päässä ainakin talvella, sen jälkeen voi lakin ottaa päästä hautaan laskun jälkeen ja viimeistä virttä veisatessa.
Miten sitten menee kantajissa järjestys kun kantajaparit ovat eri mittaisia? Meneekö sukujärjestys sekaisin?Järjestys kantajissa.
Sehän on kaikissa tilaisuuksissa niin, että pisin menee kulmaan. Paitsi hautajaisissa, vanhin elossa oleva poika on kulmassa, tai sitten muuten vanhin ja pisin sukulainen.
Arkun kantaminenhan on pahimman luokan sukupuolisyrjintää. Ikinä en ole nähnyt naisten kantavan arkkuja. Mutta koska käytännöksi näyttää vakiintuneen luterilaisessa suomessa, että miehet kantavat akut, olkoont niin. Itkevä äiti arkunkulmassa roudarina ei ehkä olisikaan miellyttävä näky, vaikka se niin oikein olisikin. Ulkokultaisuutta....
=DW= - kantaja2
... kirjoitti:
Järjestys kantajissa.
Sehän on kaikissa tilaisuuksissa niin, että pisin menee kulmaan. Paitsi hautajaisissa, vanhin elossa oleva poika on kulmassa, tai sitten muuten vanhin ja pisin sukulainen.
Arkun kantaminenhan on pahimman luokan sukupuolisyrjintää. Ikinä en ole nähnyt naisten kantavan arkkuja. Mutta koska käytännöksi näyttää vakiintuneen luterilaisessa suomessa, että miehet kantavat akut, olkoont niin. Itkevä äiti arkunkulmassa roudarina ei ehkä olisikaan miellyttävä näky, vaikka se niin oikein olisikin. Ulkokultaisuutta....
=DW=Kyllä nykyään naiset kantaa arkkua. Kaksi vuotta sitten miniä ja minä tytär, kannoimme äitini arkkua. Ei tarvitse lähteä miesmetsälle sen asian takia, jos miehiä ei suvussa, lähipiirissä riittävästi.
Näin on, ainakin Savossa - ...
kantaja2 kirjoitti:
Kyllä nykyään naiset kantaa arkkua. Kaksi vuotta sitten miniä ja minä tytär, kannoimme äitini arkkua. Ei tarvitse lähteä miesmetsälle sen asian takia, jos miehiä ei suvussa, lähipiirissä riittävästi.
Näin on, ainakin SavossaIhan OK.
Meitsi ei ole koskaan ite nähnyt naispuolisia arkunkantajia. Mun hautajaiset suurimmaksi osaksi olleet tsadissa tai Hikiällä, muutama Tampereella ja muuallakin. En enää itse käyhautajaisissa, ajattelin, että yhdet hautajaiset riittää mulle, omani.
Olen ollut tilaisuuksissa, missä niitä kantajia ei ala alkuunsa löytymään. Mutta kun tilanne päällä, ainakin reserviläisistä saatu kantajat kasaan. Pohjanmaalla ehkä erilaista, mutta siellä pitää löytyä ukot kantamaan raatoa raatovainiolle. Aina on löytyneet, jos ei sukulaisia, muita.
Mutta mun mielestä naiset saa, voi ja on oikeuteettujakin kantamaan. Joissain kulttuureissahan naiset hoitaa käytännössä koko prosessin kaikkinensa. Ihan ok, sopii heille. Sopii se mullekin, vaikka en nyt mihinkään ruhmittymään kuulukkaan. Tai oikeastaan just sen takia, että en kuulu mihinkään ryhmittymään. Pitää olla avaoimin ajatuksin asioissa. Ei kantajan sukupuoli mitään merkitse, se merkitsee, että vainaja nyt yleensä saadaan hautaan tai krematorioon.
=DW=
- Rimmir tänään
Osanottoni Paloma, Kun googletti hautajaisiin pukeutuminen niin siellä ainakin oli ilmoitus että arkun kantajilla tulee olla valkoinen kaulaliina. Kaulaliinahan kietaistaan takin kauluksen sisään, mutta sen tulee näkyä kuitenkin hieman. Olen käynyt Suomessa viisissä hautajaisissa ja jokaisessa tuntunut että on ollut väärin puettuna.
Kaikista pahin on ollut kukkaseppeleen nauhan lukeminen kirkossa.
On hyvä olla nenäliina hihan suussa valmiina.Rimmir tänään, kiitos Sinulle.
Kaulaliinan osto taitaa olla edessä pojalle joka ei ollut löytänyt mieleistään kaupasta, sen pitäisi olla silkkiä eikä polyesteriä.
Parasta on olla laittamatta ripsiväriä ettei tule haudalta pesukarhun näköisenä muistotilaisuuteen.
Mammani oli jo pari viimeistä vuotta minulta pois paitsi aivan fyysisesti, Olen kertonut täällä aikaisemmin hänen pahasta alzheimerista ja miten hän vähän kerrassan liukui pois maailamstamme johonkin toiseen ulottuvaisuuten minne meillä ei ole mahdollista lähestyä.- Minua kiinnostaa....
Paloma.se.co kirjoitti:
Rimmir tänään, kiitos Sinulle.
Kaulaliinan osto taitaa olla edessä pojalle joka ei ollut löytänyt mieleistään kaupasta, sen pitäisi olla silkkiä eikä polyesteriä.
Parasta on olla laittamatta ripsiväriä ettei tule haudalta pesukarhun näköisenä muistotilaisuuteen.
Mammani oli jo pari viimeistä vuotta minulta pois paitsi aivan fyysisesti, Olen kertonut täällä aikaisemmin hänen pahasta alzheimerista ja miten hän vähän kerrassan liukui pois maailamstamme johonkin toiseen ulottuvaisuuten minne meillä ei ole mahdollista lähestyä.Miksi et laita tuoretta mummo fotoa ittestäsi tuonne galleriaan?
Nuoruus on menetetty ikävä kyllä. Minua kiinnostaa.... kirjoitti:
Miksi et laita tuoretta mummo fotoa ittestäsi tuonne galleriaan?
Nuoruus on menetetty ikävä kyllä.Galleriakuvani on viime elokuulta.
Paloma.se.co kirjoitti:
Galleriakuvani on viime elokuulta.
Sorry, profiilikuvani galleriassa. Muut ovat eri ikäkausilta.
- k/k
Osanottoni palomalle,raskas matka eressäsi.
Tärkeimmät neuvot jo saitkin en kumminkaan malta olla kirjottamatta tosta kantajan paikoista.
Tyttöni hautajaisissa kanttori meinasi alkaa järjestelemään paikkoja,kumminkin läheisin kantaja on aina sydämen vieressä. kaikkein lähimpänä.
Moni hymähtelee etiäisille täälläkin palstalla ,mulle tulee toisinaan omituinen ennakkoaavistus jostain kirjoittajasta ja oma käsitykseni DW:stä vahvistui kun luin neuvojasi.
Et sinä niin jura ja äkäinen ole kun näyttelet,varsinkin se solmio juttu kertoi paljon.- 1943
Monilla alkaa kantajista olla pulaa ja asian voi järjestää hautaustoimiston kanssa niin, että arkku jää paikalleen ja toimisto hoitaa kuljetuksen. Miesystäväni ainoa lapsenlapsi, tyttövänrikki halusi olla kantamassa ukkiaan. Aikuisia olivat omatkin tyttäreni isänsä kuoltua, mutta ei edes tullut mieleen, että voisivat olla kantamassa. Miespuolisia lähisukulaisia ja ystäviä löytyi ja aika ja ajatukset kulkevat eteenpäin.
1943 kirjoitti:
Monilla alkaa kantajista olla pulaa ja asian voi järjestää hautaustoimiston kanssa niin, että arkku jää paikalleen ja toimisto hoitaa kuljetuksen. Miesystäväni ainoa lapsenlapsi, tyttövänrikki halusi olla kantamassa ukkiaan. Aikuisia olivat omatkin tyttäreni isänsä kuoltua, mutta ei edes tullut mieleen, että voisivat olla kantamassa. Miespuolisia lähisukulaisia ja ystäviä löytyi ja aika ja ajatukset kulkevat eteenpäin.
Meillä kantajat löytyivät nopeasti, veljeni, poikani, toisen tyttären mies ja lanko ja kolmannen tyttären kaksi poikaa, edustaen kaikkia lähiomaisia tasapuolisesti. Naisia ei ole edes kysytty kun miehet tuntuvat riittävän ja kukaan siskoista tai heidän tyttäristään ei ole ilmoittautunut asiaan. Kaikki tuntuu olevan hyvässä järjestyksessä ja hyvässä sovussa. Luulen että asiaa auttaa että mitään perintöä ei ole tulossa.
- Regina
Olin vuosi sitten Tukholman lähistöllä asuvan serkkuni miehen siunaustilaisuudessa. Protokolla noudatteli suurinpiirtein samaa kuin omassa maassamme. Tosin kiinnitti huomiota miesten solmion väri valkoinen.Siunaus tilaisuus oli kappelissa, muistotilaisuus serkkuni kotona, noin 30 henkilöä. Yksi ruusu systeemi oli omaisten toivomus, ihan hyvä koska avohautauksesta ei ollut kysymys vaan tuhkaus joka myöhemmin kätkettiin Minneslundiin = muistolehtoon.
Siunaus-, ja muistotilaisuudet ovat aina hyvin herkkiä tilaisuuksia omaisille ja ystäville joten hillittyä käytöstä ja asiallista pukeutumista kaikilta odotetaan.- virva-tuulia***
Minäkin huomasin että Ruotsissa arkun päälle laskettiin ainoastaan yksi ruusu, Suomen kukka-asetelmien sijaan.
- Regina
virva-tuulia*** kirjoitti:
Minäkin huomasin että Ruotsissa arkun päälle laskettiin ainoastaan yksi ruusu, Suomen kukka-asetelmien sijaan.
Jos kysymyksessä on tuhkaus, usein jo kutsussa mainitaan vain yksi ruusu, jota tilaisuuteen osallistujat noudattavat. Työkaverini muistotilaisuus oli juuri tällainen, yksi ruusu systeemillä. Jos kysymyksessä on avohautaus, asia olisi toinen. Kukka asetelmat ovat todella kauniita muisto värssyineen.
Aika muuttuu, se tuo uusia tapoja eri tilanteisiin. Toivon voimia kaikille joiden kohdalle tilanne tulee.
Se on se ns. käsikukka. Voi olla irrallinen ruusu tai muu kukka, usein sidottu kukkakaupassa pikku kimpuksi jonkun vihreän oksan kanssa, Olemme tilanneet kukka'asetelman koko perheeltä ja kaikille käsikukat.
Kiitos virva-tuulia''''lle :)
Kiitos k/k.- ...
Vähän taas sivuun.
Ite olen ollut laskemassa kukkalaitteita. Pyydetty jopa seppelettä laskemaan. En nyt osaa sanoa, itelle eniten "hyvänoloa" tuottavat asiat montuttkaisissa on kaks:
Se, kun mutsin kuoppajaisissa seistiin kirkossa arkun vieressä ja kanttori soitti pyynnöstä urkusoolon. Toinen se, kun kävin krematorioimassa entisen pomoni. Menin ja laitoin arkulle yhden, valkoisen ruusun. Nämät viimeksi mainitut hautajaiset sitten juotiin ja naurettiin sittn oikein kunnolla, vainajan pyynnöstä.
Hautajaisissa pitää olla vainajan takia, ei muitten ihmisten.
=DW=
- Pirre*
Siitä on pian vuosi kun olimme samassa tilanteessa, Osanottoni Paloma.
Kiitos Pirre.
Niin olinkin ajatellut että ikätovereiltani saan neuvoja asiaan joka on monelle ajankohtainen.
- vanhin tytär
Osanottoni sinulle,Paloma.
Isäni haudattiin muutama kuukausi sitten joten tuoreena on mielessä hautajaistunnelmat.Järjestin yksin kaiken,asun vielä kaukana vanhemmistani joten tietämättä mistään järjestelyasioista,kaikki sujui kuitenkin hyvin,joten osaan nyt.
Apuna kantamassa oli sukulaismiehiä,tunnelma oli arvokas ja juhlallinen.Veteraanit oli hoitamassa omaa osuuttaan puhumalla kauniisti.
Tilanne on kuitenkin kokonaisuudessaan niin herkkä ja käsinkosketeltava,että itsensä koossa pitäminen on suurin vaihe.
Jälkeenpäin olen itkenyt kaiken ulos,kuitenkin on hyvä mieli siitä että en hyljännyt isääni milloinkaan,kävin katsomassa säännöllisesti pitkästä matkasta huolimatta.
Äitini elää vielä joten tiedossa on hänenkin saattaminen tuonpuoleiseen.Näin se on, vanhin tytär. Olenitse säästynyt kaikelta käytännölliseltä asiassa koska Suomessa asuvat sisareni ovat hoitaneet kaiken valmiiksi.
Kiitos Sinulle.- demeter1
Paloma.se.co kirjoitti:
Näin se on, vanhin tytär. Olenitse säästynyt kaikelta käytännölliseltä asiassa koska Suomessa asuvat sisareni ovat hoitaneet kaiken valmiiksi.
Kiitos Sinulle.Osanottoni, Paloma... Saitkin jo vastauksia kysymyksiisi. Ja hienoa, että kaikki on järjestynyt noin hyvin.
Juuri tänään luin Hesarista Suvi Aholan kirjoituksen siitä, miten arjen ja juhlan rajat ovat hämärtyneet, pukeutuminen juhlatilaisuuksiin koetaan ikävänä muodollisuutena, luutuneena tapana, jonka voisi hyvin päivittää...Toimittaja itse oli toista mieltä, kuten tämänkin ketjun kirjoittajat. Ahola kirjoittaa: "Elämä, jossa erot (arjen ja juhlan) häivytetään, menettää sosiaaliset ulottuvuutensa, lopulta myös kohokohtansa ja merkityksensä." demeter1 kirjoitti:
Osanottoni, Paloma... Saitkin jo vastauksia kysymyksiisi. Ja hienoa, että kaikki on järjestynyt noin hyvin.
Juuri tänään luin Hesarista Suvi Aholan kirjoituksen siitä, miten arjen ja juhlan rajat ovat hämärtyneet, pukeutuminen juhlatilaisuuksiin koetaan ikävänä muodollisuutena, luutuneena tapana, jonka voisi hyvin päivittää...Toimittaja itse oli toista mieltä, kuten tämänkin ketjun kirjoittajat. Ahola kirjoittaa: "Elämä, jossa erot (arjen ja juhlan) häivytetään, menettää sosiaaliset ulottuvuutensa, lopulta myös kohokohtansa ja merkityksensä."Kiitos Demeter.
Olen Aholan kanssa harvinaisen samaa mieltä. Mukavaa että on muitakin jotka mielellään seuraavat perinnettä.- 1943
Hoidin etätyönä molempien vanhempieni hautajaiset. Oli onni saada hyvä pitopalvelu. Samoin oli mieheni hautajaisten kohdalla. Voin sanoa, että osaan järjestelyt, koska vuosi sitten miesystäväni hautajaistenkin valmistelussa olin aktiivisesti mukana, tosin en päävastuussa. Itsellenikin tuli aamulla surusanoma ja tulossa on hautajaiset. Kukkien laskussa olemme ensimmäisiä ihan läheisen jälkeen. Siinäkin on oma järjestyksensä. Kun vanhaksi elää, niin näitäkin kokemuksia kertyy.
- vaatehysteria
demeter1 kirjoitti:
Osanottoni, Paloma... Saitkin jo vastauksia kysymyksiisi. Ja hienoa, että kaikki on järjestynyt noin hyvin.
Juuri tänään luin Hesarista Suvi Aholan kirjoituksen siitä, miten arjen ja juhlan rajat ovat hämärtyneet, pukeutuminen juhlatilaisuuksiin koetaan ikävänä muodollisuutena, luutuneena tapana, jonka voisi hyvin päivittää...Toimittaja itse oli toista mieltä, kuten tämänkin ketjun kirjoittajat. Ahola kirjoittaa: "Elämä, jossa erot (arjen ja juhlan) häivytetään, menettää sosiaaliset ulottuvuutensa, lopulta myös kohokohtansa ja merkityksensä."Onneksi ovat hämärtyneet. En sure, en iloitse vaatteillani, vaan ne tunteet tulee korvien välistä.
Muistan, kun anoppini äiti haudattiin, oli anopillani vihteä takki, itselläni musta ja taatusti anoppini suri enemmän, kuin minä.
En tiedä mitään niin turhauttavaa, kun vaatekaapissa seisoo vaate, jota on kerran käytetty ja vain tämän omalaatuisen protokallan vuoksi.
Ei vaatteet ihmisen sisintä voi tehdä. - Rimmr tänään
vaatehysteria kirjoitti:
Onneksi ovat hämärtyneet. En sure, en iloitse vaatteillani, vaan ne tunteet tulee korvien välistä.
Muistan, kun anoppini äiti haudattiin, oli anopillani vihteä takki, itselläni musta ja taatusti anoppini suri enemmän, kuin minä.
En tiedä mitään niin turhauttavaa, kun vaatekaapissa seisoo vaate, jota on kerran käytetty ja vain tämän omalaatuisen protokallan vuoksi.
Ei vaatteet ihmisen sisintä voi tehdä.Juuri näin, vainajaa, hänen jutusteluaan , elämänviisauksiaan voi ikävöidä oman elämänsä loppuun asti. Mitä merkitystä silloin oikeastaan vaatetuksella kirkossa ja sen jälkeisessä muistotilaisuudessa on? Ikävöin vieläkin isääni, äitiäni, veljiäni, ex-appiani ja ex-anoppiani enemmän kuin ex-miestäi jonka kanssa sentään elin yhdessä yii kolmekymmentä vuotta. Ja ex-mies ei edes ole kuollut.
- 1943
1943 kirjoitti:
Hoidin etätyönä molempien vanhempieni hautajaiset. Oli onni saada hyvä pitopalvelu. Samoin oli mieheni hautajaisten kohdalla. Voin sanoa, että osaan järjestelyt, koska vuosi sitten miesystäväni hautajaistenkin valmistelussa olin aktiivisesti mukana, tosin en päävastuussa. Itsellenikin tuli aamulla surusanoma ja tulossa on hautajaiset. Kukkien laskussa olemme ensimmäisiä ihan läheisen jälkeen. Siinäkin on oma järjestyksensä. Kun vanhaksi elää, niin näitäkin kokemuksia kertyy.
Kyllähän se tavallaan lämmittää, kun ketjun miinusten kuningattarena saan loistaa taas kerran. En halua suruillani elvistellä, mutta eilinen surusanoma toi asian taas omalla kohdallani esille. Olen koulutettu leskien tukihenkilö, mutta tällä hetkellä en sitä voisi hoitaa, enemmän olen tuettava kuin tukija. Olen saanut seurata kehittymistäni surusaralla kolmen vuosikymmenen ajan. Muistan kuinka minua kauhistutti, kun mieheni kertoi, että arkku on auki. Nyt pidän ihan normaalina, että pikkuliina pannaan vainajan kasvoille ja arkku suljetaan. Niin monessa tällaisessa tilaisuudessa olen ollut mukana.
- okkigaam
Vuosikymmeniä sitten serkkuni kannettiin hautajaissatossa hautaan. Hänen serkkunsa 5 veljestä olivat pukeutuneet yhtäläisesti Valkoinen paita ei kravattia. Musta nahkapusero mustat suorat housut. Yhtäläisyys oli hienoa.
Olen ollut myös siunaustilaisuudessa jossa vainajalla nainen ei ollut miespuolisia sukulaisia. Häne 4 nais ystävää kantoi arkun.Yhdellä heistä poliisin juhlauniformu vai miksi sitä sanotaan.
maagikko- --- ,, ----
Vanhempaani kantoivat maksetut palomiehet. Meitä oli siunaustilaisuudessa kolme henkilöä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen päivä päivältä vain varmempi siitä että rakastan sinua
Onhan se tällä tuntemisen asteella jokseenkin outoa, mutta olen outo ja tunne on tunne. 😊921403Verovähennysten poisto syö veronkevennykset pieni- ja keskituloisilta
Kokoomuslaiset ja perussuomalaiset kansanedustajat jakavat kilvan postauksia, jossa kerrotaan miten kaikkien työssäkäyvi1841360Hei rakas mies. Olisi yksi kysymys, mielellään rehellinen vastaus edes täällä..
Mitä sinä minusta haluat?761155- 891096
- 82951
- 81935
- 36899
Kelloniemeltä harvinaisen lapsellista käytöstä valtuustossa
Olipa harvinaisen ala-arvoinen esitys kelloniemeltä valtuustossa. Alkoi Nivalaa oikein matkimalla matkimaan siteeratessa66855Korjaamo Kiesifix
Hei. Kävin viime viikolla tuolla korjaamolla, siistiä oli mutta yksi asia jäi mieleen!Joitakin jätkiä istui ja katseli/5831Satonen Kelaan, on paras mies ?
Kukaan ei ole tehnyt enemmän Kelalle asiakkaita kuin Satonen kokoomuksineen, näin ollen täyttänee paikan edellytykset v61825