Venäjälle Suomineidon pohjoisista osista tarvittava määrä ja Suomelle kaupassa kaikki sodissa luovutettu Suomineidon alapäästä takaisin.
Suostuisivatko Venäläiset kauppoihin?
- Venäjä pääsisi lähemmäksi Eurooppaa ja Natoa.
Suostuisiko Suomi kauppoihin?
- Suomi pääsisi eroon ylimääräisestä etäisyyksien päässä olevasta erämaasta. Tilalle kulttuuriperintöä ja Suomen kehityksen ja tuevaisuuden kannalta oleellisia alueita.
Paljonkohan jänkhää lähtisi?
Suostuisivatko Venäläiset kauppoihin?
- Venäjä pääsisi lähemmäksi Eurooppaa ja Natoa.
Suostuisiko Suomi kauppoihin?
- Suomi pääsisi eroon ylimääräisestä etäisyyksien päässä olevasta erämaasta. Tilalle kulttuuriperintöä ja Suomen kehityksen ja tuevaisuuden kannalta oleellisia alueita.
Paljonkohan jänkhää lähtisi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Urho Kekkosella oli juuri tällainen ajatus 1960-luvulla. Pohjois-Lappi piti vaihdettaman Viipuriin ympäristöineen. Kekkonen pyrki Nikita Hruštšovin kanssa erittäin läheisiin suhteisiin pohjimmaisena päämääränään juuri tämä "suuri asia", kuten hän sitä muistiinpanoissaan nimitti. Kekkonen uskoi noottikriisin ja toisen presidenttikautensa alun (1962) jälkeen olevansa jo lähellä periaatteellisen suostumuksen saamista Hruštšovilta aluevaihtoon - mutta juuri silloin Hruštšov kukistui (1964) ja Brežnevin "troikka" otti Neuvostoliitossa vallan. Vaikka Kekkonen pystyikin luomaan hyvän suhteen Aleksei Kosyginiin, Brežnevin kanssa Kekkonen ei koskaan kyennyt pääsemään yhtä luottamuksellisiin väleihin kuin rehevän, Kekkosta itseään monilta piirteiltään muistuttaneen Hruštšovin kanssa. Joten Viipurin palauttamisesta Suomelle ei koskaan tullut mitään; Kekkosen varovaisiin vihjailuihin asiasta reagoitiin Brežnevin aikana kylmällä hiljaisuudella. Kekkonen suri sitä vanhuuden päivinään ehkä enemmän kuin mitään muuta epäonnistumista uransa varrella.
Kärkikokoomuslainen Jan Vapaavuori on muistaakseni luonnehtinut Suomen valtakunnan aluetta niin, että suunnilleen Pähkinäsaaren rauhan rajan mukaan hahmoteltuna tuon kyseisen entisaikaisen rajalinjeerauksen "takana" (Helsingistä katsottuna) oleva alue eli siis itäinen ja pohjoinen Suomi on pelkkä taakka ja rasite edistyneelle tulevaisuuden Suomelle eli Pähkinäsaaren rauhan rajan lounaispuoliselle Suomelle.
Entäpä jos otaisimmekin aivan vakavissamme tuon Jan Kykykokoomuslaisen varmaankin vakaan ja harkitun katsantokannan? Jaetaan Suomi kahtia! Ja jakolinjana suunnilleen Pähkinäsaaren rauhan raja! Eteläinen ja läntinen Suomi voitaisiin nimetä "Suomenniemen EU-mandaattimaaksi". Ja alueeltaan laajempi itäinen ja pohjoinen Suomi voisi ottaa "Mantere-Suomi"-nimen. Mantere Suomi julistautuisi pohjoiseurooppalaiseksi Sveitsin laatuiseksi riippumattomaksi maaksi.
Mantere Suomen valtiojärjestykseksi valittaisiin liittovaltio ja se malli olisi hyvin lähellä Sveitsin valaliiton mukaista mallia.
Venäjän kanssa Mantere-Suomi voisi tehdä "valtiojärjestelyn", jonka ansiosta liki kaikki viime sotien takia CCCP-valtakunnalle luovutetut Suomen alueet liitettäisiin Mantere-Suomeen. Pietarin lähitienoitten Kannaksella voitaisiin sopia jäävän edelleen Venäjään ja Leningradin oblastiin. Rajanveto määriteltäisiin Terijoen hallituksen arkistoissa olevien dokumenttien mukaisesti, jossa järjestelyssä nykyisen Karjalan tasavallan alueistakin läntinen kaistale liittyisi Mantere-Suomeen. Samoin Petsamo. Mantere-Suomen läntinen rajalinja Suomenlahden pohjoisrannikolta pohjoiseen olisi olisi joko Kymenlaakson itäraja tai Kymenlaakson länsiraja. Kymenlaakso voisi ratkaista suuntautumisensa kansanäänestyksellä.
Tämän valtiollisen järjestelyn myötä Mantere-Suomen liittotasavalta nousisi kuin Fenix-lintu merkittäväksi Sveitsin kaltaiseksi pohjoiseurooppalaiseksi voimatekijäksi. Varmaan myös Jan Vapaavuori olisi tyytyväinen, kun hänen kääntyilyreviiriinsä ei enää kuuluisi rasitteena taakkamaista Mantere-Suomea.