21 vuotias, käännekohdassa tai hukassa.

Moi :)

Olen 21-vuotias nuori poikamies, enemman poikamainen kuin mies silla olen myos aika lyhyt ja pieni. Opiskelen talla hetkella amattikorkeakoulussa ja siella kaikki on suunilleen hyvin. Olkoapain kaikki nayttää aina hyvältä, vaikka vähän yksinainen olen. Hymyilen aina, vaikka en puhukaa yhtapaljon. Kokoelämäni ajan olen ajatellut etten minun tarvitse ajatella asioista liikaa, kaikki järjestyy, ei tarvitse olla surullinen, muttä taisin olla väärässä.

Olen aika ujo, ja siita seuraa ettei minulla ole paljon kavereita. Mina pidin yksin olemisesta, ajattelin olevani vapaa yksin olleessaan, En mennyt kavareiden kanssa ulos kun ne menee, toinen syy on etten juo alkoholia ja en tunne ketää ikäiseni joka ei juo. yritin pari kertaa menna mukaa vaikka ne olivat kännissä. Siita ei tullut mitään hyvää, ne puhuu jotain joka ei minusta ollut järkevää. Ei baarille varmaan kannata menna jos ei juo mitaan, en tieda voiko sillekin menna.

Pysyn kotona ja pelaan peleja(Roolipeli). Koulussa kaikki on yleensä mennyt hyvin vaikka kotona vanhempien kanssa tulikin riita kaksi vuotta sitten. Muutin pois kotoa silloin ja olin 18-19 vuotias. Kotoa muuttaminen ei muuttanut minun elämänasennetta, pelasin edelleen tietokonepeleja, tykkäsin niista. Jopa ajattelin että se olisi minun harrastus. Joskus lukion aikoina silmiin on osunut jotkut tytöt, mutta silloin se sanoi että ollaan kavereita, elikka se sanoi ei. Sen jälkeen en osanut pitää tytöistä enää. Ehkä pidän, mutta aina vaan sanon itselleni ei.

Pelimaailmassa olen vähemmän ujo, silti siellakaan en puhu liikaa. Siellä tutustuin kaiken ikaisiin ihmisiin, jotkut niista tuli minulle niin sanottu tyttöystävä. Tietysti tiesin aina ettei tämä toimi, mutta oli hauska jutella ja sille että katsoin sormien lapi. Siella suhteet kesti suunilleen puoli vuotta. Viimeisin suhde kesti 8 kk, tapasin hänet kaksi kertaa oikeassa elämässä, siloin hän varmaan huomasi etten minä sopi hänelle ja sitten se jätti lopulta. En syytä hänet, jostain syysta näen itsekin, etten ole riitavan hyvä hänelle. Olisin kyllä toivonut saada lisaa aikaa.

Olen siis tällä hetkellä aika hukassa, syy ei ollut vaan siitä että minua on jätetty vään, aloin ajattelemaan haluanko minä jatkaa tätä menoa. Pidan peleista, muttä en halua olla täysin yksin. En halua juoda saadakseen kaveria. Tuli paineinta siita miksi minulla ei ole oikeassa elämässä tyttöystävä. Ehkä omaan huonoa itsetuntoa, muttä kukaan ei tiedä sitä, sillä näytän aina kuin kaikki olisi ook. Lopetin pelaamiset ja nyt huomasin ettei minulla ole mitään, raha asiat ovat kunnossa, mutta ei ole iloa, ei kavereita, ei lämpöä. Onneksi sukulaiset on ainakin, sinne minä menen kun ei muuta keksi koneen äärellä.

Päätin siis että lopetan pelaamiset ja lopetinkin, Tarvitsen tilalle jotain. Töitä olen kyllä hakenut, muttä jotain muuta hauskaa olisi hyvä saada. En ole hyvä urheilussa, tai siis olen tosi huono siina. Ajattelin myös että ostan kitaraa, soitin sitä koulun tilaisuuksissa ennen, ehkä nyt on hyvä aika alkaa oppia uudestaan, Parhaillaan mietin milloin ja miten ostan. Nyt yritän saada kaverit kutsumaan minut kun he televät jotain. Toivottavasti tasta elämä paranee.

Olen vielä surullinen vaikka kuinka paljon olen selvittanyt miten jatkan tasta. Olisi kivä tietää miten muut olisivät toiminneet. Mitän voisi auttaa minun tilannettä.