Miksi minusta tuntuu, että luterilaisissa kirkoissa on enimmäkseen kuolleita uskovia - mitä ikinä se tarkoittakaan.
Mutta kuinka muuten voisi ollakaan. Kaikissa messuissa saaranataan - osittaín tietysti oikein - että Jeesus on kuollut sinun syntiesi puolestasi, kuolemalla kuoleman voitti.
Miksei yhtälailla, painokkaasti sanota: Jeesus elää sinun vanhurskauttamiseksesi.
Miksi messua ei aina aloiteta, Jeesus on täällä kanssamme, niin kuin hän lupasi: Missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään
Tulisiko luterilaisissa messuissa uskovan ilo esiin, kun alusta asti ajateltaisiin, että Jeesus on täällä. Hän elää. Herättäisiinkö kirkon penkeissä henkiin.
Mutta kuinka muuten voisi ollakaan. Kaikissa messuissa saaranataan - osittaín tietysti oikein - että Jeesus on kuollut sinun syntiesi puolestasi, kuolemalla kuoleman voitti.
Miksei yhtälailla, painokkaasti sanota: Jeesus elää sinun vanhurskauttamiseksesi.
Miksi messua ei aina aloiteta, Jeesus on täällä kanssamme, niin kuin hän lupasi: Missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään
Tulisiko luterilaisissa messuissa uskovan ilo esiin, kun alusta asti ajateltaisiin, että Jeesus on täällä. Hän elää. Herättäisiinkö kirkon penkeissä henkiin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Miksi minusta tuntuu, että luterilaisissa kirkoissa on enimmäkseen kuolleita uskovia"
Ymmärrän tunteesi. Luterilaisuudessa ei lähdetä siitä oletuksesta, että jumalanpalveluksessa olisi vain uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Seurakunta, Jeesuksen omat, on "näkymätön", joten vain Jumala tietää todellisesti, kuka on Hänen omansa. Luterilaisuudessa ajatellaan kehämallia: keskiössä on pienin joukko - todellisia uudestisyntyneitä uskovia, sen ympärillä on uskonnollisia, yleisestä Jumalan rakkaudestaja armosta puhuvia (henkilökohtaista parannuksen tekoa ja Jeesuksen luokse tulemista ei nähdä välttämättömänä) ja ulommaisella kehällä on ns. maailman ihmiset, jotka käyvät messuissa hyvin harvoin (vain sukulaisten mukana tai esimerkiksi joulun aikaan). Kokemusta siitä, että olisimme messuissa kaikki Jeesuksen omia, syntimme anteeksisaaneita, ei synny. Kirkoon tullaan ja sieltä lähdetään vähin äänin - yhteistä uskoa ei juurikaan kenenkään kanssa jaeta.
"Miksei yhtälailla, painokkaasti sanota: Jeesus elää sinun vanhurskauttamiseksesi?"
Vanhurskauttaminen on lainopillinen sana ja tavalliselle Jumalasta vieraantuneelle tai uskonnolliselle messussa kävijälle vieras termi. Luterilaisessa messussa julistaja tiedostaa, että hän puhuu ihmisille, jotka suhtautuvat Jumalaan ja uskoon eri tavalla. Hänen tulisi puhua niin, että jokainen voisi puhetta ymmärtää. Puheen keskiössä olisi aina oltava evankeliumi, Sana rististä ja siitä, että sinä saat uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen ristinkuoleman perusteella. Yksin evankeliumi pelastaa syntisen.
Toinen tavalliselle kuulijalle vaikea sana on "uudestisyntyminen" - sehän tarkoittaa yksinkertaiesti uskoon tulemista = ihminen uskoo saavansa syntinsä anteeksi, koska Jeesus kuoli ristillä juuri hänen syntiensä tähden. Martti Luther totesi joskus hauskasti tähän tapaan: "Meidän tulee puhua mahdollisimman yksinkertaisesti, että jokainen voi puheemme ymmärtää. Sitten kun olemme pappien kanssa, puhumme niin viisaasti, että Jumalakin ihmettelee!"
"Miksi messua ei aina aloiteta, Jeesus on täällä kanssamme, niin kuin hän lupasi"
Tuo tuntuisi kyllä hyvältä aloitukselta. Messu taitaa käynnistyä alkusoitolla, sitten tulee aloitusvirsi ja pian mennään syntien tunnustamiseen ja saamme sitten vastaanottaa Jumalan Sanasta synninpäästön. Juuri siinä on Vapahtajamme läsnä - syntisten armahtajana. Joka sen uskoo omalle kohdalleen, uskoo samalla sen, että Jeesus itse on läsnä ylösnousseena Herrana. Uskovalle Jeesus on elävää todellisuutta tässä ja nyt Pyhässä Hengessä - Jeesuksen läsnäolon tavoittaa yksin usko syntiemme henkilökohtaiseen sovitukseen.
"Tulisiko luterilaisissa messuissa uskovan ilo esiin, kun alusta asti ajateltaisiin, että Jeesus on täällä. Hän elää. Herättäisiinkö kirkon penkeissä henkiin?"
Uskova uskoo ja ajattelee, että Jeesus on täällä ja Hän elää - se on uskovalle todellisuutta riippumatta siitä, onko hän kirkon messussa, kotona, työssä tai vaikkapa kävelylenkillä. Ajatus Jeesuksen todellisuudesta ei herää maailman ihmisissä kuitenkaan asian toteamuksella. Hänhän on kuullut toteamuksen monta kertaa ja tiedostaa messuun mennessään, että Jumalan valtakunnasta siellä tavalla tai toisella taas puhutaan. Kirkon penkeissä herätään hennkiin vain Raamatun Sanan totuudella, johon kuuluvat lain ja armon saarna. Valitettavasti myös tutkimukset tukevat sitä näkemystä, että hyvin monet kirkkomme papitkaan eivät usko Raamattuun Jumalan ehdottomana Sanana. Näin saarna on kriisissä: papit puhuvat kyllä Jumalasta, mutta usein ulkokohtaisesti - mutta Jumala ei puhu saarnoissa niin, että Sana lävistäisi sekä julistajan, että kuulijoiden sydämet.
Monet Jeesuksen omat ovat vieraantuneet luterilaisesta messusta sosiaalisine saarnoineen ja etsiytyneet ravitsevimmille laitumille. Elävä usko ja ilo pelastumisesta löytyy sieltä, missä evankeliiumia oikein saarnataan.
Kirkon piiristä kuulee joskus kummallista oppia lapsikasteen puolesta. He vetoavat Jeesuksen sanaan, että "sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. " Miten tuo saadaan liittymään kasteeseen? Siinähän on opetus siunaamisesta. Kohta jatkuu:
"Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.
Ja Hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä." Markus 10:14-16. Siunasi heitä, ei kastanut. Kaste ja siunaaminen ovat kaksi eri asiaa.
Jeesus ei siis opettanut kastamaan lapsia, vaan SIUNAAMAAN heitä, kuten tuo Raamatun opetus selvästi kertoo. /
Kenelle kaste sitten kuuluu? Raamattu vastaa: " Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua." Apt. 2:41. Kaste kuuluu siis pelastussanoman vastaan ottaneille.
Hei "Kullaa1"!
>> "Miksi minusta tuntuu, että luterilaisissa kirkoissa on enimmäkseen kuolleita uskovia - mitä ikinä se tarkoittakaan."
Suurin osa luterilaisen kirkon jäsenistä eivät usko jumalajuttuhin, vaan ovat jäseninä muista syistä. Sosiaalinen paine, vahnat tavat ja se ettei ole viitsinyt erota ovat isoimmat syyt. Toki joukossa on niitäkin, jotka vielä aikuisenakin uskovat mytologioihin. Heillä on siihen oikeus, mutta hieman sääliksi käy.
>> "Kaikissa messuissa saaranataan - osittaín tietysti oikein - että Jeesus on kuollut sinun syntiesi puolestasi, kuolemalla kuoleman voitti."
Jeesuksen olemassaolo historiallisena hahmona on kiistanalainen, mutta jos vaikka sen niminen heppu ollaan laitetty framille aikanaan, niin sen ei pitäisi vaikuttaa enää kenenkään elämään 2000 vuotta sen jälkeen. Valitettavasti harhaisten uskomusrakenteiden takia näin on.
>> "Tulisiko luterilaisissa messuissa uskovan ilo esiin, kun alusta asti ajateltaisiin, että Jeesus on täällä. Hän elää. Herättäisiinkö kirkon penkeissä henkiin."
Oleellisempaa olisi tulla järkiinsä. Valitettavasti monien osalta toivo ollaan menetetty. Luotan kuitenkin siihen, että tulevat sukupolvet ovat meitä älykkäämpiä. Se on evoluutiota se.
Sanna 78: "Jeesuksen olemassaolo historiallisena hahmona on kiistanalainen".
Helsingin Sanomissa kysyi joku toimitukselta, onko Jeesus todellisuudessa historiallinen henkilö. Hesarin maallinen toimitus vastasi, että lukuisat (artikkelissa luetellut lähteet) historialliset kirjalliset lähteet osoittavat, että Raamatun Jeesus on todella ollut olemassa ja toiminut nykyisen Israelin alueella.
Helsingin ylioiston Rooman kirjallisuduen professori Edwin Linkomies (1894-1963) tutki paljon antiikin aikoja ja kirjoitti mm. kirjan "Keisari Augustus ja Rooman perintö". Linkomies totesi: "Siitä, että Jeesus kuoli ristillä ja ylösnousi on enemmän todisteta kuin siitä, että Pietari Suuri on koskaan elänyt". Linkomies totesi tämän, vaikka hän ei tietääkseni ollut mikään julkkisuskova.
Valitettavasti uskoa Jeesuksen emme tavoita aivojemme älynystyröillä, sillä Luoja on antanut meille vain sellaiset parisataa grammaa "jauhelisamössöä". Tiedämme lopulta niin kovin vähän. Jeesus on uskon asia, joka avautuu vain sille, joka kokee itsensä syntiseksi ja kaipaa siihen armoa ja vapautusta - sen ovat kokeneet niin monet professorit, lentokapteenit, psykiatrit, lääkärit kuin myös kadun juopot, siivoojat ja muut eri sosiaalisissa lukissa elävät tavalliset ihmiset.
Jeesus ei varmaankaan vaikuttaisi enää nykyaikana kenenkään ihmisen elämässä - ellei Jeesukseen usko antaisi varmuutta pelastuksesta, Raamatun Sanan totuudesta ja vahvistaisi tätä totuutta Jumalan Pyhällä Hengellä uskovan sisimmässä. Ellei tätä tapahtu, niin usko Jeesuksen on Raamatun Sanan mukaan tavalliselle ihmiselle vain hullutusta.
Jos Hesarissa kerran todistetaan jeesuksen eläneen, niin sen on pakko olla totta. Jeesukseen on tiettyjä historiallsia viitteitä. Minulle on ihan ok, jos ainanaan jeesus-niminen kaveri on tallustellut Lähi-Idässä.
Jeesuksen ylösnousemuksesta ei ole mitään todisteita. Vaikka joku uskovainen KIRJALLISUUDEN professori väittäisi niin. Ihmiset eivät kuollessaan nouse ylös vaan ne lasketaan hautaan.
Usko jeesukseen ei anna varmuutta pelastuksesta. Sen antaa tosin joillekin meistä illuusion pelastuksesta. Heille tulee siitä ehkä hyvä mieli. Valheilla saa aikaan jotain hyvääkin. Ihmetyttää vain, että miten niin helposti vääräksi todistettaviin tarinoihin kukaan enää jaksaa uskoa nykyään.
äläpä pilkkaa uskoa. oot varmaa erehtyny palstasta ny. oisko se ateismi sun palstasi
En halua pilkata kenenkään henkilökohtaista uskoa mihinkään. Pyrin ehkä tuomaan esille virheelliset lähtökohdat, joita ihmisillä on uskonsa taustalla.
Kunnioitan vilpittömästi kunkin ihmisen omaa uskoa.
Keskustelupalstojen ajatus on kuitenkin keskustella asioista ja on tiedettyä, että luonnolliseen keskusteluun kuuluu myöskin eriävät mielipiteet. Jos kaikkien olisi lähtökohtaisesti oltava samaa mieltä, keskustelua ei tarvittaisi.
Usko pyhään Martti Luterilaiseen on yksi isoista suomalaisen yhteiskunnan epäkohdista ja pidän kohtuullisena, että saan tällä palstalla kertoa mielipiteeni siitä.
Väitit uskoa valheeksi ja että siitä tulee hyvä mieli? Mitäs uskoa sitten tarkoitit? Uskoa Jeesukseen vai martti lutheriin. siinä on se ero että me uskovat uskotaan että Jeesus on Jumala. Martti luther on ihminen, vähän kuin joku Einstein, ihminen joka on tehnyt jotain hyvää yhteiskunnalle.
Ihmisten usko on todellista, vaikka he uskovatkin erilaisiin harhakäsityksiin. Minulle jeesus ja martti ovat täsmälleen yhtä merkittäviä (=merkityksettömiä) historian hahmoja. (Joista jälkimmäisestä on kiistattomammat todisteet.)
"Usko pyhään Martti Luterilaiseen on yksi suomalaisen yhteiskunnan epäkohdista ja pidän kohtuullisena, että saan tällä palstalla kertoa mielipiteeni siitä."
Onpa sinulla omituisia käsityksiä. Ei ole olemassa mitään "Uskoa pyhään Martti Luterilaiseen" muualla kuin sinun käsityksissäsi. Martti Luther oli Wittenbergin yliopiston Raamatun selitysopin professori, jolla ei ollut mitään omaa oppia. Tietosanakirjan mukaan nimitys luterilaiset otettiin käyttöön siitä protestanttien ryhmästä, joka nojaa erityisesti Augsburgin tunnustukseen.
"Pyrin ehkä tuomaan esille virheelliset lähtökohdat, joita ihmisillä on uskonsa taustalla."
Ei se siltä näytä, että pyrkisit tuomaan esiin "virheellset lähtökohdata, joita ihmsillä on uskonsa tauistalla", vaan näyttää lähinnä vain siltä, että yrittäisit tehdä uskon naurettavaksi keinoja kaihtamatta. Sitä paitsi mistä sinä uskomattomana luulet voivasi tietää, miksi ihmiset uskovat?
Luterilaisen kirkon oikea usko löytyy tutustumalla kirkkolakiin. Sen lukeminen ja luetun ymmärtäminen ei vaadi uskoa, tosin aniharva uskovainen tuntuu tietävän siitä hönkäsenpöläystä.
Kirkon uskoa selitetään huolellisesti tunnustuskirjoissa, joihin laissa viitataan, ja jotka ovat syntyneet pitkälti Lutherin uskonnollisten käsitysten pohjalta.
Kuka sinun mielestäsi on alkanut julistaa yleiseen tietoisuuteen oppia, jonka mukaan pelastus tulee yksin uskosta ja armosta, jollei se ole Luther?
"Linkomies totesi tämän, vaikka hän ei tietääkseni ollut mikään julkkisuskova."
Linkomiehen Eetu ei tietääkseni pitänyt itseään edes kristittynä, ainakaan mitenkään uskonnollisena.
"Väitit uskoa valheeksi ja että siitä tulee hyvä mieli?"
Ei koskaan kannata ruokkia trollia. Uskontopalstoilla ei ole syytä vastata ateistien provoihin turhan päiten. Jos ateistien kanssa haluaa väitellä, sille on omat palstansa.
Niinpä tietysti, pitihän se sieltä tulla - vaikka kasteesta on oma ketjunsa, niin joku vapaasta suunnasa haluaa sen tännekin tuoda. Miksi niin? Kysymys on tässä ketjussa elävästä uskosta ja siitä kokemuksesta, että luterilaisessa messussa moni ei koe uskovien, Jeesuksen omien, yhteyttä.
Hae kirjastosta pastori Raimo Mäkelän kirjoittama kirja "Kasteen haudasta ehtoollisen juhlaan", niin saat tietoa lureilaisesta käsityksestä. Iloitsetko "Jos olet uskossa" aidosti uskonyhteydestä luterilaisten uskovien kanssa? Pelastuksen kannalta olennaisissa asioissa olemme kaikkien uskovien kanssa samaa mieltä, monissa opillisissa vähemmän tärkeissä kysymyksissä meidän tulee olla ymmärtäväisiä ja suvaitsevaia ja KAIKISSA ASIOISSA RAKKAUDELLISIA. Jos rakastat luterilaista uskovaa veljenäsi ja siskonasi, niin et kai sinä aina vain riitele hänen kanssaan kastekysymyksestä - yritä opetella iloitsemaan aidosti pelastuksesta ja Jeesuksesta muiden uskovian kanssa!
Luterilainen kasteoppi ei voi perustua siihen, miten Jeesus teki, sillä Raamatun mukaan Jeesus ei kastanut sen paremmin lapsia kuin aikuisiakaan: "vaikka Jeesus ei itse kastanut" (Joh.4:1-2). Mitä tulee siunaamiseen, niin Jeesus siunasi niin lapsia kuin aikuisiakin. Se, että Jeesus itse vain siunasi ihmisiä, ei vie pois sitä, että kaste kuuluu evankeliumistyöhön.
Luterilainen kasteopin peruslähtökohta on Jeesuksen antama lähetyskäsky. Onmuistettava, että Johannes Kastajan kastetoiminta ei ollut vielä kristillistä. Jeesus antoi kristillisen kastekäskyn tässä: (Matt 28:19,20)" Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Alkiukielessä "tehdä opetuslapsiksi" kohdassa on yksi ainoa verbi "opetuslapseuttakaa" - miten: kastamalla ja opettamalla.
20. "ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Kastetta on aina seurattava opetus, että syntinen ihminen voisi elää armossa ja Jeesuksen omana. 1 PIET 3. luku: Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta." Hyvän omantunnon pyyntö voidaan alkukielen kreikan sanasta kääntyy oikein myös "hyvän omantunnon liitto". Jumalan puolelta kasteessa tehdään siis liittosopimus, jonka Jumala vahvistaa ja pitää siitä kiinni. Ihmisen on omalta puoleltaan omassa elämässään pidettävä myös kiinni tästä liittosopimuksesta, että se on molemmin puolin voimassa.
Olen lukenut lukuisia lähteitä alkuseurakunna ajoista ja historiallisten kirjattujen tietojen perusteella on selvää, että alkuseurakunnassa kastettiin myös lapsia, mutta vain uskonsa tunnustavien, uudestisyntyneiden lapsia. Luterilaisessa kansankirkossa vallalla oleva käytäntö kastaa automaattisesti kaikki kirkon kirjoissa olevien vanhempien lasten on kirjoistustan vastainen. Jumalan valtakunta ei ole automaattista liukuhihnaa, vaan jokaista yksilöä koskevaa todellisuutta. Kasteeseen on liittyttävä Jumalan Sana ja sitä on seurattava oikea opetus Jeesuksesta ja Hänen armoliitostaan.
Olen pahoillani, että esitin hieman luterilaista kastenäkemystä. Tähän ketjuun kaste-kysymys ei kuulu. Kuka meistä jaksaa lukea viestiketjuja, jos niiss alkaa joka toisessa pian olla kastekiista?
P.S. Muuten olen sitä mieltä, että luterilainen kansankirkkomme on laajasti luopunut Jeesuksen seuraamisesta ja Raamatun Sanasta. Luopumus on jo hyvin pitkällä.
Taidat olla käyny vain mummojen seurassa su-kirkossa. On muutakin luterilais tilaisuuksia, tsekkaa oman paikkakuntasi erilaiset messut. Itse en niistä hirveästi tiedä mutta kk-palstalla joskus papit mainosti että on kuulemma erilaisia paljonki ja esim. iltamessuja.
Viittaus kohtaan: "Taidat olla käyny vain mummojen seurassa su-kirkossa. On muutakin luterilais tilaisuuksia, tsekkaa oman paikkakuntasi erilaiset messut. Itse en niistä hirveästi tiedä"
En käy "mummojen seurassa su-kirkossa" - Surukseni olen kokenut Kullaa 1:n tavoin, ettei siellä saa kokemusta yhteisestä uskosta, eikä saarnoista yleensä kokemusta, että Pyhä Jumala puhuisi minulle. Tuskinpa minusta edellisten viestien perusteella sai aivan oikeasti käsityksen, että suosisin "mummokirkkoja". Mainitsin mm.: "yhteistä uskoa ei juurikaan kenenkään kanssa jaeta" ja "olen sitä mieltä, että luterilainen kansankirkkomme on laajasti luopunut Jeesuksen seuraamisesta ja Raamatun Sanasta." On kuitenkin olemassa joitakin herättysliikkeitä, jotka yhä pitävät kiinni Jumalan Sanan totuudesta.
Luterilaisen kirkon laajasta luopumuksesta huolimatta, on toki olemassa myös elävässä uskossa olevia pappeja ja todellisia kristillisiä tilaisuuksia, joisssa kokee Pyhän Hengen vaikutusta, mm. erimuotoiset messut sekä Sanan ja rukouksen illat. Kansankirkkomme maallistumisesta huolimatta siellä on myös joukossa elävää uskoa.
Niitä muita luterilaisia tilaisuuksia on todella paljon. Luterilaisen kirkon siipien alla toimii lukuisia herätysliikkeitä, mm. viidesläisyys, joissa Raamatun Sanaa opetetaan ja uskotaan. Herätysliikkeisiin kuuluvat luterilaiset ovat tietääkseni huomattavasti sitouttuneempia Jeesuksen seuraamiseen kuin ns. korkeakirkolliset. Pyhän Hengen vaikutus ei ole kuitenkaan siellä, missä on paljon ylistystä ja nuorekas meininki. Meille kaikille tekee hyvää joskus hiljentyä ja kiittää Jumalaa myös kaikkien niiden mummojen seurassa, jotka ovat kanssamme matkalla yhteiseen kotiimme taivaaseen!