Onko súomalaisten ruokalkultuurista tulossa terveellistä mättöä?

Eihän tässä ollut kyse suomalaista asiantuntijoista, vaan briteistä! Juttuun oli haastateltu suomalaisia ravitsemusasiantuntijoita, mutta asiasta tehty tutkimus oli Britanniasta.

Toki ruokailun tulee olla muutakin kuin terveydellistä analysointia, mutta terveellisyyttä ei pitäisi kokonaan unohtaakaan. Tv-kokit tekevät ravintolaruokaa, jota harva syö päivittäin. Ravintolaruoka on juhlaruokaa, jossa ravintoarvot ovat sivuseikka. Ongelmissa ollaan, jos se otetaan esimerkiksi päivittäiseen ruokavalioon.

Sitäpaitsi, ainakaan minun silmiini useimmissa tv-kokkien ruuissa on liian vähän kasviksia, yleensä vain koristeena niin kuin ravintola-annoksissakin.

Britit ovat brittejä, mutta artikkeliin oli sekoitettu sopivasti suomalaisiakin.
Professori Timo Strandberg ja ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen lienee suomalaisia.
Vain neljä prosenttia valmisaterioista täytti WHO:n suositukset.
Suomalaiseen tapaan nyt on siis todistettu, että kauppojen hyllyillä monilla lisäaineilla höystetyt einekset on kotiruokaa terveellisempää?
Rasvakeskustelussa oleellista on kohtuus eikä kohtuutoman rasvankäytön korvaaminen kovetinaineilla höystetyllä rasvalla, margariinilla.
Suomalaisethan ovat on/off ihmisiä eikä mitään siltä väliltä.
Pelkästään suomalaisten ruokatapojen parantaminen edistää terveellistä ravitsemusta.
Perheen yhteiset ruokahetket kauniisti katetun pöydän ääressä eivät varmasti pilaa terveellistä ruokavaliota vaikka joissakin ruoklajeissa olisikin hiukan suolaa ja jopa voitakin. Tv-kokit korostavat myös ruon esillepanoa kauniisti.
Eiköhän ongelma ole ns. valmiin mättöruoan ahtaminen sokerilitkun tai kevetylimonaadejen kanssa jatkuvasti naamaan. Monissa talouksissa syödään suoraan pelkästään jääkapilta kukin vuorolla ja välillä naapurin muksutkin mukana.
Takapuolet leviää nuorillakin eikä sitä estä margariini eikä kevytuotteetkaan.
Monissa maissa syödään hyvin ja nautitaan maukkaasta ruosta ilman margariinia ja voidaan hyvin. Ruokailun jälkeen on miellyttävän kylläinen olo ja mieli virkeä.
Suomalaiset ravitsemusterapeutit ja tutkijat saavat palkkansa einesvalmistajilta ja siksi kaupan ruoka on terveellisempää kuin kotiruokaa Siksi myös suomalaisten ruokailutavat ovat muuttuneet ”mättöruon” ahtamiseksi varsinaisen suomalaisen ruokailukultuurin sijaan. Ruoan valmistus keskittyy suurempiin ja suurempiin laitoksiin jolloin kuljetusmatkat pitenee ja säilyvyyden takia lisätään säilöntäaineita ja tietysti maun hävitessä väriä ja makua lisääviä aineita. Syökää eineksiä vaan niin ravintoterapeuteille riittää töitä.

En oikein usko tuohon, että "suomalaiset ovat on/off -ihmisiä". Nettikeskustelussa kyllä ollaan kovinkin mustavalkoisia, mutta se ei kerro suuren enemmistön arkivalinnoista yhtään mitään. Täällä väittelevät eri oppisuuntien "hifistelijät", ja suuri huomio tulee asioille, jotka eivät loppujen lopuksi kovin paljon terveyteen vaikuta.

Minua kiinnostaisi kovasti tietää, kuinka monessa taloudessa syödään esimerkiksi pelkästään tai enimmäkseen "roskaruokaa" tai eineksiä ja kuinka yleistä on, ettei ruokaa laiteta itse ollenkaan. Näistä asioista on keskustelussa esitetty vain yleistäviä väitteitä, mutta minä kaipaan faktaa.

"Ravitsemusterapeutit ja tutkijat saavat palkkansa einesteollisuudelta" - entäs ne, jotka ovat julkisen tai yksityisen sektorin terveydenhoitoalan laitosten ja yritysten palveluksessa? Esimerkiksi Reijo Laatikainen
http://www.pronutritionist.net/asiantuntijapalveluita-tarjolla/
Patrik Borg
http://www.patrikborg.fi/main/page_etusivu.html

Sitä olen kyllä hiukan ihmetellyt, miksi ravitsemustiedettä opetetaan samassa paikassa kuin elintarviketuotantoon liittyviä aineita (maa- ja metsätaloustieteellisessä tiedekunnassa), eikä lääketieteellisessä, minne se kuuluisi. Osa koulutuksesta kuuluisi myös humanistiseen tiedekuntaan: ruokatavat ovat niin suurelta osin psyykkisiä, ettei niitä pysty muuttamaan, jos ei tiedä, kuinka ihmisen mieli toimii. Psykologian osuus opetuksessa on käsittääkseni hyvin pieni, jotkut harvat ovat omasta aloitteestaan erikoistuneet syömisen psykologiaan (kuten Hanna Markuksela).

"ruokatavat ovat niin suurelta osin psyykkisiä, ettei niitä pysty muuttamaan, jos ei tiedä, kuinka ihmisen mieli toimii."
Ruokatavat opitaan jo kotona niinkuin yleensäkin käytöstavat ja muiden ihmisten huomioon ottaminenkin.
Ruoka- ja ruokailutavat ovat hyvin oleellinen osa myös käytöstapoja!
Toivottavasti käsitys, että ruokatapoja ei voida muuttaa, ei olle yleinen.
Kiinnostus kultuureihin ja niihin tutustuminenkin edellyttää ruokakultuureihin ja ruokailutapoihin perehtymistä. Ravitsemustiede onkin sitten oma alueensa

Käytin väärää sanaa, en tarkoittanut ruokatapoja käytöstapoina, vaan sitä, miten ihminen suhtautuu ruokaan, mitä ruoka missäkin tilanteessa merkitsee ja suhtautuuko ruokaan terveesti vai syömishäiriöisesti. Nämä asiat eivät ole oppimalla opittavissa ja päättämällä päätettävissä, vaan toiminta on suurelta osin alitajuista. Ei ruokapöydässä kronklaava tai syömästä kieltäytyvä teini välttämättä ymmärrä käyttävänsä valtaa tai jatkuvasti roskaruokaa mussuttava täyttävänsä mielen tyhjyyttä syömällä.

Sen perusteella, mitä olen syömishäiriöistä lukenut, ei vanhempia tai lapsuudenkodin ilmapiiriä voi useinkaan syyttää siitä, että lapsi oireilee pahaa oloaan juuri syömishäiriöllä. Monilla aikuisillakin on vääristynyt suhtautuminen ruokaan, ja syyt voivat olla yhtä moninaiset kuin minkä tahansa vääristyneen suhtautumisen. Hidas itsetuho joko liian vähäisellä tai liiallisella syömisellä on psyykkinen häiriö, joka vaatii terapiaa, ei dieettiohjeita.

Syömisen psykologiasta puhutaan ihan liian vähän. On joitakin psykologiaan erikoistuneita ravitsemusterapeutteja ja syömishäiriöihin erikoistuneita psykologeja kuten Pia Charpentier, mutta läheskään kaikki ravitsemusneuvoja antavat eivät ole ymmärtäneet, että syömisen ongelmat ovat ennen kaikkea psyykkisiä.

Syömishäiriöt eivät varsinaisesti liity ruokatottumuksiin eikä edes ravintoon vaan ovat psyykkisiä häiriöitä. Mielenterveydelliset ongelmat ovatkin aivan muuta kuin ravintoon sinäänsä liittyviä vaikka vaikuttavat myös esimerkiksi liikalihavuuteen.
Terveillä lapsilla ruokatottumuksiin ja ruokailuun suhtautuminen on kotona opittua. Lasten itsevarmuuteen kansainvälisissäkin olosuhteissa vaikuttaa hyvin omaksutut tavat myös ruokailussa.
Kiinnostus monipuoliseen ja eksoottiseen ruokaan on opittua kiun myös ennakkoluulot kaikeen vieraaseen.
Jos isä laukoo lapsille kommentteja, että "mies ei syö pupun ruokaa" niin perille menee.