masentaa...

Kerroit rohkeasti ja avoimesti itsestäsi! Minulle
tuli tunne, että olet löytänyt useassa kohtaa
ulostuloja ongelmiesi suhteen, vaikkakin sinusta
tuntuu kuin kaikki olisi edelleen täysin
toivotonta. Olen itse alkoholisti perheestä ja
olen vuosien myötä kompuroinut monta monta kertaa
sen tuomiin sivuseurauksiin..! Asiat helposti
suurenee omassa mielessä ja itse tekee itselleen
masennuksen ja toivottomuuden tunteita aina lisää
ja lisää. En osaa suoraa neuvoa sinulle antaa,
enkä haluakkaan: uskon että Sinusta löytyy pontta
auttaa itse itseäsi!! Hyvää syksyn jatkoa!!

Mulla on melkein samanlainen historia kuin sulla.
Munkin isä kuoli kun olin ysillä. Äiti oli
alkoholisti. Vannoin lapsena etten ala juomaan
ikinä, mutta isän kuoleman jälkeen aloin juomaan,
kun en pystynyt käsittelemään tunteitani. Saatoin
juoda kuukauden kerrallaan lähestulkoon putkeen.
Näin meni vuosia. Kärsin myös masennuksesta ja
lisäksi alkoholismista. En tosin nykyään juo kuin
viikonloppuisin, mutta silloin sitäkin enemmän.
Kun olen yrittänyt kertoa kavereille ettei minua
jaksa kiinnostaa nousta sängystä ylös viikolla ja
että on kokoajan paha olo, ne ei oikein ymmärrä
ne luulee että olen vain niin laiska ja valittava
ihminen. Ihmiset ei ilmeisesti tajua että
masennus on ihan ruumiillinen sairaus eikä mikään
asenne juttu. En oikein osaa neuvoa sua kun en
ole pystynyt auttamaan itseänikään, mutta kaikkea
hyvää sulle ja eiköhän me selvitä.

tosin olen saanut asiaani apua.olen myös käynyt
terapiassa ja käyn yhä,kolmatta votta.tiedän
tunteen kun ei jaksa tehdä mitään,laskuja ei
jaksa avata,kirjaston kirjat makaavat vuoden
myöhässä lattialla, mutta niillekään ei jaksa
tehdä mitään.mutta tiedätkö paha olo katoaa ,jos
saa tehtyä päivässä yhdenkin jutun hoidettua
yhdenkin asian niin olo on jo paljon
parempi.terapiassa käyminenkin on sellanen juttu
että tarvii ite etsiä niitä vastauksia,yrittää
jaksaa kiinnostua itsestään sen verran eikä vain
istua siellä.mun terapeutti ei oikeestaan kysele
eikä puhu mitään, mutta pitkässä juoksussa olen
huomannu että se ohjaa kokoajan homman kulkua ja
kannustaa löytämään.jos tilanne tosi paha kokeile
psykoterapiaa,4-5 kertaa viikossa usean vuoden
ajan,sitä on luonnollisesti vaikeampi saada
kelasta korvauksina,mutta se todella kannattaa
jos itsellä ei ole voimaa avata solmuja,satsaa
itseesi sen verran että jos nyt käyt viisi vuotta
terapiassa saatat saada 50 vuotta onnellisempaa
ja selkeämpää elämää sen jälkeen.toivoyyavasti
asiasi ratkeavat

No se nyt on vain sillain että notkosta on
noustava, kaikki nämä jutut on pientä minun
stoorin rinnalla, mutta ei siitä sen enenpää olen
itekkin sortunnu rauhoittaviin, onhan ne auttanu,
ja otan vieläkin silloin tällöin, on se verran
maailma murjonnu, että joskus vain tarvii napin,
ja joskus pään täyteen, mutta stemppiä!