Paimenkoirarodut

Olen jo pitkään haaveillut koiran hankinnasta, ja nyt vuoden-kahden sisään asia alkaa olla ajankohtainen. Tässä vaiheessa olisi mielestäni iha fiksua alkaa perehtyä minulle mahdollisesti sopiviin rotuihin, mikä onkin sitten muodostunut ongelmaksi. Paneuduin koirarotuihin suurella innolla, ja mielessänikin minulla oli muutama 'ihannerotu', mutta tieto lisäsi tuskaa. Esimerkiksi saksanpaimenkoira on kautta aikain ollut omaa silmää miellyttävä rotu, joka ennen kaikkea luonneominaisuuksiltaan vastaa omia toivomuksiani. Kävi kuitenkin ilmi, että sakemanni on minulle aivan liian sairas rotu.

En siis halua tukea sellaisten rotujen jalostustyötä, joiden terveys on keskimääräisesti heikko. Nyt paimenkoiraihmiset, auttakaa ensikertalaista rodun valinnassa!

Haluaisin isohkoin koiran, joka luonteeltaan sopii ensikertalaiselle koiranomistajalle, mutta josta löytyy kuitenkin kapasiteettia ja särmää vaativampaankin koulutukseen. Liikuntaa olen valmis koiralle tarjoamaan erittäinkin runsaasti, mutta aivan huskyn liikunnantarpeeseen en pysty vastaamaan. Ulkonäöllisesti miellyttävät esim. luonneominaisuuksiensa/terveytensä takia pois karsiutuneet saksanpaimenkoira ja belgianpaimenkoira. Rodun tulee olla keskimääräisesti mahdollisimman terve! Kiitos avusta jo etukäteen :)
Ilmoita


Käypä tutustumassa ns. tsekkilinjaiseen sakemanniin. Asiallisia peruskoiria rakenteeltaan ja terveitä. Täysin tervettä rotuahan ei ole olemassakaan. Lapiporokoirassa sinulle olisi sopivasti puuhaa ja "vastusta". Sinnekin on onnistuttu sössimään mm. sokeuttavaa PRA-sairautta, että tutkimustulokset on löytyminen vanhemmista (PEVISA vaatiikin).
Itselläni on valkoinenpaimenkoira, kuvankaunis yksilö, mutta erinäisistä syistä taisi jäädä paitsi ensimmäiseksi myös viimeiseksi sitä sorttia. Uskollinen ystävä, mutta herkkä kuin mimosa ja kun rotua harrastavat ovat kovasti palveluskoiraorientoituneita nykyisin ja itseäni taas ei pk-koulutus voisi vähempää kiinnostaa, niin oma rotu taas etsinnässä : (
Mutta ota yhteys rotujärjestön infohenkilöön, ehkä itse ihastut.
Tänään TV 2:n Koiramestariksi kruunattiin tamperelainen Sami n. 12 v. ja mahtava tervueren Inkeri. Jäin miettimään joko löytyisi hyvähermoisia ja epilepsiavapaita tervuja maassamme jostakin kennelistä.
Muuta mahdollista sinulle voisi olla lyhytkarvainen collie, kelpie, bordercollie, beauceron ja ehkä parhaiten australianpaimenkoira? Jokainen voi olla omaansa mieltä. Yksilön ominaisuudet sinun tulee selvittää vanhempien perusteella ja pennusta itsestään, pentuetestauskin auttaa valintaa. Ja joka rodussa on sairaita ja terveitä, se on osin aivan onnenkauppaa. Sekarotuinenkin voi olla erittäin vakavasti sairas, joko synnynnäisesti tai myöhemmin. Mutta toivottavasti onnistut!
2 VASTAUSTA:
"Ja joka rodussa on sairaita ja terveitä, se on osin aivan onnenkauppaa."

-Ei ole. Papereista näkee sukutauluissa esiintyvät sairaudet. Sairaudet ovat yleensä periytyneitä. Kannattaa ottaa selvää hankkimansa koiran suvussa esiintyvistä sairauksista.
sairaaksi jalostaa kirjoitti:
"Ja joka rodussa on sairaita ja terveitä, se on osin aivan onnenkauppaa."

-Ei ole. Papereista näkee sukutauluissa esiintyvät sairaudet. Sairaudet ovat yleensä periytyneitä. Kannattaa ottaa selvää hankkimansa koiran suvussa esiintyvistä sairauksista.
Mistä papereista ne muka näkyisi? Kennelliiton jalostustietokanta on todella suppea, kuolinsyytilastoihin ei ole mikään pakko mitään ilmoittaa, ja rotujärjestöiden omatkin listaukset perustuvat vapaaehtoisuuteen. Kauppakirjassa on maininta mahdollisesti. Sekin on periaatteessa kasvattajan rehellisyyden varassa. Kaksi pevisat terveinä läpäissyttä koiraa voi yhdistelmänä tuottaa sairaita koiria, osa sairauksista voi kulkea linjoissa kauankin, ja joskus jokaiselle kauemmin kasvattaneellekin voi tulla tilanne, että syntyykin sairaita pentuja, vaikka kaikkensa olisi tehnytkin tilanteen estääkseen.

Itseasiassa on rotuja, joiden sukutauissakin on tyhjiä kohtia, johtuen siitä, että kanta on pieni. Itselläni on esimerkiksi tällaisen rodun edustaja. Ei se minua haittaa. Parhaani olen tehnyt etsiessäni hyvää koiraa. Joku riski on kuitenkin olemassa. Rodun kotimaassa ei kuolinsyitä tilastoida välttämättä. KOirat ovat siellä vielä apuvälineitä paljolti. Ei niitä eläinlääkärissä joka pikku naarmusta juoksuteta. Tietoa on siis vaikea kasvattajankin saada luotettavasti ihan takuulla, kuulee kyllä jotain, mutta varmaankin jää paljon kuulemattakin. Tämän rodun etu on kuitenkin alkukantaisuus, ja se, että sitä ei ole ehditty jalostaa vielä. Koiran rakenne on terve, johtuen siitä, että ovat työkoiria enimmäkseen, ja seurakoirina ei varmaan missään. Mutta kyllä jonkinlainen sisäsiittoisuus on riskinä tällaisessa pienessä, melko tuntemattomassa rodussa. Toisaalta, vuosisatoja ovat olleet monikäyttökoiria, joten ei se hirmu sairaskaan voi rotuna olla. Ja saadakseni itselleni hyvän koiran (jota totta vie olen saanutkin), joutuu ottamaan tällä kohdalla myös ostajana riskin. Se on vain hiukan erilainen, jos vertaa riskiin hyvin tunnetusta ja kauan jalostetusta rodusta. Riski kuitenkin.

Et ole tainnut kovin tarkkaan perehtyä asioihin, ainakin kommentistasi paistaa läpi todellinen sinisilmäisyys. MItään takuuta ei saa terveydestä minkään rodun kohdalla. Se vain on fakta, että aina jää riski. Tietokantoihinkin tulee asiat pahasti jälkikädessä, ja nuokin vähät tiedot on paljolti koiran omistajien varassa. Mutta, jos jollakulla kasvattajalla on paljon virallista tutkimustulosta, voi ajatella, että kasvattaja ottaa riskit tosissaan. On olemassa rotuja, joiden pevistkin on tehty hyvin pienelle prosenttimäärille yksilöistä.
+Lisää kommentti
Kiitos asiallisista vastauksista! Belgianpaimenkoira olisi muuten mainio, mutta ensikertalaisena jännittää että pystynkö minä kuitenkaan sellaista yhteiskuntakelpoiseksi kasvattamaan. Koulutuksen suhteen olen kyllä jämäkkä ja pidän tapakasvatusta korkeassa arvossa, mutta belgi saattaa silti olla liian kova pala purtavaksi. Lapparissa haukkuherkkyys epäilyttää, kerrostalossa kuitenkin asun ja tulen vielä monta vuotta asumaan.

Pk-lajit kiinnostavat minua kyllä, mutta käsittääkseni valkoisilla on hyvin pitkälti samoja terveysongelmia kuin sakuillakin. Lisäksi olen saanut sellaisen käsityksen, että valkkareilla on taipumusta pehmeyteen - korjatkaa toki jos olen väärässä.

Kelpietä ja aussia olen harkinnutkin, erityisesti kelpie miellyttäisi. Itsenäisyys ja koirien herkkyys kouluttajan virheille huolettavat hieman, mutta keskimääräinen hyvä terveys on ehdoton ja iso plussa. Aussi ei miellytä ulkonäöllisesti, mutta se nyt ei tietenkään ole mikään pätevä kriteeri jättää rotua harkinnan ulkopuolelle.

Toki tiedän, ettei terve rotu ole yhtä kuin terve koira, mutta kait se nyt jonkinlaista osviittaa antaa että mitä on odotettavissa. Tsekkilinjaisista sakuista en löytänyt kunnon infoa mistään, osaatko lumenvalkone antaa vaikka jonkun linkin?

Olisi ihan mahtavaa kuulla myös lisää omistajien kokemuksia koiristaan, erityisesti em. rotujen edustajista!
Ilmoita
Tämä on nykyisin aika paha ongelma. Jos haluaa koiran josta todella olisi johonkin muuhun, kuin vain palkäksi seurakoiraksi niin sellaista koiraa ei oikein tahdo löytyä.

Itselläni koirat on toki vain seurakoirana, mutta en silti ole kovin tyytyväinen nykyisten rotujen terveyteen ja luonteisiin.

Etsimällä, kun etsii niin hyväkin tuuri voi käydä ja löytää kasvattajan joka pitää huolta kasvattiensa luonteista ja terveydestä, mutta miten löytää sellainen kasvattaja, joka todella niin tekee...
Ilmoita
Hanki belgianpaimenkoira.
Ilmoita
Tsekinpaimenkoira tai mikä virallisesti onkaan, ei paha, ellei oo liian kova luu?

Ja terveystiedot vanhemmista ei takaa tervettä pentua. Tai ettei ilmenisi jotakin ajan mittaan. Kuten meillä ihmisilläkin...terveet vanhemmat, lapsi sairastuu sairauteen, jota ei edes ole suvussa.

Ei australianpaimenkoira niin helppo ekaks koiraks oo, vaan mikäs ois? Toi on aina se iänikuinen pulma, yksilöitä kun ovat.

Hollanninpaimenkoira, appenzellinpaimenkoira, picardienpaimenkoira?

Ei colliet kiinnosta, olipa turkilla tai vähemmällä turkilla?

Briard tai bouvier?

Miksi muuten paimenkoira?

Ei kiinnostais sitten suursnautseri, jos olet kerta kiinnostunut harrastuspuolestakin? Lapinkoiran haukkuherkkyyden totesitkin, entäs porokoira, vai meneekö jo liian pieneksi?

Schapendoes? Onhan noita paljon, mudit sun muut.

HEittelen tässä ehdotuksia vaan, jotta voit tutustua muihinkin kuin noihin jo mainittuihin. Toivottavasti ei tullut toistoa.
1 VASTAUS:
Jostakin sairaus saa aina alkunsa. Ihmisillä yleensä perinnölliset sairaudet ovat alkaneet hiljattaisista elintapojen muutoksista (liikunnan puute, sopimaton ruokavalio ym) sukupolvesta toiseen. Ja siitä, että sukuun on sekoittunut perinnöllisiä sairauksia mukanaan kuljettavia ihmisiä.

Ihmisen synnynnäiseen sairauteen vaikuttaa usein myös hänen äitinsä elintavat kantovaiheessa: esimerkiksi vartoavan äidin stressin on tutkimusten tulosten mukaan todettu aiheuttavan sikiölle taipuvaisuutta ADHD:hen tai autismiin. Ja tietysti elintavat raskauden aikana ovat myös merkittäviä vaikuttajia.

Mutta olen oikeassa tai ei, niin sairaus on aina jostain peräisin, eikä mitään sattumaa.
+Lisää kommentti
hollanninpaimenkoira?
Ilmoita
Valkoinenpaimenkoira? Aika paljon Sakasanpaimnekoiran näköinen :) Ja kuului ennen periaatteessa saksanpaimenkoiriin,mutta sitten valkoista väriä ei enään sallittu ja tuli usi rotu:Valkoinenpaimenkoira :) Meillä on 2 valkoistapaimenkoiraa ja voi pitää pihalla ihan vapaana ja ovat todella ystävällisiä :)
2 VASTAUSTA:
Todella mukava koirarotu ^^
^^^^^^^^ kirjoitti:
Todella mukava koirarotu ^^
Tieto tuskaa lisää..valkkari (kuten sisäpiirit ovat ristineet rotunsa) kantaa geeneissään monia saksanpaimenkoiralle tyypillisiä sairauksia kuten ihotulehduksia, pannus-nimistä silmävaivaa, selkäongelmaa jne. Uutena rotuna valkoinenpaimenkoira vaikutti perusterveeltä, mutta tämä johtui lähinnä jalostuskannan ulkomailta myyneiden kasvattajien vaiteliaisuudesta sairauksien suhteen. Kun suuri määrä valkoisiapaimenkoiria nyt on keski-ikäisiä, kohta vanhoja, alkaa näkyä eri linjoille tyypillisiä vaivoja koirissamme. Että luonteeltaan ihan jees rotu mutta toistan taas että tervettä koiraa et löydä kuin ehkä jostakin eteläisen maan "rakkikannasta" omasi poimien.

Näyttelyjalostus on sellainen lihamylly että esim. bordercolliesta saatiin dysplasiarotu ja muutenkin sairaalloinen muutamassa sukupolvessa, verrattuna rekisteröimättämään käyttölinjaan joka oli tervettä olosuhteiden pakosta.
Tunnen vain yhden tsekkilinjaa kasvattavan sakemanniharrastajan, kennelnimi alkaa Z-kirjaimella. Aivan aloittelijalle käyttölinjainen saksanpaimenkoira on haastava, sen kanssa on ehdottomasti puuhattava paljon eikä se kestä joutilasta yksinoloa kovinkaan hyvin verrattuna johonkin vähempiviettiseen rotuun (ns. seurakoirat). Vaatii siis jämptin tottelevaisuuskoulutuksen ja työtehtäviä ollakseen tyytyväinen. Terävä koira on muutenkin taiten kasvatettava, jotta ei kehity pelkopurijaksi. Yksikin huono kokemus pentu-nuoruusaikana voi muuttaa luonnetta epäluuloiseen suuntaan.
+Lisää kommentti
TErvettä rotua ei olekkaan olemassa, ei edes sekarotuisissa(vaikka niin usein luullaan). Itselläni oli tuo sama operaatio edessä vuosi sitten ja kävin parin eri kasvattajan luona ihan vaan tutustumassa rotuihin. Saksanpaimenkoiran suljin pois koska niitä on ihan liikaa ja sukusiittosuus hipoo jo aika korkeita lukemia. Lisäksi 3 ystävälläni on saksanpaimenkoira ja jokaisessa jokin paha "vika" Yksi kaljuuntuu eikä lääkäritkään tiedä mikä on ongelmana. Toinen kärsii todella pahoista selkäongelmista ja kolmannella kans joku, minkä kanssa saa ravata eläinlääkärissä jatkuvasti. Toki jos jaksat odottaa ja etsiä oikeasti hyvästä suvusta ja hyvistä vanhemmista sakemannin niin saattaa sellainen löytyäkkin pienen odotuksen jälkeen. Suosittelen terveydellisistä syistä käyttölinjaista versiota. Suomessa on kennelliiton jalostusjärjestelmä josta aika hyvin näkee aikaisemmat pentueet, pentujen lonkat yms... Kannattaa jaksaa käydä sukua läpi ja googlestakin löytyy kuvia, yleensä! Itse valitsin valkkarin silloin ja kaikesta siitä ennakkoasenteesta mitä minulle päähän tungettiin, että on todella pelokas ja epäsosiaalinen rotu, ei pidä kyllä lainkaan paikkansa meidän hieman yli vuoden ikäisellä koirallamme. Toki jos ei vaivaudu tutkimaan koiran sukua yhtään ja ottaa vain sen minkä ensimmäisenä löytää niin riskinä on se, että saat sen pelkoherkän pennun, josta aiheutuu ongelmia. Itse uskallan suositella valkkaria, kunhan vaan katsoo, että vanhemmat on luonnetestattu ja paukkuarkuus testi selvitetty. Suosittelen, että menet tapaamaan emää ja muita valkkareita mahdollisimman paljon niin saat jonkinlaisen käsityksen rodusta itsekkin. Näin tein itse ja sain aivan loistavan perhekoiran meille...Muistutan kuitenkin, että valkkari on niin uusi rotu, josta ei tämän vuoksi paljon tiedet'ä. Tutkimukset siis kesken seuraavat parikymmentä vuotta....
1 VASTAUS:
Hanki valkoinenpaimen koira . Meillä on semmoinen eikä kyllä oo mitään moittimista meillä on vähän aggressiivinen kani joka puree "Bolttia" (siis meidän koiraa joka on valkoinenpaimenkoira)eikä bolt välitä yhtään ei oo aggressiivinen eikä hyökkää toisten koirien kimppuun paitsi jos joku oikeest niinku käyden kimppuun niin kyl sekä näyttää kuma on pomo !;)
+Lisää kommentti
Ei ainakaa tsekinpaimenkoiraa. Tikittävä aikapommi, rodun terveystilanne on niin heikko, että koko rodun jalostus on leviämässä käsiin. :(
Ilmoita
Hanki Puli, mainio koira, ei vain tykkää ravata metsässä kun kerää turkillaan kaikki risut :-)
Ilmoita
Polski Owczarek Nizinny, Puolan Alankopaimenkoira, PON, miksi sitä nyt kutsuukaan. Keskikokoinen (40-50cm), mutta napakka ja lapsiystävällinen koira. Meillä on PON, se on tosi kiltti, ei ikinä pure jos ei toinen koira sitä uhkaa. Ihmisiä ei ikinä tahallaan purrut. Vahingossa, kun leikin sen kanssa se nappasi sormesta kiinni mutta irroitti heti kun tajusi että otti sormesta eikä luusta. Äkkipikainen ja tulinen rotu, mutta koira on aina yksilö. Se meidän tyttö on sellainen että välillä tuntuu ettei koko koiraa olisikaan. Se vaan nukkuu jossain sohvannurkassa. Mutta ei se laiska ole! Meidän PON on jo kahdeksanvuotias, se ei enää paljon hommia tee, mutta muuten on tosi reipas. Rotu on monipuolinen, hyvä harrastuskoira, joka sopii mm. agilityyn, rauniokoiraksi, tokoilijaksi... Hyvä leikkikaveri, reipas palveluskoira, ja todella erikoista tässä rodussa on, että se HYMYILEE!! Esittelee hymyään kaikille, erityisesti perheenjäsenille, ja silloin kun PON hymyilee, niin ei voi erehtyä onnellisesta mielentilasta. Jos PON kiinnostaa, mene PON-kerhon sivuille http://www.pon.fi/ Sieltä löytyy PONin rotumääritelmä ja luonnetta yms...
Suosittelen jokatapauksessa tätä koiraa!
1 VASTAUS:
Urokset eivät ole paimenkoirien kohdalla yleensä niin lapsiystävällisiä kuin nartut, joten narttu kannattaakin hommata.
+Lisää kommentti
Tiibetinterrieri on oikeasti paimenkoira ja todella fiksu. Näitä ei ole liikaa ja suvut tunnetaan.
Ilmoita
Itse harrastan koiria ja luen niistä päivittäin joten jos vinkkiä paimenkoirista haluaa niin voin suositella. Toki nämä rodut on jotkut suomessa harvinaisia mutta tässä niitä nyt tulee: Appenzellinpaimenkoira (monipuolinen harrastuskoira- ja seurakoira. Ihan komia koira), Picardienpaimenkoira (oma lempparini tällä hetkellä ja ulkonäkö kiehtookin, kannattaa edes vilkaista), Pyreneittenpaimenkoira (tehokas keskikokoinen paimenkoira josta lyhytkarvainen- ja pitkäkarvainen muunnos), Kaanaankoira (harvinainen Euroopassa. Käytetään paimenkoirana seurakoiran, vahtikoiran, pelastuskoiran, jälkikoiran ja tottelevaisuuskoiran lisäksi. Helppo kouluttaa), Anatolianpaimenkoira (harvinainen paimenkoira ja yhden ihmisen koira), Entlebuchinpaimenkoira (saman tyylinen ja näköinen kuin Appenzelli), Isosveitsinpaimenkoira (iso ja vanha paimenkoira), Islanninlammaskoira (helposti koulutettava ja melko terve rotu. Elinikää on noin 12-15 vuotta), Kuvasz (tunnettu paimenkoirana, mutta nykyään enemmänkin seura- ja harrastuskoira. Suht. iso kuitenkin), Mudi (keskikokoinen paimenkoira. Sopii aktiivisille ihmisille), Owczarek Podhalanski (komea valkoinen paimenkoira. Koulutuksessa tarvitaan johdonmukaisuutta toisaalta itsenäisyyden kannalta, mutta myös miellyttämisenhalun kannalta). Ehdotukset oli nyt tässä ja toivon että edes joku saa niistä ilon irti. Suurin osa näistä paimenkoirista on harvinaisia Euroopan puolella, tai edes vähän. Annoin vähän lisätietoa sulkeissa. Toivottavasti kelpaa! :)
2 VASTAUSTA:
"Vähäsen" myöhässä tuli...
Osa näistä ei ole mitään paimenkoiria vaan laumanvartijoita. Tyhmiä ja vaarallisia tappokoneita. Surkeampia "seura- ja harrastuskoiria" ei olekaan. Paimentamisesta ne eivät tiedä mitään.

FYI
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Paimenkoirarodut

Olen jo pitkään haaveillut koiran hankinnasta, ja nyt vuoden-kahden sisään asia alkaa olla ajankohtainen. Tässä vaiheessa olisi mielestäni iha fiksua alkaa perehtyä minulle mahdollisesti sopiviin rotuihin, mikä onkin sitten muodostunut ongelmaksi. Paneuduin koirarotuihin suurella innolla, ja mielessänikin minulla oli muutama 'ihannerotu', mutta tieto lisäsi tuskaa. Esimerkiksi saksanpaimenkoira on kautta aikain ollut omaa silmää miellyttävä rotu, joka ennen kaikkea luonneominaisuuksiltaan vastaa omia toivomuksiani. Kävi kuitenkin ilmi, että sakemanni on minulle aivan liian sairas rotu.

En siis halua tukea sellaisten rotujen jalostustyötä, joiden terveys on keskimääräisesti heikko. Nyt paimenkoiraihmiset, auttakaa ensikertalaista rodun valinnassa!

Haluaisin isohkoin koiran, joka luonteeltaan sopii ensikertalaiselle koiranomistajalle, mutta josta löytyy kuitenkin kapasiteettia ja särmää vaativampaankin koulutukseen. Liikuntaa olen valmis koiralle tarjoamaan erittäinkin runsaasti, mutta aivan huskyn liikunnantarpeeseen en pysty vastaamaan. Ulkonäöllisesti miellyttävät esim. luonneominaisuuksiensa/terveytensä takia pois karsiutuneet saksanpaimenkoira ja belgianpaimenkoira. Rodun tulee olla keskimääräisesti mahdollisimman terve! Kiitos avusta jo etukäteen :)

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta