Kieriäinen pyörähti esiin

Osinkoveropäätös oli sekä menettelyn että lopputuloksen suhteen fiasko. Se on koko hallituksen näyttävin töppäys, mutta myös jahkailu kunta- ja soteuudistuksessa on ollut aika räpeltämistä. Euroasiat ovat ilmeisesti vieneet hallituksen kahden keskeisen ministerin aikaa liiaksi, minkä vuoksi muihin kysymyksiin ei ole perehdetty riittävästi.

Demarit eivät ole läheskään niin opportunistinen puolue kuin Kepu. Kepullahan on lähinnä vain kaksi asiaa, joista se haluaa pitää kiinni. Toinen on maataloustuottajien edunvalvonta ja toinen on myös tätä ensimmäistä tukeva aluepolitiikka. Kaikki muu onkin sitten aina myytävissä ja ostettavissa. Demareilla on tätä selvästi vastuullisempi tyyli, missä keskeisiä elementtejä on huoli työllisyydesta ja oikeudenmukainen tulonjako sekä hyvinvointivaltion rakenteiden säilyttäminen. Se että demarit silloin tällöin töpeksivät kuten tässä osinkoveroasiassa, johtunee enemmän osaamattomuudesta kuin opportunismista. Osinkoveromalleja oli opiskeltu kevyellä asenteella liian huolimattomasti ja silloin syntyy sutta ja sekundaa.

SDP voi taipua ns. kansanrintamahallitukseen, mutta se ei johdu mistään opportunismista vaan siitä, että demareilla on silloin paremmat mahdollisuudet toteuttaa mm. tulonjakotavoitteitaan. Silloin ei hallituksessa olisi puoluetta, joka erityisesti vaalisi hyvätuloisten ja elinkeinoelämän etua. Silloin tosin ajettaisiin komeasti metsään kansantalouden kehityksen suhteen, jos politiikan painopiste muuttuisi sulle-mulle -jakopolitikoinniksi vanhojen punamultaaikojen tyyliin.

Mutta kuten tässä ketjussa toisaalla kirjoitin, demareilla ei ehkä ole hirveää hinkua päästä kahden junttipuolueenkaan puristukseen samaan hallitukseen.

Kyllä sellainen uhkakuva on tietysti realistinen, että syntyisi kolmen suuren hallitus ilman Kokoomusta. Se olisi täydellinen katastrofivaihtoehto eli siinä kohdin olen täsmälleen samaa mieltä "Uhkaavan näyn" kanssa.

Mutta vastaanpuhuvia argumenttejakin löytyy. Demarit joutuisivat kahden hajasijoituspuolueen puristukseen. Kun demarien politiikassa työllisyys ja sitä tukeva keskittymiskehitys ovat tärkeitä, näitä on vaikea yhteensovittaa Kepun ja persujen tavoitteiden kanssa.

Olen niputtanut demarit ja persut samaan vasemmistolaiseen blokkiin, koska molemmat puolueet ovat ns. duunarimyönteisiä puolueita eli puolustavat pieni- ja keskituloisia palkansaajia. Erottavia tekijöitä ovat mainittu keskittämis/hajauttamis -politiikka, suhde EU:hun ja euroon sekä erot suvaitsevaisuudessa ja muuutenkin arvomaailman erot, missä persut ovat paljon konservatiivisempia kuin demarit.

Samaan vasemman puoleen kategoriaan on rynnistämässä myös Kepu uudelleen Vanhasen-Kiviniemen oikeistolaistumiskehityksen jälkeen. Ääntään on korottanut viime aikoina mm. Anneli Jäätteenmäki, joka tyypillisesti edustaa Kepun vasenta laitaa. Hänelle Sipilän eräät ulostutlot ovat varmasti olleet mieluisaa kuultavaa. Kepu on yhä jyrkemmin alkanut arvostella nimenomaan Kokoomusta ja jättänyt demarien arvostelun silmiinpistävän paljon vähemälle. Kepu on tekemässä pesäeroa Kokoomuksen politiikkaan, minkä se näkee suosivan liiaksi hyväosaisia.

Punamultablokista on tulossa vahva, mutta demarien osallituminen siinä yhteistyöhön kahden muun suuren kanssa, edellyttänee kannatuksen kasvua ja sitä, että demarit saavat vasurit ja vihreät vierelleen liudentamaan junttipuolueiden painetta.

Selvästi oikeistolaiseen blokkiin on jäämässä vain kaksi puoluetta eli Kokoomus ja RKP. Kristillisetkin ovat siinä jossain välimaastossa, samoin kuin edelleen niin kovin opportunistinen Kepu, joka kääntelee ja vääntelee palttootaan vinhaan vauhtiin aina tarpeen mukaan. Eli vielä suhtautuisin Sipilän vasemmistolaisempaan vetoon varauksin. Kyse voi olla vain vaalitaktiikasta ja ääni kellossa sitten muuttuu, kun äänet on kasassa. Jäätteenmäki olisi ollut tässä varmempi tapaus, sillä hän aidosti puolivasemmistolainen kepu ja pidän häntä vähemmän poukkoilevana kuin kepuja noin keskimäärin. Jälkeenpäin ajateltuna oli oikeastaan valitettavaa, että hän syylistyi valehteluun. Se oli valitettavaa ehkä kepujen että myös vasemmistopuolueiden näkökulmasta, jolloin Kokoomusvaltaa olisi mahdollisesti saatu pienemmäksi. Vanhanen oli niin Kokoomusmyönteinen, että hän suorastaan hakeutui heidän seuraansa ja ykköshallitus oli kakkoshallitusta selvästi epämieluisampi Vanhaselle.

Kokoomus on erittäin heikoilla, johtuen juuri Kataisen typeryydestä.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kyllä sellainen uhkakuva on tietysti realistinen, että syntyisi kolmen suuren hallitus ilman Kokoomusta. Se olisi täydellinen katastrofivaihtoehto eli siinä kohdin olen täsmälleen samaa mieltä "Uhkaavan näyn" kanssa.

Mutta vastaanpuhuvia argumenttejakin löytyy. Demarit joutuisivat kahden hajasijoituspuolueen puristukseen. Kun demarien politiikassa työllisyys ja sitä tukeva keskittymiskehitys ovat tärkeitä, näitä on vaikea yhteensovittaa Kepun ja persujen tavoitteiden kanssa.

Olen niputtanut demarit ja persut samaan vasemmistolaiseen blokkiin, koska molemmat puolueet ovat ns. duunarimyönteisiä puolueita eli puolustavat pieni- ja keskituloisia palkansaajia. Erottavia tekijöitä ovat mainittu keskittämis/hajauttamis -politiikka, suhde EU:hun ja euroon sekä erot suvaitsevaisuudessa ja muuutenkin arvomaailman erot, missä persut ovat paljon konservatiivisempia kuin demarit.

Samaan vasemman puoleen kategoriaan on rynnistämässä myös Kepu uudelleen Vanhasen-Kiviniemen oikeistolaistumiskehityksen jälkeen. Ääntään on korottanut viime aikoina mm. Anneli Jäätteenmäki, joka tyypillisesti edustaa Kepun vasenta laitaa. Hänelle Sipilän eräät ulostutlot ovat varmasti olleet mieluisaa kuultavaa. Kepu on yhä jyrkemmin alkanut arvostella nimenomaan Kokoomusta ja jättänyt demarien arvostelun silmiinpistävän paljon vähemälle. Kepu on tekemässä pesäeroa Kokoomuksen politiikkaan, minkä se näkee suosivan liiaksi hyväosaisia.

Punamultablokista on tulossa vahva, mutta demarien osallituminen siinä yhteistyöhön kahden muun suuren kanssa, edellyttänee kannatuksen kasvua ja sitä, että demarit saavat vasurit ja vihreät vierelleen liudentamaan junttipuolueiden painetta.

Selvästi oikeistolaiseen blokkiin on jäämässä vain kaksi puoluetta eli Kokoomus ja RKP. Kristillisetkin ovat siinä jossain välimaastossa, samoin kuin edelleen niin kovin opportunistinen Kepu, joka kääntelee ja vääntelee palttootaan vinhaan vauhtiin aina tarpeen mukaan. Eli vielä suhtautuisin Sipilän vasemmistolaisempaan vetoon varauksin. Kyse voi olla vain vaalitaktiikasta ja ääni kellossa sitten muuttuu, kun äänet on kasassa. Jäätteenmäki olisi ollut tässä varmempi tapaus, sillä hän aidosti puolivasemmistolainen kepu ja pidän häntä vähemmän poukkoilevana kuin kepuja noin keskimäärin. Jälkeenpäin ajateltuna oli oikeastaan valitettavaa, että hän syylistyi valehteluun. Se oli valitettavaa ehkä kepujen että myös vasemmistopuolueiden näkökulmasta, jolloin Kokoomusvaltaa olisi mahdollisesti saatu pienemmäksi. Vanhanen oli niin Kokoomusmyönteinen, että hän suorastaan hakeutui heidän seuraansa ja ykköshallitus oli kakkoshallitusta selvästi epämieluisampi Vanhaselle.

Lue lisää

Suuri osa demareista on myötämielinen hajauttamiselle, sillä edustavathan puolueen kansanedustajatkin laajemmin koko Suomea kuin kokoomuksen, vihreiden, RKP:n, kristillisten ja vasemmistoliiton. Jo vanhastaan SDP:llä on ollut teollisuuslinnakkeensa jokaisessa vaalipiirissä ja niiden varjeleminen rakennemuutosten kohtalakkoilta seurauksilta on ollut puolueelle kokonaiskannatuksenkin säilymisen vuoksi tärkeää. Vielä senkin jälkeen, kun "kekkoslainen" teollisuuspolitiikka oli menettänyt globalisoitumisen myötä merkityksensä ja keskusta jäänyt oppositioon vuoden 1995 vaalien jälkeen, demarit aloittivat Lipposen hallituksissa hallinnon alueellistamisohjelman.

Ongelmalliseksi persujen ja SDP:n hallitusyhteistyö voi kuitenkin koitua niiden erojen takia, jotka puolueilla on EU- ja europolitiikassa, arvopolitiikassa ja maahanmuutossa, mutta mahdottomia esteitä ne eivät ole. Sen sijaan vihreät ja vasemmistoliitto eivät missään tapauksessa persujen kanssa samaan hallitukseen mahdu. Jopa RKP:n kanssa olisi tiukkaa, joten punamulta jäisi todennäköisesti noiden kolmen suuren varaan kristillisillä täydennettynä.

Keskustan voimistuneen kokoomuskritiikin takana on moniakin syitä. Mainitsemiesi ohella esimerkiksi Kataisen ja Virkkusen kuntauudistus ja edellisellä hallituskaudella saadut kokemukset siitä, että kokoomus onnistui viemään rusinat pullasta samalla kun keskustan viestintä epäonnistui täydellisesti. Sama kohtalo näyttäisi nyt odottavan SDP:tä.

Sapiens dux kirjoitti:

Kokoomus on erittäin heikoilla, johtuen juuri Kataisen typeryydestä.

Tuolta alkaa näyttää, kun kokoomuksella yskii nyt viestinnällisesti ensimmäistä kertaa vuosiin johtuen Kataisen ohella Virkkusen typeryydestä, mutta toisaalta jos Katainen valitaan vuonna 2014 komissaariksi, puolue voi selvitä kevään 2015 vaaleista uuden puheenjohtajan kuherruskuukausien ansiosta ihan kohtalaisesti.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Suuri osa demareista on myötämielinen hajauttamiselle, sillä edustavathan puolueen kansanedustajatkin laajemmin koko Suomea kuin kokoomuksen, vihreiden, RKP:n, kristillisten ja vasemmistoliiton. Jo vanhastaan SDP:llä on ollut teollisuuslinnakkeensa jokaisessa vaalipiirissä ja niiden varjeleminen rakennemuutosten kohtalakkoilta seurauksilta on ollut puolueelle kokonaiskannatuksenkin säilymisen vuoksi tärkeää. Vielä senkin jälkeen, kun "kekkoslainen" teollisuuspolitiikka oli menettänyt globalisoitumisen myötä merkityksensä ja keskusta jäänyt oppositioon vuoden 1995 vaalien jälkeen, demarit aloittivat Lipposen hallituksissa hallinnon alueellistamisohjelman.

Ongelmalliseksi persujen ja SDP:n hallitusyhteistyö voi kuitenkin koitua niiden erojen takia, jotka puolueilla on EU- ja europolitiikassa, arvopolitiikassa ja maahanmuutossa, mutta mahdottomia esteitä ne eivät ole. Sen sijaan vihreät ja vasemmistoliitto eivät missään tapauksessa persujen kanssa samaan hallitukseen mahdu. Jopa RKP:n kanssa olisi tiukkaa, joten punamulta jäisi todennäköisesti noiden kolmen suuren varaan kristillisillä täydennettynä.

Keskustan voimistuneen kokoomuskritiikin takana on moniakin syitä. Mainitsemiesi ohella esimerkiksi Kataisen ja Virkkusen kuntauudistus ja edellisellä hallituskaudella saadut kokemukset siitä, että kokoomus onnistui viemään rusinat pullasta samalla kun keskustan viestintä epäonnistui täydellisesti. Sama kohtalo näyttäisi nyt odottavan SDP:tä.

Lue lisää

Eivät demarit ole myötämielisiä hajauttamiselle. Eivät olleet sitä ennen eivätkä ole nytkään. Demarit ovat aina ajaneet vahvojen maakuntakeskusten politiikkaa ja näkevätkin nytkin tarpeen kuntauudistukselle, mikä tähtää suurempiin ja tiiviimpiin kokonaisuuksiin. Erehdyt ilmeiseisesti luulemaan, että keskittämisellä tarkoitetaan väestön pakkaamista vain ja ainoastaan jonnekin ruuhka-Suomeen. Siitähän keskittämispolitiikassa ei suinkaan ole kyse. Demarit näkevät Suomen teollisuus-Suomena, joka edellyttää toimiakseen suurehkoja aluekeskittymiä. Tämä eroaa jyrkästi kepulaisesta hajauttamisesta, jota kuvastaa paremminkin ilmaisu "pitäjä-Suomi". Demarit eivät siis toisin kuin Kepu halua ylläpitää kiinni kynsin hampain peräkylien Suomesta.

SDP:n ja Kepun EU- ja europolitiikka on yhteensovitettavissa, ajoihin Kepu tässä viime hallituskaudella jo demareita joustavampaa politiikkaa ja Kiviniemi haukkui niitä, jotka esittivät eriviä näkemyksiä, jopa epäisänmaallisiksi. Luulen, että persut pyrkivät mukautumaan jotenkin tähänkin europolitiikkaan välttelemällä esim. valtionvarainministerin salkkua ja syyttämällä tarvittaessa hallituskumppaneiden lepsuilua asiassa. Koko kysymys on sitäpaitsi saattanut saada siihen mennessä uuden käänteen, kun Saksan vaalit on käyty ja siellä määrätään yleisempi suunta Euroopassa. Maahanmuuttokysymykset eivät tule aiheuttamaan ongelmaa. Suurin ongelma on siinä ehkä Soinilla siinä, miten hän saa nämä mamuvouhottajat pysymään puolueessaan sisäisessä oppositiossa.

Mielipidepankki kirjoitti:

Eivät demarit ole myötämielisiä hajauttamiselle. Eivät olleet sitä ennen eivätkä ole nytkään. Demarit ovat aina ajaneet vahvojen maakuntakeskusten politiikkaa ja näkevätkin nytkin tarpeen kuntauudistukselle, mikä tähtää suurempiin ja tiiviimpiin kokonaisuuksiin. Erehdyt ilmeiseisesti luulemaan, että keskittämisellä tarkoitetaan väestön pakkaamista vain ja ainoastaan jonnekin ruuhka-Suomeen. Siitähän keskittämispolitiikassa ei suinkaan ole kyse. Demarit näkevät Suomen teollisuus-Suomena, joka edellyttää toimiakseen suurehkoja aluekeskittymiä. Tämä eroaa jyrkästi kepulaisesta hajauttamisesta, jota kuvastaa paremminkin ilmaisu "pitäjä-Suomi". Demarit eivät siis toisin kuin Kepu halua ylläpitää kiinni kynsin hampain peräkylien Suomesta.

SDP:n ja Kepun EU- ja europolitiikka on yhteensovitettavissa, ajoihin Kepu tässä viime hallituskaudella jo demareita joustavampaa politiikkaa ja Kiviniemi haukkui niitä, jotka esittivät eriviä näkemyksiä, jopa epäisänmaallisiksi. Luulen, että persut pyrkivät mukautumaan jotenkin tähänkin europolitiikkaan välttelemällä esim. valtionvarainministerin salkkua ja syyttämällä tarvittaessa hallituskumppaneiden lepsuilua asiassa. Koko kysymys on sitäpaitsi saattanut saada siihen mennessä uuden käänteen, kun Saksan vaalit on käyty ja siellä määrätään yleisempi suunta Euroopassa. Maahanmuuttokysymykset eivät tule aiheuttamaan ongelmaa. Suurin ongelma on siinä ehkä Soinilla siinä, miten hän saa nämä mamuvouhottajat pysymään puolueessaan sisäisessä oppositiossa.

Lue lisää

Kyllä keskusta maakunnalliset ja seutukunnalliset aluekeskittymät hyväksyy. Siinä sen politiikka on hyvin samanlainen EU:n kanssa. Kun Suomi liittyi keskustan johdolla EU:hun, maahamme luotiin virallinen maakunta- ja seutukuntajako aluepolitiikan rahoituspohjaksi. Jälkimmäistä ehkä aluksi hieman vieroksuttiin uutuutena paikallistasolla, mutta pienien tarkistusten ja tottumisen jälkeen se on hyväksytty jo täysin kepukentällä. Omin voimin kunnat eivät olisi kyenneetkään puolustamaan asemiaan suuria keskuksia varten. Niitten kannatti "liittoutua" seutukunniksi.

Epäilemättä demareita kiinnostavat eniten maakuntakeskukset ja sellaiset seutukunnat, jotka ovat vanhoja teollisuuskeskittymiä ja joissa sillä on siksi perinteisesti vankka kannatus, mutta siinäkin suhteessa he ovat kokoomusta edistyksellisempiä. Kokoomuksen kannatushan on eteläisimmän Suomen ulkopuolella keskittynyt maakuntakeskuksiin ja kokoomus haluaisi suosia pelkästään niitä.

Persuille kieltäytyminen hallitusvastuusta toisen kerran peräkkäin olisi huono vaihtoehto. Ei Veikko Vennamokaan onnistunut sillä taktiikalla pitämään kannatustaan vuosien 1970 ja 1972 jälkeen, vaan puolue hajosi. Nykypersuissakin on fiksuja ja kunnianhimoisia poliitikkoja, kuten myös kannattajia. Jotenkin tuntuu, ettei EU:sta ja euron kriisistä jakseta vouhkata suuremmin vuonna 2015, vaikka se silloin vielä ajankohtainen olisikin.

Suomihan on pohjoismaisittain ja verrattuna esim. Saksaan poikkeuksellinen maa siinä kohdin, että meillä demarien kannatus on kovin alhaalla. Ruotsissa se on taas lähtenyt suvantovaiheen jälkeen nousuun. Norjassa demareilla on perinteisesti ollut vankka kannatus. On vaikea kuvitella, että Suomi jatkaisi edelleen tyystin toisella kuviolla kuin meihin verrattavissa naapurimaissa.

Ruotsi ja Norja ovat tietysti pitkäaikaisempia sivistyvaltioita kuin Suomi ja meillä vaikuttaa tietty metsäläisyys ja impivaaralaisuus niitä pitempään. Sen vuoksi Suomessa on myös poikkeavan suurin kannatus sellaisilla puolueilla kuin Kepu ja persut, joita pidetään Ruotsissa vastaavina lähinna ääriainesten vastenmielisinä sivistymättömyyden osoituksena.

Uskoisin itse, että pidemmällä aikavälillä puolueolomme alkavat yhdenmukaistua muiden pohjoismaiden välillä ja siinä kuviossa demareilla tulee olemaan keskeinen asema. Murrosvaiheessa, mihin nyt kuuluu esim. kuntauudistus ja epäselvyys EUn suunnasta, konservatismi ja kansallismielisyys nostavat päätään, mutta toivottavasti se on vain nopeasti ohimenevä kiusa, ettei ajauduttaisi 1920- ja 30-lukujen Eurooppaan.

Mielipidepankki kirjoitti:

Suomihan on pohjoismaisittain ja verrattuna esim. Saksaan poikkeuksellinen maa siinä kohdin, että meillä demarien kannatus on kovin alhaalla. Ruotsissa se on taas lähtenyt suvantovaiheen jälkeen nousuun. Norjassa demareilla on perinteisesti ollut vankka kannatus. On vaikea kuvitella, että Suomi jatkaisi edelleen tyystin toisella kuviolla kuin meihin verrattavissa naapurimaissa.

Ruotsi ja Norja ovat tietysti pitkäaikaisempia sivistyvaltioita kuin Suomi ja meillä vaikuttaa tietty metsäläisyys ja impivaaralaisuus niitä pitempään. Sen vuoksi Suomessa on myös poikkeavan suurin kannatus sellaisilla puolueilla kuin Kepu ja persut, joita pidetään Ruotsissa vastaavina lähinna ääriainesten vastenmielisinä sivistymättömyyden osoituksena.

Uskoisin itse, että pidemmällä aikavälillä puolueolomme alkavat yhdenmukaistua muiden pohjoismaiden välillä ja siinä kuviossa demareilla tulee olemaan keskeinen asema. Murrosvaiheessa, mihin nyt kuuluu esim. kuntauudistus ja epäselvyys EUn suunnasta, konservatismi ja kansallismielisyys nostavat päätään, mutta toivottavasti se on vain nopeasti ohimenevä kiusa, ettei ajauduttaisi 1920- ja 30-lukujen Eurooppaan.

Lue lisää

Muista nyt maantiede. Merkittävä osa 60. leveyspiirin pohjoispuolella asuvista ihmisistä on suomalaisia.

Emme ole ruotsalaisia, venäläisiksi emme tule. Olkaamme siis suomalaisia! Ei meidän tarvitse kopioida puoluekenttäämme Saksasta taikka Ruotsista. Maan pitäminen kauttaaltaan asuttuna on parasta maanpuolustusta. Alueiden luovuttaminen käytännössä laukaustakaan ampumatta on pahimman luokan maanpetturuutta.

Mielipidepankki kirjoitti:

Suomihan on pohjoismaisittain ja verrattuna esim. Saksaan poikkeuksellinen maa siinä kohdin, että meillä demarien kannatus on kovin alhaalla. Ruotsissa se on taas lähtenyt suvantovaiheen jälkeen nousuun. Norjassa demareilla on perinteisesti ollut vankka kannatus. On vaikea kuvitella, että Suomi jatkaisi edelleen tyystin toisella kuviolla kuin meihin verrattavissa naapurimaissa.

Ruotsi ja Norja ovat tietysti pitkäaikaisempia sivistyvaltioita kuin Suomi ja meillä vaikuttaa tietty metsäläisyys ja impivaaralaisuus niitä pitempään. Sen vuoksi Suomessa on myös poikkeavan suurin kannatus sellaisilla puolueilla kuin Kepu ja persut, joita pidetään Ruotsissa vastaavina lähinna ääriainesten vastenmielisinä sivistymättömyyden osoituksena.

Uskoisin itse, että pidemmällä aikavälillä puolueolomme alkavat yhdenmukaistua muiden pohjoismaiden välillä ja siinä kuviossa demareilla tulee olemaan keskeinen asema. Murrosvaiheessa, mihin nyt kuuluu esim. kuntauudistus ja epäselvyys EUn suunnasta, konservatismi ja kansallismielisyys nostavat päätään, mutta toivottavasti se on vain nopeasti ohimenevä kiusa, ettei ajauduttaisi 1920- ja 30-lukujen Eurooppaan.

Lue lisää

Sellaisella meidän oloissamme teoriassa 30-50 vuoden päästä menestyvällä demaripuolueella ei olisi juuri minkäänlaisia yhtäläisyyksiä nykyisen SDP:n kanssa. Länsi-Euroopassa voimissaan säilyneiden demaripuolueiden salaisuus onkin mukautuminen yhteiskuntarakenteen muutokseen. Konservatiivinen SDP ei ole kyennyt uudistamaan ohjelmaansa, organisaatiotaan, viestintäänsä ja ulkonaista ilmettään yhtä hyvin kuin sisarpuolueensa tai vaikkapa meillä kokoomus.