Tämä keskustelupalsta saattaa olla ainoa paikka jollekin muodostaa käsitys siitä millainen on ortodoksi ihmisenä ja millaista ortodoksinen ajatusmaailma. Niinpä ei ole saman tekevää kuinka ja mitä täällä puhumme, jos viestissämme sanomme olevamme ortodokseja!
Muistammeko kaikki kirkkoisiemme opetukset? Ennen kaikkea sen, että ellei meillä ole mitään hyvää sanottavaa jostakusta lähimmäisestämme, silloin on paras vaieta. Tuomitsemaan emme saa ryhtyä - ainakaan julkisesti. Meidän pitäisi osata vaientaa arvostelu myös mielemme kätköissä, niin vaikeaa kuin se monesti onkin.
Paha saa kasvuvoimansa pahasta. Siis myös siitä pahasta joka sanoihimme sisältyy silloin, kun arvostelemme tai soimaamme lähimmäistämme. Meidän tulee muistaa joka hetki ohje: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi!
Ja tässä tarkoitetaan lähimmäisellä kaikkia ihmisiä rotuun, sukupuoleen, poliittiseen katsantokantaan ja myös uskontokuntaan katsomatta.
Malja pitää puhdistaa sisäpinnoilta aloittaen. Ihmisen sielu on tuo jumalankantajaisiemme puheessaan tarkoittama maljan sisäpuoli. Se on tärkein puoli meissä ihmisissä. Meidän tulee nähdä Kristus jokaisessa lähimmäisessämme ja muistaa, että jokainen ihminen on lähimmäisemme. Loukatessamme lähimmäistä ja pahoittaessamme hänen mielensä loukkaamme Kristusta.
Jos joku vaikka vain tämän palstan välityksellä vieraannuttaa yhdenkään ihmisen pois Jumalasta töykeillä sanoillaan ja ylimielisillä, lähimmäistään halveksivilla lauseillaan, hän ei toimi siten kuin aidon ortodoksisen uskovan kuuluu toimia.
Meidän tulee saattaa lähimmäisiämme Jumalan yhteyteen kaikin mahdollisin keinoin - myös nykytekniikan välinein, eikä suinkaan käyttää nettiä riidan ja eripuran kylvämiseen.
Olkaamme siis oksa joka versoaa Kristuksesta ja kantaa hyvää hedelmää. Hyvyys jota Kristus on osoittanut meille ei ole rajallinen. Se ei lopu kesken, vaan sitä riittää kaikille. Meidän ortodoksien tehtävä on jakaa sitä lähimmäisillemme myös tämän palstan välityksellä.
Muistammeko kaikki kirkkoisiemme opetukset? Ennen kaikkea sen, että ellei meillä ole mitään hyvää sanottavaa jostakusta lähimmäisestämme, silloin on paras vaieta. Tuomitsemaan emme saa ryhtyä - ainakaan julkisesti. Meidän pitäisi osata vaientaa arvostelu myös mielemme kätköissä, niin vaikeaa kuin se monesti onkin.
Paha saa kasvuvoimansa pahasta. Siis myös siitä pahasta joka sanoihimme sisältyy silloin, kun arvostelemme tai soimaamme lähimmäistämme. Meidän tulee muistaa joka hetki ohje: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi!
Ja tässä tarkoitetaan lähimmäisellä kaikkia ihmisiä rotuun, sukupuoleen, poliittiseen katsantokantaan ja myös uskontokuntaan katsomatta.
Malja pitää puhdistaa sisäpinnoilta aloittaen. Ihmisen sielu on tuo jumalankantajaisiemme puheessaan tarkoittama maljan sisäpuoli. Se on tärkein puoli meissä ihmisissä. Meidän tulee nähdä Kristus jokaisessa lähimmäisessämme ja muistaa, että jokainen ihminen on lähimmäisemme. Loukatessamme lähimmäistä ja pahoittaessamme hänen mielensä loukkaamme Kristusta.
Jos joku vaikka vain tämän palstan välityksellä vieraannuttaa yhdenkään ihmisen pois Jumalasta töykeillä sanoillaan ja ylimielisillä, lähimmäistään halveksivilla lauseillaan, hän ei toimi siten kuin aidon ortodoksisen uskovan kuuluu toimia.
Meidän tulee saattaa lähimmäisiämme Jumalan yhteyteen kaikin mahdollisin keinoin - myös nykytekniikan välinein, eikä suinkaan käyttää nettiä riidan ja eripuran kylvämiseen.
Olkaamme siis oksa joka versoaa Kristuksesta ja kantaa hyvää hedelmää. Hyvyys jota Kristus on osoittanut meille ei ole rajallinen. Se ei lopu kesken, vaan sitä riittää kaikille. Meidän ortodoksien tehtävä on jakaa sitä lähimmäisillemme myös tämän palstan välityksellä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meidän on myös tehtävä lähimmäisillemme selväksi, että elleivät he kuulu Kristuksen todellisen Kirkon yhteyteen ja noudata sen oppeja, he joutuvat helvettiin. Tämä on tosiasia. Mitä muutamasta pahoittuneesta mielestä, jos edes yksi syntinen kuulee Jumalan totuuden ja tekee totisen parannuksen! Sanat ovat pelkkiä vaatteita, sisältö niiden alla ei koskaan muutu.
Kukaan ihminen ei ole tuomari joka määrää kuka tai ketkä joutuvat helvettiin tai pääsevät Jumalan luo.
Ketään ei ole luotu kadotukseen joutuvaksi, vaan Jumalan lapseksi, Jumalan omaksi kuvaksi, jolle on varattu Jumalan armo ja anteeksiantamus synneistä, olivatpa ne tehdyt tahtoen tai tahtomatta, jos niitä aidosti kadutaan.
Se seikka, tekeekö ristinmerikin kahdella tai kolmella sormella, noudattaako Juliaanista vai Grekoriaanista kalenteria pääsiäistä viettäessään, ei ole muodostuva kenenkään pelastuksen esteeksi tai pelastukseksi.
Kirkon oppien noudattaminen ei myöskään ole pelastuksen avain. Ne ovat ihmisen oman kulloisenkin käsityskyvyn ilmentymä joka ajan kuluessa on muuttunut ja jonka pitää alati kyetäkin muuttumaan.
Apostoli Johannes tiivistää meille asetetun vaatimuksen hyvin sanoessaan:
Rakastakaa lähimmäisiänne ja kun sen teette, olette tehneet kaikki.
Jos haluamme ohjata lähimmäistämme kohti Jumalaa, meidän tulee tehdä se rakkaudella ja ilolla, ei pelottelemalla eikä ottamalla Jumalan tuomiovaltaa omiin käsiimme.
jos kirkko toivoo arvokeskustelua mikä on mielestäni turhaa jos mihinkään toimenpiteisiin ei ryhdytä niin ilman kritiikkiä se ei käy
kirkon arvokeskustelu on pelkkää sananhelinää puhutaan kauniista asioista.. elämä ei ole kaunista ristin tie on kärsimys ei yltäkylläisyys ja siloitellut mielikuvat
hengellinen elämä ei ole iso palkka ja kauniit vaatteet eikä puheet vaan nöyryys ja kärsimys.. papisto ja piispat ovat maallisia ja yltäkylläisiä
kukaan heistä ei anna mitään rahvaalle kuin olemattoman pienen hetkisen lainaan korvaansa ja sekin näyttää rasittavan kun on niin kaukana omasta elämäntavasta
tätäkö teidän mielestänne on kristillisyys omaisuudesta tai palkasta ei luovuta eikä ajasta huonompiosaisten hyväksi... omista papiston maallisista arvoista pidetään kiinni papistolla ei ole ristiä kannettavana!!!!
ei ole kuin yhtä hengellisyyttä ja sen papin viran taakse on turha yrittää luimistella pakoon ei anna mitään erityisoikeuksia laistaa hengellisistä velvollisuuksista vaikka millä maallisella selittelisivät asiaa
jos on varaa olla ronkeli käyttävät sen hyväksi mutta jos ei ihmisellä ople vaihtoehtoja on PAKKO
Jos haluaa olla johdonmukainen, niin Kirkko ei halua arvokeskustelua koska Kirkko edustaa arvo-objektivismia (= arvot ovat olemassa ihmisestä riippumatta). Arvo-objektivismissa arvokeskustelu on absurdia. Mitä niissä on keskustelemista, kunhan todetaan, että nämä ovat ne arvot.
Sanot tuossa, ettei elämä ole kaunista. Millaiseksi luulet Jumalan sen tarkoittaneen?
-Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa. Eikö tämä viittaa pikemminkin kauniiseen ja onnelliseen elämään kuin kärsimyksen täyttämään, epätoivoiseen kamppailuun päivästä toiseen?
Kaikissa ammattikunnissa - myös papistossa - on parantamisen varaa niin asenteiden kuin toimintatapojenkin suhteen.
Kun sanot, ettei kukaan heistä anna aikaansa kuunnellakseen huoliasi, sanotko nyt väärän todistuksen lähimmäisistäsi yleistäessäsi kokemasi kohtelun koskemaan koko papistoa?
Ehkäpä on ollutkin niin, että juuri tuo puuttuvaksi sanomasi oma risti on juuri tuolla hetkellä painanut niin voimakkaasti puhuttelemaasi pappia, ettei hänellä ole ollut enää voimia ottaa sinun taakkaasi kannettavakseen.
Oletko ajatellut, että tällaisessa tilanteessa juuri sinä olet se joka voi rukouksessa kääntyä Jumalan puoleen ja pyytää häntä antamaan voimaa niin sinulle itsellesi kuin myös tälle isälle joka ei juuri sillä hetkellä kyennyt ja jaksanut sinua kuunnella?
Minusta tuntuu pahalta sanoa, että vaikka ei sinua kukaan ihminen kuuntelisikaan, niin voit aina antaa taakkasi Kristuksen kannettavaksi. Tiedän ja ymmärrän, kuinka suuriarvoinen on lähimmäisen lausuma lohduttava sana ja miten yksinäiseksi ja hylätyksi itsensä tuntee sitä vailla jäädessään.
-Herra Jeesus Kristus, armahda minua syntistä. Tai jos tämänkin lausuminen tuntuu liian suurelta ponnistukselta,
-Herra, auta! Kumpikaan näistä pyynnöistä ei jää kuulematta.
todella k u s taneet tavalista rahvasta kautta "kristityn" maailman niin nämä "pyhät papit (rippi isät)" ja nyky ihmisetkin vielä uskovat näitä juttuja sekä maksavat siitä vapaaehtosesti veroina.
Rakkautta on kertoa lähimmäisilleen (yleisesti) synneistä ja niiden olemuksesta. Siis kertoa niistä synneistä, joista Raamattu ja kirkkoisät kertovat,
Rakkautta ei ole ryhtyä nimittelemään yksittäisiä lähimmäisiä syntisiksi.
Jos joku lähimmäinen epäilee itse tehneensä syntiä, niin hänet pitää ohjata katumuksen sakramenttiin.
Jos taas joku kehuu syntejään, eikä osoita katumusta, niin sellaiset on syytä ohjata pois seurakunnan kokouksista (kuten kirkkokahvit tms.). Mutta silloinkin kaikilla ihmisillä on oikeus tulla kirkkoon rukoilemaan (ei rienaamaan).