Olisi kiva kuulla etenkin palstan vakiokirjoittajien kertomus siitä, millainen oli heidän suhteensa Jumalaan ennen uskoontuloa. Mitä siis ajattelitte Jumalasta? Olitteko varmoja, ettei Häntä ole?
Suhteesi Jumalaan ennen uskoontuloa?
kertokaahan
1068
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oli meillä jonkinlainen, luterilaisilta vanhemmiltamme saatu tieto siitä, että Jumala on olemassa, ja että hän on hyvin ankara ja armoton Jumala. Samaa jyrisivät ev.luth.kirkon papitkin.
Ja koska Jeesuksesta ei ev.luth.kirkon järjestämässä rippikoulussa puhuttu paljon edes ensimmäisen ehtoollisen yhteydessäkään, niin ehtoollisen merkitys jäi näin ollen teille tietymättömille.
Kun Jeesusta ei ev.luth.kirkon pastorikaarti -50 -60 -70 - 80 luvuilla edes tuntenut, niin uskoon tulo kohdallani viivästyi niin merkittävästi, että vasta aikuisikään ehtineenä siitä mahdollisuudesta syntien anteeksisaamiseen minulle kerrottiin helluntailaisten ja vapaakirkollisten kautta.
Minua pahoinpideltiin ja hyväksikäytettiin helluntailaisessa kodissa säännöllisesti n. 15 vuoden ajan, kunnes löin takaisin. Avunpyynnöistäni huolimatta edes seurakuntaan kuuluneet eri viranomaiset eivät auttaneet.
Helluntailaiset sanovat, että olen katkera ja joudun kadotukseen, ellen anna heille heidän sikailujaan anteeksi.
Otan sen riskin.
Ai, Jumala? Hänet löysin vasta kristinuskosta, liityttyäni luterilaiseen kirkkoon.
Valehtelet 17xy ja tiedät sen itse..
Mutta eipä Sinulla ole hätiä niin mitiä, sillä sanoistasi Sinä joudut vielä tilille ja vastaat yksin itse omat huutosi.
Tyypillinen helluntailainen.
Nyt kävi niin, että puolustaessasi rikollisia ja halutessasi salata rikoksenne, eli omat laiminlyöntinne vastaat kerran sanoistasi minulle, Jumalan tuomiolla. Sillä minä todellakaan en anna anteeksi. Ajan sen pienen tytön asiaa, jota te ette hänen avunpyynnöistään huolimatta ja hädän nähdessänne halunneet auttaa, ette edelleenkään, vaan edelleen tuomitsette minut kadotukseen.
Omilla tuomionsanoillasi vedit nyt itse kadotustuomion itsesi päälle, sinä teko-leeviläinen huijari, sillä Kristuksen Henkeä, niin sinussa kuin saatananpuljussannekaan ei varmasti ole, koskaan ollutkaan. Mistä toisen perättömästi tuomitsit, siihen sinut itsesi syylliseksi todistetaan.
Olet sinä per'keleen oma totisesti, et edelleenkään kuule pienen lapsen itkua, sinä kadotettu helluntailainen paskaläjä.
Olen samaa mieltä rauha sinulle ja tuska ja vapina sheriffille.
Kiitos. Olet ihminen.
Oliko sinulla 17ab helluntailaisuuden piireissä ollessasi samanlainen kielenkäyttö, kuin mikä nyt mielipiteessäsi on, vai tuliko tuollainen ilmaisukyky sinulle luterilaisuuteen liittymisesi seurauksena?
Se kirjallinen ilmaisukykymme kertoo paljon siitä hengestä, joka vaikuttaa sisimmässämme.
Kun sinä kiroillen ilmaiset ajatuksesi, sinä itse toimit syyttäjähengen vaikutuksen alaisuudessa perkeleen renkinä.
Sinullahan on nyt isommaksi kasvettuasi mahdollisuus tehdä asiassa rikosilmoitus, sillä hyväksikäyttötaoaus ei vanhene edes 20 vuodessakaan. Eikä rikosoikeus katso siihen onko kyseessä pappi, lukkari, talonpoika tai kuppari, vaan laki kohtelee kaikkia tasa-arvoisesti. Jotenka tuumasta toimeen mikäli asiassa on vahvat näytöt.
Kaveriporukasta alkoi ihmisiä tulla uskoon ja en sitä oikein edes ymmärtänyt. Jossain vaiheessa murskaava synnintunto ja viikon kipuilun jälkeen olin uusi luomus. AIemmin suhtauduin Jumalaan jonkinlaisella vavistuksella, mutta heitin hänet lopulta romukoppaa "Jumala on rakkaus ja saan tehdä mitä vain kunhan rakastan". Kyllä se siitä sitten asettui. :)
minua varoitettiin helluntailaisista sen jälkeen kun he syyllistyivät helluntaiuskon nimissä siveettömyyten joukolla.
Eipä tuo kuulosta laisinkaan miltään ihmeeltä ja suurelta uutiselta, sillä helluntailaisista samoinkuin muittenkin uskonsuuntien uskovista puhutaan jumalattomain keskuudessa jatkuvasti pahaa ja sanotaan suun täydeltä vääriä todistuksia yms. löperöpuheita.