Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Mitä on vanhurskaus?
Uusi testamentti jäsentää koko maailmanhistorian sen mukaan, että sen lopulla seisovat elävät ja kuolleet, suuret ja pienet, suuren valkean valtaistuimen edessä ja kirjat avataan. Ja jonka nimi on elämän kirjassa, käy sisälle elämään, jonka nimi puuttuu sieltä, joutuu kuoleman valtakuntaan (Ilm. 20:11-15). Taivaan torilla on kerran paljon kansaa - joka ainoa ihminen.
Syntisen ihmisen ainoa mahdollisuus on kerrata niitä asioita, jotka Paavali opetti alkeina Tessalonikassa ja Ateenassa. Kerran tulee maailman yli Jumalan vanhurskas viha. Me odotamme "taivaasta hänen (Jumalan) Poikaansa, jonka hän herätti kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevalta vihalta" (1. Tess. 1:10). Samat elementit ovat nähtävissä myös Areiopagi-puheessa (Ap.t. 17).
Näin siis vanhurskaus - se että ihminen kelpaa Suuren Tuomarin edessä - ei merkitse uskomme mukaan sitä, että ihminen tulee paremmaksi. Vanhurskaus ei ole sitä, että ihmisellä ei ole tunnollaan syntiä. Vanhurskaus on sitä, että syntiä ei lueta. Paavali puhuu kahdesta eri vanhurskaudesta, ihmisen omasta vanhurskaudesta, jota ihminen etsii eikä koskaan löydä (esim. Room. 9:30-33), ja siitä vanhurskaudesta, joka saadaan Kristuksen takia lahjaksi, luetaan hyväksi. Tärkeitä Raamatun kohtia ovat ennen muuta Room. 4:3,22-25 ja Gal. 3:6. Meidän turvanamme ei valkean valtaistuimen edessä ole oma vanhurskautemme, vaan Kristuksen vanhurskaus, joka luetaan meidän hyväksemme.
Uusi testamentti jäsentää koko maailmanhistorian sen mukaan, että sen lopulla seisovat elävät ja kuolleet, suuret ja pienet, suuren valkean valtaistuimen edessä ja kirjat avataan. Ja jonka nimi on elämän kirjassa, käy sisälle elämään, jonka nimi puuttuu sieltä, joutuu kuoleman valtakuntaan (Ilm. 20:11-15). Taivaan torilla on kerran paljon kansaa - joka ainoa ihminen.
Syntisen ihmisen ainoa mahdollisuus on kerrata niitä asioita, jotka Paavali opetti alkeina Tessalonikassa ja Ateenassa. Kerran tulee maailman yli Jumalan vanhurskas viha. Me odotamme "taivaasta hänen (Jumalan) Poikaansa, jonka hän herätti kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevalta vihalta" (1. Tess. 1:10). Samat elementit ovat nähtävissä myös Areiopagi-puheessa (Ap.t. 17).
Näin siis vanhurskaus - se että ihminen kelpaa Suuren Tuomarin edessä - ei merkitse uskomme mukaan sitä, että ihminen tulee paremmaksi. Vanhurskaus ei ole sitä, että ihmisellä ei ole tunnollaan syntiä. Vanhurskaus on sitä, että syntiä ei lueta. Paavali puhuu kahdesta eri vanhurskaudesta, ihmisen omasta vanhurskaudesta, jota ihminen etsii eikä koskaan löydä (esim. Room. 9:30-33), ja siitä vanhurskaudesta, joka saadaan Kristuksen takia lahjaksi, luetaan hyväksi. Tärkeitä Raamatun kohtia ovat ennen muuta Room. 4:3,22-25 ja Gal. 3:6. Meidän turvanamme ei valkean valtaistuimen edessä ole oma vanhurskautemme, vaan Kristuksen vanhurskaus, joka luetaan meidän hyväksemme.
Vastaukset 14
Vanhimmat
11 Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt.
12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.
Tarkennetaan; Autuaita ja pyhiä ovat ne, joilla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; Ilm.20:4-6, jonka päättää 7 vuoden marttyyrien ylösnousemus.
Myös Jeesus erotti vanhurskaiden ja jumalattomien ylösnousemuksen, joka on tuhat vuotta myöhemmin.
Täällä ollut useampi ketju, joissa on asiasta puhuttu hyvinkin tarkasti.
1.Tess.1- 10
Apostoli toivottaa Tessalonikan seurakuntalaisille armoa ja rauhaa 1, kiittää Jumalaa siitä, että he, vaikkakin ahdistettuina, ottivat vastaan evankeliumin, niin että heistä on tullut esikuva kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa 2 – 10.
1 Paavali ja Silvanus ja Timoteus tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Armo teille ja rauha!
2 Me kiitämme Jumalaa aina kaikkien teidän tähtenne, mainiten teitä rukouksissamme, sillä lakkaamatta
3 me Jumalamme ja Isämme edessä muistamme teidän työtänne uskossa ja vaivannäköänne rakkaudessa ja kärsivällisyyttänne toivossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen,
4 tietäen, veljet, te Jumalan rakastetut, teidän valitsemisenne:
5 että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella - niinkuin tiedätte, millaisia me olimme teidän keskuudessanne, teidän tähtenne -
6 ja teistä tuli meidän seuraajiamme ja Herran, kun suuressa ahdingossa otitte sanan vastaan ilolla Pyhässä Hengessä,
7 niin että te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa.
8 Sillä teidän tyköänne on Herran sana kaikunut; ei ainoastaan Makedoniaan ja Akaiaan, vaan kaikkialle on teidän uskonne Jumalaan levinnyt, niin ettei meidän tarvitse siitä mitään puhua.
9 Sillä itse he kertovat meistä, millainen meidän tulomme teidän tykönne oli ja kuinka te epäjumalista käännyitte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa
10 ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta.
Pääsee unohtumaan.
Gal. 3:6. Meidän turvanamme ei valkean valtaistuimen edessä ole oma vanhurskautemme, vaan Kristuksen vanhurskaus, joka luetaan meidän hyväksemme.
Missä Raamatun kohdasta olet löytänyt ensimmäisen ylösnousemusketjun olevan valkean valtaistuimen edessä?
Kun 1Kor.4:5. Kristuspäivän jälkeen seurakunta ja siihen asti vanhurskaat kuolleista elämän ylösnousemuksen kokeneet, joutuvat Jumalan ja Kristuksen palkka tuomioistuimen eteen saamaan kiitoksen, jossa ei ole yhtään kadotustuomiota (Room.8:1).
Tässä esimerkki vanhurskaudesta niille, jotka haluavat oppia sen tuntemaan:
"Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niin kuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
Luuk. 18:10-14
Lisäksi:
"Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan."
Luuk. 1:17
Edellisen kohdan perusteella vanhurskauden voi ajatella olevan mielentila, oikea ymmärrys. Kun henkilöllä on oikea ymmärrys, toimii hän mm. kuten publikaani edellisessä esimerkissä.
Vanhurskaus ei tarkoita sitä, että ihminen ei tekisi virheitä, vaan sitä, että ihminen ymmärtää katua kun tekee väärin ja pyrkii jatkossa toimimaan oikein, koska ymmärtää sen olevan hyvä.
Vanhurskas ihminen ymmärtää nämä Jeesuksen sanat ja haluaa toimia niiden mukaan, vaikka siitä ei saisi kultaa ja kunniaa:
"Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."
Mat. 5:48
" Näin siis vanhurskaus - se että ihminen kelpaa Suuren Tuomarin edessä - ei merkitse uskomme mukaan sitä, että ihminen tulee paremmaksi. Vanhurskaus ei ole sitä, että ihmisellä ei ole tunnollaan syntiä. Vanhurskaus on sitä, että syntiä ei lueta. Paavali puhuu kahdesta eri vanhurskaudesta, ihmisen omasta vanhurskaudesta, jota ihminen etsii eikä koskaan löydä (esim. Room. 9:30-33), ja siitä vanhurskaudesta, joka saadaan Kristuksen takia lahjaksi, luetaan hyväksi. Tärkeitä Raamatun kohtia ovat ennen muuta Room. 4:3,22-25 ja Gal. 3:6. Meidän turvanamme ei valkean valtaistuimen edessä ole oma vanhurskautemme, vaan Kristuksen vanhurskaus, joka luetaan meidän hyväksemme. "
"Taivaan torilla on kerran paljon kansaa - joka ainoa ihminen"
Siellä sitten tavataan..
Tavataan.
APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
17. Luku.
I. Paavali saarnaa Tessalonikassa, ja vainotaan. II. Sitte saarnaa hän Bereassa, jossa häntä myös vainotaan. III. Senjälkeen vaeltaa hän Atenaan, saarnaa siellä epäjumalisuutta vastaan, opettaa Jesuksesta ja saa muutamat kääntymykseen.
I. Mutta kuin he Amphipolin ja Apollonian lävitse vaeltaneet olivat, tulivat he Tessalonikaan, jossa Juudalaisten synagoga oli.
2. Ja Paavali, tapansa jälkeen, meni sisälle heidän tykönsä ja jutteli heille kolme lepopäivää Raamatuista,
3. Selitti ne ja todisti, että Kristuksen tuli kärsiä* ja nousta ylös kuolleista, ja että tämä Jesus, josta minä (sanoi hän,) teille ilmoitan, on Kristus.
4. Ja muutamat suostuivat heihin*, antain itsensä Paavalin ja Silaan seuraan, niin myös suuri joukko jumalisia Grekiläisiä ja ei vähä ylimmäisiä vaimoja.
5. Mutta epäuskoiset Juudalaiset kadehtivat sitä ja saattivat tykönsä muutamia pahanilkisiä miehiä joutoväestä, ja kokoontuivat yhteen joukkoon, nostivat kapinan kaupungissa ja tunkeutuivat Jasonin huoneeseen, ja etsivät heitä viedäksensä kansan eteen.
6. Ja ettei he heitä löytäneet, riepoittivat he Jasonin ja muutamia veljiä kaupungin päämiesten eteen ja huusivat: nämät koko maan piirin vietteliät ovat myös täällä,
7. Jotka Jason otti vastaan; ja nämät kaikki tekevät keisarin käskyä vastaan, sanoen toisen kuninkaan olevan, nimittäin Jesuksen.
8. Ja he kehoittivat kansan ja kaupungin päämiehet, jotka näitä kuultelivat.
9. Ja kuin he Jasonilta ja niiltä muilta olivat puhdistuksen ottaneet, päästivät he heidät.
10. II. Mutta veljet lähettivät kohta yöllä* Paavalin ja Silaan Bereaan. Kuin he sinne tulivat, menivät he Juudalaisten synagogaan.
11. Sillä he olivat jalompaa sukua kuin ne, jotka Tessalonikassa olivat, ja ottivat juuri mielellänsä sanan vastaan ja tutkivat joka päivä Raamatuita*, jos ne niin olisivat.
12. Niin monta heistä uskoivat, niin myös kunniallisista Grekiläisvaimoista ja miehistä ei harvat.
13. Kuin Juudalaiset Tessalonikassa ymmärsivät, että Jumalan sana oli myös Bereassa Paavalilta ilmoitettu, tulivat he sinnekin ja kehoittivat kansan.
14. Mutta veljet lähettivät kohta Paavalin ulos menemään hamaan mereen asti; vaan Silas ja Timoteus jäivät sinne.
15. Ja ne, jotka Paavalia saattivat, johdattivat hänen hamaan Ateniin. Ja kuin he saivat käskyn Silaan ja Timoteuksen tykö, että he rientäisivät hänen tykönsä, läksivät he matkaan.
16. III. Ja kuin Paavali odotti heitä Atenissa, syttyi hänen henkensä, että hän näki kaupungin aivan epäjumaliseksi.
17. Niin hän puheli Juudalaisten ja muiden jumalisten kanssa synagogassa, niin myös turulla joka päivä niiden kanssa, jotka tulivat hänen tykönsä.
18. Ja muutamat Epikurilaiset ja Stoalaiset philosophit riitelivät hänen kanssansa, ja muutamat sanoivat: mitä tämä lipilaari tahtoo sanoa? Mutta muut sanoivat: hän näkyy tahtovan outoja jumalia ilmoittaa: että hän saarnasi heille evankeliumia Jesuksesta ja ylösnousemisen kuolleista.
19. Ja he ottivat hänen ja veivät oikeuden paikkaan ja sanoivat: emmekö me mahda tietää, mikä uusi opetus tämä on, josta sinä puhut?
20. Sillä sinä tuotat jotakin outoa meidän korvillemme. Sentähden tahdomme me tietää, mitä ne ovat.
21. (Mutta kaikki Atenalaiset ja muukalaiset vieraat ei olleet mihinkään muuhun soveliaat kuin jotakin uutta sanomaan ja kuultelemaan.)
22. Niin Paavali seisoi keskellä oikeuspaikkaa, ja sanoi: Atenan miehet! minä näen teidät kaikissa kappaleissa epäjumalisiksi;
23. Sillä minä kävelin tässä ympäri ja katselin teidän jumalanpalvelustanne, ja löysin alttarin, jossa oli kirjoitettu: tuntemattomalle Jumalalle. Jota te siis tietämättä palvelette, sen minä teille ilmoitan.
24. Jumala, joka maailman teki ja kaikki mitä siinä on*, joka on taivaan ja maan Herra, ei hän asu käsillä rakennetuissa templeissä ,
25. Eikä häntä ihmisten käsillä palvella, niinkuin hän jotakin tarvitsis*; sillä hän itse antaa jokaiselle elämän ja hengen sekä kaikki.
26. Ja hän on tehnyt kaiken ihmisten sukukunnan yhdestä verestä kaiken maan piirin päälle asumaan, ja määräsi aivotut ajat ja heidän asumisensa rajat:
27. Että heidän piti Jumalaa etsimän, jos he hänen taitaisivat tuta ja löytää; vaikka ei hän tosin ole kaukana yhdestäkään meistä.
28. Sillä hänessä me elämme, ja liikumme, ja olemme*: niinkuin muutamat teidän runoilijoistanne sanoneet ovat: sillä me olemme myös hänen sukunsa.
29. Koska me siis Jumalan sukua olemme, niin ei meidän pidä luuleman, että Jumala on kullan eli hopian eli kiven kaltaisen kuvan kaltainen, joka ihmisen taidon ja ajatuksen jälkeen on kaivettu.
30. Nämät eksytyksen ajat on tosin Jumala sallinut*, ja ilmoittaa nyt kaikille ihmisille joka paikassa, että he parannuksen tekisivät .
31. Sillä hän on päivän säätänyt, jona hän on maan piirin tuomitseva vanhurskaudessa, sen miehen kautta, jonka hän on säätänyt*, ja jokaiselle ilmoittaa uskon, siinä että hän hänen kuolleista herätti .
32. Kuin he kuulivat kuolleiden ylösnousemisen, niin muutamat nauroivat sitä, vaan toiset sanoivat: me tahdomme sinua siitä vielä kuunnella.
33. Ja niin Paavali läksi heidän keskeltänsä.
34. Ja muutamat miehet riippuivat hänessä ja uskoivat: joidenka seassa myös Dionysius oli, yksi raadista, ja vaimo, nimeltä Damaris, ja muita heidän kanssansa.
Luettavaa tekstiä vielä, mutta 1500- luku on vähän niin ja näin.
Evankelioimisen aika ennen tuomioita.