Oikea mielentila

Ei ole täällä vielä lähelläkään ruoskan tekeminen käytöstä puhumattakaan.

EI jatkuvaa terveen opin nakertamista vuodesta toiseen omalla osiolla ole edes tarpeen kestää.

välillä olis syytä kaata koko pöytä jossa jokaisen omat opit on myytävänä.

Eikös Mohikaani ole ollut Arthur Kukkulan käsien alla saaden hänen kautta hengen ja kielet?
Kukkula on luonteeltaan kiivas ja niin on se kiivaus mennyt henkenä Mohikaaniin, joka selittää vihan ja kiukun niitä kohtaan jotka epäilevät Mohikaanin poikkeavia selityksiä.
Rajukielinen kaveri ja kun on vielä niin vanhakin.

Olisiko aloittajalla hengellistä keskustelunavausta, vai mohiksestako vaan ajattelit pistää keskustelun pystyyn?

Tulin juuri Raamattu- ja rukouspiiristämme.
Aiheena oli Ef. kirjeen 4:s luku.:OHJEITA UUTEEN ELÄMÄÄN
Ef. 4:25-32/Gal.5:13-26
>>>>>>>>>
4:30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
4:31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.

4:32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.
>>>>>>>>>
Uskoontultuaankin synti edelleenkin vaikuttaa meissä. Se ei lopullisesti ole poissa elämästämme (Room. 7:17).
Mutta uusi elämä Kristuksen kanssa merkitsee sodanjulistusta vanhalla ihmiselle.

Näyttää siltä etteivät kristityt, joille Paavali kirjoittaa, olleet päässeet pyhityselämässään kovinkaan pitkälle. He valehtelevat, varastavat, he kiroilevat, rähisevät ja sättivät toisiaan (28,29).
Miten on meidän laitamme?

Tuon tähän rinnalle Gal. 5:13-26.
Näissä jakeissa Paavali tuo esiin Hengen ja lihan teot.
Galatian kristityistä Paavalilla ei ole paljon hyvää sanottavaa:
”...jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä (j.15).
Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan,...”(16,17).
Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.
Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme(25,26).

Kristityn vapaus ja lähimmäisenrakkaus kulkevat käsikädessä (j.13,14).
Ihminen on luonnostaan itsekäs ja haluaa elää omien mielihalujensa mukaan. Itsekäs ihminen tavoittelee vain omaa kunniaa ja kadehtii muita (j.26). Tämä ilmeni Galatian seurakunnissa ankarina sisäisinä riitoina (j.15).

Galatalaiset ovat kuin tappeleva koiralauma, jossa rähistään ja purraan.Paavali kehoittaa tappelijoita säilyttämään malttinsa, etteivät perinjuurin tee loppua toisistaan (j.15).

Jakeissa 19-23 Paavali esittää kaksi toisilleen vastakkaista luetteloa: 1) lihan teot (j. 19-21) ja 2) Hengen hedelmä (22,23).
Tässä joudumme itsetutkistelun paikalle itse kukin! Vaellammeko me Hengen johdatuksessa vai toteutammeko oman itsekkään luontomme mielihaluja (10).
Älkäämme saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä (Ef. 4:30)!
--
”Sinä tahdot puhtautta,
Pyhä pyydät pyhyyttä,
vihaat synnin saastaisuutta,
vilppiä ja vääryyttä.
Pyhitä siis mieleni,
sydämeni, sieluni,
puhdista se majaksesi
sinun siinä ollaksesi”
(Virsi 117:6)

Helluntaiseurakunnissa yleensäkin on vallalla vaikenemisen kulttuuri ja osin näkymätön, tiukka hierarkia. Jos siellä haluaa sanoa sanottavansa, minkä oikeaksi kokee, pitää se siloitella ja kaunistella sellaiseksi, ettei vain hra tai rva pastori suutu tai heidän keräämänsä hovi vallan raivostu kuin susilauma ja käy kimppuun.

Kuka luova ja ajatteleva ihminen jaksaa kovin kauan istuskella penkissä ja hymistellä tai mielistellä valtaapitäviä tyyliin

"Voi kiitos, kiitos, kun jakelette armopaloja minullekin ja saan rahdata teille tuolia persustimen alle ja tuoda lasillista vettä, kun kurkkuanne niin kuivaa kuivahkoa saarnaanne pitäessänne ja katsoa sen kullanmurunne perään, kun äiti ja isi tekevät hengentyötä kertomalla viimeisimpiä matkakertomuksiaan Venäjälle ja leipoa pullaa, kermakakkua kyökin puolella, että voitte sitten tarjoilla sitä TEIDÄN seurakunnassanne TEIDÄN sisäpiiriläisillenne ja kehuskella, kuinka aktiivinen seurakunta TEILLÄ onkaan".

Niin, ei kukaan järkevä ihminen suostu sellaiseen päiväkerhotouhuiluun, mitä useimmissa hellarisrk:ssa pidetään ihan luonnollisena asiana.

Aloittajalle vaan riedoksi että tällä foorumilla ei ole yhtään opettajaa.
Jotkut tosin leikkivät opettajaa mutta kirjoitukset paljastavat että he eivät tosiaankaan ole sitä. Haukut nyt väärää puuta. Mene sinne missä heitä ( opettajia) on sanomaan mielipiteesi.

Tällä foorumilla on henkilöitä jotka ainakin ovat opettavinaan, ja jotka ainakin itse pitävät itseään opettajina. Kirjoittelen toki muillekin foorumeille.

Kol. 3:16
"Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne".

1. Kor. 12:28
Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.....

Ef. 4:11
Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,

Jaak. 3:1
Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.

Jokaisessa herätysliikkeessä sen perinteet ja opilliset näkemykset ovat muokanneet jäsenistöä niin, että on vaikea hyväksyä eri tavalla uskovia veljiksi ja sisariksi, edes kristityiksi. Kun erimielisyyttä on etenkin pelastuksen tiestä (miten ihminen pelastuu?), niin yhteistä säveltä ei tahdo löytyä millään, vaikka opissa ja elämässä olisi paljonkin yhteistä. Henki ei yhdistä näköjään muita kuin samalla tavalla tärkeistä opin kappaleista ajattelevia ihmisiä.

Toki on ihmisiä, joiden kanssa on mahdotonta käydä hedelmällistä keskustelua, koska he ovat jääneet junnaamaan paikalleen yhden tai kahden asian miehiksi/naisiksi ja jankuttavat niistä kykenemättä vuorovaikutteiseen keskusteluun ja ajatusten vaihtoon. He levittävät vain omaa ja oman liikkeensä propagandaa ja yrittävät kääntää muita kristittyjä oman liikkeensä ja sen oppien kannattajiksi.

Sitten on ihmisiä, jotka kykenevät vuorovaikutteiseen keskusteluun ja toinen toisensa kunnioittamiseen, vaikka ovatkin eriä mieltä jopa pelastukseen liittyvistä opinkohdista (esim. kaste ja uskoontulo). Vaikka tällaisten kanssa on hedelmällistä vaihtaa ajatuksia, niin kristittyjen yhteyden kannalta on valitettavaa, että olemme niin eriä mieltä tärkeistä opin kohdista. Se aiheuttaa välttämättä säröjä välillemme ja jakaa meidät eri kirkkokuntiin, tunnustuksiin ja ryhmiin, vaikka Kristuksen ruumista (seurakuntaa) ei saisi jakaa.

Olisikin ihailtavaa, jos jokainen voisi kyseenalaistaa aiempia ja oman liikkeensä opetuksia, niin että erehtyneet voisivat ajan kanssa havaita virheensä ja korjata opetustaan. Näin yhteytemme syvenisi eikä erottavia raja-aitoja olisi välillämme.

Valitettavasti näyttää siltä, että perinteisten kristinuskon tulkintojen kannalla olevat eivät ole kykeneviä kyseenalaistamaan isiltä perittyjä oppeja ja näin valtaosa kristityistä jää pimeyteen (sisältäen katoliset, ortodoksit, luterilaiset, metodistit, anglikaanit, kalvinistit, reformoidut, helluntailaiset, baptistit ja useimmat muut vapaan kristillisyyden edustajat). :-)