Uskoon tulemisen kokemuksia

Tästä videosarjasta on hyvä aloittaa.
http://www.youtube.com/watch?v=n1A9vrsw6Hw&list=PL9D9336926EF60BB0

Hei tässä voit lukea muutaman kääntymistarinan: http://www.mormonismi.com/showthread.php?t=16926
Monella on uskonto olut täysin sivu asia elämässään kunnes yhtäkkiä se onkin ruvennut esittämään suurempaa roolia. Em sivustolla on muitakin kertomuksia esim ole ystävällinen moikkaa.... osassa saattaa olla jokunen.
Hyvää tutkimisen jatkoa, ja jos et jaksa täällä olevia negatiivisesti hyökkääjiä, vaan haluat rauhallisempaa keksusteluua kysyäksesi mormonismista, voit ottaa yhteyttä nimimerkkiin nenada, niin hän laittaa sinulle oman nimimerkin www.mormonismi.com sivustolle jossa voi rauhallisemmissa merkeissä tutkiskella uskonnollisia asioita. Tai kirjoita yhteydenottoon ko sivuston ala reunassa.

Täsmennä hiukan. Tarkoitatko uskoon tulemisella esim. sitä, että ihminen alkaa uskoa Smithin satuihin vaiko ylipäänsä uskoon tulemista?

Olin aluksi Ev-lut. kirkon lapsena kastettu jäsen mutta en aktiivinen. Veljeni luki papiksi. Hänen kanssaan minulla oli paljon keskusteluja uskonnosta. Pitkään pidin puoleni, mutta sitten sain eettisen herätyksen käytännölliseen filosofiaan kuuluvan etiikan peruskurssin aikana. Opettajanani oli professori Erik Ahlman. Havaitsin, että eettisyys on jotain perin olennaista ihmisessä. Kirjassaan ”Ihmisen probleemi” hän sanoo:

”Sellainen henkilö, joka ei huomaa ja ymmärrä, että siveellisyys on jotakin, joka ihmisessä on ja joka ihmiselle tulee, millaisen kasvatuksen hän saa, millainen hänen terveydentilansa on jne.., ei ole henkisesti kehittynyt; hän on eräässä mielessä lapsellinen, tekisi mieli sanoa eräässä suhteessa typerä.” (Em. kirja s. 136)

Jeesus opetti ihmisiä kutsumalla luokseen lapsen ja sanoen: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.” (Matt. 18:2-3). Kehotus viittaa siihen, että meidän tulisi muuttaa jotain aikuisuuden tuomaa itsessämme. Jeesus viittaa nöyrtymiseen. Olemmeko aikuisuuden saavutettuamme siis ylpistyneet ja sen ohessa alkaneet pitää itseämme jonain muuna, mihin on oikeutus?

Mitä meille tapahtuukaan varttuessamme? Varmaan kaikki muistamme jotain ajasta, jolloin elimme välittömässä suhteessa ympäristöömme. Tuskin huomasimme esim. ajattelevamme. Reagoimme ympäristöön spontaanisesti, itsestään selvänä.

Muistan lämpimän kesäpäivän. Olimme ulkona koko perhe ja joitakin vieraitakin oli käymässä. Arvelen olleeni 5-6 vuoden ikäinen. Joku herätti kysymyksen elämän tarkoituksesta. Muistan ihmetelleeni, kun sitä ihmeteltiin eikä kukaan antanut selkeää vastausta. Sanoin: ”Me ihmiset olemme kuin mehiläiset, jotka keräävät hyvää Jumalalle. Se on elämän tarkoitus.” Joku aikuinen, ehkä isäni, katsoi minuun hymähtäen. Muistan hänen sanoneen jotain sellaista, että miten se sillä tavalla voisi olla. Sen vaikutelman muistan selvästi, ettei lapsi nyt tuollaisia saa sanoa aikuisten keskusteluun. Tunsin että en tullut ymmärretyksi. Huomasin ajattelevani ja lisäksi ajattelin eri tavalla kuin muut. Minulla oli erillinen ajatus, jota muut eivät ymmärtäneet. Olen edelleen sitä mieltä, että ymmärsin tuolloin elämän tarkoituksesta enemmän kuin kukaan läsnä olleista.

Epäselvästä selvyyteen

Synninpäästö

Koetin olla uskovainen ja keskustelin veljeni kanssa siltä pohjalta. Kerroin, etten oikein onnistunut, sillä ajatukseni olivat tiellä. Veljeni sanoi, että juuri tätä tarkoitusta varten on olemassa synninpäästö. Koska koetin olla myönteinen, suostuin siihen. Veljeni asetti kätensä pään päälle ja sanoi, että kaikki syntini, menneet ja tulevat, on annettu anteeksi.

Jäin ihmettelemään mitä oli tapahtunut. Kuinka voidaan luvata tulevatkin synnit anteeksi? Kriittisyyteni ei ollut kadonnut, mutta en osannut ilman muuta kiistääkään tuollaista lupausta. Olisihan elämä nyt helppoa, kun ei tarvitsisi välittää siitä mitä tekee, koska kaikki on annettu anteeksi jo etukäteen. Katsoin, että oli tapahtunut virhe kohdallani. Vastuullisuuteni oli poistettu. Seurasi vaikeita öitä. Mielessäni pyöri tapahtunut siten, etten nähnyt siitä ulospääsyä. Toisaalta halusin, että synnit on annettu anteeksi, mutta toisaalta ajattelin, ettei se näin olisi saanut tapahtua.

Olin tullut eräänlaiseksi uskovaiseksi. Veljeni oli katulähetystyössä ja kutsui minutkin siihen. Menimme viemään sanaa ja kutsumaan ihmisiä kokouksiin. Sodan jälkeen oli yhteismajoitusta mm. Agricolan kirkon alustassa olevassa väestönsuojassa. Sainkin erään miehen tulemaan katulähetyskokoukseen. Koetin olla uskovainen, mutta mieleni ei ollut tasapainossa. Erinäisten vaikeiden vaiheiden jälkeen pääsin eroon pakonomaisesta uskonnon pohdiskelusta saamani synninpäästön kannalta.

Seuraava etappi matkassani uskovaisuuteen oli noin kymmenen vuoden päässä. Matkalla olin mennyt naimisiin ja minulla oli kolme lasta. Olin valmistunut yliopistosta ja olin työssä. Ovellemme tuli kaksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajaa. Olin edelleen kiinnostunut uskonnosta, joskaan en aktiivinen. Eettistä herätystäni ei uni ollut voittanut. Tunsin noissa nuorissa miehissä hyvää tahtoa ja vilpittömyyttä. Kesä tuli väliin, mutta he palasivat syksyllä. Nyt sain kuulla ja tuntea jotain ainutlaatuista. He kertoivat Kristuksen kirkon palautuksesta, joka oli tapahtunut siksi, että oli luovuttu alkuperäisestä Kristuksen opista. Niin oli käynyt, kun apostolit surmattiin eikä uusia valittu tilalle. Kirkko luopui siihen tarkoitetusta johdosta. Tilalle tuli Rooman keisarin johtama kirkko. Keisari nimitti piispoja ja kutsui kokoon kirkolliskokouksen.

Nyt sain kuulla evankeliumista toisella tavalla kuin aikaisemmin. Synninpäästö ei ollut niin kuin veljeni oli sanonut eikä ihmisen omaa vastuuta väistetty, eikä pelkkä usko riitä alkuperäisen opin mukaan.

Onko narsisti-sanalla nykyään joku muu merkitys keksitty kun se mikä sillä oli minun lapsuudessani?
Herää vain kysymys kun tuntuu että jokainen joka on erimieltä nimetään heti narsistiksi aiheesta riippumatta.

Hyvä "Olisiko se totta".
Minulle syntyi tarve selvittää kuka ja mikä on Jumala. Myös elämän tarkoitusta ja avioliiton ja lasten tarkoitusta halusin täsemtää itselleni. Lähdin tätä asiaa kirjoista ja raamatusta. Nöyrästi rukoiltuani, raamatusta löytämälläni Isämeidän rukouksen kaavalla ja osin omin sanoin. Sain ymmärrystä että profetiaa ja pyhää kirjoitusta on enemmän kuin raamattu ja että maan päällä on profeettaa nytkin. Sekä tunne että minun tulee etsiä tuota.

Aloin rukoilla aktiivisesti (jälleen, olinhan lähes koko ikäni rukoillut ns iltarukouksen). Etsin uskovien yhteisöä joka vastaisi käsityksiäni ja jossa olisi ykseyttä ja yhteistuumaisuutta. En löytänyt mistään juuri sitä mitä etsin. Etsin myös aasialaiset suunnat sekä tieteen (että osan okultistisia järjestöjä). Tätä kesti kolme kuukautta (voi olla että se oli turhaa , voi olla että ei). Tuleva ystäväni erääsä tilaisuudessa todisti(sanoi) minulle että Joseph Smith oli Jumalan profeetta. Muistan katsoneeni häntä pitkään. Ja sanoin hänelle kyllä, omalle kansalleen. Ja ajattelin heti jälkeenpäin että asialla ei ole mitään tekemistä kanssani. (silloin vielä ajattelin että "valoistuneita" ihmisiä oli eripuolilla maailmaa eri tarkoituksia varten.

Tässä välissä olin Jumalaan ja Kristukseen uskoen tehnyt jonkinlaista parannusta; alkanut pitää sapattia, ollut vielä rakastavampi lapsille, pyydellyt anteeksi asioita ja ollut ystävällinen ja rakentava, elänyt siveästi jne. ja mielenkiintoisesti jättänyt kahvin kokonaan ja alkoholinkin lähes kokonaan.

Muutaman viikon päästä sain käteeni mormoninkirjan tai siitä ns 3-nidoksen. Ja sieltä rukoillen ja lukien ns Jaredin kirjasta erityisen kohdan. Ymmärsin paljon Kristuksen tehtävästä, elämän tarkoituksesta ja elämän tarkoituksesta. Sain varmuuden että mormonin kirja on totta.

Opiskelin lähetyssaarnaajien avulla 5 viikko ja menin kasteella ja usko ja tieto Jumalasta, Kristuksen tehtävästä ja elämäntarkoituksesta vahvistui ja eri oppien suhde toisiin ja tarkoitus hahmottui myös.

Tiedän että Jumala, Taivaallinen Isä elää, Jeesus Kristus Elää ja on perustanut kirkkonsa jälleen 12 apostolin ja monen muun asian varaan itse ollen ns kulmakivi kirkossaan. Ja että Usko Kristukseen Parannus ja Upostuskaste sekä Konfirmaatio ovat hänen evankeliumin ensimmäiset periaatteet.

Rakastan Kirkkoani. Ja toivoisin että jokainen voisi tuntea samoin siitä organisaatiosta tai siitä "ideologiasta" tai vakaumuksesta joka heillä on.

"Rauhan minä annan, en sellaista kuin maailma antaa..."

Hyvää viikonlopua, Makre

Seksuaalisuus, lisääntymisvoimien käyttö on tärkeä osa Jumalan suunitelmaa ja ihmisten elämää. Avioliitto on se tapa jolla sitä on tarkoitus käyttää ja se se kanava jolla lapsia tuodaan tähän maailmaan. Miehen ja naisen valiseen avio suhteeseen kuuluu sukupuolielämä oleellisena asiana. Siveys ei tarkoita siitä kieltäytymistä vaan käyttämisestä oikeissa rajoissa. Tämähän on selvää.