ihastuin opettajaan. APUA

Kyllä opettaja ja oppilassuhde on mahdollinen, mutta joskin harvinaisempi. Yleisempää on se, että oppilas on ihastunut opettajaan, mutta se on vain kaukorakkautta ja ihailua tai huomion hakemista tai sitten tunne on molemminpuolinen, mutta opettaja ei tee asialle mitään, koska auktoriteetti, ikäero, ammattietiikka, ei halua potkuja yms. Opettaja voi olla myös yksipuolisesti ihastunut. Myös opettaja-opettaja-suhteet ja opettaja-rehtorisuhteet ovat jokseenkin yleisiä.

Tiedän ihmisiä, jotka ovat oppilaina olleet suhteessa opettajan kanssa ja muuttaneetkin opettajansa kanssa vanhempana asumaan yhteen. Tiedän myös ihmisiä, joilla opettaja-oppilassuhde on mennyt täysin pieleen (opettajalle potkut, suhde loppui, avioero tuli, velat kaatuivat päälle). Itselläni oli yläaste-lukioikäisenä monivuotinen suhde n. 30-40 vuotta itseäni vanhempaan opettajaani eikä sitä kukaan pitänyt mitenkään ihmeellisenä eikä opettajalle tullut mitään seuraamuksia eikä siitä mitenkään vouhkattu julkisuudessa eikä edes opettajapiireissä tai oppilaspiireissä. Olin myös tämän lisäksi alaikäisenä kuin lukioiässä ja sitä vanhempanakin ihastunut ja rakastunut eri opettajiin, mutta ei niistä mitään sen enempää tullut. Yhden kanssa kävin aikuisiällä kerran treffeillä ja siihen se jäi.

Monesti opettaja-oppilassuhteet liittyvät tilanteisiin ja erityisen jännitysmomentin tuo nimenomaan tuo auktoriteettiasema ja kiinnijäämisen pelko. Osa hakee vain jännitystä ja piristystä elämään kun monivuotinen avioliitto tuntuu tylsältä ja työpäivät liian tutuilta. Joskus ne tunteet lopahtavat niin opettajalla kuin oppilaalla kun jompi kumpi tai molemmat vaihtavat koulua, työpaikkaa tms.

Mahdollistamutta kirjoitti:

Kyllä opettaja ja oppilassuhde on mahdollinen, mutta joskin harvinaisempi. Yleisempää on se, että oppilas on ihastunut opettajaan, mutta se on vain kaukorakkautta ja ihailua tai huomion hakemista tai sitten tunne on molemminpuolinen, mutta opettaja ei tee asialle mitään, koska auktoriteetti, ikäero, ammattietiikka, ei halua potkuja yms. Opettaja voi olla myös yksipuolisesti ihastunut. Myös opettaja-opettaja-suhteet ja opettaja-rehtorisuhteet ovat jokseenkin yleisiä.

Tiedän ihmisiä, jotka ovat oppilaina olleet suhteessa opettajan kanssa ja muuttaneetkin opettajansa kanssa vanhempana asumaan yhteen. Tiedän myös ihmisiä, joilla opettaja-oppilassuhde on mennyt täysin pieleen (opettajalle potkut, suhde loppui, avioero tuli, velat kaatuivat päälle). Itselläni oli yläaste-lukioikäisenä monivuotinen suhde n. 30-40 vuotta itseäni vanhempaan opettajaani eikä sitä kukaan pitänyt mitenkään ihmeellisenä eikä opettajalle tullut mitään seuraamuksia eikä siitä mitenkään vouhkattu julkisuudessa eikä edes opettajapiireissä tai oppilaspiireissä. Olin myös tämän lisäksi alaikäisenä kuin lukioiässä ja sitä vanhempanakin ihastunut ja rakastunut eri opettajiin, mutta ei niistä mitään sen enempää tullut. Yhden kanssa kävin aikuisiällä kerran treffeillä ja siihen se jäi.

Monesti opettaja-oppilassuhteet liittyvät tilanteisiin ja erityisen jännitysmomentin tuo nimenomaan tuo auktoriteettiasema ja kiinnijäämisen pelko. Osa hakee vain jännitystä ja piristystä elämään kun monivuotinen avioliitto tuntuu tylsältä ja työpäivät liian tutuilta. Joskus ne tunteet lopahtavat niin opettajalla kuin oppilaalla kun jompi kumpi tai molemmat vaihtavat koulua, työpaikkaa tms.

Lue lisää

Enpä ole koskaan ihastunut opettajaani, enkä usko kenenkään opettajan ihastuneen minuun. Yksi kaveri, joka opiskeli ammattimuusikoksi, kertoi soitonopettajansa pyytäneen häntä treffeille. Ystäväpiirini kuuluu myös yksi pariskunta, josta mies oli naisen opettajana yliopistossa. Heidän suhde kylläkin alkoi, kun nainen oli jo suorittanut miehen opettamat kurssit. Eli käytännössä he vain toimivat samalla yliopiston laitoksella, toinen opiskelijana ja toinen opettajana, kun he alkoivat seurustella, mutta he eivät enää tuolloin olleet suorassa opettaja-opiskelija -suhteessa keskenään. Heidän naimisiin menosta on kulunut jo yli viisi vuotta ja perheeseen on syntynyt kaksi lasta. Heidän seurustelu oli aivan avointa kaikille laitoksen työntekijöille ja opiskelijoille, eikä siinä ollut mitään pahaa. Molemmat olivat aikuisia sinkkuja eikä ikäero ollut ihmeellinen, joten tapaus oli aivan ns. normaali. Täytyy vielä todeta, että kyseinen miesopettaja hoiti seurustelun tosi hyvin omalta puoleltaan, eikä hänen uransa asiasta mitenkään kärsinyt. Pikemminkin päin vastoin. Heidän häissäänkin oli laitoksen väkeä sekä vaimon kurssikavereita että miehen työkavereita kaasoina, bestmaneina, vieraina jne. Yliopistomaailmassa tällaiset tapaukset eivät ole niin ihmeellisiä. En tiedä, miten olisi, jos pariskunta olisikin vaikka homo- tai lesbopari. Tuolloin kyseisen laitoksen johtaja muuten oli homomies ja opiskelijoissakin oli homoja, joten homoparin syntyminen olisi ollut täysin mahdollista ;-)

Omassa elämänhistoriassani on yksi kurja tapaus, jossa minua hoitanut (siis terveydenhoito) henkilö ilmaisi ihastumisensa. Olin silloin aika nuori ja ikäero oli suuri. Tilanne oli minulle niin hankala, että jouduin hakemaan apua siitä selvitäkseni. Se oli raskas prosessi. Kaikki suosittelivat, että meidän olisi pitänyt ko. henkilön kanssa kahdestaan selvittää tilanne ja yritinkin sitä. Myös neutraalia "neuvottelijaa" suositeltiin, mutta sellaisen käyttäminen olisi tuntunut liian oudolta. Emme koskaan saaneet asiasta kunnolla keskustelluksi, mikä oli kurja juttu. Missään vaiheessa en kuitenkaan halunnut tehdä hänestä mitään ilmoitusta tai muulla tavoin vaikeuttaa hänen työtään/uraansa, koska hän oli tapauksesta huolimatta tehnyt työnsä muuten hyvin ja kohdellut minua asiakkaana hyvin. Olen tyytyväinen siitä, etten lähtenyt mihinkään prosesseihin. Ihastuminen perin juurin inhimillistä ja sen voi ajatella myös positiivisella tavalla, että "jee, olin ihastumisen arvoinen". Asia on tietysti monimutkaisempi, mutta eipä se minua enää mietitytä.

Skandinaviassa ollaan todella kriittisiä näiden asioiden suhteen. Manner-Euroopassa on todella paljon enemmän näitä tapauksia, eikä niihin siellä suhtauduta mielestäni yhtä jyrkästi. En tarkoita, että tällaisiin ihastumisiin ja suhteisiin tulisi kannustaa, vaan ajattelen niitä aina olleen ja aina tulevan. Olen kerran ollut sisätautilääkärin vastaanotolla, jossa oli vastassa sankka partaveden tuoksu, hieman erikoinen sisustus ja elämäni ensimmäinen sisätautilääkäri, joka välttämättä halusi kuunnella keuhkoja (siis piti ottaa paita pois). En sen jälkeen enää mennyt kyseisen mieslääkärin vastaanotolle, vaikka hän kuuluu maamme arvostetuinpiin sisätautilääkäreihin. Hän ei varmasti ollut minuun ihastunut, koska emme olleet tavanneet koskaan aiemmin. Hänen käytös oli kuitenkin mielestäni sellaista, etten halunnut jatkaa hänen potilaanaan. On hyvä, että usein voi vaikuttaa työntekijän valintaan ja käsittääkseni jatkossa valinnanmahdollisuudet vain laajenevat. Sekin täytyy kuitenkin muistaa, että kukaan ammattilainen ei ole täydellinen, varsinkaan kaikkina työpäivinä aamusta iltaan vuosikymmenestä toiseen.

Itse kirjoitin nimenomaan lesbopareista, sillä tämä on lesbopalsta. Itse olen lesbo ja opettajani, jonka kanssa suhde oli nainen ja nykyään eläkkeellä.

Onnistuin siis ihmissuhteissa huomattavasti paremmin kun olin itse nuori tai vielä alaikäinen ja kun kyseessä oli suurempi ikäero kuin aikuisiällä. Koska olen lesbo, kaikki ihastumiseni ja rakastumiseni opettajiin ovat olleet luonnollisesti kohdistuneet samaan sukupuoleen. Aikuisiällä suhteet eivät ole olleet pitkäaikaisia ja mitä pienempi ikäero sitä enemmän on puuttunut todellista rakkautta, henkistä yhteenkuuluvuutta ja intohimoa, syystä tai toisesta.

Suhtautuminen opettaja-oppilassuhteisiin niin samaa sukupuolta kuin eri sukupuolta olevilla samoin kuin suuriin ikäeroihin on ennen vanhaan ollut paljon mutkattomampaa ja luonnollisempaa nimenomaan Suomessa. 90-luvulla ja vielä 2000-luvun alkupuolella se oli aivan luonnollista eikä siitä kukaan vouhkannut eikä repinyt suuren suuria otsikoita. Toki tiedän ja tunnen myös opettajia, jotka ovat nykyään avoimesti työyhteisölleen lesboja ja puhuvat avoimesti lesbokumppaneistaan. Kaikki eivät sitä tee. Toisaalta sama on myös muissakin ammateissa. Itse koen, että ei se työyhteisölle kuulu kenen kanssa makaan ja kenen en, ihan se ja sama olenko lesbo vai hetero tai bi.

(Samoin ennen vanhaan heteropareilla ollut suuri ikäero oli hyvin luonnollista eikä sitä pidetty minään eikä siitä tehty mitenkään kärpäsestä härkästä, itseasiassa oli hyvin luonnollista, että mies oli reilusti vanhempi ja nainen nuorempi. Nykyään heteroparienkin suuret ikäerot ovat mukamas luonnottomia ja tekopyhästi toivotaan, että olisi vain samanikäisiä heteropareja). Suomessa oli siis suhtautuminen ennen ollut paljon lähempänä muuta Eurooppaa. Nykyään taas amerikkalaisuus ja jyrkkien konservatiivien ja uskonnollisten amerikkalaisten tekopyhä tapa suhtautua opettaja-oppilas-suhteisiin (niin samaa kuin eri sukupuolta olevilla) on vaikuttanut yleiseen ilmapiiriin Suomessa siten, että aiheesta revitään tekopyhiä, huomionkipeitä suuria lööppejä ja yritetään vaikuttaa yleiseen asenteeseen niin, että siitä tehdään luonnotonta tms. Samoin Yhdysvalloissa voi opettaja saada potkut pelkästään kun on pukeutunut liian paljastavasti tai esiintynyt mallikatalogissa vaatteet päällä. Meillä Suomessa ja Euroopassa sitä ei pidettäisi minään. Onpa opettajia esiintynyt kaikenlaisissa tv-ohjelmissakin ja BB-ohjelmassakin. Aivan sama myös ihmisoikeuskysymyksisäkin niin Suomi nimenomaan on ottanut takapakkia. Yleisen ilmapiirin muutos huonompaan suuntaan näkyi konkreettisesti persujen jytkyn jälkeen esim. julkisissa kulkuvälineissä, joissa yhtäkkiä oli täynnä hirveän vihaisia, erilaisia ihmisiä vihaavia ihmisiä täynnä vihaa ja aggressiota. Itsekkäästi kaikki muut ihmiset, jotka eivät muistuta juuri omaa peilikuvaa ovat yhtäkkiä muka hirveän kamalia ja hyvin epätoivottuja. Toisaalta pitää muistaa, että osalla ihmisistä se viha kumpuaa nimenomaan siitä, että itse ovat olleet nuorena hyvin erilaisia, syrjittyjä, koulukiusattuja, jotka nyt ovat pistäneet vahingon ja pahan olon kiertämään. Toisten tutkimusten mukaan vihan ja pahanolon sekä naisvihan aiheuttaisi huono taloudellinen tilanne. Mitä huonommin taloudellisesti menee, sitä helpommin voi syyttää vaikka naisia, homoja ja lesboja yms.

Elämäonlaiffiii kirjoitti:

Enpä ole koskaan ihastunut opettajaani, enkä usko kenenkään opettajan ihastuneen minuun. Yksi kaveri, joka opiskeli ammattimuusikoksi, kertoi soitonopettajansa pyytäneen häntä treffeille. Ystäväpiirini kuuluu myös yksi pariskunta, josta mies oli naisen opettajana yliopistossa. Heidän suhde kylläkin alkoi, kun nainen oli jo suorittanut miehen opettamat kurssit. Eli käytännössä he vain toimivat samalla yliopiston laitoksella, toinen opiskelijana ja toinen opettajana, kun he alkoivat seurustella, mutta he eivät enää tuolloin olleet suorassa opettaja-opiskelija -suhteessa keskenään. Heidän naimisiin menosta on kulunut jo yli viisi vuotta ja perheeseen on syntynyt kaksi lasta. Heidän seurustelu oli aivan avointa kaikille laitoksen työntekijöille ja opiskelijoille, eikä siinä ollut mitään pahaa. Molemmat olivat aikuisia sinkkuja eikä ikäero ollut ihmeellinen, joten tapaus oli aivan ns. normaali. Täytyy vielä todeta, että kyseinen miesopettaja hoiti seurustelun tosi hyvin omalta puoleltaan, eikä hänen uransa asiasta mitenkään kärsinyt. Pikemminkin päin vastoin. Heidän häissäänkin oli laitoksen väkeä sekä vaimon kurssikavereita että miehen työkavereita kaasoina, bestmaneina, vieraina jne. Yliopistomaailmassa tällaiset tapaukset eivät ole niin ihmeellisiä. En tiedä, miten olisi, jos pariskunta olisikin vaikka homo- tai lesbopari. Tuolloin kyseisen laitoksen johtaja muuten oli homomies ja opiskelijoissakin oli homoja, joten homoparin syntyminen olisi ollut täysin mahdollista ;-)

Omassa elämänhistoriassani on yksi kurja tapaus, jossa minua hoitanut (siis terveydenhoito) henkilö ilmaisi ihastumisensa. Olin silloin aika nuori ja ikäero oli suuri. Tilanne oli minulle niin hankala, että jouduin hakemaan apua siitä selvitäkseni. Se oli raskas prosessi. Kaikki suosittelivat, että meidän olisi pitänyt ko. henkilön kanssa kahdestaan selvittää tilanne ja yritinkin sitä. Myös neutraalia "neuvottelijaa" suositeltiin, mutta sellaisen käyttäminen olisi tuntunut liian oudolta. Emme koskaan saaneet asiasta kunnolla keskustelluksi, mikä oli kurja juttu. Missään vaiheessa en kuitenkaan halunnut tehdä hänestä mitään ilmoitusta tai muulla tavoin vaikeuttaa hänen työtään/uraansa, koska hän oli tapauksesta huolimatta tehnyt työnsä muuten hyvin ja kohdellut minua asiakkaana hyvin. Olen tyytyväinen siitä, etten lähtenyt mihinkään prosesseihin. Ihastuminen perin juurin inhimillistä ja sen voi ajatella myös positiivisella tavalla, että "jee, olin ihastumisen arvoinen". Asia on tietysti monimutkaisempi, mutta eipä se minua enää mietitytä.

Skandinaviassa ollaan todella kriittisiä näiden asioiden suhteen. Manner-Euroopassa on todella paljon enemmän näitä tapauksia, eikä niihin siellä suhtauduta mielestäni yhtä jyrkästi. En tarkoita, että tällaisiin ihastumisiin ja suhteisiin tulisi kannustaa, vaan ajattelen niitä aina olleen ja aina tulevan. Olen kerran ollut sisätautilääkärin vastaanotolla, jossa oli vastassa sankka partaveden tuoksu, hieman erikoinen sisustus ja elämäni ensimmäinen sisätautilääkäri, joka välttämättä halusi kuunnella keuhkoja (siis piti ottaa paita pois). En sen jälkeen enää mennyt kyseisen mieslääkärin vastaanotolle, vaikka hän kuuluu maamme arvostetuinpiin sisätautilääkäreihin. Hän ei varmasti ollut minuun ihastunut, koska emme olleet tavanneet koskaan aiemmin. Hänen käytös oli kuitenkin mielestäni sellaista, etten halunnut jatkaa hänen potilaanaan. On hyvä, että usein voi vaikuttaa työntekijän valintaan ja käsittääkseni jatkossa valinnanmahdollisuudet vain laajenevat. Sekin täytyy kuitenkin muistaa, että kukaan ammattilainen ei ole täydellinen, varsinkaan kaikkina työpäivinä aamusta iltaan vuosikymmenestä toiseen.

Lue lisää

Ja mitä taas muihin Skandinavian maihin tulee niin, vaikka periaatteessa esim. Ruotsissa homojen ja lesbojen asema on parempi niin jossain asioissa Ruotsissakin ollaan äärettömän tekopyhiä ja ylitiukkia esim. alkoholilainsääädäntö tai herran jestas jos erehdyt ostamaan liukkaria niin sinut leimataan heti joko vähintäänkin keski-ikäiseksi tai seksuaalisen hyväksikäytön tai ihmiskaupan uhriksi tai entä jos erehdyt matkustamaan Suomesta Ruotsiin potentiaalisia tyttöystäviä katsomaan sinkkuna niin herran jestas sinä oletkin yhtäkkiä joku potentiaalinen äärivasemmistoterroristi tai vähintään vieraan vallan agentti, joka yrittää vahingoittaa muita. Ai niin ja joo, vielä tämä ikuisuusaihejuttu, mikä edelleen pyörii Suomenkin lehdistössä, että jos nainen siistii alapäänsä karvat osittain tai kokonaan posliiniksi niin hän vain yrittää miellyttää miehiä tai on mainosten/ihmiskaupan/hyväksikäytön uhri ikään kuin nainen ei voisi omasta vapaasta halustaan vetästä alapäätään posliiniksi, koska tuntee oman olonsa paremmaksi ja hygienisemmaksi. Ja juu, tietenkin aina posliini aiheuttaa tulehduksen (ei aiheuta), luonnollisempi on hygienisempi (ei välttämättä ollenkaan) jne.

Nyt äkkiä foliohattu päähän! Agentit ja Ufotkin tarkkailevat sua.

Voi ei mä sanon. Kuka näitä agenttijuttuja tänne kirjoittaa? Voi kunpa kaikilla olisi se kuuluisa oma elämä ja läheisiä, joiden kanssa viettää aikaa.

Mäyh :(

Ei taida sinulla olla elämää kun päiväsaikaan tänne kirjoittelet vai oletko peräti vetänyt päiväkännit?

Kova on puolustuksen tarve?!?! Vai onko?

Mahdollistamutta kirjoitti:

Itse kirjoitin nimenomaan lesbopareista, sillä tämä on lesbopalsta. Itse olen lesbo ja opettajani, jonka kanssa suhde oli nainen ja nykyään eläkkeellä.

Onnistuin siis ihmissuhteissa huomattavasti paremmin kun olin itse nuori tai vielä alaikäinen ja kun kyseessä oli suurempi ikäero kuin aikuisiällä. Koska olen lesbo, kaikki ihastumiseni ja rakastumiseni opettajiin ovat olleet luonnollisesti kohdistuneet samaan sukupuoleen. Aikuisiällä suhteet eivät ole olleet pitkäaikaisia ja mitä pienempi ikäero sitä enemmän on puuttunut todellista rakkautta, henkistä yhteenkuuluvuutta ja intohimoa, syystä tai toisesta.

Suhtautuminen opettaja-oppilassuhteisiin niin samaa sukupuolta kuin eri sukupuolta olevilla samoin kuin suuriin ikäeroihin on ennen vanhaan ollut paljon mutkattomampaa ja luonnollisempaa nimenomaan Suomessa. 90-luvulla ja vielä 2000-luvun alkupuolella se oli aivan luonnollista eikä siitä kukaan vouhkannut eikä repinyt suuren suuria otsikoita. Toki tiedän ja tunnen myös opettajia, jotka ovat nykyään avoimesti työyhteisölleen lesboja ja puhuvat avoimesti lesbokumppaneistaan. Kaikki eivät sitä tee. Toisaalta sama on myös muissakin ammateissa. Itse koen, että ei se työyhteisölle kuulu kenen kanssa makaan ja kenen en, ihan se ja sama olenko lesbo vai hetero tai bi.

(Samoin ennen vanhaan heteropareilla ollut suuri ikäero oli hyvin luonnollista eikä sitä pidetty minään eikä siitä tehty mitenkään kärpäsestä härkästä, itseasiassa oli hyvin luonnollista, että mies oli reilusti vanhempi ja nainen nuorempi. Nykyään heteroparienkin suuret ikäerot ovat mukamas luonnottomia ja tekopyhästi toivotaan, että olisi vain samanikäisiä heteropareja). Suomessa oli siis suhtautuminen ennen ollut paljon lähempänä muuta Eurooppaa. Nykyään taas amerikkalaisuus ja jyrkkien konservatiivien ja uskonnollisten amerikkalaisten tekopyhä tapa suhtautua opettaja-oppilas-suhteisiin (niin samaa kuin eri sukupuolta olevilla) on vaikuttanut yleiseen ilmapiiriin Suomessa siten, että aiheesta revitään tekopyhiä, huomionkipeitä suuria lööppejä ja yritetään vaikuttaa yleiseen asenteeseen niin, että siitä tehdään luonnotonta tms. Samoin Yhdysvalloissa voi opettaja saada potkut pelkästään kun on pukeutunut liian paljastavasti tai esiintynyt mallikatalogissa vaatteet päällä. Meillä Suomessa ja Euroopassa sitä ei pidettäisi minään. Onpa opettajia esiintynyt kaikenlaisissa tv-ohjelmissakin ja BB-ohjelmassakin. Aivan sama myös ihmisoikeuskysymyksisäkin niin Suomi nimenomaan on ottanut takapakkia. Yleisen ilmapiirin muutos huonompaan suuntaan näkyi konkreettisesti persujen jytkyn jälkeen esim. julkisissa kulkuvälineissä, joissa yhtäkkiä oli täynnä hirveän vihaisia, erilaisia ihmisiä vihaavia ihmisiä täynnä vihaa ja aggressiota. Itsekkäästi kaikki muut ihmiset, jotka eivät muistuta juuri omaa peilikuvaa ovat yhtäkkiä muka hirveän kamalia ja hyvin epätoivottuja. Toisaalta pitää muistaa, että osalla ihmisistä se viha kumpuaa nimenomaan siitä, että itse ovat olleet nuorena hyvin erilaisia, syrjittyjä, koulukiusattuja, jotka nyt ovat pistäneet vahingon ja pahan olon kiertämään. Toisten tutkimusten mukaan vihan ja pahanolon sekä naisvihan aiheuttaisi huono taloudellinen tilanne. Mitä huonommin taloudellisesti menee, sitä helpommin voi syyttää vaikka naisia, homoja ja lesboja yms.

Lue lisää

Voin vielä tarkentaa vähän. Tuon kyseisen terveydenhuoltohenkilön kanssa ei minkäänlaista vipinää syntynyt. Minun puoleltani syynä oli, ettei minua yhtään kiinnostanut. Ei sukat vipattaneet jaloissa, perhoset lennelleet vatsassa, eikä mitään muutakaan vastaavaa. Suomeksi sanottuna en ollut ihastunut häneen, vaikka edellisessä viestissä vetosinkin ns. järkisyihin. Kyseinen henkilö oli yli 20 vuotta minua vanhempi. Kaikille se ei ole ikäero eikä mikään, mutta minulle se tuolloin oli. Olin opiskelija ja valmistelin muuttoa satojen kilometrien päähän. Siksi ylipäänsä ihmettelin ihan kauheasti, miksi hän minua lähestyi. Minulla oli elämässäni kaikenlaista sellaista, mitä opiskelevien nuorten elämiin kuuluu. En tiedä yhtään, millaista elämää hän eli, mutta käsittääkseni hän oli ainakin vakavasti sitoutunut kotikaupunkiinsa. Joka tapauksessa se tapaus oli minulle aika hankala kriisi, jonka käsitteleminen kesti yllättävän pitkään. Kriisin voimakkuutta saattoi voimistaa eräs teini-ikääni ajoittunut hieman samantyyppinen kriisi, jonka käsittely oli minulta aikoinaan jäänyt ilmeisesti tekemättä. Tapaus kuitenkin vahvisti minua, kuten kriiseillä on usein tapana. Jotkut myöhemmin tapahtuneet asiat ovat varmaan "kolahtaneet pehmeämmin", koska kävin tuolloin kallonkutistajien kanssa läpi kriisiin liittyviä asioita.

En sikäli pidä isoakaan ikäeroa ongelmana, mutta jos henkilöt ovat omissa elämissään kovin erilaisissa vaiheissa ja haaveilevat ihan erilaisista asioista, niin se voi olla ylitsepääsemätön ongelma. En olisi parikymppisenä voinut kuvitella seurustelevani nelikymppisen kanssa. Kukaties olen menettänyt elämäni rakkauden näin jäykän ajattelun vuoksi, mutta minä olen mikä olen.

Uskon kyllä sinänsä, että ihastuminen ei kysy aikaa eikä paikkaa. Minunkin tuttavapiiriin kuuluu ihmisiä, joiden rakkaustarinat ovat kestäneet rakastavaisten välissä olevat valtameret, vastustavat perheenjäsenet, taloudelliset uhraukset, uran puolesta tehdyt uhraukset tms. Minä olen kuitenkin kuivan tylsä ja käytännöllinen realisti :-D Mietin kaikkea kuulemma voimakkaasti älyllistäen. Niin on moni sanonut. Toisaalta olen myös herkkä ja tunteellinen romantikko, ihastunutkin... :-)

Kiva että toisia onnistaa ja saa olla suhteessa sen kanssa, johon on ihastunut. Itse sain pelkkää kuraa naamaan ja siksi vihaan ko. ihmistä ikuisesti.

okei harmi :D

Joo no aika huono provo, koska yksikään 14-vuotias ei istu capslockin päällä vaikka kuinka pää halkeis.

Anonyymi kirjoitti:

Joo no aika huono provo, koska yksikään 14-vuotias ei istu capslockin päällä vaikka kuinka pää halkeis.

Eikä kukaan oikeasti ihastunut kirjoittaisi ihastuksen kohteestaan tuohon sävyyn ei edes ikäisiään poikkeuksellisen lapsellinenkaan..

Tee ihmeessä aloite, jos pidät hänestä. Ikäero ei haittaa. Mul kävi nii, et alkoi suhde yhen kaverin äidin kans.. Olin 17v. Tykättiin toisistamme jo aikasemmin, mut en ois ikinä uskonut, et meil tulis rakkaussuhde... Kerran oltii kahden ja jotenki meni niin, et alettiin suudella :) Kaverini oli ensi yllättynyt ja hämmentynyt, ku kerrottiin sille, mut hyväksy sit asian. Vielki ollaa yhes. Oon nyt 19v ja hän 48v. Kyl tää elämä on ihmeellist ja hienoo :) Mul on samas perhees kaveri ja oma Rakas...:)