Saska Saarikoski lausuu tän päivän Hesarissa näin:

Saska Saarikoskella on vielä sydän paikallaan. Luen mielelläni hänen lehtiartikkeleitaan. Ajat ovat muuttuneet kun hän voi kirjoittaa suoraan mitä ajattelee; Hesarissakin.

On siirrytty tietämättömyyden ajasta tiedostamisen aikaan. Tutkiva journalismi paljastaa asioita, mistä ennen ei tiedetty.
Mielestäni tiedotusvälineet ovat hyvä sekä paha asia yht´aikaa.
1940-luvulla ei tiedetty Hitlerin keskitysleireistä, ei Stalinin karkoituksista työleireineen.
Tänään tiedämme mm. Pohjois Korean "marsalkan" hölmöydestä, tiedämme Iranin uhkasta maailmanrauhalle.Viihde saattaa peittää kauhun, mutta kauhistuvatko pintaviihdettä rakastavat ihmiset mistään?

Taidemaalari ekspressionisti Henry Wuorila-Stenbergin työt on hyvin voimakkaita, minusta niin täynnä tuskaa. Alastomat ihmisvartalot on kuin lihaa olisi hakattu tai revitty.
En tiedä kokeeko taiteilija elämäntuskaa poikansa kuoleman vuoksi, mutta en voi yhtyä siihen kauhun tunteeseen maailman vuoksi.
Maailmassa on nähdäkseni niin hyvää kuin pahaakin, on aina ollut, en silti ole turruttanut itseäni viihteellä minäkään. Ei tv säätele elämääni suuremmin, kirjoja vailla en tahtoisi olla, toki valikoin tv:stäkin mitä katson.
En tosin ryve missään epäkohdissa ja murheissa, vaikkakin ne tiedostan.

Rakkautta ja empatiaa haluan tuntea, ja elämäniloni saada säilyttää.

kuvat aloitustani varten, enkä yhtäkään niistä kokenut ihmisen kuvaksi, en elämän kuvaksi.
Toki kuolema ja kärsimys kuuluvat elämään, mutta kidutus ei. En hyväksy sellaista uskontoakaan enää nyt, aikuisena.-

Minusta on vaikeata katsoa irti hakattuja päitä, joita Henry Wuorila-Stenberg tekee.

Oma kuvaama- ja piirustustaitoni arvioitiin koulussa numerolla 10 ja minulle suositeltiin kirjan kuvittajana toimimista. Tein silti työni elävien ja eläväisten ihmisten kanssa.
Muotokuvat, näköissellaiset ovat silti pysyneet hobbynani.