Te jotka olette tehneet parannuksen jossain elämäänne erityistä haittaa tuottavassa asiassa, kuinka saitte parannuksen pitämään niin että siitä tuli nimenomaan kaiken kestävä parannus?
Toisinaan Jumala antaa joillekin yliluonnollisen avun päästä hetkessä pysyvästi eroon esim. päihteistä, mutta nyt sormen alla ei ole senkaltainen vapautuminen vaan tietoinen parannuksenteko.
Vaikka uskossa olenkin, kaipaan mieluummin kuulla rintamasotilaiden neuvoja ja kokemuksia kuin neuvoja Raamatun takaa ampujilta, joilla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta. Kiitos.
Toisinaan Jumala antaa joillekin yliluonnollisen avun päästä hetkessä pysyvästi eroon esim. päihteistä, mutta nyt sormen alla ei ole senkaltainen vapautuminen vaan tietoinen parannuksenteko.
Vaikka uskossa olenkin, kaipaan mieluummin kuulla rintamasotilaiden neuvoja ja kokemuksia kuin neuvoja Raamatun takaa ampujilta, joilla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta. Kiitos.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mä olen pyrkinyt muokkaamaan ajatusmaailmaani pois kaikesta sellaisesta mikä ei kuulu kristitylle. Esimerkiksi minulta jäi alkoholi kokonaan, pois kun aina kun olin valmis ostamaan kaljaa tai viiniä tai viinaa, niin laitoin ensimmäiselle sijalle ne asiat jotka tiedän tärkeämmiksi, ja sitten tilanne meni ohi, ja en ostanut alkoholia.
Näin jatkuvasti kulkien ja samalla ajatusmaailmaa muokaten Jeesuksen mielen mukaisemmaksi mieleni myös on muuttunut Jeesuksen mielen mukaiseksi.
Kiitos, "teoiksi kulkiessa", neuvosi "niin laitoin ensimmäiselle sijalle ne asiat jotka tiedän tärkeämmiksi" on hyvä!
Neuvosi on käytännönläheinen ja toteutettavissa oleva keino varmasti myös minun omassa ongelmassani.
Minua sanotaan jopa menestystelogiaa tuovaksi, sen takia, että olen kertonut siitä valtavasta avusta minkä Jeesus antoi uskon tieni alkuaikoina. Hänen tultua elämääni, aloin vasta käsittää olevani syntinen ihminen. Sitä ennen luulin olevani hyvä ihminen. Minua pilkataan sen takia, että kerron elävän Jumalan tunnusteoista.
Jouduin peilaamaan itseäni Häneen. Sitä myöden, kun Herra tuli tutuksi ja opin tuntemaan Hänet näin omaa syntisyyttäni.
Aloin rukoilla, että pääsisin eroon kaikesta mikä rikkoi Jumalaa vastaan. Hän tuli apuun ja puhdisti kaikesta vääryydestä. Hän kykeni siihen, mihin omilla parhailla yrityksilläkään en itse kyennyt.
Siis, riitti se, että uskoin Häneen, eli evankeliumiin ja tahdoin päästä synnistä eroon ja tulla Hänen kaltaisuuteensa. Olin siis tullut tuntemaan syntini Sanan tuntemisen kautta ja olin tullut yksimielisyyteen Jumalan kanssa siitä, että minun ei pidä/tarvitse syntiin jäädä.
Hän puhdisti, paransi ja antoi uuden elämän ja tämä uusi elämä on kestänyt. Minulle kävi, kuten Johannes kirjoittaa kirjeessään kaikille ihmisille, että Jumalan lapsi ei tee syntiä. Ei tee mieli rikkoa Jumalan lakia, joka on sisääni kirjoitettu ja joka on Kristuksen laki, jonka rakkaus Jumalaan ja lähimäiseen samoin kuin itseeni, pitää voimassa.
Jumala on yliluonnollinen, mutta tulee tutuksi Sanansa kautta. Tapahtumat, mitä saamme kokea Hänen kanssaan ovat yliluonnollisia, mutta tosia.
Noita tapahtumia väitetään menestysteologiaksi, mutta jos niin on, niin silloin tuollainen menestyminen on jokaisella tarpeellista.
Kehoitus sinulle. Lue evankeliumeja ja näin opi näkemään kaikki se, mikä ei ole Jumalan antia ja huuda Herraa avuksi. Näin olet taipunut puhdistettavaksi uskon kautta. Jumala lupaa puhdistaa jokaisen huomaansa ottamansa. Se tapahtuu kurituksen kautta, sillä avuttomuus itse itseä puhdistaa on ihmiselle suuri kuritus ja nöyrtymiseen ajava asia. Jumala antaa voiman tulla Jumalan lapseksi. Usein tuohon puhdistuksen ja paranemisen aikaan kuluu aikaa, mutta kun puhdistus ja paraneminen tapahtuvat Jumalan tekona, ne kestävät.
Kiitos viestistäsi, "asiastakyse", mutta kirjoituksesi valitettavasti on juuri tuota itsekin mainitsemaasi menestysteologiaa, josta sinua kertomasi mukaan on ennenkin ojennettu.
Jätän nyt poimimatta kohtia tekstistäsi, joilla perustelisin kantani, niitä on tekstissäsi sen verran runsaasti, riittäköön, että kukaan meistä ei ole synnitön, et sinäkään, ystäväiseni.
Evankeliumienkaan lukeminen ei tee meistä synnittömiä, vaikka niiden lukeminen sinällään on hyvästä ja rakennukseksi meille jokaiselle. Jumalalla riittää meissä jokaisessa puhdistettavaa ja parannettavaa perille asti. Kaikesta vääryydestä olemme vapaat vasta Jeesuksen luona Taivaassa.
Asiastakyseen sanoma ei todellakaan ole menestysteologiaa. Asiastakyse julistaa Vanhaa Ristiä ->
VANHA ELÄMÄ JÄTETÄÄN RISTILLE ->
A.W.Tozer:
>>Vähin äänin, melkein huomaamatta, näinä aikoina on ilmaantunut muotievankelisiin piireihin uusi risti... Vanha risti ei myötäillyt maailmaa. "Vanhan Aatun" ylpeälle lihalle se merkitsi matkan päätepistettä. Uusi risti, jos nyt olen ymmärtä oikein, on valtameren kaltainen hyvän, puhtaan huvin ja viattoman nautinnon pohjaton lähde. Se antaa Aatun elellä rauhassa, hänen elämän motivaationsa on muuttumaton: hän elää edelleen omaksi nautinnokseen.
Että tämä maailma on mieluumminkin leikkikenttä kuin taistelutanner, on nyt käytännössä yleisesti hyväksytty suurimmassa osassa fundamentalistikristittyjen joukkoa. He katselevat molempiin suuntiin: nauttivat Kristuksesta ja maailmasta.
Uusi risti ei kuoleta syntistä ihmistä: se uudistaa entistä. Se virittää ihmistä puhtaampaan ja iloisempaan elämäntapaan ja säilyttää hänen itsekunnioituksensa. . . Kristus kutsuu ihmisiä ristiä kantamaan; me kutsumme heitä pitämään hauskaa Hänen nimessään...Me haluamme pelastua, mutta vaadimme Kristusta suorittamaan kaiken kuolemisen. Ei ristiä meille, ei syrjäyttämistä valtaistuimeltamme, ei kuolemaa. Me pysymme oman pienen Ihmissielu-kuningaskuntamme valtiaina ja kannamme tinapaperikruunua kaikella keisarin ylpeydellä; mutta näin me tuomitsemme itsemme elämään varjossa ja heikkoudessa ja hengellisessä tyhjiössä. ->
>>Vanha risti symboloi kuolemaa. Se edustaa ihmisen äkillistä, väkivaltaista loppua. Ihminen, joka Rooman vallan aikana otti ristinsä ja lähti vaeltamaan ristiään kantaen, oli jo sanonut hyvästit ystävilleen. Hän ei palaisi koskaan takaisin. Hän oli matkalla tiensä päähän. Risti ei tehnyt mitään kompromissia, se ei sovitellut mitään eikä säästänyt mitään; se löi koko ihmisen kuoliaaksi, täydellisesti ja lopullisesti. Se ei yrittänyt pysyä hyvissä väleissä uhrinsa kanssa. Se löi julmasti ja kovaa, ja kun se oli suorittanut työnsä loppuun, ei sitä ihmistä enää ollut olemassa.
Aatamin rotu on saanut kuolemantuomion. Sitä ei voida mitenkään sovitella eikä siitä ole pakotietä. Jumala ei voi hyväksyä mitään synnin hedelmää, miten viattomalta tai kauniilta se sitten ihmisten silmissä näyttääkin. Jumala pelastaa yksilön hävittämällä hänet ja nostamalla hänet sen jälkeen uuteen elämään.
Sellainen evankeliointi, jossa rinnastetaan leppoisaan tyyliin Jumalan tiet ja ihmisten tiet, on Raamatulle vierasta ja julmaa sen kuulijoille. Kristuksen usko ei ole rinnastettavissa maailmaan, sillä se vetää siihen ristiviilloksen. Kun me tulemme Kristuksen luo, me emme kohota vanhaa elämäämme korkeammalle tasolle; me jätämme sen ristille. Vehnänjyvän on pudottava maahan ja kuoltava.
Meidän evankeliumia saarnaavien ei pidä ajatella itseämme PR-tehtävissä toimivina, joiden tehtävänä on saada aikaan hyvä tahto Kristuksen ja maailman välille. Meidän ei pidä kuvitella, että meidän tehtävämme on tehdä Kristuksesta bisnesmaailman, lehdistön, urheilumaailman tai kasvatusalan hyväksymä. Me emme ole diplomaatteja, vaan profeettoja ja meidän sanomamme ei ole kompromissi, vaan ultimaatumi.
Jumala tarjoaa elämää, mutta ei parempaa painosta vanhasta elämästä. Se elämä, jota Jumala tarjoaa, on kuolemasta syntyvää uutta elämää. Se on aina ristin toisella puolella. Kaikkien niiden, jotka sitä haluavat, on kuljettava sauvan alitse. Heidän on kiellettävä itsensä ja suostuttava Jumalan heitä vastaan lausumaan tuomioon.
TUO PITÄÄ JOKAISEN LUKEA. Tuo uusi risti on niin totta, niin totta tässä viimeisessä ajassa.
Haluan kyllä kunnioittaa toivettasi saada kuulla tietoja sotarintamalta, eikä karttoja plaraavalta kenraalilta. Tunnen kuitenkin olevani pakotettu sanomaan jotain sanomaasi ”Raamatun takaa ampujilta, joilla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta”. Ensiksikin jokaisella Jeesuksen omalla on asiasta omakohtaista kokemusta, toiseksi Jumalan Sanasta tulemme uskoon ja Jumalan Sana, jossa Pyhä Henki vaikuttaa, vahvistaa meitä niin, että muutumme asenteiltamme kohti Kristuksen kaltaisuutta. Millainen ihminen olisi sitten tuo Raamatun takaa ampuja? Ehkä sellainen, joka heittelee Raamatun jakeita, mutta jää suoja-asemaan eikä tule esille avoimesti, heikkona ja taistelevana kristittynä. En halua olla sellainen.
”Teoiksi kulkiessa” kertookin oikeastaan, mistä tässä meille kaikille uskoville kuuluvassa parannuksen teossa on kysymys. Kreikankielisessä alkutekstissä käsky kuuluu: meta-noeite eli ”ajatelkaa toisin”. Meillä ei kuitenkaan ole muuta tapaa muuttaa ajatusmaailmaamme kuin että ravitsemme itseämme Jumalan Sanalla. Raamatun Sanassa on Pyhän Hengen vaikuttamaa muuttavaa voimaa, josta käytetään sanaa pyhittyminen. Joh 17:17. ”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.” Omissa voimissa parannuksen tekeminen olisi vähän samaa kuin että menisimme sairaina lääkärille, joka vain toteaisi, että ”tee parannus (paranna itsesi)”.
Hienosti ”teoiksi kulkiessa” myös kertoo, miten ajatusmaailman muuttaminen käytännössä toimii: ”aina kun olin valmis ostamaan kaljaa tai viiniä tai viinaa, niin laitoin ensimmäiselle sijalle ne asiat jotka tiedän tärkeämmiksi, ja sitten tilanne meni ohi”. Tärkeintä uskovalle on matka kohti iankaikkista elämää Jeesuksen kanssa ja Häntä seuraten. Tämän tärkeimmän asian lisäksi alamme nähdä myös jokapäiväiseen elämäämme kuuluvat asiat lahjoina. Emme halua turmella perhe-elämäämme, terveyttämme ja itsekunnioitustamme harrastamalla syntielämää. ”Teoiksi kulkiessa” on tiedostanut varmasti syvästi, kuin suuri tuhoava voima alkoholilla voi joidenkin ihmisten elämään olla.
Itse haluan sanoa, että Raamatun lukemisen ja rukoilemisen lisäksi ajatusmaailman muuttamiseen kuuluu syntien tunnustaminen ja niiden vieminen Jeesuksen ristille. Mutta kuinka paljon haluaisin tulla kokonaan terveeksi, eheäksi, hyväksi ja tehdä näin täydellinen parannus! Tultuani uskoon minulla oli vaihe, jolloin ajattelin olevani kokonaan ”uusi luomus”, pyhä ja Jumalan Hengen täyteydessä kaikin tavoin uutta elämää elävä. Nyt olen joutunut myöntämään, että olen täysin pyhä vain uskossa, näkemisessä olen edelleen syntinen ja heikko ihminen. Yritys tehdä parannusta väsyttää. Ainoa lepopaikka on ristin luona, jossa kelpaan Jeesukselle tällaisenani.
Meitä kiusataan ajatusmaailmassa. ”Teoiksi kulkiessa” –nimimerkin kanssa saan rauhan silloin, kun ajattelen tärkeimpiä asioista ja vien kaikki pian Jeesukselle ajatuksissani. Ajattelen Jeesusta erityisesti ennen nukahtamista. Jeesus rakastaa minua ja huomenna saan aloittaa taas puhtaalta pöydältä ja saan olla itseäni kohtaan armahtavainen ja ehkä jollekin lähimmäiselleni voisin tehdä jotain hyvää. Jumalan Sanassa on rintamasotilainen suojapotero.
Kiitos kommentistasi, "Poterossa".
Minulla on taivallusta jo hyvän matkaa takana. Matkan varrella Herra on saanut pestä monet likapyykkini, mutta tästä haisevasta nyytistä, jonka kanssa tännekin tulin, en ole päässyt eroon. Monet kerrat olen luullut ja uskonut ja ollut varma että nytpä tuosta vihdoinkin pääsin vain huomatakseni pian että yhä sitä kannan kainalossani kaiken muun kantamusteni lisäksi.
Lukemattomat kerrat olen ollut vihollisen ilkuttavana, että kuinka huono uskova olenkaan. No, olen mikä olen, olen yrittänyt parhaani, Herra sen tietää. Mitäpä viholliselle muuta vastata kuin että Jeesus elää ja minä olen Hänen, näyttipä tilanne kuinka pahalta tahansa.
Olen Voittajan puolella. Jos toisin olisi, tässä matkanteossa ei olisi mitään pohjaa. Jumalan armo on suuri ja kaiken kattava myös moneen kertaan samassa asiassa parannuksen tehneelle. Hänen armoonsa tukeutuen tahdon päästä avaralle tästä minua paljon murehduttavasta asiasta elämässäni. Minä tahdon.
Huonokin sotilas olleessaan voittajan puolella on voittaja, vai onko joku eri mieltä ?!
Naulan kantaan sanoit, "saaoppiajotain"!
Kyllä Jeesuksen puolella vaan kehtaa olla huononakin sotilaana, en häpeä tunnustaa ryvettyneissäkään vaatteissa että Jeesus on minun Herrani! Halleluja! Olen voittaja koska Jeesus on Voittaja!
Kiitos tästä valtavasta totuudesta! Yksinkertainen saarna, jossa on Jumalan voima, avartaa mieltä ja rohkaisee jatkamaan matkaa. Kiitos.
"Pyssäye" -nimimerkille.
Oikein kirjoitit todetessasi, että kiusausten keskellä olemme vihollisen ilkuttavana, hänen jota Raamattu kutsuu veljiemme syyttäjäksi. Vihollisen vahvin ase on pääsy meidän ajatuksiimme ja sitä kautta syyttämään omissatunnoissasmme.
Meidän ongelmamme on mielestäni seuraava: me emme jaksa elää armosta. Meillä on toistuvasti taipumus lakihenkisyyteen eli ajatteluun, että pystyessäni jotenkin täyttämään Jumalan tahtoa, Hän meidän elämäämme jollain erityisellä tavalla siunaa. Me emme osaa ottaa Raamatun Sanaa sellaisena kuin se on. Raamattu ilmoittaa erityisesti Room. 3. luvussa, että me kaikki olemme syntisiä. Paavalilla oli mitä kerskata, mutta kuitenkin Jumalan edessä hän kokee "minä, joka olen syntisistä suurin". Me haluamme olla armahdettuja, mutta emme armahdettuja syntisiä.
Me ajattelemme, että Jeesus on kyllä antanut minulle syntini anteeksi ja nyt saan elää uutta elämää Jeesusta seuraten. Mutta: meillä on varaus, Jeesus antaa anteeksi ne synnit, jotka minä tässä ajassa voitan. Tai voimme muotoilla sen hieman toisin: saatuani synnit anteeksi Jeesus tarkkailee, etten vain enää samoihin synteihini lankeaisi. Voimme ajatella myös niin kuin fariseukset, että emme voi omin voimin täyttää Jumalan lakia, mutta Pyhä Henki antaa meille siihen voiman. Luullessamem voittavamme syntimme koemme suurta pettymystä ja koemme myös pettäneemme Jeesuksen langetessamme yhä uudelleen.
Jeesuksen ristin juurella saamme anteeksi KAIKKI SYNTIMME. Me saamme anteeksi ne synnit, jotka osaamme tunnustaa ja ne synnit, joita emme muista tai osaa tunnustaa. Me saamme anteeksi ne synnit, jotka tässä ajassa jo voitamme, mutta me saamma anteeksi myös NE SYNNIT, JOITA EMME TÄSSÄ AJASSA VOITA. Armosta elävä katsoo Jeesukseen ja Raamatun Sanassa annettuihin lupauksiin. Me jäämme helposti lain alle ja katsomme omia lankeemuksiamme, heikkouksiamme ja "hyviksi uskoviksi yrittäessämme" voittoihimme ja tappioihimme.
Armosta elävä uskoo Jeesuksen nimessä kaikki synnit anteeksi ja siitä vapautuneena ja ilahtuneena hän seuraa Jeesusta sellaisena kuin hän on. Jeesusta seuratessaan hän haluaa ojentautua elämässään Raamatun Sanan mukaan, mutta lankeilevana hän vie kaikki synnit aina ristin juurelle ja jatkaa matkaansa. On hetkiä, jolloin me koemme Paavalin tavoin, että me olemme syntisistä suurimpia. Kuinka usein me saamme anteeksi ne helmasynnit, joihin me toistuvasti näytämme lankeavamma? Kiitos Jeesukselle, AINA kun me ne Hänelle vain tunnustamme!
Kiitos jälleen, "Poterossa".
Minulle ei tuota vaikeuksia uskoa anteeksi kuvailemiasi kaikkia syntejä enkä elä omantunnon tuskissa, siinä suhteessa olen täysin vapaa koska uskon Jeesuksen sovitustyön riittävyyteen.
Aloituksessani on kyse elämää ja samalla myös uskontaivallusta oleellisesti haitttaavasta tekijästä, tietystä raskaasta synnistä, johon toisinaan lankean. Tahtoisin mielelläni kuulla käytännön neuvoja, kuinka ja miten minun laillani jonkin tietyn synnin kanssa vuosia kamppailleet ovat lopulta päässeet siitä lopullisesti eroon niin että parannuksesta nimenomaan tuli kaiken kestävä parannus.
Paras käytännön neuvo on minulle aina : missä kuljet ja liikutkin, ja kun sun jalat viettelee kulkemaan syntiin päin, niin menee kuitenkin aina sinne minkä tietää olevan Jumalan mielen mukainen, tietenkin voimiesi mukaan.
Vielä pieni lisäys.
Aivan oikein, huonokin sotilas on voittaja ollessaan voittajan puolella.
Armon ydin on kuitenkin se, että me KAIKKI OLEMME OMASSA VARASSAMME HUONOJA SOTILAITA. Paavalin kokemus siitä, että hän on syntisistä suurin, on jokaisen rehellisesti sisintään tutkivan kokemus.
Paavali ei rypenyt synneissä, vaan hän seurasi Jeesusta ojentautuen elämässään Jeesuksen antaman esimerkin ja Pyhän Hengen johdatuksen mukaisesti. Sisimmissään hän kuitenkin joutui myöntämään pyhän Jumalan edessä, että hän on vain kurja syntinen, jolle Jeesus on antanyt kaikki synnit anteeksi. Armahdettuna Paavalila oli kaksi kokemusta: ilo suunnattomasta armosta ja tietoisuus, millainen hän omassa varassaan on.
Pitää mennä ahtaasta portista sisälle. Muuten ei syntiä pääse pakoon, vaan joutuu sen kanssa taistelemaan parannusta tehden koko eliniän. Sitä ei Jumala halua.
Pyssäys on jo mennyt sisälle ahtaasta portista ja vaeltanut sitten jo vuosia kaitaa tietä Jeesuksen seurassa. Hän kysyy, miten voisi vapautua tietystä helmasynnistä ja saisi enemmän iloita armosta ja Pyhän Hengen läsnäolosta matkalla Taivaaseen. Pyssäys kirjoitti: ”on kyse elämää ja samalla myös uskontaivallusta oleellisesti haitttaavasta tekijästä, tietystä raskaasta synnistä, johon toisinaan lankean.” Pyssäys on rakas veljemme Kristuksessa, eikä mailman ihminen, jota pitäisi opastaa ahtaan portin luokse. Älkäämme olko kuin Jobin kurjat uskovat ystävät, jotka hurskastellen neuvoivat ahdistunutta Jobia: “Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen” (Job 5:8). Nimenomaan JOB OLI VIENYT ASIANSA JUMALALLE jatkuvassa rukouksessa ja itse Jumala arvioi Jobin hurskaimmaksi mieheksi maan päällä. Autetaan yhdessä nyt Pyssäystä vähän paremmin!
Et kerro, eikä sinun ole pakko kertoa, mikä elämääsi raskauttava syntisi on. Kerron tässä joistakin helmasynneistä ja mahdolisuuksista päästä niistä eroon.
Jatkuva ja addiktiivinen pornon harrastaminen; tama sitoo meitä vahvasti ja addiktin on mahdollista tehdä sitä muilta salassa yön pimeinä hetkinä tietokoneensa ääressä.
Irtautuminen:
1. Muuta kokonaan päivä – ja iltarytmisi niin, että ennen nukkumaanmenoa teet jotain aivan muuta. Jos jaksat toistaa uutta lukujärjestystä kaksi viikkoa, niin sitten se alkaa jo mennä rutiinilla. Jos lankeat, tunnusta se Jeesukselle, usko anteeksi ja aloita uudelleen. Vähitellen teet uusia ennätyksiä uuden elämänjärjestyksen kanssa ja eräänä päivänä addiktisi ei hallitse sinua. Jos lankeat useimmiten illalla, niin toimi vaikka näin: lue jotain kirjaa, laita huoneesi ja keittiösi järjestykseen huomista varten, lähde pitkälle ulkoilulenkille, suihkun jälkeen iltapala ja sitten nukkumaan.
2. Pyhitä ja varaa iltamyöhäiseen runsaasti aikaa hartaushetkelle. Ota tavaksesi lukea ja tutkia jotain hyvää hengellistä kirjaa Raamatun kanssa. Jos jokin kirja ei tunnut innostavalta käy hakemassa kirjastosta toinen. Voit myös alkaa selvittää Raamatun sinulle vaikeita kohtia nettihaun avulla. Netti on täynnä hakuja, joissa alkukielellä ja monien Raamatun opettajien avustukselle avataan Sanaa. Youtubesta löydät ehtymättömän varaston hyvin opetuksia ja saarnoja, jos vain osaat englantia. Innostu Raamatusta uudella tavalla ja tee se aikaan, jolloin aikaisemmin pornogaria valtasi mielesi. Jeesusta ajatellessa on vaikea tehdä syntiä.
Haureelliseen seksuaalisuhteeseen lankeaminen. Olet yksineläjä ja kaipaat itsellesi puolisoa. Huomaat lankeavasi toistuvasti seksisuhteeseen ilman pysyvää aviollista rakkaussuhdetta.
Irtautuminen: 1. Kerro mahdolliselle seurustelukumpanillesi HETI ensi kertaa tavattaessa, että olet Jeesukseen uskova ja että vakaumuksesi on, että seksi kuuluu vain avioliittoon. Kerro, että mielestäsi kahden ihmisen on tärkeää tutustua hyvin toisiinsa, ennen kuin he voivat edetä seurustelussa pidemmämme kohti avioliittoa.
2. Älä jää äläkä varsinkaan kehitä tilannetta, jossa jäät iltamyöhällä kahden kesken samaan huoneeseen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Jos haluatte olla yhdessä illalla, tee se julkisessa kahvilassa ja muiden ystävien läsnäollessa. Jos koet kiusausta, puhu heti periaatteistasi ja irtaudu välittömästi tilanteesta. Ajattele, että jos Jeesuksella on sinulle jossain puoliso, haluat, että hänkin elää puhtaasti tulevaa avioliittoa kanssasi rukoillen. Opi kiusauksen hetkellä kääntymään heti mielessäsi rukouksessa Jeesuksen puoleen pyytäen Häneltä varjelusta ja voimaa. Pian kiusauksissa huudat aina hädässäsi Herran nimeä.
P.S. Olemme täällä nimimerkkien suojissa – sen puolesta helmasyntien mainitseminen ei vahingoittaisi sinua tai ketään muutakaan. Ehkä se lohduttaisi muita saman asian kanssa taistelevia, ettei täällä lopulta olla yksin. Voisit saada jopa vertaistukea. Kaikilla meillä on omat kiusauksemme. Eräs uskova valitti pastorille, että kun hän on niin kovin kiusattu ja taistelee kiusauksissa. Pastori oli sanonut: Ei toisenlaisia uskovia olekaan.
Ihminen usein soimaa itseään turhan paljon ja liikaa vielä senkin jälkeen,kun on tullut uskoon.
Ei kannata "yrittää" liikaa.
Kaiken kestävä parannus on mielestäni tätä,sillä varsinkin omasta mielestäni minulla on vahva Kohtalon Usko,eli siis:-"ei ole juoksu nopeiden eikä sota väkevien vallassa,vaan kaikki on ajan ja Kohtalon vallassa".
Kannattaa luottaa Kohtaloon.