Olen löytänyt tasapainon elämääni

http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288599805897.html

Terveen ja vahvan parisuhteen perusedellytys on yllättävän lähellä jokaista.
Aina sanotaan että toista ei voi rakastaa, jos ei ensin rakasta itseään. Suomalaisessa kulttuurissa tämä on usein vaikea käsittää. Terve itsensä rakastaminen sotketaan omahyväisyyteen tai jopa narsistisiin piirteisiin.

Meillä takavuosien lasten kasvatuksessa ei korostettu tervettä itsensä rakastamista. Lapsi on saanut kiitosta teoistaan ja siitä, jos on ollut muille mieliksi. Mutta jos ei koe itseään arvokkaaksi, se tuo väistämättä ongelmia kaikkiin ihmissuhteisiin.

Parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow tietää tarkasti, mistä tunnistaa ihmisen, joka osaa rakastaa itseään terveellä tavalla.

- Hänen seurassaan on yksinkertaisesti pirun hyvä olla!

Oman arvonsa tuntevaan ihmiseen kohdistuva asiaton käytös tai arvostelu valuu kuin vesi hanhen selästä. Pahat sanat tai loukkaantuminen menevät sanojan puutteellisuuden piikkiin, koska ihminen tietää oman arvonsa vikoineen kaikkineen.

Itseään rakastava ihminen ei äyski tai öykkäröi muille. Hänen ei tarvitse osoittaa muille mitään, koska hän pitää itsestään sellaisena kuin on. Hänen ei tarvitse korostaa egoaan, tehdä itseään näkyväksi tai alistaa muita.
Hänessä on rakkautta, joka hehkuu ulospäin ja tekee muidenkin olon ympärillä tyytyväiseksi.

- Itseään rakastava ihminen ei tarvitse toista rakastamaan itseään ehjäksi. Hän ei vaadi ketään täyttämään tyhjyyksiään tai säti toista epävarmuuttaan. Hänessä ikään kuin on jo rakkaus. Muiden seura tekee hänen elämästään vain täyteläisempää.

Ole armollinen


Itsensä rakastamisessa on kyse itsetuntemuksesta ja armon käsitteestä.

- Itsestä pitäminen lähtee siitä, että tuntee omat hyvät ja huonot puolet ja hyväksyy ne. On oltava armollinen itselleen. Meissä kenessäkään ei ole pelkästään rakastettavia piirteitä.

- Voi miettiä minkälainen on ja mitä kaikkea hyvää minusta löytyy. Entä mikä on oma tapani rakastaa. Onko se tarvitsevaa, käykö se kauppaa, kuinka ehdollista se on, Stolbow luettelee.

Itsensä rakastaminen on edellytys rajojen vetämiselle. Ihminen, jolla on terve itsetunto ja, joka tuntee itsensä ja pitää itsestään sellaisena kuin on, ei hyväksy huonoa kohtelua missään ihmissuhteissa tai tunne tarvetta kuristaa toista huonolla kohtelulla.

Hän osaa antaa tilaa, ei vaadi muilta tai arvostele heitä, eikä käytä muita säröihinsä balsamina.

Ihmisen on siis kuljettava aina itseään kohti. Tärkeää on haluta tuntea ja kehittää itseään ja tehdä itselleen hyvää. Ihmisen on hyvä tunnistaa omat tarpeet, hyvät puolet ja heikot lenkit. Kun rakastaa itseään, vetää puoleensa yhtä hyviä tyyppejä.

- Ainut mahdollisuus ehjään parisuhteeseen on itsensä rakastamisen taito. Muuten koko ajan turvataan toiseen, nojataan tai kävellään yli.

Epävarma ego koettelee toista. Usein kriisiin ajaudutaan parisuhteessa, kun toinen alkaa välittää itsestään: hahmottaa tarpeitaan ja vuosikausia jatkuneita tyytymättömyyden tunteita.

- Silta elää ajan myötä väistämättä. Kun toinen pää alkaa elää, toisen on mukauduttava eli kasvettava mukana.

Entäs, jos silti tulee ero?


Eron jälkeen ihmiset ovat usein tilanteessa, jossa itsensä rakastamisen taito on tipotiessään. Silloin tarvitaan tietoista työtä asian korjaamiseksi.
Tarvitseva ihminen ei pysty itse antamaan toiselle rakkautta, sillä hän on epätoivoinen täyttäessään omaa vajavaista astiansa.

- Pysähdy aluksi itsesi äärelle ja mieti kohteletko itseäsi hyvin, armolla ja rakkaudella. Vai sätitkö ja arvosteletko mielessäsi kaiken aikaa? Tee jotain kivaa ja hyvää itsellesi joka päivä vain siksi, että olet hyvä tyyppi. Kun itsensä tuntee ja oppii pitämään itsestään, alkaa seuraavassa vaiheessa jo rakastaa itseään, Stolbow kannustaa.

Sanna Hovi
Lue lisää aiheesta: Liv , Liv Hyvinvointi