Miksi tuhoat läheisesi BIPO...,,, MIKSI ??

Edelleen kaikki meistä ei tuhoa läheisiään. Jotkut kylläkin. Usein sen tuhoamisen aiheuttaa se sairaus. Joskus joku muu luonnehäiriö yhdistettynä bipoon. Maanisena varsinkin bipo voi olla narsistin kaltainen hirviö. Kyllä siinä vahvempikin murtuu. Joskus mua kyllä harmittaa lukea tälläsiä kirjotuksia, kun itse ei ole mitään tukea keltään koskaan saanut. Ja sitten jotkut bipot tuhoaa ne joilta on sitä tukea ja rakkautta saaneet.

Ei mulla ole bibo-diagnoosia tiedoksi.

huomioon sekin, että ei kukaan meistä bipoista ole osaansa itse valinnut. Monesti se vain menee niin, että mieleltään terveet luulevat, että bipo on jokin keksitty selitys omalle oudolle käytökselle, vaikka se on nimenomaan niitä harvoja vaikeita mielisairauksia, joka ei koskaan edes parane.

Oireet toki voivat lievittyä ja jokaisen bipon, joka tilanteensa ymmärtää ja näkee, pitäisi toki hakeutua hoitoon, saada lääkkeitä ja asianmukaista terapiaa. Terapiaa juuri oman taustan ja käyttäytymisen ymmärtämiseksi, sillä useimmille kaksisuuntaisille on tapahtunut todella kipeitä asioita menneisyydessä. Sairastuminenhan oikeastaan vaatii perimän tuoman altistuksen lisäksi laukaisevia ympäristötekijöitä.

Oma kokemukseni hypomaniasta on sellainen että itsekkyys lisääntyi hurjasti. Itse jollain tasolla tiedostin itsekkyyteni, mutta silti toimin itsekkäästi. Mielen tila ajoi siihen. Tilanne oli tuskallinen ja yritin päästä irti kaikista velvoitteista, koska ne olivat niin suuria taakkoja. Koska tiedostin jollain tasolla itsekkäät ajatukseni, yritin toimia epäitsekkäästi. Arviointikyky oli kuitenkin niin heikentynyt, että toimin siltikin itsekkäästi. Sairas mieli kontrolloi sairasta mieltä, mitä siitä sitten voi tulla. Esitin hypomaniassa vaimolleni, että olisin mökillä viikon yksin ja selventäisin ajatuksiani, rauhoittuisin. Tämä oli siis silloin kun diagnoosia ei vielä ollut, en tiennyt mikä minua vaivasi, olin vaan uupunut ja kävin silti ylikierroksilla. On kai sanomattakin selvää, että ei vaimo uskaltanut sellaisessa tilassa olevaa ihmistä päästä viikoksi yksin mökille. Ajattelin että siellä olisi mahdollisimman vähän virikkeitä ja hälyä, että se olis hyväksi minulle.

Kiitos asiallisista vastauksista.
Kyllä sen on raskas sairaus niin itselleen kuin läheisilleenkin.
Jotenkin olen miettinyt onko tämä kaksisuuntaisen hoito ihan retuperällä. Lääkkeitä määrätään ilman kunnollista terpiaa. Omaiset ovat hoitohenkilöstöllä riesa joita kartetaan kuin ruttoa. Ei tälläinen hoitosuhde voi olla kenenkään etu.

Jotain tarttis tehdä ja jonkun ottaa vastuu mielenterveyshäiriöisten heitteillejätöstä.