Millainen Jumalan kuva sinä olet?
Jumalan kuviahan olemme jokainen. Lähimmäisessämme tuo kuvan useimmiten olemme tottuneet näkemään, harvemmin osaamme tai tulemme ajatelleeksi samaa itsestämme. Tämä toinenkin lähestymistapa asian tarkasteluun on kyllä aiheellista.
Kaikista meistä tuo kuva heijastuu yksilöllisenä. Niin käy silloinkin vaikka kuinka yrittäisimme toteuttaa isiltä saamiamme elämänohjeita.
Oikeastaan me olemme Jumalan kuvana kuin saattoikoni. Meissä onkin kaksi kuvaa. Toinen muodostuu teoistamme ollen ikään kuin ulospäin osoituksena siitä mihin joukkoon kuulumme, ja toinen taas kuvaa sisäistä minäämme ollen suunnattuna niihin jotka myös ovat mukana tässä saatossa.
Kummankin kuvan vaaliminen on tärkeää. Toinen ei ole toista arvokkaampi.
Emme saa hukuttaa itseämme arkiseen puurtamiseen ja väsyttää itseämme niin, ettemme jaksa pitää yllä keskusteluyhteyttä Jumalaan rukouksen kautta.
Toisaalta emme myöskään saa huomaamattamme liukua itsekkyyteen ja ajatella vain omaa pelastumistamme jatkuvan rukousyhteyden avulla ja tällä tekosyyllä vältellä lähimmäistemme kohtaamista ja heidän palvelemistaan.
Meidän tulee olla kirkkoisiemme opetuksen mukaisesti kuin Kristus. Palvella ihmisenä ihmisiä ja pyrkiä samalla yhteyteen Jumalan kanssa joka yhteys aikanaan ylösnousemuksessa kokee täydellistymisensä.
Jumalan kuviahan olemme jokainen. Lähimmäisessämme tuo kuvan useimmiten olemme tottuneet näkemään, harvemmin osaamme tai tulemme ajatelleeksi samaa itsestämme. Tämä toinenkin lähestymistapa asian tarkasteluun on kyllä aiheellista.
Kaikista meistä tuo kuva heijastuu yksilöllisenä. Niin käy silloinkin vaikka kuinka yrittäisimme toteuttaa isiltä saamiamme elämänohjeita.
Oikeastaan me olemme Jumalan kuvana kuin saattoikoni. Meissä onkin kaksi kuvaa. Toinen muodostuu teoistamme ollen ikään kuin ulospäin osoituksena siitä mihin joukkoon kuulumme, ja toinen taas kuvaa sisäistä minäämme ollen suunnattuna niihin jotka myös ovat mukana tässä saatossa.
Kummankin kuvan vaaliminen on tärkeää. Toinen ei ole toista arvokkaampi.
Emme saa hukuttaa itseämme arkiseen puurtamiseen ja väsyttää itseämme niin, ettemme jaksa pitää yllä keskusteluyhteyttä Jumalaan rukouksen kautta.
Toisaalta emme myöskään saa huomaamattamme liukua itsekkyyteen ja ajatella vain omaa pelastumistamme jatkuvan rukousyhteyden avulla ja tällä tekosyyllä vältellä lähimmäistemme kohtaamista ja heidän palvelemistaan.
Meidän tulee olla kirkkoisiemme opetuksen mukaisesti kuin Kristus. Palvella ihmisenä ihmisiä ja pyrkiä samalla yhteyteen Jumalan kanssa joka yhteys aikanaan ylösnousemuksessa kokee täydellistymisensä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No jopas nyt jotakin, sillä en oikein ymmärtänyt, mistä taas on kysymys... elikkä teidän sanomanne on aika epäselvä.
Ettei nyt vain olisi päässyt käymään niin, että olette jotenkin kokenut valaistuneenne, mutta millä perusteilla teidän valaistumisenne onkaan tapahtunut. Sellaisia valopäitä meidän tulee toki välttää kaikkialla, sillä yleensähän kyse on pelkästä harhasta.
Oletteko muuten mitenkään perehtynyt Ortodoksiseen kirkkoon ja sen opppiin?
Olette kuitenkin nyt aloittanut keskustelun Ortodoksisuus-keskustelussa.
Pahoittelen epäselvää esitystäni. Kyselin tuossa aloituksessani sitä millainen Jumalan kuva olet? Tai siis millaiseksi itsesi koet - niin ruumiin kuin sielunkin osalta. Ja tätä kahta, toisistaan erottamatonta osa-alueta, halusin sinun tarkastelevan.
Onko Jumalan kuva koko tämä materiaalinen ihminen, vaiko sielu, jonka Jumala on tähän materiaaliseen kroppaan sijoittanut?
Molempiahan sen tuossa aloitusviestissäni koetin kertoa tarkoittavan, sekä kyselin sen seikan perään, josko tulemme kuinkakin huolella ja usein katsoneeksi tuon niiden kautta ilmenevän Jumalan kuvamme laatua. Itsetutkiskelua siis peräänkuulutin.
Se, että myös fyysinen olomuotomme on tärkeä, ilmenee perinteisessä ortodoksiassa palttohautauskielteisyytenä, koska ruumis on Jumalan kätten työtä ja niinmuodoin sen tietoista tuhoamista ei ole pidetty sopivana. Ylösnousemusopillisuuden kanssa tällä ei ole tekemistä, toisin kuin tuolla eräässä keskustelussa annetaan ymmärtää.
Kadilolo ei ole selvästikään tajunnut ortodoksista ihmiskuvaa, jossa ei määritellä erikseen fyysistä ja henkistä, kuten läntisessä ihmiskuvassa käsitetään.
Sielu=henki ruumis
olematon äijä ole hääviä kuvaa hankkinut,kun ihminen
Aika huono kaikenkaikkiaan siitäkin huolimatta ettei täydellistä ihmistä ole.Ei synneille ole mitään tekosyytä olemassa.
Nöyryys katumus ahkeruus itsensä kasvattamisessa aloittaen noista vähemmän mairittelevista puolista.Aivan loputon suo jonne tie on todella kivinen.
Ei käy kateeksi, harmittaa oma laiskuus ja välinpitämättömyys Jumalaa kohtaan lähimmäisten ja lupausten muodossa.