väittää tutkija, näitä keskustelupalstoja käyttäen, ilkeily kun usein tapa, ei poikkeus. Varsinkin nuorisoa vaivaa moinen.
Tuskin meiltä, joilla ehkä vielä on hippu empaattisuutta, se mihinkään menee.
Mutta ikävä on maailma, jos nuorilta haihtuu empaattisuus ja toisista välittäminen ehkä kokonaan.
En ole itse itsessäni moista huomannut.
Vaan ihminenhän on sokea ja kuuro itselleen.
Empaattisuus katoaa,
avaaja.
11
119
Vastaukset
- -asiaa pohtiva-
Ainahan se on vika toisessa jos ei asiat mene oman mielen mukaan. Näin ainakin monta kertaa kuvitellaan.
Mielialan luulisin jollakin tavalla vaikuttavan miten asioihin suhtaututaan. Väsyneenä kun ei tunnu mikään onnistuvan tai ns.on mennyt jokin pieleen kiukuttaa epäonnistuminen. Helposti purkaa pahan mielensä ympärillä oleviin ihmisiin tai kiukkuaa yksinään jossakin omissa oloissaan.
Saattaapa joskus vaikuttaa sekin millaisen luonteen on saanut syntymälahjakseen. Joillakin on kyky tulla erittäin hyvin toimeen kanssaihmisten joukossa, toisilla taas on ilkeily, halveksuminen, kaikenlainen ala-arvostaminen melkein pääasia oli tilanne tai asia mikä tahansa. Sellaisen ihmisen kanssa on vaikea elää ainakin saman katon alla, naapurinakin.
Toisinaan on vaikea ymmärtää että mitähän tuo taas kiukkuaa ja ilkeilee jos ei osaa yhdistää siihen omaa käyttäytymistään eikä ilkeilijäkään suostu selittämään syytä.
Keskustelupalstoilla on helppo purkaa ilkeyksiään toisilleen tuntemattomille ihmisiin tai ehkä kuvittelemalleen tutulleen, sillä eihän aina nimimerkki paljasta kuka kukin on.
Joillekin on taipumus harrastaa ivallista huumoria jota ei aina kaikki ymmärrä ja saattavat loukkaantua joskus aiheettakin tai iva on tarkoitettukin loukkaavaksi.
Nuorisohan ottaa mallia meistä ja meidän käyttäytymisestä. Meidän pitäisi yrittää näyttää mallia ja opettaa nuorisolle käytöstapoja jo kotona. Sakissa mennään yleensä toisten mukana ja hyvät tavat saattavat unohtua tai jos niitä ei ole koskaan opetettukaan ovat sakissa opitut tavat sen mukaiset.
Välitetään toisistamme.- ap.
Jos on tavallinen itsekritiikki ja jopa empatian lahja, voi ihminen itsessäänkin vikoja havaita.
Tuntuu nykyisin olevan tapana, että opetetaan omille lapsille, ettei toisista tarvi välittää, kunhan itse pärjää. Jos ei pärjää, niin viedään jollekin kurssille kehittämään kyynärpäitä kovemmiksi.
Jokainen itse tietää oman huumorinsa kukan värin. Turha tuomita muita huumorintajuttomiksi, jos tieten taiten tietää loukkaavansa. Sitten viattomana surkutella, kuinka tolloja toiset ovat, kun eivät suurta huumoria suvaitse.
Toki sekin on usein omasta mielenvireestä kiinni, tai sen puutoksesta, miten kenenkin huumorin vastaanottaa.
Meitä aikuisia netti tuskin enää muuttaa, mutta vähän vähemmän sen soisi olevan monien lasten ainoa kamu.
Virtuaalikavereita on mittamaton määrä, nokkakavereita ei aina yhtäkään.
Tuolla alempana Demeter ilmaisee hyvin, mitä enemmän ihmisillä on maallista mammonaa, sitä vähemmän välitetään muiden hyvinvoinnista.
Niin minä sen käsitin.
- ...
Tekopyhyys katoaa.
Aiemmin "hyviksi käytöstavoiksi" määriteltiin tekopyhyys, ulkokultaisuus, näennäinen kunniallisuus. Ei nykyään enää. Mennään ihan erilaisten koodien mukaan. Jos on V-pää, sitä voi olla avoimesti, ennen se peiteltiin ympäristöpaineden takia. Nykyisin ympäristöpaineet erilaisia kuin ennen. Aiemmin paineita loi yhteisö. Nyt kun yhteisö murentunut, paineet tulevat muualta, ympäristöstä ja omasta päästä.
Itekin tuumaillut asiaa, jotenkin noin se mun mielestä menee. Kuten jankutettu aina, aninyymit nettipalstat erinomainen foorumi seurailla, millaisia taatelin tallaajia keskuudessamme liikkuu, kadulla ne näyttävät tavanomaiselta tuulipukukansalta,
=DW=- ap.
Ei tuo hyvä käytös ollut ainoa asia, taisin kirjoitaa hankalasti.
Itse ymmärsin tutkijan huoleksi, että pienestä pitäen konemaailmassa ollut lapsi kadottaa yhteyden kanssaihmisiin, ja silloin ei kehity esim. empaattisuus, kun koko ajan on oltana lievästi aggressiivinen ja pystyttävä olemaan netin osin kielteisessäkin ilmpiirissä. Johan maalaisjärkikin sanoo sen, että liian moni lapsi istua nököttää illat pitkät, jopa öisinkin tietsikan ääressä.
En näe mitään erityisen hehkutettavaa, että alettaisiin alkukantaisesti olemaan kukin tykönään ärhäkkä ja taistelunhaluinen.
Olkoon kuinkakin tekopyhää, mutta minäminäminä-tyyli ei ihmisyhteisöön sovi pitkälle vietynä, johan se nytkin on nähty. Erakko metsän siimeksessä voi elää vain itselleen.
Lopuksi nauroi, tosin ennenkin jo sanottu, että peukalot alkavat sukupolvien myötä kasvamaan, kun lapset pienestä pitäen näpyttelevät niillä pelejään.
Pitää huomenna jatkaa nukkunein aivoin. - Kaupunkilainen
ap. kirjoitti:
Ei tuo hyvä käytös ollut ainoa asia, taisin kirjoitaa hankalasti.
Itse ymmärsin tutkijan huoleksi, että pienestä pitäen konemaailmassa ollut lapsi kadottaa yhteyden kanssaihmisiin, ja silloin ei kehity esim. empaattisuus, kun koko ajan on oltana lievästi aggressiivinen ja pystyttävä olemaan netin osin kielteisessäkin ilmpiirissä. Johan maalaisjärkikin sanoo sen, että liian moni lapsi istua nököttää illat pitkät, jopa öisinkin tietsikan ääressä.
En näe mitään erityisen hehkutettavaa, että alettaisiin alkukantaisesti olemaan kukin tykönään ärhäkkä ja taistelunhaluinen.
Olkoon kuinkakin tekopyhää, mutta minäminäminä-tyyli ei ihmisyhteisöön sovi pitkälle vietynä, johan se nytkin on nähty. Erakko metsän siimeksessä voi elää vain itselleen.
Lopuksi nauroi, tosin ennenkin jo sanottu, että peukalot alkavat sukupolvien myötä kasvamaan, kun lapset pienestä pitäen näpyttelevät niillä pelejään.
Pitää huomenna jatkaa nukkunein aivoin.Ovathan ihmiset edelleen tekemisissä toistensa kanssa, ensin kotona ja päiväkodissa, sitten koulussa ja aikuisina töissä ja harrastuksissa. Kyllä empatia on tarpeen, ja se pitäisi oppia viimeistään hiekkalaatikolla. Eivätkö vanhemmat enää kerro lapsilleen, että naapurin ipanaan sattuu, jos sitä hakkaa lapiolla päähän?
Vähän vanhempanakin voi olla hyvä välillä istahtaa toisen tuolille ja miettiä, miltä itsestä tuntuisi, jos toinen tekisi jotain sellaista, jota itse on tehnyt toiselle, tai miten itse reagoisi esimerkiksi vastoinkäymisiin. - ap.
Kaupunkilainen kirjoitti:
Ovathan ihmiset edelleen tekemisissä toistensa kanssa, ensin kotona ja päiväkodissa, sitten koulussa ja aikuisina töissä ja harrastuksissa. Kyllä empatia on tarpeen, ja se pitäisi oppia viimeistään hiekkalaatikolla. Eivätkö vanhemmat enää kerro lapsilleen, että naapurin ipanaan sattuu, jos sitä hakkaa lapiolla päähän?
Vähän vanhempanakin voi olla hyvä välillä istahtaa toisen tuolille ja miettiä, miltä itsestä tuntuisi, jos toinen tekisi jotain sellaista, jota itse on tehnyt toiselle, tai miten itse reagoisi esimerkiksi vastoinkäymisiin.En tiedä, tekemisissä voi olla monella mielellä.
Jos varhaislapsuudestaan harrastaa väkivaltaisia tietokonepelejä, joissa vahingoitetaan olioita, jotka hetken päästä hypähtävät terveinä jatkamaan tappelua, voi se rakentaa omituista egoa, josta empaattisuus on kaukana.
Mummonpotkijakin voi odottaa, että mummo hetken makoiltuaan nopsaan nousee, kuin joku ninja konsanaan.
Ovat tosiaankin ihmiset tekemisissä, mutta hyvin usein tuntuvat tekevän sen vastoin tahtoaan, riidellen ja aliarvioiden muita, kuin itseään, joka nostetaan liian usein jalustalle, jolla on lupa tehdä, mitä huvittaa.
Ennen sanottiin, että tee lähimmäiselle se, mitä haluaisit itsellesi tehtävän.
Nyt tuntuu, että mottona on vain, minulle kaikki, muille ei mitään.
Minää pitäisi itsen lisäksi palvoa muidenkin.
Maikkarin uutisia on hyvä katsoa linkiltä, koska eri uutisten paikka on merkitty uutisjanaan. Tämä on lopussa, ennen tulvia.
"Persoonallisuuden eroosio", loistavasti lohkaistu.
http://www.katsomo.fi/?progId=178900
- demeter1
Mehän elämmme markkinataloudessa. Sen arvot ovat tulleet vähän kuin salaa omaan arkeemme ja ihmissuhteisiimme.
Jo varhaiskasvatuksessa nähdään tärkeänä "pärjääminen", puolensa pitäminen. Kaveri ei ole ystävä vaan kilpailija. Kaveri jätetään, jos itselle on tyrkyllä jotakin parempaa. Eli empatialla ei ole kasvupohjaa, jos siitä ei ole itselle mitään hyötyä.
Tuohon tekopyhyyden katoamisteoriaan (DW) en oikein usko - siis siinä mielessä, että näkisin sen jotenkin rakentavana ja tervehdyttävänä mallina elää toisten kanssa. Totta kai me joudumme välillä "teekentelemään", sovittelmaan sanojamme kulloisenkin tilanteen mukaan. Joskus teemme sen omasta intressistämme, joskus taas yhteisen hyvän vuoksi.- ap.
Kyllä kanssakäymisissä ihmisten kesken on aina enemmän tai vähemmän "teeskentelyä", myötäilyä, aikuisten ainakin. Sitä enemmän, mitä vähemmän tuntee toista osapuolta.
Jos vaikka työpaikalla jokainen päästelisi suustaan kaiken, mitä mielessään pitää, tuskin työrauha säilyisi.
Vaatimattomassa lapsuudessani ainakin itse tunsin yhteenkuuluvuutta koko kasarmin lasten kanssa. Äiditkin tuntuivat kaikki vähän oman, työssäkäyvän korvikkeilta, hyvässä mielessä. Kuka tarjosi joulutorttua, keltä sai mehulasin leikin touhussa.
Kaikkia alettiin, yhdessä leikittiin ulkona, aina, kun sää salli.
No, se oli vuonna ennen ajanlaskumme alkua. - demeter1
ap. kirjoitti:
Kyllä kanssakäymisissä ihmisten kesken on aina enemmän tai vähemmän "teeskentelyä", myötäilyä, aikuisten ainakin. Sitä enemmän, mitä vähemmän tuntee toista osapuolta.
Jos vaikka työpaikalla jokainen päästelisi suustaan kaiken, mitä mielessään pitää, tuskin työrauha säilyisi.
Vaatimattomassa lapsuudessani ainakin itse tunsin yhteenkuuluvuutta koko kasarmin lasten kanssa. Äiditkin tuntuivat kaikki vähän oman, työssäkäyvän korvikkeilta, hyvässä mielessä. Kuka tarjosi joulutorttua, keltä sai mehulasin leikin touhussa.
Kaikkia alettiin, yhdessä leikittiin ulkona, aina, kun sää salli.
No, se oli vuonna ennen ajanlaskumme alkua.Niinpä. Yhteenkuuluvuutta oli, kaikki olivat aidosti samanarvoisia, kun kenelläkään ei ollut paljon (sodanjälkeisessä Suomessa). Luulisi, että hyvinvoinnin lisääntyminen olisi luonut halua antaa omastaan, mutta tuntuukin käyneen päinvastoin.
demeter1 kirjoitti:
Niinpä. Yhteenkuuluvuutta oli, kaikki olivat aidosti samanarvoisia, kun kenelläkään ei ollut paljon (sodanjälkeisessä Suomessa). Luulisi, että hyvinvoinnin lisääntyminen olisi luonut halua antaa omastaan, mutta tuntuukin käyneen päinvastoin.
Kun ei paljoa omista niin sitä tuumaa et sama vaik annan ton viimesenkin pois.
Pikkuvarakas taas on päässyt rahan makuun ja halajaa lisää ,peläten sen jo hankitun loppuvan.
Talojen varakkaimmat on niitä jotka raivopäisesti etsii ja vaatii alennusta ostoksistaan,mieluimmin jonkun toisen piikkiin.- demeter1
piikkiö kirjoitti:
Kun ei paljoa omista niin sitä tuumaa et sama vaik annan ton viimesenkin pois.
Pikkuvarakas taas on päässyt rahan makuun ja halajaa lisää ,peläten sen jo hankitun loppuvan.
Talojen varakkaimmat on niitä jotka raivopäisesti etsii ja vaatii alennusta ostoksistaan,mieluimmin jonkun toisen piikkiin.Sama havainto minulla (piikkiö). Tyytyväisimpiä ihmisiä ovat ne, joilla on vähän.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ootko nainen noin mustis musta
Onhan se toki imartelevaa kun olet kaunis ja kaikkea muutakin, mutta ehkä vähän kummallista, kun ei varsinaisesti olla t897259- 353841
- 453440
Kauan säkin jaksoit
Minun perässä juosta. Kunnes pahoitit mielen. Kuinka monta anteeksipyyntöä olet vailla? 🧐402572- 2092453
- 412382
- 1232276
Miksi kaipaat
Ja olet elämässäni vielä kaiken tämän jälkeen? Eikö kaikki ole jo selvää välillämme?292179Mietin tässä T....
Oletko jo kesälomalla.?Keli on ihanaa, ja sinä nautit veneilystä.... Edelleen käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua..241898- 411864