huomasin sen. olen yksin. ei ole ketään johon
tukea, ei lämmintä syliä. aamulla kun heräsin,
tunsin tyhjyyden, ei tässä ole mitään järkeä. ei
tarkoitusta..
olen ulkopuolella, seuraan elämäni kulkua
sivusta katsellen. mitä olen saanut aikaseksi?
kaikki mitä on tapahtunut, mitä tapahtuu, on
turhaa. sytytän tupakan, päätä särkee niin
helvetisti. se menee ohi, tiedänpähän olevani
vielä hengissä, tunnen kipua. haluan huutaa,
itkeä. mutta en jaksa enää, ei se mitään auta.
säälittävää..
tukea, ei lämmintä syliä. aamulla kun heräsin,
tunsin tyhjyyden, ei tässä ole mitään järkeä. ei
tarkoitusta..
olen ulkopuolella, seuraan elämäni kulkua
sivusta katsellen. mitä olen saanut aikaseksi?
kaikki mitä on tapahtunut, mitä tapahtuu, on
turhaa. sytytän tupakan, päätä särkee niin
helvetisti. se menee ohi, tiedänpähän olevani
vielä hengissä, tunnen kipua. haluan huutaa,
itkeä. mutta en jaksa enää, ei se mitään auta.
säälittävää..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minusta tuntuu ihan samalta...
mitä helvettiä pitäis tehdä? en jaksa olla
yksin, sydän itkee.
paitsi että en tupakoi enää, kun ei ole varaa
niin kalliiseen harrastukseen.
..kaikkien yksinäisten kokoontua jonnekkin ja ei
oltaisi enää yksin??????
hyvä idea.. oon miettiny miks yksinäiset ei
löydä toistensa luo.
sithän ei enää oltaiskaan yksin.....
että ei enää riitä usko tulevaisuuteen
että ei ole varaa lähteä mihinkään
että asuu synkimmässä korvessa
että on yksinäinen ihmisten keskellä
erilaisuutensa vuoksi
että...
tuska on todellista,
mutta kunnioita erilaisuutta.
miksi olla yksin sen kanssa,
kun sen voi jakaa?
erilaisuuden,
aivan kuin kaiken muunkin.
pian huomaamme,
emme enää ole erilaisia.
olemme yhtä.
minua ympäiröis tuhannet ihmiset, kukaan ei
tunne minua. aivan sama missä olen, olen silti
yksin.
..tähti tähtien joukossa,tuikit kauniisti ja
hymyilet,hymysi huomataan,niin kuin tähdet
talvisen taivaan....ja huomaat maailma on sinun..
Mulla on ihan yhtä vaikeaa ja kamalaa. En ikinä
enää löydä ketään ihmistä joka rakastaisi minua.
Miksi ikinä olenkaan luopunut rakastetuistani!
jos olisin tiennyt mikä sadan vuoden yksinäisyys
odottaa olisin valinnut toisin...
...suustani. Olisin todella valinnut toisin.
lopeta se kaljan ja viinan kittaaminen niin EI
särje päätä, ja muutenkin lopeta ryyppäily niin
EI tarvitse ihmetellä kun ihmiset kaikkoaa..
....musiikki soi ja elämä pyörii, vai pyörinkö
itse? Ei ole ketään pysäyttämässä, vain niitä
ketkä antavat lisää vauhtia, saadakseen sen mitä
haluavat. Haluanko itsekkin, en enää tiedä koska
olen väsynyt miettimään. Sama vanha selitys
omalletunnolle aamulla...haen vain hyväksyntää.
Kännykässä numeroita, mutta ei niin montaa, kuin
on niitä numeroita jotka ovat jääneet saamatta.
Kattellaan kaikuu ulko-ovelta, joo, on helppo
vastata. Hasta La Vista...beibe..Hasta La Vista
minä.
Viikon sitä hokee itselleen, kuinka tarvitsee
rakkautta ja rehellisyyttä, ja arvostaa
itseään...mut taas kun se tulee..perjantai.Viina
virtaa ihmiset nauraa, lakanoita liataan. Ja
kaiken sen etsinnän jälkeen, ei kukaan enää
uskalla edes puhua huomisesta, koska sitä ei ole.
On vain jatkuva perjantaisyke, jota odotetaan ja
jota pelätään. Siinä hytkyen parit etsii toisiaan
ja ihmiset...ne kai etsii paikkaansa. Kaikki me
jotka sinne on jääty; ois syytä löytää itsensä
ensin ja sitten vasta se toinen..olis paljo
enemmän annettavaa.
Ajattelet että lässytä vaan, mutta en jaksa enää
lässyttää, en uskoa en toivoa, ja silti huominen
aina tulee. Tiedän että on kohtuutonta odottaa
että joku tulis ja pelastais, koska niin ei käy
ku saduis, mut silti. Perjantait, ne sykkii jo
lujenpaa ku mun sydän ja kuluttaa...pitää
ottessaan, vaikka haluan pois. Kertokaa joku
minne paeta, koska paikkaa ei ole...
Ikävää todeta että oot niin täysin oikeessa...
Yhtä ja samaa oravanpyörää kierretään. Meidät on
opetettu siihen, halusimme tai emme. Jos jäät
leikistä pois, olet syrjäytynyt, hyljeksitty.
Ei sekään tunnu hyvältä.
Perjantai on toivoa täynnä, mutta kun se tulee,
se jyrää ylitsesi. Se murskaa uskon, toivon ja
haaveet.
Huomenna tuo syntinen päivä jälleen koittaa...
Kenties joku tulee ja tarttuu käteesi tarjoten
ymmärrystä... kenties ei. Perjantai ei silti
katoa koskaan.
olen jättänyt kokonaan tuon oravanpyörän, tein
sitä tarpeeksi, niin että tajusin satuttavani
vain itseäni siinä..