PARJAUKSEN SYNTI ...

Parjauksen synti herätyksen esteenä

P A R J A U K S E N S Y N T I ( = 9. KÄSKY, 2 Moos.20:16)

Parjaus eli juoruilu on eräs ikävä ilmiö.
”Joka parjausta levittää, on tyhmä” (Snl. 10:18). Tästä huolimatta parjauksen synti rehottaa uskovienkin keskuudessa.
Parjaus aiheuttaa suurta haittaa seurakuntatyölle. Se on vitsaus, synti, jota vastaan on taisteltava.
Juoruilija itse siirtyy syntinsä tähden sivuun Jumalan työstä. Hän lamaantuu ja ahdistuu.
Pyhä Henki ei suostu toimimaan yhdessä synnin harjoittajan kanssa. Juoruilun kohteeksi joutuneen, esim. sanan opettajan toiminnasta murentuu pohja. Vastakääntyneet menettävät luottamuksensa kasvattajiinsa ja joutuvat tuuliajolle, pois ristin kaidalta tieltä. Ennen suuren suun avaamista on hyvä miettiä seurauksia.

Jos joku tietää Sinusta tai minusta jonkin asian, jota emme ole hänelle itse kertoneet, on liikkeellä ollut juoruilija huolimatta siitä kuinka tosi asia on. Parjaus on aina lähimmäisen halveksimista ja alentamista. Vikoileva parjaaja tahtoo saattaa lähimmäisensä häväistyksen alaiseksi.
Mutta mitä sanookaan Jumala?
”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi” (2 Moos. 20:16).

Väärän todistuksen antaminen lähimmäisestä (vaikkapa tietämättäänkin) on vakava synti. Tämän vuoksi on hyvä olla erittäin tarkka puheissaan. Myös poissaolevan lähimmäisen analysoiva arvostelu on juoruilun piiriin kuuluva asia. On hyvä myös muistaa, että muiden asioita uteleva on yllyttämässä juoruiluun.
Älä kysele ihmisten asioita muilta kuin asianomaisilta itseltään.

Eräissä piireissä toisten synneistä puhumista nimitetään vasikoimiseksi. Tämä vasikoiminen kaikissa muodoissaan on halveksittavaa ja tuomittavaa (1 Kor.5:10-13). Panettelu ei milloinkaan ole oikeutettua.

Usein parjaava, arvosteleva asenne kuvastaa henkilön omaa epävarmuutta ja kasvamattomuutta.
Parjaaja ei voi kasvaa uskossaan. Syyttelevä mieli estää hengellisen kasvun ja on sielunviholliselle otollista maaperää.
Sielunvihollinen on ”meidän veljiemme syyttäjä” (Ilm. 12:10). Sen nimi on käännettävissä myös sanoilla ”parjaaja” tai ”panettelija”.
Juoruilijat antautuvat synnin harjoittamisellaan paholaisen työtovereiksi.

On alentavaa ja halveksittavaa olla juoruilija uskovien toisiaan rakastavassa perheessä.

MITEN VOIMME LOPETTAA PARJAUKSET ?
Pahan puhumiset ym. juorut loppuvat, kun niiden kuuntelijat sulkevat korvansa. Kuuntelijathan ovat yhtä lailla osallisia tuohon syntiin. Kuullessasi juorun sinun on ensi töiksesi otettava yhteys juorun kohteeseen, mieluiten juoruilijan läsnä ollessa. Näin saat katkaistua saatanan työn alkuunsa.

POISSA OLEVASTA EI TULE PUHUA!
Jumalan Sana on paras lääke tätäkin ko. syntiä vastaan. Ehdottaisinkin, että tutkisit raamatunlukuhetkessäsi seuraavat kohdat:
3 Moos. 19:16-18; Psalmi 15:1-5: 17:3; 50:19-21; 101:5; Sananl. 10:18; 18:8; Matt. 7:3-5; 18:10-22; Room. 15:1-3; 1 Timot.3:11; 5:13; Gal.6:1; Tiit.2:1-8; 1 Piet. 3:16; Ilm.12:10.

Jumalan siunaus vuotaa runsaana yllemme, kun ”sormella osoittelu” lakkaa
(Jes. 58:9). Silloin alamme rohkaista ja rakentaa toisiamme.
”Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niin kuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.
Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen." Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella osoittelun ja vääryyden puhumisen, jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niin kuin keskipäivä. Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niin kuin runsaasti kasteltu puutarha, niin kuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.
Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: "halkeamain umpeen muuraaja" ja "teitten korjaaja maan asuttamiseksi" (Jes. 58:8-12).
Edellä oleva Raamatun Sana on lupausta herätyksen alkamisesta. Paaston ja ojentautumisen kautta alkaa tapahtua.
Muinaiset polut avautuvat eteemme.
Tie korjataan.
Kompastuskivet poistetaan.
Näin alkaa taas toimia alkuperäinen kristinusko merkkeineen ja ihmeineen.

RAKENTAVA ARVOSTELU
Uskovien kokouksissa voidaan suorittaa profetioiden tarkistavaa arvostelua
(1 Kor. 14:29). Tämä pitää tapahtua yhdessä profetoivien ja arvostelijoiden kanssa, siis kaikkien osapuolten läsnä ollessa. Mutta ei välttämättä kaikkien, esim. vastakääntyneiden kuullen.
Tässä tarkistustehtävässäkään ei arvostella henkilöitä, vaan sanomia, ovatko ne luotettavia ja Raamatun mukaisia. Arvostelijoina voivat toimia vain siihen armoitetut, raitishenkiset ja uskossaan kasvaneet kristityt.
Ala-asteen pieni oppilas ei ole kykenevä arvostelemaan Yliopiston professoria? Ei myöskään uskossaan alaikäinen, jolla on vikoileva syyttäjämieli, sovi muita arvostelemaan.

Ojentaminen
Väärän, epäraamatullisen opin julistajat pitää alkuunsa ojentaa Sanan tielle rakkauden hengessä, mutta tiukasti. Tässä tulee noudattaa Jeesuksen ja apostolien opetusta: ensin kahden kesken keskustellen, sitten yhdessä jonkun muun kanssa ja vasta viimeksi julkisesti. Matt. 18:15-17; Gal. 1:8-9; 1 Tim.1:3-7; 2 Tes.3:14-15. Raamatun Sanasta sivuun menneet, jotka eivät tahdo ojentautua, vaan jäävät parjaaviksi eksyttäjiksi, on erotettava seurakunnan yhteydestä. Sivuun menneistä tulee antaa julkinen varoitus kaikille uskoville. Se ei ole parjausta. Se on seurakunnan suojelua.
”Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha" (1 Kor. 5:9-13).
Seurakunnasta emme voi ketään erottaa. Seurakuntahan on Kristuksen ruumis. Mutta velvollisuutemme on poistaa keskuudestamme sellainen, joka ei tahdo vaeltaa Jumalan rakkauden ja totuuden tietä. Yhteydestä erottaminen voidaan tehdä määräajaksi kunnes Jumalan armo taas kelpaa.

”Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden” ( Jaakob 5:19-20 ).

Juoruilun synti on eksytys, josta pitää palata takaisin oikealle tielle kuten muiltakin harhateiltä. Jumala tahtoo parantaa tämänkin kansansa vamman.
Parantuminen edellyttää synnistä ja juoruilijoiden seurasta luopumista.

Jeesuksen Kristuksen kalliissa Nimessä ja sovintoveren ansiossa, anna, oi Jumala, anteeksi syntimme. Aamen.

Weijo Lindroos