Miten voi kaivata ihmistä niin paljon, että
päivät tuntuu vuodelta ja illat yksin vähintään
kahdelta vuodelta??Useiden ero päätösten jälkeen
ollaan oltu silti aina yhdessä ja mitään pitkä-
aikaista suhdetta sen ekan pidemmän yhdessäolo-
ajan-ajalta ei ole ollut.Ollaan oltu
yhteydessä,ja sitte päätetty et nähään ja
jutellaan nii sit päätetään mitä tehään,
jatketaanko vai ei?Joka kerta ku on nähty, sitä
on löytäny ihtesä pienen juttutuokion jälkeen
ihan jostai muusta puuhasta ku juttelemasta...hoh
hoijaa! Jätkä ei haluu sitoutuu vakituisesti,se
sanoo aina et välittää ja haluu vaan mut!Ja
keväällä ku oltiin yhessä pitempään nii,se miks
me sit erottiin oli ku jätkä rupes haluumaan
kuulma liikaa??!Sitä pelotti kuulma se?!En tiedä
ymmärrättekö mitä tarkotan...mutta ihmetyttää
miten sen mieli aina niin muuttuu?välillä se
haluu olla mun kaa, ja välillä ei?En tiedä, minä
välitän kaikesta huolimatta siitä jätkästä ihan
liikaa, ja tiedän et mun ei pitäs olla sen
pomopoteltavana...mutta,minkäs ihminen
tunteilleen mahtaa?? En halua olla sille
kumipallo,että POM POM POM!Kumipallona mä luokses
pompin!En tod.!Toisaalta haluun uskoo sen, mitä
se sanoo et välittää musta ja haluu vaan mut?
Mutta miksei se sit oikei tunnu siltä?Aina
sillonko mun pitäs mennä sen luo,ku se haluaa,kun
sattuu sellane ilta et nyt se haluu minut sinne?
Tulee itelle aika halpa olo...koittas nyt päättää
mitä se haluu!En jaksa elää tässä
epätietoisuudessa!Jos se vaan sanos ettei enää
jatketa ikinä!Nii okei..voisin unohtaa sen!Mutta
nyt...on niin vaikeeta koittaa unohtaa sitä,enkä
tiedä haluaisinko...mielipiteitä asiasta otetaan
ilomielin vastaan!!Ei miehiä voi aina ymmärtää...
(eikä varmaa naisiakaan..)
päivät tuntuu vuodelta ja illat yksin vähintään
kahdelta vuodelta??Useiden ero päätösten jälkeen
ollaan oltu silti aina yhdessä ja mitään pitkä-
aikaista suhdetta sen ekan pidemmän yhdessäolo-
ajan-ajalta ei ole ollut.Ollaan oltu
yhteydessä,ja sitte päätetty et nähään ja
jutellaan nii sit päätetään mitä tehään,
jatketaanko vai ei?Joka kerta ku on nähty, sitä
on löytäny ihtesä pienen juttutuokion jälkeen
ihan jostai muusta puuhasta ku juttelemasta...hoh
hoijaa! Jätkä ei haluu sitoutuu vakituisesti,se
sanoo aina et välittää ja haluu vaan mut!Ja
keväällä ku oltiin yhessä pitempään nii,se miks
me sit erottiin oli ku jätkä rupes haluumaan
kuulma liikaa??!Sitä pelotti kuulma se?!En tiedä
ymmärrättekö mitä tarkotan...mutta ihmetyttää
miten sen mieli aina niin muuttuu?välillä se
haluu olla mun kaa, ja välillä ei?En tiedä, minä
välitän kaikesta huolimatta siitä jätkästä ihan
liikaa, ja tiedän et mun ei pitäs olla sen
pomopoteltavana...mutta,minkäs ihminen
tunteilleen mahtaa?? En halua olla sille
kumipallo,että POM POM POM!Kumipallona mä luokses
pompin!En tod.!Toisaalta haluun uskoo sen, mitä
se sanoo et välittää musta ja haluu vaan mut?
Mutta miksei se sit oikei tunnu siltä?Aina
sillonko mun pitäs mennä sen luo,ku se haluaa,kun
sattuu sellane ilta et nyt se haluu minut sinne?
Tulee itelle aika halpa olo...koittas nyt päättää
mitä se haluu!En jaksa elää tässä
epätietoisuudessa!Jos se vaan sanos ettei enää
jatketa ikinä!Nii okei..voisin unohtaa sen!Mutta
nyt...on niin vaikeeta koittaa unohtaa sitä,enkä
tiedä haluaisinko...mielipiteitä asiasta otetaan
ilomielin vastaan!!Ei miehiä voi aina ymmärtää...
(eikä varmaa naisiakaan..)
Vastaukset 5
Vanhimmat
ikävä tilanne... mullakin on ollut melkein
samanlainen tilanne paitsi et mua petettiin...
yritä pärjäillä...
Hei, luulen että olen hiukan vanhempi Sinua.
Minulla on jo perhettä melko liuta. Rakastuessaan
on vaikea nähdä tilannetta ja varsinkaan omaa
käyttäytymistään ulkopuolisen silmin. Naiset
ovat kykenävämpi syvään suhteeseen "pelkästään"
sielujen tasolla. Monista miehistä, varsinkaan
nuoremmista, ei tähän ole. Neljänkymmenen
huiteissa miehistä alkaa löytyä tätä puolta.
Silloin miehet hoksaavat erota, ja etsiä käsiinsä
nuoremman naisen. Näin se juttu vaan on.
Rakastuminen on ihanaa, se lataa elämään sellaisen
patterin iloa ja hyvää mieltä, mutta myös
epätoivoa ja järjettömiä tekoja jos jää vaille
riittävää vastarakkautta. Ja mikä riittä naiselle!
Kyllähän me tämä tiedetään, ettei mikään.
Pystyt vahvoihin tunteisiin, pidä niistä kiinni.
Tulee muita, aivan takuulla!
Ja näinkin on juttu, että kohtalo puuttuu elämääsi
juuri silloin kun sitä kaikkein vähiten odotat.
Otapa vaihteeksi ohjat omiin käsiisi ja pidä
pientä välimatkaa tähän junttieinariin,
eiköhän se tule sieltä kylkimyyryä ovellesi
itkemään. Sano silloin että olet hiukan kiireinen,
mutta ehkä illemmalla tai seuraavana päivänä.
Pom pom pom, eiks nii?
Aika hyvä pointti sulta..kiitän!Sitä tässä oonki
miettiny et rakastanko sitä tunnetta,et joku on
lähellä vai ite jätkää?!No varmaan molempia!
Tässähän on niin,että jätkä on minua reilusti
vanhempi,mutta se ero on niin mitätön kun me
ollaan yhdessä,eli sitä ei huomaa.Ja oonki tässä
koittanu,etten ota siihen yhteyttä.Aattelin et
katotaan nyt miten riippuvainen se on,miten kauan
menee ennenku se ottaa yhteyttä?!Onha tässä reilu
viikko jo vierähtäny ettei se oo ottanu
yhteyttä,enkä kyllä minäkään siihen...mutta
ajatus siitä,että tää nyt loppus
näin "yllättäen"pelottaa,ihan ilman et sanotaan
toisillemme mitään!Ei,ei sen näin pitäny mennä!!
Ennen ollaan ees sanottu toisillemme ettei
jatketa jne.,mutta nyt ei mitään!Viimesin viesti
minkä oon siltä saanu oli kaunis "hyvää
yötä"viesti...sitä kiduttaa itseään odottamalla
että toinen ottaa yhteyttä ja sanos et haluis
vain ja ainoastaan mut!Mutta en itseasiassa
tiedä,uskaltaisinko enää uskoa sitäkään!Kun se
kerran sano mulle niin,että katui päätöstään et
erotaan ja pyys alottaa puhtaalta
pöydältä,unohtaan menneet!Pystyykö siinä
kieltäytyy?Tosin mietin asiaa jonkun aikaan..mut
se vaan saa mun jalat alta,niiku sillo yks ilta
ku oltiin bailaamassa ja se tuli kaverinsa kaa
mua kahtoon,siitä tää koko oravanpyörä on
lähtenyki käyntiin...mutta katellaan!Ajatus
siitä,että löytäs jonku samanlaisen jätkän joka
veis jalat alta,tuntuu nyt niin mahdottomalta,Oon
kiintyny siihe ihan liikaa...Ja kiitos
niin "ymmärtäväisen äänen"-mielipiteestä..Jos
keksit lisää kantaa otettavaa,nii anna tulla
vaan,luen ilomielin...vaikka mailiin,mites sen
muuten sais ettei se näky kaikille;)??
Voi etpä olisi paremmin voinut aihettasi valita.
Itselläni on kohta kaksi vuotta jatkunut
samanlainen suhde. Oltiin puoli vuotta onnellisia
yhdessä. Erottiin. Jatkettiin taas puolen vuoden
päästä. Viikonloppuna erottiin neljännen kerran.
Nyt ehkä lopullisesti. Nyt mä kyllästyin
viimeisen kerran. Kuitenkin kaikki synnit on jo
annettu anteeksi ja mä kaipaan takaisin siihen
kuvioon. Teen päässäni listaa kaikista sen
ihmisen ja meidän jutun huonoista puolista ja
hoen sitä kuin mantraa itselleni, etten sortuis
taas. Kaverit ei ole ymmärtäneet mun juttujani
sen suhteen enää vuoteen. Mutta tosiaan, minkä
ihminen tunteilleen voi. Tämä loppuu vielä
joskus. Mä tiedän sen.
Ensin luulin, että luen omaa tekstiäni, niin
samalta tuntui. Ollan tunnettu miehen kanssa
muutama vuosi, mutta ei saadaa selvyyttä tähän
suhteeseen, jos sitä edes voi sellaiseksi sanoa.
Hän on mukava, viisas, kaikinpuolin OK kaveri,
mutta jokin mättää. Enkä tiedä voinko/haluanko
ketään toistakaan tilalle. Kohteita kyllä olisi,
mutta sitten tuntuu että maine ja kunnia menee,
jos alkaa sekoilla jotain juttuja kun tämäkään ei
ole selvää vielä. Hoh hoijaa... Naisen elämä ei
ole helppoa. Joskin hauskaa etupäässä.Terkkui
tutulle ja hauskaa viikonloppua. Oon muutes
töissä tekemässä yhtä tosi tärkeetä juttua, mutta
tässä välillä eksyin lukemaan näitä.