Jumatsuka! Keama kirijottaa hyvin. Vaekka oun savolainen ja persu, pittee tunnusttee, että Soenin Timppa on heleppo-Heikki kepu-Sipilän rinnalla.
Juha Sipilä: Vaihtoehto sivut 45-53
http://www.keskusta.fi/loader.aspx?id=819fa314-ce3d-48f8-8dad-fcb5d950bc71
Kuntapolitiikassa menossa iso sumutus
Hämmästelen kokoomuksen ja sosialidemokraattien harjoittamaa kuntapolitiikka. Puheet ja teot tuovat mieleeni sadun, jossa susi veti ylleen lampaantaljan hämätäkseen lammaslaumaa. Huonostihan siinä kävi.
Hallitus syyllistyy satukirjan ”susimaisuuteen” väittämällä, että suurkunnat pelastaisivat hyvinvointiyhteiskunnan. Missä on hallituksella vastuullisuus? Se leikkaa kuntapalveluista miljardeja euroja, siis historiallisen suuria summia. Vieläpä niin, että köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Kansaa jaetaan kahtia.
En ymmärrä, miksi näistä jättileikkauksista ei synny suurta julkista keskustelua Suomessa. Koko palvelujärjestelmämme on rakennettu valtion ja kuntien yhteisvastuuseen. Nyt hallitus vaatii, että kuntien pitäisi pärjätä omillaan. Se on utopiaa ja perustuslain vastaista.
Ajatus, että tulot jakautuisivat maan tai edes kaupungin sisällä tasan, ei perustu mihinkään. Jos Suomessa on enemmän kuin yksi kunta, tarvitaan valtionosuusjärjestelmä takaamaan perustuslain mukaiset palvelut kaikille.
Syksyn budjettiriihen uutisoinnissa puhuttiin hoitajamitoituksista samaan aikaan kun kuntien peruspalveluista – siis myös vanhuspalveluista ja veteraaneilta – leikattiin noin 800 miljoonaa euroa. Miksi tähän ei tartuttu mediassa?
Toisella kädellä otettiin moninkertaisesti enemmän lähipalveluista kuin toisella kädellä annettiin. Ymmärsikö kansalainen tämän? Pohjoismainen hyvinvointimalli perustuu palveluille, joista kunnat järjestävät meillä peräti kaksi kolmasosaa. Rahojen vieminen kunnilta merkitsee väistämättä pidempiä hoitojonoja, loittonevia lähipalveluja ja suurempia koululuokkia. Eniten tästä kärsivät lapset, perheet, sairaat ja vanhukset. Tällaista politiikkaa en voi ymmärtää enkä hyväksyä.
Pidän kuntapalvelujen alasajoa vastuuttomana tilanteessa, jossa ikääntyminen luo lisäkysyntää terveys ja hoivapalveluille. Säästämällä väärissä asioissa pahoinvointi lisääntyy. Suurkunnat eivät ratkaise palvelujen ongelmia, lisää verotuloja, tuo säästöjä tai nuorenna väestöä. En usko tähän. Eivätkä usko asiantuntijatkaan. Kysymys on asumisen, palvelujen ja päätöksenteon keskittämisestä.
Liian vähän on pysähdytty miettimään, mitä suurkunnista seuraa. Epäkuntiako? Silloin lähipalvelut karkaavat, menot kasvavat, päätöksenteko keskittyy harvoille ja kauas, ihmisten aktiivisuus vähenee, sosiaaliset ongelmat hautautuvat ja hallinnollinen byrokratia lisääntyy. Ihmiset pakkautuvat keskuskaupunkeihin samalla kun taajamat ja maaseutu autioituvat ja ränsistyvät. Sellainen kehitys ei ole kenenkään etu.
En jaksa uskoa, että suomalaisten toiveissa on isänmaa, jossa yrittäminen, asuminen, palvelut, rahat ja päätöksenteko on keskitetty noin kymmeneen keskuskaupunkiin. Tässä on kyse paitsi Suomen uudelleen asuttamisesta, myös valtapoliittisista päämääristä.
Hallitus yrittää väkipakolla mullistusta. Tosiasioilla ja lupauksilla on mielikuvaleikkejä pienempi painoarvo. On helppo yhtyä erään kunnanjohtajan ihmettelyyn nykymenosta: Kunnallisen itsehallinnon puolustajista on tehty kapinallisia, kuntalahtareista suuria uudistajia.
Sankaritekoja tekevät kuitenkin kuntapäättäjät, jotka jaksavat puolustaa suomalaisten oikeutta lähipalveluihin koko maassa.
Juha Sipilä: Vaihtoehto sivut 45-53
http://www.keskusta.fi/loader.aspx?id=819fa314-ce3d-48f8-8dad-fcb5d950bc71
Kuntapolitiikassa menossa iso sumutus
Hämmästelen kokoomuksen ja sosialidemokraattien harjoittamaa kuntapolitiikka. Puheet ja teot tuovat mieleeni sadun, jossa susi veti ylleen lampaantaljan hämätäkseen lammaslaumaa. Huonostihan siinä kävi.
Hallitus syyllistyy satukirjan ”susimaisuuteen” väittämällä, että suurkunnat pelastaisivat hyvinvointiyhteiskunnan. Missä on hallituksella vastuullisuus? Se leikkaa kuntapalveluista miljardeja euroja, siis historiallisen suuria summia. Vieläpä niin, että köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Kansaa jaetaan kahtia.
En ymmärrä, miksi näistä jättileikkauksista ei synny suurta julkista keskustelua Suomessa. Koko palvelujärjestelmämme on rakennettu valtion ja kuntien yhteisvastuuseen. Nyt hallitus vaatii, että kuntien pitäisi pärjätä omillaan. Se on utopiaa ja perustuslain vastaista.
Ajatus, että tulot jakautuisivat maan tai edes kaupungin sisällä tasan, ei perustu mihinkään. Jos Suomessa on enemmän kuin yksi kunta, tarvitaan valtionosuusjärjestelmä takaamaan perustuslain mukaiset palvelut kaikille.
Syksyn budjettiriihen uutisoinnissa puhuttiin hoitajamitoituksista samaan aikaan kun kuntien peruspalveluista – siis myös vanhuspalveluista ja veteraaneilta – leikattiin noin 800 miljoonaa euroa. Miksi tähän ei tartuttu mediassa?
Toisella kädellä otettiin moninkertaisesti enemmän lähipalveluista kuin toisella kädellä annettiin. Ymmärsikö kansalainen tämän? Pohjoismainen hyvinvointimalli perustuu palveluille, joista kunnat järjestävät meillä peräti kaksi kolmasosaa. Rahojen vieminen kunnilta merkitsee väistämättä pidempiä hoitojonoja, loittonevia lähipalveluja ja suurempia koululuokkia. Eniten tästä kärsivät lapset, perheet, sairaat ja vanhukset. Tällaista politiikkaa en voi ymmärtää enkä hyväksyä.
Pidän kuntapalvelujen alasajoa vastuuttomana tilanteessa, jossa ikääntyminen luo lisäkysyntää terveys ja hoivapalveluille. Säästämällä väärissä asioissa pahoinvointi lisääntyy. Suurkunnat eivät ratkaise palvelujen ongelmia, lisää verotuloja, tuo säästöjä tai nuorenna väestöä. En usko tähän. Eivätkä usko asiantuntijatkaan. Kysymys on asumisen, palvelujen ja päätöksenteon keskittämisestä.
Liian vähän on pysähdytty miettimään, mitä suurkunnista seuraa. Epäkuntiako? Silloin lähipalvelut karkaavat, menot kasvavat, päätöksenteko keskittyy harvoille ja kauas, ihmisten aktiivisuus vähenee, sosiaaliset ongelmat hautautuvat ja hallinnollinen byrokratia lisääntyy. Ihmiset pakkautuvat keskuskaupunkeihin samalla kun taajamat ja maaseutu autioituvat ja ränsistyvät. Sellainen kehitys ei ole kenenkään etu.
En jaksa uskoa, että suomalaisten toiveissa on isänmaa, jossa yrittäminen, asuminen, palvelut, rahat ja päätöksenteko on keskitetty noin kymmeneen keskuskaupunkiin. Tässä on kyse paitsi Suomen uudelleen asuttamisesta, myös valtapoliittisista päämääristä.
Hallitus yrittää väkipakolla mullistusta. Tosiasioilla ja lupauksilla on mielikuvaleikkejä pienempi painoarvo. On helppo yhtyä erään kunnanjohtajan ihmettelyyn nykymenosta: Kunnallisen itsehallinnon puolustajista on tehty kapinallisia, kuntalahtareista suuria uudistajia.
Sankaritekoja tekevät kuitenkin kuntapäättäjät, jotka jaksavat puolustaa suomalaisten oikeutta lähipalveluihin koko maassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.