Seuraavan pääministerin tärkeä kannaotto:
http://www.keskusta.fi/loader.aspx?id=819fa314-ce3d-48f8-8dad-fcb5d950bc71
Kunnille leveämmät hartiat
Uudistuksia tarvitaan kipeästi, mutta esitän aivan toisenlaisia lääkkeitä kuin hallituspuolueet.
Keskustalaisessa kuntakäsityksessä tärkeintä on ihminen ja hänen tarvitsemansa palvelut. Myös kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien turvaaminen ja alueiden elinvoiman säilyttäminen ovat meille tärkeitä. Jos ihmiset passivoidaan, tarvitaan kallista virkamiesvoimaa. Suomi ei ole enää sama maa, jos suurin osa siitä kurjistetaan asuinkelvottomaksi.
Asukaspohjan, ikärakenteen, väestötiheyden ja etäisyyksien osalta Suomen eri alueet poikkeavat toisistaan. Ei ole mitään järkeä käyttää samanlaista uudistamisen suurkuntamuottia koko maassa.
Millainen kuntamalli olisi hyvä? Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Voimme ottaa oppia niistä eurooppalaisista maista, joissa kunnat toimivat kahdella tasolla. Suomen olosuhteissa kyse olisi kunnista ja maakunnista. Ajatuksena maakuntamalli ei ole uusi Suomessakaan. Vuosikymmenten saatossa siitä on aika ajoin keskusteltu. Lopputuloksena on aina ollut, ettei se kelpaa kokoomukselle ja sosialidemokraateille. Niissä tunnetaan vanhastaan epäluuloa maa-alkuisiin sanoihin. Ideologinen vastustus estää harkinnan.
Kaksitasoisessa kuntamallissa – kunnat ja maakunnat – kuntien päätöksenteko koostuisi jatkossakin suoralla kansanvaalilla valitusta valtuustosta ja muusta luottamushenkilöorganisaatiosta. Kunnat noudattelisivat suunnilleen nykyisten kuntien rajoja. Kuntaliitoksia tapahtuisi vain vapaaehtoisesti kuntien omilla päätöksillä.
Maakunnat hoitaisivat kustannuksiltaan ja velvoitteiltaan raskaimmat palvelutehtävät, nykyiset maakuntien tehtävät sekä pääosan kuntayhtymien ja yhteistyöelinten nykyisin hoitamista tehtävistä. Niille voitaisiin myös siirtää tehtäviä valtion keskus- ja aluehallinnosta soveltuvin osin.
Maakuntamallissa perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja kuntien sosiaalipalvelut siirtyisivät saman järjestäjän alle, mikä mahdollistaa näiden toimintojen välisten raja-aitojen poistamisen. Maakunnan päätöksenteosta vastaisi vaaleilla valittu valtuusto ja luottamushenkilöt. Erityisen vaativa erikoissairaanhoito annettaisiin viiden suuralueen vastuulle.
Verotusoikeus olisi jatkossakin kunnilla, joille myös valtionosuudet tuloutettaisiin. Maakuntatason rahoituksesta säädettäisiin tarkemmin lailla. Valtionosuusjärjestelmää ja siihen sisällytettyä verotulojen tasausjärjestelmää tarvittaisiin edelleen tasaamaan alueellisia olosuhde-, palvelutarve- ja verotuloeroja. Kyse on eri puolilla maata asuvien suomalaisten tasa-arvoisesta kohtelusta.
Maakuntamalli tiivistetysti:
- Lähtökohtana ovat ihminen, hyvät palvelut, kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet ja alueiden elinvoiman säilyttäminen.
- On vaihtoehto riitoja ja eriarvoisuutta aiheuttavalle keskittävälle yhteiskuntamallille
- Päästään suoraan palvelujen uudistamiseen ja kehittämiseen, kiireellisimpänä terveyspalvelut.
- Tunnustaa, että Suomessa on erilaisia alueita asukaspohjan, ikärakenteen, väestötiheyden ja etäisyyksien osalta.
- Turvaa lähipalvelut ja asukkaiden vaikuttamismahdollisuudet kaikilla alueilla.
- Maakunnan sisällä kuntalainen voi hakea palvelut mistä tahansa kunnasta asuinpaikasta riippumatta.
- Yhtenäistää sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen eri tasot toimiviksi kokonaisuuksiksi.
- Kunta-alan työntekijöiden sijaisuusjärjestelyt, uralla kehittymismahdollisuudet ja erikoistuminen helpottuvat.
- Selkeyttää kuntien johtamista ja vähentää byrokratiaa. Nykyiset kuntayhtymät ja kuntien muut yhteistyöjärjestelmät ja -sopimukset tulevat tarpeettomaksi, jolloin poistuu myös kuntademokratian ns. harmaa alue.
- Parantaa kuntien mahdollisuuksia saada osaavia ihmisiä palvelukseensa tulevina vuosina.
Etuina ovat kansanvaltainen ohjaus, hallinnon selkeys, palvelujen saantioikeus mistä tahansa alueen pisteestä sekä hoitoketjujen sujuvuus.
Painotan vielä lopuksi, että hallituksen suurkuntahankkeen edessä ei ole syytä alistua. Voimassa oleva lainsäädäntö ja tulossa oleva kuntarakennelaki eivät sisällä kuntien pakkoliitosmahdollisuutta. Jos hallitus on tekemässä pakkoliitoksia, tapahtuu se aikaisintaan vuonna 2014. Niin lähellä eduskuntavaaleja hallitus tuskin uskaltaa pakkoon tarttua.
Meillä on siis vielä mahdollisuus pitää kiinni kotikunnista ja lähipalveluista.
http://www.keskusta.fi/loader.aspx?id=819fa314-ce3d-48f8-8dad-fcb5d950bc71
Kunnille leveämmät hartiat
Uudistuksia tarvitaan kipeästi, mutta esitän aivan toisenlaisia lääkkeitä kuin hallituspuolueet.
Keskustalaisessa kuntakäsityksessä tärkeintä on ihminen ja hänen tarvitsemansa palvelut. Myös kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien turvaaminen ja alueiden elinvoiman säilyttäminen ovat meille tärkeitä. Jos ihmiset passivoidaan, tarvitaan kallista virkamiesvoimaa. Suomi ei ole enää sama maa, jos suurin osa siitä kurjistetaan asuinkelvottomaksi.
Asukaspohjan, ikärakenteen, väestötiheyden ja etäisyyksien osalta Suomen eri alueet poikkeavat toisistaan. Ei ole mitään järkeä käyttää samanlaista uudistamisen suurkuntamuottia koko maassa.
Millainen kuntamalli olisi hyvä? Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Voimme ottaa oppia niistä eurooppalaisista maista, joissa kunnat toimivat kahdella tasolla. Suomen olosuhteissa kyse olisi kunnista ja maakunnista. Ajatuksena maakuntamalli ei ole uusi Suomessakaan. Vuosikymmenten saatossa siitä on aika ajoin keskusteltu. Lopputuloksena on aina ollut, ettei se kelpaa kokoomukselle ja sosialidemokraateille. Niissä tunnetaan vanhastaan epäluuloa maa-alkuisiin sanoihin. Ideologinen vastustus estää harkinnan.
Kaksitasoisessa kuntamallissa – kunnat ja maakunnat – kuntien päätöksenteko koostuisi jatkossakin suoralla kansanvaalilla valitusta valtuustosta ja muusta luottamushenkilöorganisaatiosta. Kunnat noudattelisivat suunnilleen nykyisten kuntien rajoja. Kuntaliitoksia tapahtuisi vain vapaaehtoisesti kuntien omilla päätöksillä.
Maakunnat hoitaisivat kustannuksiltaan ja velvoitteiltaan raskaimmat palvelutehtävät, nykyiset maakuntien tehtävät sekä pääosan kuntayhtymien ja yhteistyöelinten nykyisin hoitamista tehtävistä. Niille voitaisiin myös siirtää tehtäviä valtion keskus- ja aluehallinnosta soveltuvin osin.
Maakuntamallissa perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja kuntien sosiaalipalvelut siirtyisivät saman järjestäjän alle, mikä mahdollistaa näiden toimintojen välisten raja-aitojen poistamisen. Maakunnan päätöksenteosta vastaisi vaaleilla valittu valtuusto ja luottamushenkilöt. Erityisen vaativa erikoissairaanhoito annettaisiin viiden suuralueen vastuulle.
Verotusoikeus olisi jatkossakin kunnilla, joille myös valtionosuudet tuloutettaisiin. Maakuntatason rahoituksesta säädettäisiin tarkemmin lailla. Valtionosuusjärjestelmää ja siihen sisällytettyä verotulojen tasausjärjestelmää tarvittaisiin edelleen tasaamaan alueellisia olosuhde-, palvelutarve- ja verotuloeroja. Kyse on eri puolilla maata asuvien suomalaisten tasa-arvoisesta kohtelusta.
Maakuntamalli tiivistetysti:
- Lähtökohtana ovat ihminen, hyvät palvelut, kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet ja alueiden elinvoiman säilyttäminen.
- On vaihtoehto riitoja ja eriarvoisuutta aiheuttavalle keskittävälle yhteiskuntamallille
- Päästään suoraan palvelujen uudistamiseen ja kehittämiseen, kiireellisimpänä terveyspalvelut.
- Tunnustaa, että Suomessa on erilaisia alueita asukaspohjan, ikärakenteen, väestötiheyden ja etäisyyksien osalta.
- Turvaa lähipalvelut ja asukkaiden vaikuttamismahdollisuudet kaikilla alueilla.
- Maakunnan sisällä kuntalainen voi hakea palvelut mistä tahansa kunnasta asuinpaikasta riippumatta.
- Yhtenäistää sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen eri tasot toimiviksi kokonaisuuksiksi.
- Kunta-alan työntekijöiden sijaisuusjärjestelyt, uralla kehittymismahdollisuudet ja erikoistuminen helpottuvat.
- Selkeyttää kuntien johtamista ja vähentää byrokratiaa. Nykyiset kuntayhtymät ja kuntien muut yhteistyöjärjestelmät ja -sopimukset tulevat tarpeettomaksi, jolloin poistuu myös kuntademokratian ns. harmaa alue.
- Parantaa kuntien mahdollisuuksia saada osaavia ihmisiä palvelukseensa tulevina vuosina.
Etuina ovat kansanvaltainen ohjaus, hallinnon selkeys, palvelujen saantioikeus mistä tahansa alueen pisteestä sekä hoitoketjujen sujuvuus.
Painotan vielä lopuksi, että hallituksen suurkuntahankkeen edessä ei ole syytä alistua. Voimassa oleva lainsäädäntö ja tulossa oleva kuntarakennelaki eivät sisällä kuntien pakkoliitosmahdollisuutta. Jos hallitus on tekemässä pakkoliitoksia, tapahtuu se aikaisintaan vuonna 2014. Niin lähellä eduskuntavaaleja hallitus tuskin uskaltaa pakkoon tarttua.
Meillä on siis vielä mahdollisuus pitää kiinni kotikunnista ja lähipalveluista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miinuspeukuttajat ovat aktiivisena - kateus on kamala tauti.