Olen jo nuoresta asti jännittänyt aina kaikkea ja ollut ujo. Jännittäminen ei ole kuitenkaan rajoittanut elämääni, ennen kuin nyt.
Ongelmani puhkesivat viime talvena, kun jäin työttömäksi. Aloin stressata, masentua ja ahdistua. Aloin saada ihmeellisiä voimakkaita ahdistuskohtauksia, joissa menin lähes hysteeriseen tilaan. Lisäksi sosiaalisissa tilanteissa jännittäminen lisääntyi. Olin välillä kädet täristen kaupassakin ja pelkäsin yleisesti kaikkia uusia ihmisiä ja tilanteita.
Nyt alan olemaan jo niin loppu, että en enää tiedä mitä tekisin. En enää uskalla nähdä tuttujani, saatika uusia ihmisiä. En ole pitkään aikaan uskaltanut enää mennä työhaastatteluihin tai hoitaa muitakaan asioitani, joissa pitää poistua kotoa. Tuntuu, että en vain yksinkertaisesti pysty poistumaan kotoa -saan ahdistuskohtauksen jo ajatuksestakin.
Tilanne on inhottava, koska ensi viikolla mulla olisi pääsykokeet yhteen kouluun. En pysty kuvitella meneväni, vaikka haluaisin. Ja itse ajatus koulun aloittamisesta vasta hirveältä tuntuukin! En tiedä miksi elämästäni on tullut tällaista, mihin on kadonnut se elämäniloinen ja itsevarma tyttö :(
Ajattelin, että ehdinkö vielä soittaa lääkärille? (Olen lykännyt sitäkin todella kauan...) Millaisia lääkkeitä he määräävät ja kuinka pian? En millään haluaisi ruveta lääkkeiden orjaksi, ainakaan jokapäiväisesti, vaikka kai se on pakko, kun tässä tilanteessa jo ollaan?
Ongelmani puhkesivat viime talvena, kun jäin työttömäksi. Aloin stressata, masentua ja ahdistua. Aloin saada ihmeellisiä voimakkaita ahdistuskohtauksia, joissa menin lähes hysteeriseen tilaan. Lisäksi sosiaalisissa tilanteissa jännittäminen lisääntyi. Olin välillä kädet täristen kaupassakin ja pelkäsin yleisesti kaikkia uusia ihmisiä ja tilanteita.
Nyt alan olemaan jo niin loppu, että en enää tiedä mitä tekisin. En enää uskalla nähdä tuttujani, saatika uusia ihmisiä. En ole pitkään aikaan uskaltanut enää mennä työhaastatteluihin tai hoitaa muitakaan asioitani, joissa pitää poistua kotoa. Tuntuu, että en vain yksinkertaisesti pysty poistumaan kotoa -saan ahdistuskohtauksen jo ajatuksestakin.
Tilanne on inhottava, koska ensi viikolla mulla olisi pääsykokeet yhteen kouluun. En pysty kuvitella meneväni, vaikka haluaisin. Ja itse ajatus koulun aloittamisesta vasta hirveältä tuntuukin! En tiedä miksi elämästäni on tullut tällaista, mihin on kadonnut se elämäniloinen ja itsevarma tyttö :(
Ajattelin, että ehdinkö vielä soittaa lääkärille? (Olen lykännyt sitäkin todella kauan...) Millaisia lääkkeitä he määräävät ja kuinka pian? En millään haluaisi ruveta lääkkeiden orjaksi, ainakaan jokapäiväisesti, vaikka kai se on pakko, kun tässä tilanteessa jo ollaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjoituksesi oli kun suoraan omasta elämästäni! Itselläni puhkesi myös aivan suunnaton ahdistus viime talvena muutamien vastoin käymisten takia, eikätämä olo ole helpottanut yhtään sen jälkeen.
Masennuslääkkeitä olen parin kuukauden ajan syönyt mutta en ole niistäkään tarvittavaa hyötyä saanut. Lääkkeen vaihto edessä? Myös psykologilla olen käynyt juttelemassa mut en siitäkään ole saanut kuin hetkellistä helpotusta.
Epäilen itselläni sos. tilanteiden pelkoa sekä masennusta, vaikka varsinaista diagnoosia en ole saanutkaan.
Töissä olen silti käynyt vaikka melkosta pakkopullaa se onkin viime kuukausina ollut.
Itselläni myös jo pelkästään oven aukaisu aiheuttaa ahdistusta, tuskaista oloa, käsien tärinää tulevasta...
Sos.tilanteissa menen täysin lukkoon, puhe lamaantuu ja yritän vain löytää mahdollisimman nopean ulos pääsyn tilanteesta...
Lääkityksestä, syön tällä hetkellä escitalopram actavis nimistä masennuslääkettä
M27
Äläpä sure. Minulla tämä ongelma on pilannut jo monta vuotta elämästä. On tämä erittäin inhottava ja tuskallinen ongelma. Se kärsimyksen määrä on mittaamaton mitä tämä ongelma ihmiselle aiheuttaa. On minultakin jäänyt koulut, työt ja ihmissuhteet väliin ja kaupassakin käynti on yhtä helvettiä jos sielläkään nyt edes saa käytyä.
Oikein ketään ei myöskään jaksaisi nähdä. Tämä on siis totaalinen noidankehä ja umpikuja. Lääkkeitäkään en ole käyttänyt säännöllisesti enää kohta pariin vuoteen enkä kyllä halua käyttääkkään. Ei lääketokkurassa eläminen ole mitään oikeaa elämää mutta ei kyllä ole tämäkään.
Terveisin 24-vuotias mies.
Voi sadpanda 1, päivystävä lääkäri lienee sun ainoa vaihtoehto, tai ainakin mulla olis asuinpaikkakunnallani näin. Tällä viikolla siis pääsykokeet, ootko pystynyt yhtään lukemaan? Tai siis oletko tosissas harkinnut menemistä? Ja pystyisitköhän keskittymään siellä..
Mulla kävi jo mielessä, kun kerroit voimakkaista ahdistuskohtauksista, jotta olisko sulla paniikkihäiriö? Aikamoinen myllerrys ja omasta tilanteesta johtuva stressi sulla on ollu pitkään, se voi joskus laukaista tämän häiriövyyhden. Mulle kävi niin.
Suosittelen varaamaan lääkäriajan, sun pitäis saada tuo ahdistuskierre poikki. Se ei vartoomalla ja yksikseen funtsimalla helpotu. Kuten tuolla kirjoitit, ahdistus on vain lisääntynyt. Me kommentoijat vain heitellään ajatuksiamme ilmoille, käy lääkärissä niin saat oikeanlaista apua. Voihan sulla olla vaikka kilpirauhasongelmia. Millä mielellä tällä hetkellä?
Minulla auttoi propral jännitystilanteisiin. Sen sai helposti kun kerroin tilanteestani ja oireistani lääkärille (pääsykoe on hyvä syy, itselläni oli sama).
Kehoittaisin sinua ottamaan yhteyttä lääkäriin ja mielenterveystoimistoon, jotta olosi parantuisi.
Painin samanlaisessa tilanteessa, mutta ainakin yritän parantaa asioita. Siispä suosittelen samaa sinulle. :)