Astuin sisälle kahvilaan...

ja samallla,kun tein tilaustani tulin huomanneeksi erään pöydän äärellä istuvan naisen. nainen isolla N:llä. Wau ! Kaikki pöydät hänen lähellään oli täynnä asiakkaita ja itselleni vapaa pöytä löytyi läheltä, mutta harmikseni se sijaitsi paikassa josta ei vonut nähdä tuota upeaa ihmistä, joka valaisi koko paikan, kuin puhtain jalokivi omalla loistollaan. Nielin pettymyksentunteeni, etten voinut olla näköyhteydessä häneen. Siitä huolimatta oli silti tapahtunut jotain sisälläni...tunsin miten tietynlainen mielen ja kehon valtaava energia otti minut valtaansa, kuin keväinen koski siepatessaan rannalla olevat venevajat mukaansa voimalla jonka syleilystä ei ollut paluuta. Olin nähnyt hänen vain sekuttien ajan, ja siltikin se hetki riitti vangitsemaan minut, kuin ristilukki saaliinsa seittiinsä kietoen. Tilanne ei sallinut minulle minkäänlaista mahdollisuutta koettaa tehdä häneen tuttavuutta, mutta hänen ulkomuotonsa ja olemus jäi mieleeni, kuin poltiraudalla merkiten.

Heräsikö sisälläni lapsekas toive hänen kiinnostuksestaan minuun vai koinko oikeasti jonkin näkymättömän energian välillämme molemminpuolisesta halusta saada tutustua toisiimme? Sen tiedän, että jos saan tilaisuuden nähdä häntä uudelleen, en jätä tilaisuutta käyttämättä ja katsoa pelikorttini.