Kävin muutaman päivän automatkalla Sortavalassa. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli tulipalossa tuhoutunut Ruskealan kirkko.
Kirkon yläosa tuhoutui palossa totaalisesti. Palo oli levinnyt hyvin nopeasti kirkkosalin sisällä, josta palo oli alkanutkin. Alakerta on edelleen käytössä, keittiö ja majoitustilat toimivat normaalisti.
Lopetetaan jo puheet tahallisesta tuhopoltosta. Sellaista ei ole tapahtunut. Sain selkeän ja asiallisen selostuksen, miksi tulipalo oli syttynyt.
Kirkko on tarkoitus kunnostaa entistä ehommaksi, eihän se oikeastaan ehtinyt kunnolla valmistuakaan ennen tulipaloa. Tutkimukset rakenteiden nykytilasta ovat meneillään. Mielenkiinnon kohteena ovat tiilimuuraukset, joiden kantavuutta tutkitaan asiantuntijoiden voimin Petroskoissa. Osa ylemmän kerroksen muurauksista on tuhoutunut, erityisesti ylimmät osat. Pystyrakenteet on muurattu kalkkihiekkatiilistä, joiden lämmönkesto on kohtalaisen vaatimaton.
Betoninen välipohjalaatta voidaan säilyttää, mutta kirkkosalin eteisen yläpohjalaatta pitää varmaan purkaa.
Yläkerta on nyt jo siivottu tulipalojätteistä ja se odottaa uudistustoimenpiteitä. Vierailijat ja paikalliset asukkaat ovat toiveikkaita rakentamisen saamisesta vireille.
Paikallisissa kaupoissa ja muissa matkailijoita palvelevissa paikoissa näkyi keräyslippaita, joihin kukin voi laittaa roponsa kirkon kunnostamisen hyväksi.
Ruskealan kirkkohanke on ollut monia vuosia kestänyt urakka ja siksi täytyy nostaa hattua Kalevi Keinoselle, hänen vaimolleen Iirikselle ja muille, jotka ovat vieneet asiaa aikanaan eteenpäin. Toivottavasti nyt vielä löytyy rahaa, jotta tapahtuneet vahingot voidaan korjata ja saattaa kirkko siihen asuun, että ihmiset voivat sitä kunnialla käyttää. Koko tämä hanke on tuonut paikkakunnalle paljon positiivisia vaikutuksia ja mielestäni kaikkein tärkein asia on ollut esimerkki. Nimenomaan se esimerkki, miten asioita voidaan yhdessä hoitaa.
Minulla itselläni ei ole selkeää uskontoa, mutta toivon suuresti sitä, että ne ihmiset, jotka uskovat johonkin, voisivat myös Ruskealassa uskoaan vapaasti harrastaa.
Luterilaisen kirkon pitäisi nyt ottaa asia esille. Ruskealan kirkon uudelleen rakentaminen on niin pieni kustannus, että siihen löytyy rahat aivan hetkessä. Yhden kolehdin kerääminen suomalaisissa kirkoissa riittäisi siihen hyvin. Puuttuu vain kirkkohallituksen päätös.
Kuulin suomalaisen asiantuntijan suusta, että esteenä on naispappeus. Siis, aivan ihmeellistä! Inkerin kirkko ei ole hyväksynyt naispappeutta ja siksi Suomen luterilainen kirkko ei voi tukea tätä hanketta. Ihme juttu.
Pitääkö minun itteni kaikessa olla?
Mielestäni tämä asia liittyy oleellisesti nykyiseen Karjalaan, palautuksesta en tiedä.
Kirkon yläosa tuhoutui palossa totaalisesti. Palo oli levinnyt hyvin nopeasti kirkkosalin sisällä, josta palo oli alkanutkin. Alakerta on edelleen käytössä, keittiö ja majoitustilat toimivat normaalisti.
Lopetetaan jo puheet tahallisesta tuhopoltosta. Sellaista ei ole tapahtunut. Sain selkeän ja asiallisen selostuksen, miksi tulipalo oli syttynyt.
Kirkko on tarkoitus kunnostaa entistä ehommaksi, eihän se oikeastaan ehtinyt kunnolla valmistuakaan ennen tulipaloa. Tutkimukset rakenteiden nykytilasta ovat meneillään. Mielenkiinnon kohteena ovat tiilimuuraukset, joiden kantavuutta tutkitaan asiantuntijoiden voimin Petroskoissa. Osa ylemmän kerroksen muurauksista on tuhoutunut, erityisesti ylimmät osat. Pystyrakenteet on muurattu kalkkihiekkatiilistä, joiden lämmönkesto on kohtalaisen vaatimaton.
Betoninen välipohjalaatta voidaan säilyttää, mutta kirkkosalin eteisen yläpohjalaatta pitää varmaan purkaa.
Yläkerta on nyt jo siivottu tulipalojätteistä ja se odottaa uudistustoimenpiteitä. Vierailijat ja paikalliset asukkaat ovat toiveikkaita rakentamisen saamisesta vireille.
Paikallisissa kaupoissa ja muissa matkailijoita palvelevissa paikoissa näkyi keräyslippaita, joihin kukin voi laittaa roponsa kirkon kunnostamisen hyväksi.
Ruskealan kirkkohanke on ollut monia vuosia kestänyt urakka ja siksi täytyy nostaa hattua Kalevi Keinoselle, hänen vaimolleen Iirikselle ja muille, jotka ovat vieneet asiaa aikanaan eteenpäin. Toivottavasti nyt vielä löytyy rahaa, jotta tapahtuneet vahingot voidaan korjata ja saattaa kirkko siihen asuun, että ihmiset voivat sitä kunnialla käyttää. Koko tämä hanke on tuonut paikkakunnalle paljon positiivisia vaikutuksia ja mielestäni kaikkein tärkein asia on ollut esimerkki. Nimenomaan se esimerkki, miten asioita voidaan yhdessä hoitaa.
Minulla itselläni ei ole selkeää uskontoa, mutta toivon suuresti sitä, että ne ihmiset, jotka uskovat johonkin, voisivat myös Ruskealassa uskoaan vapaasti harrastaa.
Luterilaisen kirkon pitäisi nyt ottaa asia esille. Ruskealan kirkon uudelleen rakentaminen on niin pieni kustannus, että siihen löytyy rahat aivan hetkessä. Yhden kolehdin kerääminen suomalaisissa kirkoissa riittäisi siihen hyvin. Puuttuu vain kirkkohallituksen päätös.
Kuulin suomalaisen asiantuntijan suusta, että esteenä on naispappeus. Siis, aivan ihmeellistä! Inkerin kirkko ei ole hyväksynyt naispappeutta ja siksi Suomen luterilainen kirkko ei voi tukea tätä hanketta. Ihme juttu.
Pitääkö minun itteni kaikessa olla?
Mielestäni tämä asia liittyy oleellisesti nykyiseen Karjalaan, palautuksesta en tiedä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uskonnot ovat maailman syöpä.
Juutalais-kristilliset uskonnot ovat saatanasta, joilla he selittelevät tuhat vuotuista rikollista elämäänsä, massatappojaan, valloituksiaan, toisten maiden varastamisiaan.
.
Miksi ihmeessä sinne pitää kirkkoja rakentaa, kun ne palavat ja tuhoutuvat veli venäläisen "nechevo" mentaliteetin myötä? Ei kannettu vesi kauaa kaivossa pysy, sano. Ainoana hyvänä puolena mainittakoon Inkerin kirkon kanta naispappeuteen, joka on linjassa Raamatun huuhaan kanssa. Jos asiat pitää hoitaa, niin ollaan ainakin johdonmukaisia. Kummallistä kun ei Suomen ev. luteriaanit osaa edes Raamattua lukea.
"Ainoana hyvänä puolena mainittakoon Inkerin kirkon kanta naispappeuteen, joka on linjassa Raamatun huuhaan kanssa."
Ennen kaikkea se on linjassa kahden vuosituhannen kristillisen tradition kanssa. Idän ortodoksiset patriarkaatit ovat säilyttäneet tradition puhtaana ja muuttumattomina apostolien, kirkkoisien ja ekumeenisten kirkolliskokousten ajasta nykypäivään saakka läpi kaikkien maailman mullistusten. Samaan aikaan skismaattinen länsi on läpikäynyt ensin reformaation ja sitten kaikkien lukemattomien protestanttisten lahkojen synnyttämän hajaannuksen. Ja nyt on valtavirran kristillisyys lopulta kuolemassa länsimaissa - uskonsa heikkouteen.
"Kummallistä kun ei Suomen ev. luteriaanit osaa edes Raamattua lukea."
Viime vuosina on ollut merkkejä siitä, että Suomen luterilaisen kirkon rappio on leviämässä Suomen ortodoksiseen kirkkoon. Huhutaan homoseksuaalien, feministien ja vapaamuurarien verkostoista, jotka hiljaa hivuttavat ortodoksista kirkkoa luterilaisten liberaalille linjalle. Mutta ainahan on Suomessa myös Moskovan patriarkaatin vaihtoehto, mikäli Suomen oman Konstantinopolin alaisen kirkon kehitys huolestuttaa.
"Luterilaisen kirkon pitäisi nyt ottaa asia esille."
Venäläiset suhtautuvat epäluuloisesti Suomen luterilaiseen kirkkoon, koska heillä on muistissaan mm. nämä asiat (Karjalan ortodoksien Ruotsin ikeen alla kokemista uskonvainoista puhumattakaan):
http://www.hs.fi/sunnuntai/Suomen pyhä sota/a1366431326821
"Kuulin suomalaisen asiantuntijan suusta, että esteenä on naispappeus."
Asiat, joista länsimaissa on tullut normaaleja muutaman viime vuosikymmenen aikana, ovat venäläisille (niin kuin yleensä muillekin itäeurooppalaisille, joita "rautaesirippu" kylmän sodan aikana suojeli lännen ääriliberalismilta) yhä kerrassaan absurdeja ajatuksia, kuten ne olivat kaikille eurooppalaisille vielä historiallisesti mitattuna lyhyt aika sitten. Homoseksuaalien... avioliitto? Nainen... pappina? Venäläinen nauraa. Taikka vihastuu, jos sille päälle sattuu.
"Inkerin kirkko ei ole hyväksynyt naispappeutta ja siksi Suomen luterilainen kirkko ei voi tukea tätä hanketta."
Luterilaisuudella on Venäjällä pitkät, hienot perinteet. Kulttuuriero Suomen ja Venäjän luterilaisten välillä on kuitenkin suuri. Itse asiassa Venäjällä on säilynyt puhtaampi luterilaisuus kuin Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Ovathan länsimaiden luterilaiset nyt luopuneet niin Lutherin uskonopeista kuin Pyhästä Raamatustakin. Suuri osa Suomen luterilaisista papeista (ja näistä... papittarista) ei usko Jeesuksen neitseelliseen syntymään, Pyhään Kolminaisuuteen, Kristuksen ylösnousemukseen tai edes Jumalaan (!). Heitä ei siis voi pitää enää kristittyinä. Heidän kirkkonsa tyhjä, kirjaimellisesti jumalaton kulissi.
"Pitääkö minun itteni kaikessa olla?"
Ehkä jokin kirkkojen välinen kompromissi voitaisiin löytää. En tiedä. En tunne asiaa. Toivotan onnea.