Kalle (Isokallio) on taas äitynyt filosofiseksi Iltalehdessä. Kalle kirjoittaa, ettei uusia työpaikkoja synny, ellei työn tarjoamisen, asumisen ja elämisen kustannuksia saada alemmaksi. Sinänsä kannatettava ajatus tuo asumisen ja elämisen kustannusten alentaminen, koska olen itsekin julkituonut ajatusta jo vuosia sitten ja yhä edelleen, mutta näköjään tuloksetta.
Sen sijaan uusien yritysten syntyyn Kallen konsteilla, erityisesti työn hinnan alentamisella, ei ole vaikutusta siten kuin Kalle pakinansa perusteella "järkeilee". Tokipa on ajateltavissa, että asumisen kustannusten alentaminen loisi lisää ostovoimaa ja sitä kautta uutta kysyntää, mutta sitähän tekevät myös Kallen karsastamat toimet tuloerojen kaventamiseksi, samoin ammattiyhdistysliikkeen pyrkimykset palkkojen korottamiseksi.
Asumisen kustannusten alentaminen ei ole siis mikään automaatti talouden puutteiden korjaamiseksi. Sen sijaan tuloerojen kaventaminen kuluttavan väestönosan hyväksi on paljon parempi keino. Tuskin rahamies kylläisine vatsoineen paljon kulutustaan lisää, vaikka asuminen muuttuisi ilmaiseksi. Mikään ei myöskään takaa sitä, etteivätkö firmat vain korottaisi hintojaan, jos markkinoille ilmaantuu lisää kerättävissä olevaa rahaa. Näin erityisesti taloudessa, jossa toimivat yritykset ovat enimmäkseen omaan mahtavuuteensa pöhöttyneitä monopoleja, joiden ansaintalogiikka ei suinkaan ole business, vaan asiakkaan ryöstäminen yksipuolisine ja päivittäin muuttuvine politiikkoineen ja hinnoittelukäytäntöineen.
Kallen käsitys siitä, että talouden pitäisi olla yksityinen on myös kummallinen ja vähintäänkin outo. Näkemys vaikuttaa kapitalistiselta. Suorastaan propagandalta. Kallen näkemä suuri yhteiskunnallinen paha näyttää olevan firma, joka laskuttaa yhteiskuntaa tuottamistaan tavaroista ja palveluksista. Kallen ideologinen silmä ei näe sitä, että yhteiskuntaahan yksityinen liikeyrityskin laskuttaa. Ja kaiken kaikkiaan julkista sektoria huomattavasti enemmän. Suorastaan moninkertaisesti enemmän.
Siinä Kalle on ilmeisen oikeassa, ettei nykyhallituksessa ole yhtään ministeriä, joka ymmärtäisi kansantaloudesta jotakin. Näin voi päätellä tehdyistä taloutta koskevista toimista, jotka ovat olleet lähinnä yksityiskohtia koskevia näpertelyjä ja suuri veroremonttikin lähinnä ideologinen joululahja yrityksille ilman vastapalvelusta.
Yritystoiminta on kapitalistisessa yhteiskunnassa keskeinen tavaroiden ja palvelujen tuotannossa. Mutta oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon turvaamiseksi on oltava myös julkinen tarjonta vastapainoksi kapitalistiselle ryöstölle. Ilman julkista väliintuloa kapitalistinen yritysmaailmahan olisi vain ryöstelevä rosvojoukko. Monet julkiset toimethan ovat sitä paitsi sellaisia, että niiden tuottaminen on järkevää vain yhteisvoimin ja ne rahoittavat itse itsensä tuottamansa lisäarvon turvin, joten puhe veromarkkojen tuhlauksesta voi hyvinkin olla ymmärtämättömien, kapitalistisen ideologian sokaisemien tahatonta ideologista ääntelyä. Eräänlaista ideologista kouristelua.
Yritysten syntyminen nykyaikaisessa yhteiskunnassa on tänä päivänä enemmän älyllinen kuin monetaarinen prosessi. Hallituksen näkemys pääomasta perinteisenä rahakasana tuskin tuottaa mitään modernia yritystoimintaa, vaan on omiaan johtamaan investointeja perinteiseen matalan osaamisen tuotantoon, jos ylipäätään. Sen sijaan nykyaikainen yritystoiminta perustuu ennen kaikkea osaamiseen ja korkeaan tietotaitoon, jota sitten tehty ja yrityksille annettu muhkea verojoululahja heikentää, kun opetusta ja tutkimusta karsitaan verolahjan aiheuttaman rahoitusvajeen paikkaamiseksi.
Koska talouden kasvun esteenä näkyy pidettävän pääomien puutetta, niin olisi ollut järkevää siirtää veroale esimerkiksi rahastoksi, jota olisi sitten käytetty uusien yritysten synnyn rahoittamiseen. Keskustan puheenjohtaja Sipilä on ymmärtääkseni puhunut juuri tämäntyyppisen ratkaisun puolesta.
Sen sijaan uusien yritysten syntyyn Kallen konsteilla, erityisesti työn hinnan alentamisella, ei ole vaikutusta siten kuin Kalle pakinansa perusteella "järkeilee". Tokipa on ajateltavissa, että asumisen kustannusten alentaminen loisi lisää ostovoimaa ja sitä kautta uutta kysyntää, mutta sitähän tekevät myös Kallen karsastamat toimet tuloerojen kaventamiseksi, samoin ammattiyhdistysliikkeen pyrkimykset palkkojen korottamiseksi.
Asumisen kustannusten alentaminen ei ole siis mikään automaatti talouden puutteiden korjaamiseksi. Sen sijaan tuloerojen kaventaminen kuluttavan väestönosan hyväksi on paljon parempi keino. Tuskin rahamies kylläisine vatsoineen paljon kulutustaan lisää, vaikka asuminen muuttuisi ilmaiseksi. Mikään ei myöskään takaa sitä, etteivätkö firmat vain korottaisi hintojaan, jos markkinoille ilmaantuu lisää kerättävissä olevaa rahaa. Näin erityisesti taloudessa, jossa toimivat yritykset ovat enimmäkseen omaan mahtavuuteensa pöhöttyneitä monopoleja, joiden ansaintalogiikka ei suinkaan ole business, vaan asiakkaan ryöstäminen yksipuolisine ja päivittäin muuttuvine politiikkoineen ja hinnoittelukäytäntöineen.
Kallen käsitys siitä, että talouden pitäisi olla yksityinen on myös kummallinen ja vähintäänkin outo. Näkemys vaikuttaa kapitalistiselta. Suorastaan propagandalta. Kallen näkemä suuri yhteiskunnallinen paha näyttää olevan firma, joka laskuttaa yhteiskuntaa tuottamistaan tavaroista ja palveluksista. Kallen ideologinen silmä ei näe sitä, että yhteiskuntaahan yksityinen liikeyrityskin laskuttaa. Ja kaiken kaikkiaan julkista sektoria huomattavasti enemmän. Suorastaan moninkertaisesti enemmän.
Siinä Kalle on ilmeisen oikeassa, ettei nykyhallituksessa ole yhtään ministeriä, joka ymmärtäisi kansantaloudesta jotakin. Näin voi päätellä tehdyistä taloutta koskevista toimista, jotka ovat olleet lähinnä yksityiskohtia koskevia näpertelyjä ja suuri veroremonttikin lähinnä ideologinen joululahja yrityksille ilman vastapalvelusta.
Yritystoiminta on kapitalistisessa yhteiskunnassa keskeinen tavaroiden ja palvelujen tuotannossa. Mutta oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon turvaamiseksi on oltava myös julkinen tarjonta vastapainoksi kapitalistiselle ryöstölle. Ilman julkista väliintuloa kapitalistinen yritysmaailmahan olisi vain ryöstelevä rosvojoukko. Monet julkiset toimethan ovat sitä paitsi sellaisia, että niiden tuottaminen on järkevää vain yhteisvoimin ja ne rahoittavat itse itsensä tuottamansa lisäarvon turvin, joten puhe veromarkkojen tuhlauksesta voi hyvinkin olla ymmärtämättömien, kapitalistisen ideologian sokaisemien tahatonta ideologista ääntelyä. Eräänlaista ideologista kouristelua.
Yritysten syntyminen nykyaikaisessa yhteiskunnassa on tänä päivänä enemmän älyllinen kuin monetaarinen prosessi. Hallituksen näkemys pääomasta perinteisenä rahakasana tuskin tuottaa mitään modernia yritystoimintaa, vaan on omiaan johtamaan investointeja perinteiseen matalan osaamisen tuotantoon, jos ylipäätään. Sen sijaan nykyaikainen yritystoiminta perustuu ennen kaikkea osaamiseen ja korkeaan tietotaitoon, jota sitten tehty ja yrityksille annettu muhkea verojoululahja heikentää, kun opetusta ja tutkimusta karsitaan verolahjan aiheuttaman rahoitusvajeen paikkaamiseksi.
Koska talouden kasvun esteenä näkyy pidettävän pääomien puutetta, niin olisi ollut järkevää siirtää veroale esimerkiksi rahastoksi, jota olisi sitten käytetty uusien yritysten synnyn rahoittamiseen. Keskustan puheenjohtaja Sipilä on ymmärtääkseni puhunut juuri tämäntyyppisen ratkaisun puolesta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sekin olisi jo melkoinen helpotus köyhille, jos sähkönhintaa alennettaisiin sille tasolle, mitä sen tuottamisesta koituu TODELLISIA kuluja, eikä siirrettäisi 75%:a suoraan osaakkenomistajille.
Yhteiskuntarosvouskin pitäisi laittaa kuriin, jottei puolueet maksttaisi omaisuuksiaan yhteiskunnalla.
Eli ei esim. valtion firmat olisi vuokralla puolueiden rakennuttamissa tiloissa.
Tuossakin on suuri poliittinen rosvous kyseessä, eikä mikään muu.
Demarithan tuossakin lajissa ovat suurimmat yhteiskuntarosvot.
Paljon on mätää yhteiskunassamme esim asuntorakennuspuolella, kun ei anneta yhteiskunnan rakentaa halpoja vuokra-asuntoja.
Noilla ns. Kreikkarahoilla olisi tuokin puoli parantunut huomattavasti, mutta kun nyt näyttää siltä, että yhteiskuntamme on tarkoitus ajaa varattomaksi, jotta yhteiskunnallinen tuotanto loppuisi kokonaan.
Velkamäärämme on jo nyt kriittisellä tasolla nykyhallituksemme ja Eu:n toimien takia, joten seuraavissa vaaleissa on Suomen ainoa pelastumismahdollisuus, kun äänestämme sellaisia puolueita jotka eivät enää jatka nykyhallituksen linjoilla.
Minulla on hieman sellainen tuntuma, jotta persujen jytky vaikuttaa pelkältä tuhnulta sen rinnalla, mikä tulee olemaan seuraavien vaalien voittajan tulos.
Toki demukoilla on sellaisia ajattelemattomia aivan-ihmisiä äänestäjäkaartissaan, ettei noiden yhteiskunnallisesti suurimpien ja pahimpien rosvoporukoiden tulosta saada kovinkaan alas.
Demarit saanee nytkin aellaisen 14%:n kannatuksen, vaikka eivät ansaitsisi edes sellaistakaan politiikkansa perusteella.
Demukoita äänestää enää jatkossa niiden suojatyöpaikkalaiset yhteiskuntarosvot hyvätoverijärjestöläiset, ja tyhmin sekä ymmärtämättömin kansanosa.
Ihmisen pitää olla rikas, jos hänellä on varaa äänestää demareita ja Kokoomusta.
Vasemmistolittokin näyttää olevan pelkkä porvaripuolue nykyään.
Vaihtoehdot ovat vähissä, mutta onneksi on oppositoissa olevat puolueet, joista voi köyhäkin työläinen vielä valita
Suunnan on muututtava, ja kuri yhteiskuntaamme palautettava jokasuhteessa, että lopetaan kaikenlainen rikollisten hyysääminen.
Tosin tuo on melko vaikeaa, kun nykyhallituksemme näkyy suojelevan ja jopa melkeinpä suosivan ja kannattavan rikoillisuutta, samoin kuin itse perustus-ja muistakin laeistamme piittaamatta toimivan.
Kyllä nyt pitää alkaa yhteiskuntaremiontti päättäjistämme, muuten ei näy mikään muukaan asia korjaantuvan.
Yritystoimintaa vastaan minulla ei ole mitään, kunhan yhteiskuntamme sosiaalinen perustana pidetään vahvana, jottei ihmisistä tehdä pelkkiä rosvojen orjia.
Seppo_Ilmariselta jälleen OIKEAA asiaa.
Kovin Perussuomalaiset näyttävät olevan tosipaikan tullen hampaattomia. Demarit puolestaan näyttävän kuihtuvan maailmankartalta pikemmin kuin Keskusta. Myös Kokoomuksen kannatuksen lasku antaa viitteitä siihen suuntaan, että kansalaiset alkavat yhä laajemmin ymmärtää jotakin olevan perustavasti vialla.
Asioissa on yleensä se ikävä puoli, että yksi "hullu" kykenee saamaan aikaan enemmän vahinkoa kuin kymmenen viisasta kykenee korjaamaan. Näin ollen seuraavan hallituksen tehtävästä saattaa tulla peräti vaikea, jos talous ei käynnisty ja erilaisia ulkomaanpaketteja pitää jaella vain entistä tiuhempaa tahtia.
Seuraavan hallituksen tehtävänä on Suomi nimisen valtion konkurssipesän hoito.
>>>Asumisen kustannusten alentaminen ei ole siis mikään automaatti talouden puutteiden korjaamiseksi. Sen sijaan tuloerojen kaventaminen kuluttavan väestönosan hyväksi on paljon parempi keino. Tuskin rahamies kylläisine vatsoineen paljon kulutustaan lisää, vaikka asuminen muuttuisi ilmaiseksi.
Olen jo pitempään kritisoinut laitostunutta ja pänttäämiseen perustuvaa koulujärjestelmäämme. Se ei ole innovatiivinen eikä juuri paljon muutakaan.
Mainitsemasi rahanpako ulkomaille on arkipäivää ja se luultavasti kiihtyy sitä mukaa kun kansa vaurastuu. Yksinkertainen resepti olisi kehittää korvaavaa tuotantoa, kuten tässä joku aika sitten joku merkkihenkilö taisi esittääkin. Menettely vaatisi kuitenkin rakenteellisia järjestelyjä, jotta kotimaahan sijoittaminen saataisiin itse suomalaisille kuluttajillekin kannattavaksi sijoittamiseksi.
Siksi kapitalistin hyysäämisessä ei ole mieltä, jos asiakas äänestää jaloillaan. Niin sanottu kilpailukyvyn käsitekin pitäisi määritellä uudestaan, jotta saataisiin parempi näkemys siitä, millä keinoin talous voisi toimia paremmin.
Minäkin olen arvostellut erityisesti ammattikoulutusjärjestelmäämme, joka lähtee siitä, että nuorena hankittu koulutus kantaa sellaisenaan eläkevuosiin asti. 1980-luvulla yksi- ja kaksivuotiset tutkinnot vieläpä muutettiin useampivuotisiksi, vaikka jo silloin oli nähtävissä kehitys, että ammatteja kuolee yhä nopeammassa tahdissa ja sen jälkeen ollaan tyhjän varassa tai on mentävä uudelleen monivuotiseen koulutukseen.
Se olisi uudistettava niin, että työelämään lähdetään vaikkapa lyhyelläkin pohjakoulutuksella, mutta toisaalta yhteiskunta tarjoaa työntekijöille jatkuvaa täydennyskoulutusta, joka reagoi nopeasti kaikenlaisiin tuotannollisiin muutoksiin niin kunkin omassa ammatissa kuin yhteiskunnassa laajemminkin, eikä vasta työttömyyden koittaessa.
Samalla harjaantuisi koulutuksesta ja tuotannosta vastaavienkin silmä havaitsemaan muutokset nykyistä aiemmin, eikä tuota korvaavaa tuotantoa tarvitsisi keksiä paniikin vallassa, jälkijättöisesti ja yritysten ja erehdysten kautta, vaan se tapahtuisi hyvissä ajoin ennen seuraavaa rakennemuutosta.
Valtakunnasta puuttuu tekemisen meininki. Erityisen huolestuttavaa se on, kun se on mentaalisella tasolla. Edes ajattelu ei askaroi minkään ongelman parissa, vaan monessa päässä kumisee ontto tyhjyys.
Yksi syy yrityselämän halvaantuneeseen tilaan näyttäisi olevan järjettömät palkitsemisjärjestelmät, jotka vieraannuttavat johdon realiteeteista niin että reagoiminen maailman muutoksiinkin käy mahdottomaksi. Ylimpänä esimerkkkinä muudan matkapuhelinyhtiö.