Pieni opetuslapsijoukko on lähdössä valloittamaan maailmaa vastassaan Rooman maailmanvallan raa’at sotilaat ja häikäilemätön vallankäyttö. Odottaisi Jeesukselta, pienen joukkonsa ylipäälliköltä rohkaisevaa puhetta, mieliä nostattavaa viimeistä yhdessä oloa.
Mutta Hän nostaakin esiin kovin masentavia asioita: ”Maailma vihaa teitä”, Hän sanoo. ”Ei palvelija ole Herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin”. ”Teidät erotetaan synagogasta”; ”Jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle”.
Hän nosti esiin vaikeita asioita, mutta puhuu totta. Toki Hän lupaa oppilailleen voiton, mutta miten monta kertaa se tulisikaan tuntumaan epätodennäköiseltä. Heidät tultaisiin erottamaan peritystä uskonnollisesta ja sukuyhteydestä, kiroamaan ulos Jumalan nimissä. Heidän vainoojansa tulisivat olemaan niin sokeita, että todistajien surmaamista pidettäisiin suoranaisena jumalanpalveluksena.
Jeesus tahtoi puhua kaikesta tästä etukäteen ja valmistaa oppilaansa huolellisesti kohtaamaan todistajan tuskan ja vaivan. Silloin se ei yllättäisi, ei horjuttaisi heidän uskoansa, vaan pikemminkin vahvistaisi: näin on Herra edeltä sanonut.
Opetuslapset ovat joutumassa eroon Jeesuksesta fyysisesti. He menettävät ukkosenjohdattimen, joka eläessään otti vastaan epäuskoisten ihmisten ja pahan hyökkäykset itseensä. Nyt on vastassa koko painollaan vastustava, epäuskoinen maailma, joka tulee eri muodoin alkukristittyjä vastaan: roomalaisena sotilaallisena, täydellistä kuuliaisuutta vaativana pakanuutena, Kristusta vastaan kovettuvana juutalaisuutena ja kreikkalais-hellenistisenä uskontojen ja ihmisviisauden sekoituksena.
Tätä veren, järjen ja uskonnon koktailia joutuvat särpimään ymmällään olevat opetuslapset, joille Jeesuksen täytyy sanoa: ”Sydämenne on täynnä murhetta”. Mutta siihen vaakakuppiin lisätään kohta Jeesuksen sanat ja teot, joita kukaan ei saa sanomattomiksi tai tekemättömiksi. Ja lisätään vielä inhimilliseltä kannalta köykäiseltä näyttävään vaakakuppiin Pyhä Henki, Puolustaja, Lohduttaja. Sillä nämä miehet, apostolit, ja koko alkuseurakunta – he tarvitsivat Pyhää Henkeä. Hän teki heidät kyllin selkeiksi ja rohkeiksi todistamaan sekä valmiiksi kärsimään.
Vankeuteen pantu Paavali ei viimeisiksi jääneissä esirukouspyynnöissään Efeson seurakunnalle edes mainitse vapaaksi pääsemistään. Kuolemaan menevän viimeisinä toivomuksina ovat kaksi asiaa: että ”minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta”. Tämän esirukouspyynnön toteutuminen vie hänet mestauspölkylle. Hän saa selkeyden ja rohkeuden julistaa. Sellaisen selkeyden, että pakanallinen esivaltakin saa selvää hänen opistaan. Ja sellaisen rohkeuden, että hänet täytyy vaientaa. Ja hän saa vielä valmiuden kärsiä. Monien, monien kanssa hän sinetöi todistuksensa marttyyrin verellään. Hänellä on suuri Kristus ja suloinen evankeliumi. Kaikki tämä Pyhän Hengen tuomana.
Jeesuksen omilla ei tänäkään päivänä ole muuta tietä. Meillä toisella tavalla ymmällään olevilla, hajalle lyödyillä, ei tänäkään päivänä ole muita apuneuvoja ja tietä kuin Herran Hengen apu, viisaus ja ymmärrys, neuvo ja voima, tieto ja Herran pelko.
Me tarvitsemme Pyhän Hengen apua ulkonaisesti kovin toisenlaisena aikana kuin apostolit. Tarvitsemme sitä länsimailla ajassa ja kirkossa, jolla on kristillisyyden kuorrutus. Suuri osa sen jäsenistä pitää vielä itseään kristittyinä, joskaan ei uskovina. Epäuskon ja järkeisajattelun henki leimaa julistusta. Siinä ei voittopuolisesti kirkasteta Kristuksen suurta tekoa, vaan järkeillään rakkauden ja suvaitsevaisuuden nimissä vaieten Jumalan tahdosta jopa nousten selkeää Sanaa vastaan. Rakkaudella ja suvaitsevaisuudella kaikki pyhitetään. Tällaisen julistuksen alla ihmiset tulevat immuuneiksi evankeliumille. Näillä eväillä ei olisi voitettu maailmaa Kristukselle eikä voiteta tänäänkään.
Mutta Hän nostaakin esiin kovin masentavia asioita: ”Maailma vihaa teitä”, Hän sanoo. ”Ei palvelija ole Herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin”. ”Teidät erotetaan synagogasta”; ”Jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle”.
Hän nosti esiin vaikeita asioita, mutta puhuu totta. Toki Hän lupaa oppilailleen voiton, mutta miten monta kertaa se tulisikaan tuntumaan epätodennäköiseltä. Heidät tultaisiin erottamaan peritystä uskonnollisesta ja sukuyhteydestä, kiroamaan ulos Jumalan nimissä. Heidän vainoojansa tulisivat olemaan niin sokeita, että todistajien surmaamista pidettäisiin suoranaisena jumalanpalveluksena.
Jeesus tahtoi puhua kaikesta tästä etukäteen ja valmistaa oppilaansa huolellisesti kohtaamaan todistajan tuskan ja vaivan. Silloin se ei yllättäisi, ei horjuttaisi heidän uskoansa, vaan pikemminkin vahvistaisi: näin on Herra edeltä sanonut.
Opetuslapset ovat joutumassa eroon Jeesuksesta fyysisesti. He menettävät ukkosenjohdattimen, joka eläessään otti vastaan epäuskoisten ihmisten ja pahan hyökkäykset itseensä. Nyt on vastassa koko painollaan vastustava, epäuskoinen maailma, joka tulee eri muodoin alkukristittyjä vastaan: roomalaisena sotilaallisena, täydellistä kuuliaisuutta vaativana pakanuutena, Kristusta vastaan kovettuvana juutalaisuutena ja kreikkalais-hellenistisenä uskontojen ja ihmisviisauden sekoituksena.
Tätä veren, järjen ja uskonnon koktailia joutuvat särpimään ymmällään olevat opetuslapset, joille Jeesuksen täytyy sanoa: ”Sydämenne on täynnä murhetta”. Mutta siihen vaakakuppiin lisätään kohta Jeesuksen sanat ja teot, joita kukaan ei saa sanomattomiksi tai tekemättömiksi. Ja lisätään vielä inhimilliseltä kannalta köykäiseltä näyttävään vaakakuppiin Pyhä Henki, Puolustaja, Lohduttaja. Sillä nämä miehet, apostolit, ja koko alkuseurakunta – he tarvitsivat Pyhää Henkeä. Hän teki heidät kyllin selkeiksi ja rohkeiksi todistamaan sekä valmiiksi kärsimään.
Vankeuteen pantu Paavali ei viimeisiksi jääneissä esirukouspyynnöissään Efeson seurakunnalle edes mainitse vapaaksi pääsemistään. Kuolemaan menevän viimeisinä toivomuksina ovat kaksi asiaa: että ”minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta”. Tämän esirukouspyynnön toteutuminen vie hänet mestauspölkylle. Hän saa selkeyden ja rohkeuden julistaa. Sellaisen selkeyden, että pakanallinen esivaltakin saa selvää hänen opistaan. Ja sellaisen rohkeuden, että hänet täytyy vaientaa. Ja hän saa vielä valmiuden kärsiä. Monien, monien kanssa hän sinetöi todistuksensa marttyyrin verellään. Hänellä on suuri Kristus ja suloinen evankeliumi. Kaikki tämä Pyhän Hengen tuomana.
Jeesuksen omilla ei tänäkään päivänä ole muuta tietä. Meillä toisella tavalla ymmällään olevilla, hajalle lyödyillä, ei tänäkään päivänä ole muita apuneuvoja ja tietä kuin Herran Hengen apu, viisaus ja ymmärrys, neuvo ja voima, tieto ja Herran pelko.
Me tarvitsemme Pyhän Hengen apua ulkonaisesti kovin toisenlaisena aikana kuin apostolit. Tarvitsemme sitä länsimailla ajassa ja kirkossa, jolla on kristillisyyden kuorrutus. Suuri osa sen jäsenistä pitää vielä itseään kristittyinä, joskaan ei uskovina. Epäuskon ja järkeisajattelun henki leimaa julistusta. Siinä ei voittopuolisesti kirkasteta Kristuksen suurta tekoa, vaan järkeillään rakkauden ja suvaitsevaisuuden nimissä vaieten Jumalan tahdosta jopa nousten selkeää Sanaa vastaan. Rakkaudella ja suvaitsevaisuudella kaikki pyhitetään. Tällaisen julistuksen alla ihmiset tulevat immuuneiksi evankeliumille. Näillä eväillä ei olisi voitettu maailmaa Kristukselle eikä voiteta tänäänkään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Apostolien missio-tilanteeseen ja tarpeeseen Jeesus opettaa Pyhästä Hengestä sen mikä on keskeisintä Raamatussa ja Uudessa testamentissa:
Joh 14:16-18: ” Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.”
Joh 14:26: ”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.”
Joh 15:26-27: "Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.”
Joh 16:7-11: ”Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.”
Joh 16:12-15: ”Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.
Mitä me opimme näistä Jeesuksen sanoista Pyhästä Hengestä?
Pyhää Henkeä ei lähetetty maailmaan todistamaan itsestään, vaan Jeesuksesta. Hän ei tullut järjestämään hengellistä sirkusta ihmeineen ja merkkeineen, vaan viemään Jeesuksen luo ja synnyttämään uskon Häneen syntiemme tähden ristiinnaulittuna ja ylösnousemuksellaan kuolemamme voittaneena. Hän ei tee itseään meille katseltavaksi, vaan kääntää katseemme kohti Kristusta, maalaa meille Hänen kasvonsa.
Jeesus lupaa apostoleilleen Pyhän Hengen johtamaan heidät ”tuntemaan koko totuuden” ja ilmoittamaan, ”mitä on tuleva”. Se, mitä oli tuleva olivat risti, tyhjä hauta ja Jeesuksen taivaaseen astuminen.
Jeesus kokoaa Pyhän Hengen työn kolmeen kohtaan Joh 16:7-11: Pyhä Henki opettaa meille totuuden synnistä, vanhurskaudesta ja tuomiosta. Kun Hän paljastaa meissä synnin, ymmärrämme mikä meissä syvimmältään on vialla, mikä on perusongelmamme: epäusko.
Henki todistaa myös oikeasta vanhurskaudesta, kelvollisuudesta, joka saadaan Jumalalta. Sen ansaitsi Jeesus ristillään ja lahjoittaa sen jokaiselle Häneltä anovalle, ”Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” (Room 10:13)
Ja vielä Jumalan Henki todistaa tuomiosta, joka Kristuksen kuolemassa langetettu pimeyden ruhtinaalle ja kaikille pimeyden teoille, myös niille, jotka meidän sydämessämme on tuomittava. Tämä tuomio merkitsee meille vapautusta, kun Pyhä Henki vakuuttaa meille syntiemme anteeksiantamusta. Niin, että nytkin sinä, joka luet saat uskoa kaikki sydämen syytökset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
http://www.youtube.com/watch?v=d5FOAacNpMU
Nyt vielä etehesi, Oi Jeesus polvistun,
Sun siunauksehesi ja armoos sulkeun.
Jos Sun en anna johtaa alusta loppuhun,
mua vaara heti kohtaa, mä tieltä hoiperrun.
Mut lankeemasta estää mua Jeesus voimallaan
näin usko loppuun kestää ja minut kruunataan.
Sä meihin taivaan tiellä Sun Henkes valo luo
ja kerran luonas siellä Sun autuutesi suo.
Kolme minuuttia ja kolme pitkää kopiota.
Tämäkö on Saaran mielestä keskustelua.
Heiskasen Pekka tuossa kirjoittaa Raamattuopiston sivuilla hienoa tekstiä Pyhästä Hengestä.
Saara kopsaa kirjoituksen kuin omana tekstinään tänne. Aika käsittämätöntä.
Sitäkin kummallisemmaksi sen tekee se, että Heiskanen kirjoittaa Pyhästä Hengestä ja Pyhän Hengen tehtävästä niin nöyrällä tavalla, joka on aivan eri henkistä kuin saaran viime aikaiset kirjoitukset Pyhästä Hengestä:
"Mitä me opimme näistä Jeesuksen sanoista Pyhästä Hengestä?
Pyhää Henkeä ei lähetetty maailmaan todistamaan itsestään, vaan Jeesuksesta. Hän ei tullut järjestämään hengellistä sirkusta ihmeineen ja merkkeineen, vaan viemään Jeesuksen luo ja synnyttämään uskon Häneen syntiemme tähden ristiinnaulittuna ja ylösnousemuksellaan kuolemamme voittaneena. Hän ei tee itseään meille katseltavaksi, vaan kääntää katseemme kohti Kristusta, maalaa meille Hänen kasvonsa.
Jeesus lupaa apostoleilleen Pyhän Hengen johtamaan heidät ”tuntemaan koko totuuden” ja ilmoittamaan, ”mitä on tuleva”. Se, mitä oli tuleva olivat risti, tyhjä hauta ja Jeesuksen taivaaseen astuminen.
Jeesus kokoaa Pyhän Hengen työn kolmeen kohtaan Joh 16:7-11: Pyhä Henki opettaa meille totuuden synnistä, vanhurskaudesta ja tuomiosta. Kun Hän paljastaa meissä synnin, ymmärrämme mikä meissä syvimmältään on vialla, mikä on perusongelmamme: epäusko."
Pekka Heiskanen
http://www.sro.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=1059:pyhaen-hengen-tehtaevae&catid=50&Itemid=646
Pyhä Henki ei toimi siten, mitä olemme viime aikoina kuulleet: "kuulkaa minua, minulla on Pyhä Henki" Vaan Pyhä Henki kohdistaa katseemme Kristukseen, ei imiseen, eikä itseensä.
Pyhä Henki ei toimi siten, mitä olemme viime aikoina kuulleet: "kuulkaa minua, minulla on Pyhä Henki" Vaan Pyhä Henki kohdistaa katseemme Kristukseen, ei imiseen, eikä itseensä. Aamen.
Tuossa on se ero Pyhän Hengen ja sen hengen välillä, josta täällä saara ja kaverinsa todistavat. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Tuo jälkimäinen henki pullistaa ihmisen itsensä pilkkaamaan uskovia ja riistämään heiltä uskon pois. Tosin tiedämme, ettei se ole heidän otettavissaan.
Ristin tie on alennuksen tie. Jeesuksen seuraaminen ei ole menestyksen teologiaa, ei kristitty ole Herraansa suurempi. Kristitty saa karsiä pilkkaa ja vainoa. Sinne päin olemme menossa tässä ajassa ja siksi on pysyttävä hyvin lähellä Jeesusta ja valvottava. Jeesus on turva ja voiman lähteemme. Ylistys olkoon yksin ristiinnaulitun ja ylösnousseen Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen!
Nih justins, - joh näin se mennee, muuttis^^ Vain rysäys on enää kuulematta.
On järkyttävää seurata sivusta naista, joka menee Herran pöytään sen julkisesti netissä esitetyn todistuksen kanssa, ettei siellä ole Kristus itse kaikessa voimassaan, syötävänä ja juotavana.
Ylpistyttyään hän pilkkaa ja halveksii Jumalaa!!! Kunpa Jumala armossaan pysäyttäisi hänet, ettei suurempaa vahinkoa tapahtuisi.
Tuo tuttu nainen on nyt sellaisessa hengellisen sokeuden tilassa, jota en olisi koskaan olisi toivonut näkeväni.
Esitän profetian: Tuossa on nyt taustana joku suostutuskäärme, jälleen, mikä se lieneekin. Ja hän tuo salaperäisyyden verhonsa takaa kurkkinut ystävämme on uudelleen syksymässä mahdolliseen suhteeseen, joko hengelliseen taikka lihalliseen taikka molempiin, joka tuo toteutuessaan pelkkää tuskaa lisää hänen enestääkin tuskaa täynnä olevaan elämäänsä.
Oi miksi, oi miksi tämä nainen vetää kuin mangneetti lisää vaikeuksia ja ristiriitoja elämäänsa? Ylpeänä hän soutaa, - rukoillaan Herralta armoa!
Teksti jota lainasin, ei ollut Heiskasen omaa tekstiä, vaan hänen siteeraamaansa. Nimiä mainittiin niin monta, ettei tekstistä käy ilmi, kenen tuo lainaamani osuus on.
Sanoma on mielestäni tärkein. Jokainen huomaa kyllä kirjoitustyylistä milloin teksti on omaani.
Muuttis: Oletko täysin sokeutunut? Tiedät ja huomaat kirjoituksistani, etten korosta itseäni, eikä minulla ole siihen edes tarvetta. Annat itse väärän todistuksen Jeesuksen verellään ostamasta Jumalan lapsesta. Rukoile, että huomaat asian.
Tuolla sivulla kirjoittajana mainitaan Pekka Heiskanen ja hän kertoo jokaisessa siteerauksessaan, kenen tekstistä kulloinkin on kyse: Lewisin, Paavalin, vai jonkun muun.
Tuo miten kopioit tänne muiden tekstejä on lähestulkoon rikollista. Internetissä erittäin anteeksiantamatonta se, että joku laittaa muiden tekstejä omissa nimissään eteenpäin. Seuraava, joka hakukoneella pölähtää tekstiisi, ei mitenkään voi olla enää ärryillä, ettei tuo ole sinun kirjoittamaasi.
Tuo on internetin maailmassa seitsemännen käskyn raskas rikkomus. Sinulle on tuosta parannusta saarnattu ennenkin, et tee sitä tietämättömyyttäsi, vaan tarkoituksella sekoittaen.
Kukaan teksteihisi tuleva, joka ei sinua tunne, ei tiedä, että se ei ole sinun tekstiäsi.
AINA PITÄÄ kertoa kenen tekstistä on kyse. Ja se pitää kertoa siten, ettei siitä voi erehtyä. Tästä säännöstä ei netissä ole poikkeusta.
Kiitos palautteesta, olen huolellisempi vastaisuudessa.
Muuttis^^ on paljon tarkempi kuin luuletkaan Saara. Hengellinen sokeutesi on jo aivan käsin kosketeltavaa. Tuo lento ei ilmeisesti pääty hyvin. Tämä on minun profetiani.