paniikkihäiriö sairausko?

Jos paniikkihäiriö on pelkkä "tunne" niin kuulostaa vähättelyltä. kyseessähän on HÄIRIÖ joka voi aiheuttaa tavallista voimakkaampia tuntemuksia.Jonkilainen tunnehan tässä on koko aika kun elää. aika harvoin kyseessä on pelkkä paniikkihäiriö, yleensä yhtä vaikuttavat ongelmat on jatkuva ahdistus ja pelko, jotka pitävät paniikkihäiriö kierteen päällä, nämä jätetään usein pois jolloin ihmetelllään mistä paniikkihäiriö saa alkunsa.
Itse olen sitä mieltä että paniikkihäiriöön ei sairastuta vaan se on vaiva johka ajaudutaan.
Hienoa kuitenkin ettei heti olla työntämässä lääkettä nassuun sillä usein se otetaan aivan liian aikaisin käyttöön.

Suosittelen ilmoituksen tekemistä kyseisestä lääkäristä.
Tuollainen asenne saattaa vaikuttaa johonkin ihmiseen melko ikävälläkin tavalla.

Terveenä sitä ei välttämättä tajua miten hankalaa tämän sairauden kanssa voi olla. Luulisi kyllä, että psykologin pitäisi tämä jo tajuta, on väärälle alalle kyllä lähtenyt. Tuommoiselle melkein jo toivoisi että sokeutuisi ja voisi sitten kuittailla että "no se on nyt vaan tunne eikä sairaus, hyvin ainakin minä näen katsoa mitä tuolla 100 metrin päässä on, katsohan nyt sinäkin vain eläkä esitä siinä".

Olipa epäymmärtäväinen psykologi! Siis paniikkihäiriö ON sairaus joka ilmenee psyykkisinä ja fyysisinä tunteina. Jos menee sosiaalisen tilanteeseen ja ajattelee vaikkapa positiivisesti, niin ei se auta siihen fyysiseen tunteeseen, silti tulee kauhee pakokauhu jne. Vaikka harjoitteliskin tätä joka päivä. Jos on paha paniikkihäiriö ja kuinka paljon joka päivä opettelee sitä pois niin ei se välttämättä lähde vaikka se vähän helpottaiskin. Sen kaa voi oppii elämään. Ei välttämättä ihanteellista elämää mutta kuitenkin. Ja tollasten muuten, niinkun se sun työpsykologi oli, ei pitäs päästä tollaseen työhön. Jos on psykologi, pitäs sitä empatiaa olla.

T. 5 vuotta paniikkihäiriötä

Noh psykologithan nyt on muutenkin vähä eri asia ku lääkärit. Ne saa väittää ja uskoo mihin haluaa, lääkäriä ennemmin kuuntelisin. Tosin eipä kaikki niistäkään myönnä paniikkihäiriön olevan sairaus. -.-

vittu te ootte pellei... Paniikkihäiriö johtuu siitä, et on väsynyt, ollut kauan ahdistunut... plus erittäin stressaantunut... ei se ole sairaus.. senkun menee porukkoitten keskelle ja yrittää olla ku ei oliskaan ni kyllä se helpottaa... myös kunnon yöunet auttaa vaivaan:) ei siihen lääkkeitä tarvita... heikot käyttää lääkkeitä.. 2 suuntanen mielialahäiriö jne on sit erikseen... mut paniikkikohtaus ei oo sairaus... ihan hyvä et sulle ei annattu lääkkeitä:) : )

Pilleripää, ilmeisesti et sairasta paniikkihäiriötä kun voit noin älyttömiä kirjoittaa! Pelle, väsynyt, ahdistunut, stressaantunut voivoi sinua pientä, suurta ymmärtämystä annat meille todella sairaille kanssaihmisillesi. Toisin sanoen olet samaa mieltä kuin tämä työpsykologi että halveksit meitä ja et ymmärrä tästä sairaudesta hölkäsenpöläystä.

Mulla ph alkoi ensin vaan esiintymiskammona, jo ala-asteella ääni tärisi kun piti lukea ääneen, yläasteella se paheni ja en uskaltanut esiintyä ollenkaan. Nyt olen 22 vuotias ja panikoin joka asiasta, en ole voinut käydä ulkona syömässä, leffassa yms. Yksin ei ole ennen ollut mitään ongelmaa käydä missään, mutta jos olen kaverin kanssa niin sillon paniikki iskee, joku epäonnistumisen pelko toisen nähden kai siinä on? Oon ollu aina tosi epävarma itestäni. Nyt kuitenkin viime päivinä on menny niin pahaks että panikoin jopa kotona ollessa, piti käydä lääkärissä. Isälläni on paha paniikkihäiriö ja on nyt alkoholisti, voi kai se olla perinnöllistäkin?

Paniikkikohtaukset ovat pelkästään ahdfistuneisuushäiriön huipentuma, ja yleisin ahdistuneisuushäiriön aiheuttaja on kehoon kertyneen kofeiinin aiheuttama krooninen myrkytys, joka paranee alle vuorokaudessa oikealla hoidolla.

http://qmies.blogspot.fi/p/yksinkertaistettu-pikaohje.html

No kuule kun en juo kahvia enkä teetä, niin siis mistä paniikkikohtaukset tulevat? Ei tää nyt noin simppeliä ole, vai mitä?

Paniikkihäiriö on uusi trenditauti. Se on mielen ja kropan hätähuuto jatkuvasta ylikuormituksesta. Paniikkihäiriö siis on yleensä ihan meidän oman välinpitämättömyyden syytä. Paniikkihäiriö on yleensä monen syyn monimutkainen tulos esim 10 vuoden ajalta.

Syyt omaan paniikkihäiriösi saattaa löytyä allaolevasta listasta.

- valvominen, huono unenlaatu, liian valoisassa nukkuminen...
- huono ruokavalio (vitamiinien, kivennäisten yms. puute, mikrouuni!)
- runsas, tai jopa vähäinenkin kahvinjuonti (yliherkkyys)
- tupakointi tms. nikotiinituote
- huumeet, panacod junkie:)
- runsas alkoholin käyttö
- muut henkiset rasitteet (jatkuva kuolemanpelko, itsensätarkkaillu, huono talous, velat, huono palkka, riittämättömyyden tunne, turhakkeiden haikailu jne)
- vähäiset tai olemattomat rentoutumishetket
- negatiivinen elämänasenne
- jatkuvasti viihteellä ja yöelämässä
- vähäinen liikunta, huono kunto
- erilaiset kivut (esim. tietzen syndrooma, pään vihlomiset, vatsaoireet…)
- niska-hartiaseudun ongelmat
- huono hampaiden hoito
- kauhu, gore, snuff ym sielunraiskaus

Ei tod ole helppoa kuin heinänteko, mutta sinne päin:

1. jos pelkäät erilaisia kipuja, tai muita oireiluja, joita olet tässä matkanvarrella saanut, niin mene lääkäriin hoitaaksesi yksi mieltä kuormittava asia, kuolemanpelko/sairaudenpelko. Vaikka kuinka pelottaisi, että ne kuitenkin löytää musta syövän, tai sydämenlaajentuman, tai... tai... niin sinne vain rohkeasti!!! Hopihopi!

2. jos et liiku, niin hanuri ylös sohvalta ja aktiivisuutta elämään. Kun lääkärit on kertoneet sulle, että sulla ei ole syöpää eikä sydämen laajentumaa eikä keuhkoveritulppa uhkaa, niin usko se! Tienkin sua vaivaa se ”…entäjoskuitenkin!!!” Siinä et ole yksin. Me kaikki eletään ”entäjoskuitenkin” -elämää. Kun kaikki on tasapainossa, niin se ”entäjoskuitenkin” ei ole ongelma. Kysy vaik niiltä joille se ei ole ongelma;)

3. Jos paniikki meinaa tulla, niin muista että sä olet fyysisesti yhtä terve kuin ennen ph:n puhkeamista. Se on vain sun ylikuormittunut mieli kun huutaa, että "ei enää" Kun ph-kohtaus iskee, niin muista että hyperventilointi pitää yllä paniikkia (rytmihäiriöt, huimaus, puutuminen) koska veresi happamuus ja happipitoisuus kasvaa liian isoksi. Vaik kuinka kammottaa, niin hengitä rauhallisesti pallealla... n. 15 krt per minuutti. Puoli-istuvassa makuuasennossa on yleensä se turvallisin fiilis. Kuten tiedät, ph ei hellitä heti vaik joku Suomi24seen kirjoittava ”kansanparantaja” tässä niin yrittää uskotellakin:)

4. Olet sitä mitä syöt: helppo, nopea ja halpa:) Toivottavasti et. Jos olet, niin unohda heti pika- ja roskaruuat ja lisää kasvisten, hedelmien ja marjojen saantia. Ja mikroaaltouuni ikkunasta pihalle! Hae luontaistuoteliikkeestä D3, mag, kalium, omegat jne. koska ruuasta niitä on usein vaikea saada tarvittavaa määrää. Muista, että olet rakennettu näistä aineista, käytät näitä aineita toimiaksesi, ja niitä sun on saatava. Muuten niiden puute voi johtaa vaikka… paniikkihäiriön puhkeamiseen:)

5. Ole sitkeä, sillä ph voi olla vaikea saada pois kun tiedät ja tunnet miten hallitseva pirulainen se on. Vähitellen voit todeta kuinka kohtausten määrä vähenee. Se, että alat voittaa ne pelot kun pelkäät itse kohtauksen tuloa on hyvä juttu, sillä se jo pidentää kohtausten väliä.

6. Kun ensimmäisiä kertoja todella tunnet niitä hyvinvoinnin tunteita, niin siitä alkaa elämä maistua. Alat olla rohkeampi kuin koskaan ennen, uskallat hyppiä ja juosta ja mennä jopa ruotsinlaivalle! YES!:) Voitko kuvitella miten elämä maistuu ilman lääkkeitä ja pelkoja? Tottakai voit, ja näin tulee tapahtumaankin:)

7. Olet taas normaalissa elämässäsi. Ph on vain huono muisto, jolle osaat nauraa. Mutta olet kuitenkin viisaampi, sillä nyt tiedät kuinka tärkeää on pitää huolta itsestäsi. Ja mikä tärkeintä, tiedät miten pysyä erossa ph:stä. Kerran tai pari viikossa lataat youtubesta jonkun rentoutusmusiikkivideon ja kuuntelet sitä kuulokkeilla, yksin. Tiedät myös, että mikroeinekset, suomalainen maito, suola ja sokeri, mäkkäriateriat jne on periaatteessa yhtälailla vaarallisia kuin esim. tupakkakin.

8. Kun em. asiat on tasapainossa, ja mielesi ja kroppasi voi hyvin, niin fakta on, että silloin sun kropan ja mielen hätähuudolle eli ph;lle ei ole enää tarvetta. Ts. et saa enää paniikkikohtauksia. "Häh? Oikeesti?!" Joojoo ihan aikuistenoikeesti. Se olet taas sinä kun kontrolloit. Ei lääkkeet, ei yksinoleminen, ei oireilu, ei jatkuva itsensä tarkkailu ja googlettelu eikä tautiarpajaiset. Vaan sinä.

Eräs lääkäri parikymmentä vuotta sitten erään silloisen terveysprojektin tiimoilta sanoi näin: ”Tietämättömyys tappaa”. Ja se on taivahan tosi. Mitä enemmän tiedät terveydestä, siitä mitä ja miten syöt, unen ja liikunnan tärkeydestä, kropan ja mielen hoitamisesta, niin sitä laadukkaampi on elämäsikin. Ja pidempikin.

Menikö jakeluun? Eli eilisestä lähtien otat uuden suunnan kohti paniikitonta ja lääkkeetöntä elämää;)

No , kiitos, tulipa lista mitä tehdä, tähänkin sanon että helpompi sanoa kuin tehdä

epäilen että jos ihminen joka kärsii tästä laitettaisin yksin kartanoon jossa puhutaan kummittelevan hän haluaisi muita ihmisiä sinne. tämä voisi olla hoitomuoto.

Hei, kiitos kaikille jotka vastailitte mun alotukseen, mut kukaan teistä ei sitten oo saanu epäasiallista kohtelua paitti mä. Hitsi et toisilla käy säkä hoitohenkilökunnan kanssa.
Yhelle teistä mä haluaisin sanoa kyllä ettei tää mikään TRENDIsairaus ole vaik niin kirjoitat. Pirullista pirullisin tauti, eikä meinaa talttua, ei vaik kahvin sun muut laittais hyllylle, kaikki on kokeiltu.

http://www.magneettimedia.com/kakkostyypin-kilpirauhasen-vajaatoiminta/

No ei sekään ole jäänyt katsomatta, Multa on otettu ultrat ja löytyi patti kilpirauhasesta, mutta ohutneulanäytteestä löytyi oireeton struuma. Verikokeetkin olivat ok. Siis kaikki silläkin puolella hyvin on se vaan uskottava paniikiksi, joka on vaikeasti hoidettavissa meikäläisellä. Siis on lääkityksestä ja terapiasta huolimatta hyviä ja huonoja aikoja, minkäs teet?

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10100318

Tossa on aika hyvä keskustelu siitä, mitä mieltä yleisesti ollaan tällä sivustolla tästä asiasta :)

Itselleni on sanottu että paniikki-ja ahdistuneisuushäiriöt ovat sairauksia, ja niinhän ne ovat. Niissä on vaan erilaisia oireita ja tuntemuksia, joita ei välttämättä itse pysty omin avuin karsimaan pois.

Suosittelen lukemaan tuon, ja katsomaan miinus ja plus tulokset :)

No olipas keskustelu MP90 siis oikeesti jonkun sortin nettitappelu siitä onko ph sairaus vai ei. Sairaus tää on ja vakavanlaatuinen jos ei saa apua. Mutt tähänkin joku tietty kirjottaa et oire ja tunne ja plaaplaa, katotaan vaikka.

Paniikkihäiriö on "haava" mielessä. Jos saat haavan sormeen, se ei ole sairaus. Sellaista sairausdiagnoosia ei ole olemassa, kuten "Paniikkihäiriö".

Paniikkihäiriön sairausdiagnoosi on olemassa, tautiluokituksessa on merkintä F41.0 . Silleen se on psyko aktiivi, pitäs ensin ottaa selville ennenkuin kirjoittaa höpöjä.

Anteeksi vain, kolme rumaa Teroa, mutta kenelle kirjoitat noin ilkeästi?

Sairaus ja ei. Itse olen nuoresta asti saanut paniikkikohtauksia ja ahdistunut niistä. Välillä ne olivat kokonaan poissa pitkään. Mutta aina se oli tiedossa, että yhtäkkiä voi iskeä kamala tunne taas. Jos elämäntilanne on stressaava, tapahtuu kaikenlaista, silloin se iskee ja vie voimat. Lähisuvussani on samanlaista, joten kyllä se ihan selvästi perinnollinen laatuaan, sellaiseen on taipumus. Minä olen jo keski-ikäinen, käsinyt asiasta, mutta olen myös joutunut miettimään elämää vähän siltä kannalta, että millainen olen, minkälaista henkistä kuormaa en jaksa kantaa. Toisaalta olen hyvin voimakaskin ihminen, sisukas ja monen on aika vaikea edes uskoa, että minulla on tuollainen "heikkous".
Se on siis siinä ja siinä. Minä ehkä en ole kovin vaikea tapaus, olen enemmän sellainen ja joka ahdistuu ja saa sitten paniikinkaltaisia olotiloja. Ja onhan ne kauheita, toisaalta kun sen tietää, ehkä osaa toimia ja ennakoida. Kyse on monesti jaksamisesta, jaksaako yrittää,
Joku väitti, että paniikkihäiriö on tavallaan oma vika, elämänrytmi ja tavat aiheuttavat sitä. No ympäröivä yhteiskunta kyllä aiheuttaa paineita ja muokkaa meitä, sieltä se voi tulla. Mutta, että vaikkapa minä 17-vtuoiaana lukiossa kokeessa sain ensimmäisen kohtauksen, pelkäsin, että en ehdi vastata kysymyksiin. Siinä oli kyse ympäristön minulle aiheuttamista paineista, kellon kanssa määritetltiin, toisaalta siitä, että olen aina ollut vähän ankara itselleni sellaisissa asioissa.

on se totta, että paniikki on tunne, se on vain pelkästään sitä silloin kun se tulee puhtaana eka kertoja. Mutta sittenpä se muuttuu häiriöksi ja kyllähän se lopulta pahimmassa tapauksessa on sairaus tai se aiheuttaa sairauksia.
Ehkäpä nuoren ihmisen kannattaisi kuitenkin yrittää ajatella, että se on vain tunne. Ja hakea apua ja keinoja siihen, miten sen tunteen aiheuttaman pelon saisi omassa päässä käännettyä muuksi. Minä olen hyvä esimerkki siitä, että kukaan ei neuvonut, ei osannut aikoinaan sanoa nimeä tälle ongelmalle, luulin vain tulevani hulluksi enkä uskalta kertoa juuri kellekään. Toisaalta eipä löytynyt ketään asiantuntijaa, joka olisi oikeasti osannut auttaa tai kertoa, mitä minun päässäni ja mielessäni tapahtui. Yksi sanoi vain, että "et tule hulluksi" :)) Omalta kohdaltani olen sitä mieltä, että minua ei lääkkeet auta muutoin kuin helpottamaan ahdistusta, elämään ehkä elämää, joka on normaalimpaa. Mutta vapaaksi ne eivät minua tee, senverran tympeitä ne sivuvaikutukset ovat. Joten en syö mitään, olen oppinut elämään, välillä olen enemmän hissukseen, välillä lähes normaalisti. Mutta ainakaan ei ole tökkyräinen olo, seksi maistuu ja tuntuu. Olen mitä olen ja olen hyväksynyt sen.
Yritin vain sanoa, että ei pidä tuudittautua siihen sairaus-käistteeseen. Mitä, jos paniikki onkin meille merkki jostian, olemme hiukan keskimääräistä herkempiä, myöskin hyvässä, ehkä hiukkasen noepampi reagoimaan jne. Monesti tuollaiset geeni"virheet" ovat tarkoituksenmukaisia. Niille on jossain vaiheessa ollut tilaus, vaikka silloin kun elettiin luolissa..

Tuo kansanparantajan teksti on mielestäni niin nappiin ettei mitään rajaa. Myöskin nainen vm-57 on oikeassa.

Itselläni puhkesin ensimmäinen kunnon paniikkikohtaus noin 1 kuukausi sitten. Sitä ennen olin 1kk sairaslomalla suuren ja elämäämuuttavan leikkauksen jälkeen. Tyhmyyttäni kuitenkin noin kaksi viikkoa sairaalassaolon jälkeen pääsin kotiin ja avasin tenttikirjat parin päivän päästä: vaikka väsytti aivan kamalasti ja leikkauksenjälkeisiä haavoja hoidin ja siedin kipua niin silti jatkoin lukemista ja stressaamista "Mun on pakko jaksaa nää".

Kuukausi sitä meni ja tadaa herättyäni päiväunilta asunnoltani sain elämäni kammottavimman paniikkikohtauksen - kamalinta olotilaa en ole ikinä eläissäni kokenut. Tuo kansanparantajan näkökulma "hätähuuto" on kyllä juuri sitä miksi sen nyt luonnehtisin. Sen jälkeen alotin miedon lääkityksen (noin 6-7mg citalopramia päivässä), rauhoittavia en käytä enkä tahtoisi edes nappailla, terapian, rennomman elämänasenteen (tätä harjoitellaan vielä..:D) ja olen lukenut nyt todella hyödyllisiä itsehoitokirjoja. Kyllä tämä tästä vaikka välillä olisikin vaikeita hetkiä. Huomaan nyt esimerkiksi, että yöni nukun miljoona kertaa paremmin kuin kuukausi sitten.