Eipä tarvitse nostaa eläkemaksuja, kun eläkkeisiin laitetaan katto ja se voisi olla joku 3500 euroa kuussa. Kyllä sillä tulee jokainen eläkeläinen iloisesti toimeen, sillä suurella osalla eläke noin 1000 euron suuruinen. Ensimmäiseksi pitää näiden eduskunnassa muutaman kauden olleiden eläkkeet maksaa vasta normaali eläkeiässä, eikä heti, kun jää pois eduskunnasta. Tämähän on ihan naurettavaa, että nuorillekkin maksetaan eläke, vaikka tekevät sen jälkeen kymmeniä vuosia muita töitä. Tasa-arvo näihinkin hommiin. Tekisikö joku kansalaisaloitteen näistä eduskunnan eläkeasioista.
eläkerahojen riittävyys
pennola1
13481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niin kuka tietäisi kertoa miksi niin ihmeellinen laki on aikanaan tehty, kun herraksi pääsee ei sitten kukaan herraksi (kansaned.) päässytkään ole moista ihmetellyt. Se on sitä herrasväen harmaata taloutta. Sitten ihmetellään suureen ääneen kuinka kansa on ketaleita maksamaan veroja. Suomihan on täynnä mitä erilaisempia veroja. On veroa veron päälle. Liekö muualla esim. aasiassa ja usassa minkämoiset verorasitukset kuten suomessa on.
Miksi suomessa eivät nämä erilaiset lait ole vähän läpinäkyvämpiä. Ja radiot, tv:t ja muut mediat voisivat itsekin käsitellä ed.mainittuja asioita. Kaikki kun tuntuu olevan semmoista etujen kähmintää ja salailua.
Ensimmäiset valtiopäiväesitykset suomalaisten eläketurvan kokonaisvaltaiseksi järjestämiseksi tehtiin jo 1860-luvulla, mutta varsinaisesti Suomen eläkejärjestelmän historia voidaan katsoa alkaneeksi 1870-luvulla virkamiesten eläkkeistä, jossa virkaeläkkeet kuvastivat aikansa sääty-yhteiskuntaa. Yksilöllisellä avuntarpeella tai sosiaalisilla syillä oli vain vähän merkitystä. Eläkeikä laskettiin 70 vuodesta ensin 65 vuoteen 1826, ja edelleen 63 vuoteen 1866, jollaisena se säilyi 1990-luvulle asti.[2] 2005 alkaen se on ollut 63–68 vuotta.[3] Täyteen eläkkeeseen vaadittiin 35 vuoden palvelus. ”Oikeus eläkkeeseen, kuten palkkaukseenkin, on elatuksenluonteinen korvaus virkamiehen koko työvoiman asettamisesta valtion käytettäväksi.”[2]
1800-luvun lopulla syntyi ajatus, että myös talollisilla on oikeus turvattuun vanhuuteen. Syntyi syytinkisopimus, johon haettiin käräjiltä kiinnitys. Uusi sukupolvi lunasti talon lopullisesti itselleen huolehtimalla edellisten haltijoiden vanhuudesta. Talonsa sai antaa syytinkiä vastaan myös vieraalle. Säätyjen ulkopuolisen väestön osuus (yli 80 %) pyrittiin järjestämään mahdollisimman pienin yhteiskunnan kustannuksin. Yleistä olivat nk. ruotu-ukot ja –akat, joilla oli työvelvoite kunnalliskodissa.
atkuu...
Yleisen 1930-luvun laman aikana Suomen sosiaaliturvajärjestelmän todellinen jälkeenjääneisyys huomattiin. Suomen eduskunnassa tehtiin vuonna 1910 eläkelakia koskeva anomus, mutta kansaneläkelaki hyväksyttiin vasta 1937. Tämäkin perustui säästöperiaatteeseen. Suurilukuisempi maaseutuväestö katsoi kansaneläkkeen tarjoavan enemmän etuja kuin sairausvakuutuksen, joka oli toinen päävaihtoehto. Tämä rajoitti eläkejärjestelmän kehittämistä ja yhteiskunnallista keskustelua. Kansaneläkevakuutus oli pakollinen 18–65-vuotiaille ja perustui henkilökohtaisiin eläkesäästötileihin. Perustettiin itsenäinen eduskunnan valvoma Kansaneläkelaitos. Kuitenkin vuoden 1937 kansaneläkelaki ei koskaan saavuttanut siihen asetettuja tavoitteita: vain 2 % maksu ei riittänyt kattamaan riittävää eläketurvaa, ja iäkkäimmät oli jätetty lain ulkopuolelle.
Vuoteen 1950 asti Suomi oli erilaisten ”eläkekokeilujen” maa. Suomi säilyi Pohjoismaista pisimpään maatalousvaltaisena, köyhänä maana, mikä oli osittain yhteiskunnallinen valinta. Jo vanhastaan työeläketurvaa oli hoidettu yksityisesti; mm. leski- ja orpoeläkekassat sekä työnantajien perustamat eläkekassat. Toisaalta yksityisten kassojen edeltäjinä olivat erilaisten hengellisten yhteisöjen omat eläkekassat. Muun muassa vakuutusmatemaattisen tuntemuksen puute sekä toinen maailmansota ja sitä seurannut inflaatio johtivat tilanteeseen, että eläkejärjestelmän kehittäminen epäonnistui. Epäonnistumisista huolimatta yksityiset eläkekassat ja -säätiöt kasvoivat kuitenkin varsin merkittäväksi eläketoimijoiksi: niiden asiakkaina oli 220 000 henkilöä 1950-luvulla, ja lisäksi yksityisissä vakuutusyhtiöissä eläketurvaa kartutti 25 000 ihmistä.
Kylmän sodan aikana 1950-luvulla Suomi oli vieläkin riippuvaisempia ulkomaankaupasta kuin nykyään. Yhteys läntisille maailmanmarkkinoille tapahtui Itämeren kautta, ja keskeiseen rooliin nousivat merimiehet, jotka vertailivat palkkaansa muiden maiden vastaaviin. Avainryhmänä merimiehet saivat jo 1956 edelleen sovellettavan oman työeläkelakinsa, joka oli työeläkelakien edelläkävijä. 1950-luvun Suomessa oli huoltoapulaki: työnantajalla oli velvollisuus huolehtia pitkäaikaisen työntekijänsä elatuksesta tämän menetettyä työkykynsä sairauden tai vanhuuden takia.
jatkuu...
Eläkejärjestelmän uudistamistarpeesta vallitsi yksimielisyys, mutta suunta oli epäselvä jopa puolueiden sisällä. Maaseutuväestön (Maalaisliiton ja myös kansandemokraattien) edustajien ajama verovaroilla rahoitettava tasaeläkejärjestelmä hyväksyttiin yleislakon ja tiukkojen presidentinvaalien kärjistämissä tunnelmissa vuonna 1956. Pienimpien kansaneläkkeiden taso nousi jopa 2,5 kertaiseksi. Tämä oli selvästi tulonsiirto maanviljelijäväestölle, mikä herätti katkeruutta palkansaajien etujärjestöissä. Katkeruutta lisäsi, että osalla palkansaajista kuten virkamiehillä ja yksityisiin eläkesäätiöihin ja –kassoihin kuuluvilla oli jo eläke.
Vuoden 1956 perustetulle työeläkekomitealle oli sosiaalinen tilaus. Palkansaajat olivat järjestäytyneet, ja oli tehty strategiset valinnat pitkäjännitteisestä edunvalvontatyöstä. Toistuvat devalvaatiot ja inflaatio olivat nakertaneet palkansaajien tilipusseja. Toisaalta vaikka devalvaatio toi yrityksille kilpailukykyä, pääomaköyhässä Suomessa tarvittiin rahaa tuotantoinvestointeihin. Oli useita työtaisteluita ja lakkoja. Komitea arvioi, että hajautettu järjestelmä oli halvempi työnantajille kuin keskitetty järjestelmä. Lisäksi sallittiin työnantajalle oikeus lainata kertyviä eläkevaroja tai kokonaan työnantajan maksettavat eläkemaksut. Toisaalta työntekijöille annettiin takuu eläketurvan säilymisestä, minkä takeeksi perustettiin Eläketurvakeskus (ETK). Eläkevarojen luottovakuutussijoitusten toimivuutta turvaamaan perustettiin luottovakuutus ja erillinen oikeusaste - eläkelautakunta - ensimmäiseksi valitusasteeksi.
Yleinen yksityisalojen työeläkelaki, TEL, säädettiin 8. heinäkuuta 1961, ja se tuli voimaan 1. heinäkuuta 1962. Samaan aikaan säädettiin myös erillinen lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden eläkelaki, LEL, joka oli kynnyskysymys TEL:in läpimenolle. Sairausvakuutuslaki säädettiin vuonna 1963. Työmarkkina-aloitteinen sosiaalipolitiikan kehittäminen alkoi. Vuodesta 1961 liki 30 vuotta eteenpäin on ollut eläke-etujen laajentamisen kautta. Laajentamista on auttanut, että eläkeläisiä on ollut verraten vähän ja rahoituspohja on ollut otollinen uudistuksille. Kiista on kuitenkin ollut 1970-luvun puoliväliin asti kokonaiseläkejärjestelmän kehittämissuunnasta.
Mikään ei siis ole itsestään selvyys eläkkeissäkään. Sen ylläolevista tiedoista huomaa.
Montaa muotoa vanhusturvaksi on Suomessa jo kokeiltu.
Mikä sitoo tämän päivän Suomen pitämään kiinni pula-ajan lakkoilevan Suomen keksimästä eläkejärjestelmästä?
Tai että:
Työeläkkeen saannin mahdollisuus yhdessä yhteisverotuksen poiston kanssa olivat ne porkkanat, joilla isonkin perheen äidit pakoitettiin ns. "tasa-arvoon" eli takaisin "torppariksi" tienaamaan itse leipänsä. 60-70-lukujen vaihteessa.
Hanke onnistui yli odotusten ja isot perheet muuttuivat nopeasti pikkuperheiksi (aborttilaki) ja avioerolakiuudistuksen kautta taas isommiksi uusuusperheiksi.
Yhteisverotuksen poiston tuoma verovaranto oli suuri sijoitus yhteiskunnan kehittämään lasten päivähoitoon ja sinne palkattaviin päivä-äiteihin.
Siis yhteisverotus ennen oli miehen vuosipalkan jakamista molemmille aviopuolisoille ja näin veroja maksettiin puolet siitä, kuin miehen yksin makasamana. Puuttui ainoastaan työeläkejärjestelmä isonkin perheen kotiäidille, niin työkuvio olisi ollut sama, kuin sittemmin kunnallisella perhepäivähoitajalla. Palkan ja eläkkeenmaksaja vain aviopuoliso eikä yhteiskunta. MUTTA ELÄKKEENMAKSAJIA OLISI TÄLLÄ SYSTEEMILLÄ SYNTYNYT RIITTÄVÄSTI!
Tämän päivän Suomen eläkeläisillä on säästöjä n. 80 miljr. euroa!
Miksi pitää ottaa valtiolle lainaa lisää, jotta pystytään maksamaan keskim. 1500 e/kk:ssa eläkettä n. 1,5 miljoonalle väestön osalle. Ja kaikki edelleen nuorilta perheiltä pois ja eikä vieläkään yhteisverotuksen palauttamista!
Kun luemme ylläolevaa Suomen eläkehistoriaa, tulee väistämättä ajatus rikkaista eläkeläisistämme,
että
jokaiselle riittää 1000 e/kk:ssa pelkkä kansaneläke. He, jotka jäivät ilman pankkitilejä ja jopa omaa asuntoa (suurperhe, sairaudet yms) ovat varmasti oikeutettuja edelleenkin asuntotukeen.
Eläkeikä 65 vuotta. TYÖTÄ SAA TEHDÄ jokainen haluamansa ja jaksamansa määrän edelleen normaaliverot maksamalla. Ei ollenkaan kattoa työiän loppumiselle :) . Eli elkeläisten työinto palautuisi ainakin puolipäivätöihin.
Tuon eläkehistorian aikoihin oli ihmisten ikä huomattavasti lyhyempi, kuin nykyisin.
Eläkkeiden epäoikeudenmukaisuus on edelleenkin räikein äiti-ihmisillä.
Miten ollenkaan päättäjien järki on toiminut, kun nimenomaan eläkkeemaksajien synnyttäminen ja kasvattaminen on niin ala-arvoista työtä heidän mielestään, että esim. 7 lapsen äidille riittää päättäjien toimesta edelleenkin n. 700 euron kansaneläke.
Yleensä monilapsiset perheet jäävät lisäksi köyhyysloukkuun, jolloin äiti saattaa sairastua työkuormansa alla. Niminomaan omat kansalaisemme!
Nyt on jälkipolvi kasvatettu niin, että nuoret ja nuoret aikuiset jäävät sekavissa kotimalleissa vaille normaalia perheopetusta. Tyttöjen opetuksen ainoa motiivi on rahantulolähteen hankkiminen. Siihen yhteiskunta velvoittaa ensin 15 vuotta koulunkäyntiä ja tarjoaa mielellään verorahoilla kustannettavan 6 vuoden yliopistonkin opintotukineen.
Tytöt voivat tämän yhteiskunnan tarjoaman 20 vuoden kouluputken jälkeen olla hyväpalkkaisista määräaikaistöistä välillä pitkillä työttömyyskorvauslomilla hyvätuloisina. Esim. 1500-2000 e/kk / 500 pv.
Mutta romahdus tulee, jos saat lapsen ja aiot sitten "lomailla", tulot romahtavatkin 350 euron kotihoitotuloihin kk:ssa. Kannustavaa!?
Kautta aikain tyttöjen opetus on orientoitunut ensisijaisesti tulevan perheen työn osaamiseen. Tästä tämä pieni 5 miljoonainen kansa on poikennut omille raiteilleen. Jälkikasvu, joka joutui katselemaan äiteinsä totuttelua ja sopeutumista ansiotyössäkäyntiin ja silti vielä yritykseen selviytyä perheen töistä illalla ja yöllä, pitävät touhua lähinnä hulluna. Ratkaisevat rotukissoilla ja -koirilla iltaisin hellyttämisen tarpeensa. Eläkkeenmaksajiako kissat ja koirat!
Onko nyt niin, että homoja ja lesboja lapsettomine elämineen kannattaa valtavasti mainostaa oikein yhteiskunnan taholta. Jatkuvasti ylläpitää eduskunnan mediassa, että naapurimaat voivat jo valmistautua ottamaan tulevan vanhuskansan "huostaansa"? Ruotsiinko, josta samankaltaiset kansalaiset vai Venäjäänkö, jolloin osan kansasta olisi muutettava Ruotsiin vertaistensa luokse. Venäjähän ei ole homomyönteinen.
kun jäimme putkeen 2009, meillä oli vakuutusyhtiö Varmasta henkilö opastamassa ja kertomassa asioista... häh sanoi jotta on täysin pötypuhetta kaikki eläkerahojen hupememinen, rahaa on enemmän kuin kukaan pystyy edes kuvittelemaan, on täysin tarkoitushakuisuutta puhua rahojen vähenemisestä ja peräti loppumisesta. Se ei pidä paikkaansa.
Viimeisten tietojen mukaan pitää paikkansa. Vai kuka huijaa ja ketä?
Hai tietysti ne joilla on mustat vaatteet.
Joo, luepa tämän päivän hesarista 12.8 miten työeläkelaitosten johtajat jäävät eläkkeelle 60v ja saavat entisiä optioita 270 000 tuhatta euroa ja eläkkeelle lähtiessä vielä lisää. Työeläkelaitosten rahat ovat työntekijöiden ja antajien säästämiä eikä moisille optioille ole mitään tarvetta! Kyllä suututtaa...
mutta kun se suututus ei auta yhtään mitään .... lait on niinkuin ne on säädetty kunnes toisin säädetään....
Työeläkeyhtiöiden johtajien palkoista tai bonuksista ei ole missä laissa säädetty. Näistä määrätään siten kuin missä tahansa muussakin yksityisessä yrityksessä.
Niistä voi siten suuttua miten tahtoo. Eri asia silti onko siitä apua siltikään...
Odotellaan siis rauhassa uusia säätäjiä. Tapahtuuko mitään. Eipä tietenkään. Mutta pitää pyytää apuun korjaukseen jokainen 45 vuotta sitten heilunut radikalsisti.
LAINSÄÄTÄJÄ. Korjaamaan sen, minkä maassamme rajusti rikkoivat. Siinäpähän onkin heillä "työtä", etteivät eläkkeitään ehdi juhlia!