Kysymys

En sen enempää kuin Mustanaamiota tai Batmania.

On YHTÄ jos kysyn, pelkäätkö Väinämöistä?

Isäsuhde ei ollut kovin läheinen, mutta ei minulle tule pelkoa ajatellessani Jumalaa. Saattaa olla että olen liiankin lepsu ja armokeskeinen. Olen jopa kiukutellut Isälle ja silloin koetuksen aikoihin joap raivonnutkin.
Minulla ihana taivaallinen Isä.

Kunnioitan suuresti, mutta en pelkää.

Aloittajan kysymys on hyvä ja siihen saamme yleensä helpon vastauksen: en pelkää, sillä Jumala on minua rakastava Taivaallinen Isä, mutta kunnioitan kyllä Häntä. Raamattu ei määrittely Jumalan pelkoa kunnioittamiseksi. Me kunnioitamme maamme itsenäisyyden puolesta taistelleita, arviomme mukaan paljon hyvää tehneitä merkkihenkilöitä sekä kaikkien yhtäläistä ihmisarvoa ja mielipiteen vapautta.

Sekä Vanha, että Uusi Testamentti pitävät Jumalan pelkoa hyvin tärkeinä piirteinä Jumalaan turvaavassa ihmisessä. VT sanoo: ”Pelkää Herraa ja karta pahaa.” (Sananlaskut 3:7) ja UT sanoo: ”Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.” (Room. 3:18). Paavali liittää toisiinsa Jumalan pelon ja kilvoittelumme elää puhdasta elämää: puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.” (2. Kor. 7:1). Raamattu mainitsee myös Kristuksen pelon: Ef. 5:21 ”Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.”

Jumalan pelko näyttäisi olevan jotain muuta kuin kunnioittaminen. Sisältyykö siihen tietoisuus siitä, että me voimme monin tavoin langeta ja eksyäkin Raamatun raittiista opista. Monia harhaoppeja on liikkeellä ja lopun aikoina keskellämme on myös Paavalin mainitsemia valheveljiä (puhuvat Jeesuksesta, mutta eivät ole Hänen omiaan. Onko niin, että hyvin moni meistä kristityistä jatkaa synnissä, koska meillä ei ole Jumalan pelkoa.

Mielestäni Jumalan pelko on jotain sellaista, jossa tunnustamme oman heikkoutemme ja riippuvuutemme yksin Jeesuksesta Kristuksesta. Tällainen arka tunto Jumalan Sanan edessä pitää meidät oikealla tiellä. Sananlaskujen kirjoittaja sanoo: "Laupeudella ja uskollisuudella rikos sovitetaan, ja Herran pelolla paha vältetään" (Sananl.16:6). "Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa" (Sananl.3:7). "Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi" (Sananl.14:27).

Miten me suhtaudumme Raamatun Sanaan? Avautuuko Jumalan Sana vain niille, joilla on sydämessä oikeaa Jumalan Pelkoa? "Herran neuvo on tunnettu niille, jotka häntä pelkäävät, ja hän ilmoittaa heille liittonsa" (Ps.25:14). Raamatun ilmoitus on sidottu Jumalan pyhään pelkoon. Jumalan pelko on siis hyvä ja välttämätön osa kristillisyyttä, sillä se saa meidät karttamaan pahaa, saa meidät turvautumaan Jeesukseen armoon ja saamme vapautuksen synnissä elämisestä.

Jumalan oikea pelko kuljettaa meitä tiellä, jossa on saamme levätä. Jeesus puhuu ystävilleen, hänen omilleen, tavalla, jossa Jumalan pelko ja turvallinen suhde Taivaalliseen Isään kulkevat käsi kädessä:
Luukas 12:4-7 Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä. Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää. Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.”

P.S. Kiitos Hellarille rehellisen avoimesta ja raikkaasta kommentista! Et voi olla liian armokeskeinen, eikä armo vie meitä lepsuiluun. Saamme kiukutella ja jopa raivota Taivaalliselle Isällemme; Jeesuksen veri antaa meille siihen oikeuden ja suojan. Jumalahan näkee sydämemme ja tunteemme toimme niitä sitten julki tai emme. Älä koskaan teeskentele ja tule fariseusten ja lakihenkisten uskovien kaltaiseksi!

KUNNIOITTAA suomenkielen kieliopissa on mm. =
- Pitää suuressa arvossa
- Noudattaa / olla rikomatta lakiaan, määräyksiään
- Noudattaa tehtyä sopimusta
- Olla loukkaamatta
- Hyväksyä poikkeava näkökulmansa


PELKO suomenkielen kieliopissa on mm. =
- Tajuttavan uhkan tai vaaran aiheuttama hädän tai tuskan tunne, huoli uhkan toteutumisesta
Synonyymit
- fobia
- kammo

Minä en tunne kammoa, enkä fobiaa Jumalaa kohtaan, eikä Hänen ajattelemisensa tuo minulle uhkan, vaaran, hädän tai tuskan tunnetta, tai huolta
uhkan toteutumisesta, jota suomenkielen kieliopissa sana - pelko - tarkoittaa. :)

Eli minulle Raamatun sana - peljätä Jumalaa- on - kunnioittaa Jumalaa - ! :)

Kun täydellinen Pyhä kohtaa turmeltuneen ja epäpyhän, niin kyllä epäpyhä pelkää. Vaikka Kristus onkin kallio, joka kantaa ja jonka lahjavanhurskaus peittää minun syntini, niin pelko Jumalaa kohtaan auttaa minua aina muistamaan, kuinka riippuvainen olen Hänen pojastaan.

Jesaja kirosi itsensä nähdessään näyssä Kuninkaan. Israelin kansa pelkäsi Jumalaa kun hän tuli kansan keskuuteen. Opetuslapset pelkäsivät Jeesusta kun hän tyynnytti myrskyn osoittaen olevansa Jumala. Teemme hyvin jos pelkäämme Jumalaa. Ei kuitenkaan lamaantuen vaan juosten Kristuksen turviin, antaen pelastaa itsemmä tämän kieroutuneen sukupolven keskeltä.

Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.

Turhaan odotat kunniaa, sillä kunnia tulee ansioista, ei pahoista teoista.
Saatana on ainoa arvollinen saamaa kaiken kunnia ja ylistyksen ja kiitoksen.
Jos tämä ei ole sinulle mieleen, tuhoa maa ja sen asukkaat, sillä muuta et osaa kuin tuhota ja tappaa !

Kunnia ja ylistys Saatanalle, kaikki nostakaa ylistys laulu Saatanalle.

Hei Tähkäpää!

Ymmärrän kyllä sinua etsiessäsi sanojen merkitystä suomenkielen kielioppaasta. Sana pelko ei kuitenkaan riitä, sillä Raamatussa "Jumalan pelko" on yksi käsite ja sitä tahdoin edellisessä kommentissani välittää. "Jumalan pelko" ei siis ole samaa kuin "pelko" -sanan yleiset merkitykset.

Raamattu sanoo, että meidän tulee pelätä Jumalaa. Maailman käyttämälle pelko-sanalle voi olla sellaisia synonyymejä kuin mainitsemasi fobia tai kammo. "Jumalan pelko" on kuitenkin jotain muuta ja aivan oma kahdella sanalla ilmaistava käsite. Se ei merkitykseltään ole myöskään sama asia kuin "kunnioitus". Toki Jumalaa pelkäävän tulee myös kunnioitaa Jumalaa, aivan niin kuin meidän tulee palvoa, rakastaa, ylistää, kiittää ja palvella Jumalaa. Suhdettamme Jumalaan ilmaistaan siis hyvin monella tavalla ja eri kantilta.

Kuten varmasti huomasit oikea "jumalan pelko" vie meidät kuuliaisuuteen Jumalan Sanalle ja samalla myös turvalliseen suhteeseen Taivaalliseen Isäämme. Vain Sanan edessä nöytynyt voi kokea oikeaa Jumalan pelkoa. Milloin muuten kukaan kuuli saarnattavan Jumalan pelosta? Käsite on lähes unohdettu ja samaan aikaan maallistuminen, synnin suosiminen ja sen tekeminen ilman parannusta kristittyjenkin keskuudessa ovat lisääntyneet. Oikea Jumalan pelko pitää meidät Jeesuksen seurassa taivastiellä.

Hyväksyn myös sen, jos otat Jumalan pelon synonyymiksi sanaparin "Jumalan kunnioittaminen". Se on oikein vain sillä varauksella, että kunnioitat Jumalaa niin kuin Raamattu "Jumalan pelolla" sen ilmaisee.
Siunaavin terveisin!

Ei ole kysymys mistään synonyymiksi ottamisesta, eikä siitäkään, hyväksytkö sinä minun kokemustani, 8D vaan kohdallani on kysymys tästä:

1 Joh.4:18
”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon,
sillä pelossa on rangaistusta.”


Ja mielestäni tämä Raam. kohta tukee tuota suomenkielen kielioppia todella hyvin:

-- pelossa on rangaiostus --
-Tajuttavan uhkan tai vaaran aiheuttama hädän tai tuskan tunne, huoli uhkan toteutumisesta
Synonyymit
- fobia
- kammo)

Ja myöskin siitä, että me, jotka olemme saaneet vastaanottaa Jumalan täydellisen rakkauden, tiedämme, että Hän on sovittanut meidän syntimme, kärsinyt RANGAISTUKSEN meidän puolestamme ja siksi meidän uskovina ei tule, eikä tarvitse peljätä Jumalaa.

Olen kokenut valtavan suurena asiana Jumalan pelon poistumisen sisimmästäni siinä hetkessä, kun Hän minua kutsui, sain ottaa vastaan
Hänen kutsunsa ja rakkautensa, Hän puhdisti minun sydämeni ja otti pois syntini ja sen myötä myöskin pelkoni.

Joten voin vain kertoa siitä, mitä olen itse kokenut.
Se voi jonkun mielestä olla väärin, mutta tämä on oma
kokemukseni Jumalasta ja Hänen täydellisestä rakkaudestaan. :(

Kyllä.Pelkään kunniottavasti häntä,jos tarkoitat Isää Jahve Jumalaa.Tämä täytyy ottaa erittäin vakavasti,sillä VAIN JUMALAN PELOSSA ASUU VIISAUS,ja Jeesus pelkäsi myös Isää Jahvea,ja tästä syystä hänen rukoukset kuultiin.Hebr.5:7.Ja lihansa päivinä hän VÄKEVÄLLÄ HUUDOLLA JA KYYNELILLÄ uhrasi rukouksia ja anomuksia sille,joka voi hänet kuolemasta pelastaa,ja HÄNEN RUKOUKSENSA KUULTIIN HÄNEN JUMALANPELKONSA TÄHDEN..Myös.Job.28:12-28 osoittaa ETTEI OIKEAA VIISAUTTA OLE MIKÄÄN MUU,KUIN JUMALAN JAHVEN PELKO.Voi sanoa suoraan.ILMAN,JUMALAN PELKOA,EI VOI OLLA VIISAUTTA,sillä se saa aikaan rohkeuden olla pelkäämättä mitään muuta kuin häntä,jolla ainoalla on VALTA TEHDÄ IHMISELLE MITÄ HÄN TAHTOO.Kaikki muu pelko on inhimillistä pelkoa,mutta Jumalan pelko on Jumalan antama viisaus.Kuten Job.28:13-19 mainitsee,ettei mikään maallinen rikkaus vedä vertoja Jumalan pelolle,jossa myös rakkaus on mukana.Tämä voi tuntua oudolta,että kuinka rakkauden Jumalaa täytyisi pelätä?Tässä se salaisuus onkin.Jumalan pelko on VIISAUTTA,JA VIISAS PELKÄÄ HÄNTÄ,koska vain Jumala voi luoda onnen,ja onnettomuuden,hukuttaa sielun tai pelastaa sen.Hänen vallassaan on KAIKKI,ja on syytä osoittaa suurta,kunnioittavaa pelkoa häntä kohtaan.Jumalan pelko ei tarkoita,että luikkisimme häntä pakoon,vaan alistumista hänen tahtoonsa koko sydämisesti,sen uskon määrän mukaan,mitä kullakin on.Luuk.12:4-9..,Room.11:19-22(suojelee ylpistymästä).Psal.89:7-8..Jes.50:9-10(tuo turvallisuuden tunteen).

Jeesus sanoi omille opetuslapsilleen nämä Sanat;

"Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin."

Jumala on Pyhä Jumala, kuluttavainen tuli ja Hän on vanhurskas tuomari ja Hänen tuomioisuimen edessä ovat kerran myös Hänen omansa.
Kyllä minä pelkään Jumalaa.

En ymmärrä kuinka Herran oma voisi minkään muun vastauksen edes antaa.
Jumalan pelkon on viisauden alku, sanotaan sananlaskuissa.

En pelkää. Halveksin.

Vielä kerraan Tähkäpää!

Kun jaamme kokemuksiamme kristittyinä, meidän tulee lähteä siitä, että meidät otetaan vakavasti ja meitä uskotaan. Vain niin voi uskovien välillä olla yhteys. Niin kuin Efesolaiskirje sanoo: "Puhukaa totta toisillenne, sillä olette toistenne jäseniä". Puhuessamme rehellisesti ja avoimesti, yhteys on voimassa - valehteleminen ja väärän puhuminen vie yhteyttä pois. Kiitän sinua siis kokemuksesi jakamisesta.

Sen sijaan ottaessamme jonkin Raamatun käsitteen tai kohdan, sitä tulee tutkia rukoillen ilman, että meidän kokemuksemme tai tunteemme määräisivät Sanan totuutta. Tämä tulee tapahtua aina rakkaudessa ja lempeästi. Yritän nyt katsoa esille ottamaasi Raamatun kohtaa sen asiayhteydessä.

”Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me TUOMION PÄIVÄNÄ astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo RANGAISTUSTA; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.”

Ymmärrän niin, että Jumalan Sana puhuu pelosta, joka valtaa uskosta osattoman tuomion edessä. Tästä pelosta Jumala vapauttaa meidät kokonaan antaessaan meille kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja ottaessaan meidät rakkaiksi lapsikseen. Meillä on kaikki turva Jeesuksessa, eikä meidän enää koskaan tarvitse pelätä rangaistusta, joka synneistä ilman Kristuksen sovitusta seuraisi.

Pelon tunteemme ovat eri asia. Raamattu puhuu myös "pelosta", mutta tällöin aivan eri yhteydessä kuin sanaparin "Jumalan pelko" kohdalla. Paavali oli Jeesuksen oma ja seurasi Häntä. Hän oli vakuuttunut siitä, että hän on matkalla Taivaan kotiin eikä hänen tarvitse pelätä koskaan syntien tähden tulevaa rangaistusta. Kuitenkin hän jopa useaan otteeseen kertoo inhimillisistä, olosuhteista, johtuvista peloista, tässä eräs kohta: "Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin PELKOA" (2.Kor.7:5).

Kiitos Jumalalle - uudestisyntymisessä, tullessamem uskoon, kaikki tuomion pelko otetaan meistä pois ja saamme turvautua meitä rakastavaan Vapahtajaan. Tämä on kaikkien uskovien yhteinen kokemus, niin sinun, minun kuin muidenkin veljien ja sisarien. Tämä kokemus ei ole koskaan väärin.

Kiitos Sanavoimalle asiaa valaisesta hyvin raamatullisesta kommentista. "Jumalan pelko" on oikein ja aivan oma käsitteensä - tunteissamme oleva pelko on ymmärrettävä ja todellisen vaaran uhatessa Jumalan meihin asettama tunnereaktio, jotta voisimme välttää vaaran. Jumala tahtoo rohkaista meitä niin, että tilanteissa syntyvä pelko ei jäisi pitkäaikaikaiseksi tunnetilaksi. Jumala ei tahdo antaa meille sellaista pelkoa, joka jäisi päälle ja tekisi meidät pelkureiksi elämän koetuksissa ja kiusauksissa: "Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen",(2 Tim.1:7)

Eli te tunnette, Jumalaa kohtaan:

- Tajuttavan uhkan tai vaaran aiheuttamaa hädän tai tuskan tunnetta,
huolta uhkan toteutumisesta?
- fobiaa?
- kammoa?

Olisi kauheaa pelätä Rakkauden Jumalaa, joka Henkensä kautta asuu minun sydämessäni??!!

Minulla on lepo ja rauha kaikilta osin myöskin Jumalaan nähden, enkä tiedä yhtään syytä, miksi minun tulisi pelätä Jumalaa, jokla on rakkaus??

Minun kohdallani pelko on ollut Jumalallisen viisauden alku, eli sen viisauden, että olen saanut ymmärtää ottaa Hänet vastaan Pelastajanani ja Vapahtajanani
muuta viisautta minä en tarvitsekaan, sillä siinä on minulla KAIKKI!

Olen ihan äimänkäkenä. :)

En pelkää jumalaanne. Olen varma että hän on vain mielikuvitusta.

Sus siunakkoon! :O

Jos puhutaan uskovasta:

Minun rauhani Minä annan teille, en niinkuin maailma antaa.
Niin Herranpelkokaan ei ole sitä pelkoa mitä maailma antaa,
vaan ymmärrystä siitä miten suuri ja kunnioitettava Jumala on.
Maailman tuottama pelko ajaa pakenemaan, Jumalanpelko luottaa Sanan olevan niinkuin se on kirjoitettu, ja armon olevan ainoa pelastus.
Kaiken vaikuttaa uskovassa Pyhä Henki: Jumalan rakkaus meissä.

Ps 111:1 Herran pelko on vaiisauden alku. Kyllä Jumalaa kunnioittaa täytyy.

Iltaa! Luin ketjun ja ymmärsin itse niin, että aloittaja kysyi nimenomaan ”Herran pelosta”. Jos se oli tarkoitus, niin sekä ”pelossa ja turvassa”, että ”Sanavoima” käsittelivät asiaa oikein ja raamatullisesti. Molemmat kirjoittivat ja opettivat oikein Jumalan Sanaa, mutta Sanavoiman kiteytys oli mielestäni niin tiivis ja osuva, että siteeraan sitä vielä tähän: ”Oikea Jumalan pelko saa aikaan tottelevaisuuden, ja häntä ei pidä pelätä ihmisen tunteman pelon tavalla, vaan rakkaus Jumalaan saa aikaan terveen ja nöyrän kiitollisuuden ja viisauden olla tekemättä vastoin hänen käskyjään.”

Taitaskos sen paremmin sanoa! Jumalan pelko tekee meidät aralla tunnolla kuuliaisiksi Jumalan Sanalle ja olemaan sille nöyrästi kuuliaisia. Tähkäpää ei millään voinut sisäistää tätä hengellistä totuutta, vaan käsitteli asiaa pelkästään ihmisen tunteman pelon tavalla. En todellakaan tarkoita tätä pahalla, mutta jos tässä ketjussa puhutaan Herran pelosta, niin ainoastaan oikea Sanan opetus voi meitä ravita. Mainitsemani kahden nimimerkin kautta asia tuli kuitenkin niin selväksi, että tämän ketjun opillinen puoli taisi olla siinä. Oikein ”hänelle kunnia”! – Herran pelko on viisauden alku, siitä se lähtee.

Sen haluan vielä omasta puolestani sanoa, että vaikka ”Jumalan pelko” vie meidät kuuliaisiksi Sanalle, niin voima elää Jeesusta seuraten tulee aina evankeliumista. Tarvitsemme paljon armon ja rakkauden Sanaa Jumalalta, jotta tottelisimme Herraamme iloisin mielin emmekä luhistuisi huomatessamme, ettemme tässä ajassa koskaan tule täydellisiksi. Olen hyvin kiitollinen Paavalille, että hän kertoi omista peloistaan ja ahdistuksistaan kirjeissään niin avoimesti - se antaa meillekin rohkeuden puhua tunteistamme niiden oikeilla nimillä. Toivotan teille kaikille Taivaan Isän Siunausta ja nukkukaa hyvin!

Hedelmistä päättelen että tähkäpäällä on terve jumalanpelko, mutta meillä on usein eri sanat käsitellä näitä asioita. Niillä sanoilla joita hän käyttää, hän puhuu juuri jumalanpelosta. Ystäväni kerran kuvasi näitä kommunikaatio-eroja niin, että taivaassa on yksi ovi. Se on kaikkien ovien prototyyppi, ja se pitää sisällään kaikki millä oven voi määritellä. Meillä täällä maassa on eri käsitys siitä mikä on ovi, ja riitelemme sitten siitä, pitääkö siinä olla nuppi vai kahva, liikkuuko se yhteen vai kahteen suuntaan jne. Taivaassa näemme sitten tuon Oven, ja olemme kaikki samaa mieltä, juuri tuota tarkoitimme!
Lapsella joka kunnioittaa isäänsä, on terve kunnioitus ja pelko isää kohtaan. Hän tietää, että isä on hyvä, eikä häntä tarvitse pelätä, mutta ymmärtää, että koko hänen elämisensä on isästä riippuvainen, ja tarkoin pitää huolen siitä, että on isän kanssa asiat kunnossa.