Sekavaa on ensimmäinen asia, joka kirkosta tulee mieleen. Piispakööri nostaa isoa palkkaa ja haastavimmillaan pohtii saako joku taikuri Luttinen tai Jalovaara tehdä taikatemppujaan kirkossa.
Kun yhdessä kirkossa manataan demoneita pois, niin toisessa luvataan kaikille taivaspaikka. Jokaiselle jotakin, totisesti.
Kirkon sisällä on tiedonkulku ja päätöksen teko kaiketi maailman hitainta. Kun naispappeudesta on keskusteltu ainakin vuodesta 1958 niin vielä herranvuonna 2013 pitää jonkun piispa Vikströmin asiasta seurakunnille huomauttaa. Aikaa tuonkin asian ajallesaattamiseen olisi ollut mielestäni riittävästi, mutta se ei silti riittänyt.
Siinä Rebekka Naatus oli oikeassa, että kirkon lähetystyö joutaisi kirkkomuseoon, mutta sitä Rebekka ei ole hoksannut, että kirkko = kirkkomuseo.
Nyt tuo sekava ja dementoituneelta vaikuttava kirkkomme joutuu piispoineen ensimmäisen kerran tosipaikan eteen. Tulee vuosi 2015 ja uusi avioliittolaki. Kirkon pitäisi pystyä päättäämään kyllä vai ei. Mutta tuskin kykenee, kun ei edes tuota naispappiasiaa ole saatu lopullisesti päätettyä ja toteutettua, vaikka aikaa oli käytettävissä 55 vuotta.
Nyt piispat ja papit poukkoilee vauhkoina, vaaditaan eduskunnalta teologisia argumentteja ja vaikka mitä, kun ilmeisesti hoksataan, ettei mitään päätöstä kyetä tekemään.
Kun yhdessä kirkossa manataan demoneita pois, niin toisessa luvataan kaikille taivaspaikka. Jokaiselle jotakin, totisesti.
Kirkon sisällä on tiedonkulku ja päätöksen teko kaiketi maailman hitainta. Kun naispappeudesta on keskusteltu ainakin vuodesta 1958 niin vielä herranvuonna 2013 pitää jonkun piispa Vikströmin asiasta seurakunnille huomauttaa. Aikaa tuonkin asian ajallesaattamiseen olisi ollut mielestäni riittävästi, mutta se ei silti riittänyt.
Siinä Rebekka Naatus oli oikeassa, että kirkon lähetystyö joutaisi kirkkomuseoon, mutta sitä Rebekka ei ole hoksannut, että kirkko = kirkkomuseo.
Nyt tuo sekava ja dementoituneelta vaikuttava kirkkomme joutuu piispoineen ensimmäisen kerran tosipaikan eteen. Tulee vuosi 2015 ja uusi avioliittolaki. Kirkon pitäisi pystyä päättäämään kyllä vai ei. Mutta tuskin kykenee, kun ei edes tuota naispappiasiaa ole saatu lopullisesti päätettyä ja toteutettua, vaikka aikaa oli käytettävissä 55 vuotta.
Nyt piispat ja papit poukkoilee vauhkoina, vaaditaan eduskunnalta teologisia argumentteja ja vaikka mitä, kun ilmeisesti hoksataan, ettei mitään päätöstä kyetä tekemään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jep
niihänne kirkolla puhhuu
joko sima on valamista
ei kannata niin vakavasti
ottooooooooooooooooo
simmmmaaaaakaaaaaan
Minusta on aina ollut erityisen irvokasta lukea pappien ja piispojen "kannanottoja" milloin mistäkin asiasta. Vaatii näet aikamoista taitoa puhua tuntia mukamas jostain asiasta, mutta koko ajan täysin asian vierestä ja erityisen huolella olla ottamatta pienintäkään kantaa asian suhteen mihinkään suuntaan. Siis puhua tunti sanomatta yhtään mitään.
Monet poliitkot harjoittelevat tuota tyhjänpuhumista vuosikymmeniä, ennen kuin ovat yhtä taitavia olemaan sanomatta yhtään mitään kuin piispat. Toisaalta poliitikot joutuvatkin yleensä käsittelemään konkreettisia asioita, eikä näkymättömien mielikuvituskavereiden kuvitteellista tahtoa. Täydestä tyhjästä on helpompi puhua täyttä tyhjää.
Kirkon piispojen "kannaotot" ovat todella olemattomia. Kirkko on ajautunut jonkinsortin halvaustilaan, että vaikkapa Luther-säätiö voi vihkaista itselleen papin ilman, että kirkko kehtaisi edes suuttua.
Pelletouhua.
Miten ihmeessä kirkko voisi suuttua jos joku tekee kuten Raamattu käskee? Luterilainen kirkko on nykyään kiinnostunut lähinnä muslimien nuoleskelemisesta kuin mistään muusta.
Lutherin näkemykset ovat nykyajan kirkossa haasteellisia. Toisaalta jokaiselle jotakin. Toisaalta pitäisi kuitenkin omata jokin yhteinen näkemys, ettei kirkko hajoa.
"Lutherin vaientaminen epäonnistui, koska Saksin vaaliruhtinas Fredrik Viisas suojeli häntä. Lutherin kannattajat ryhtyivät poistamaan seurakuntien elämästä Jumalan sanan vastaisina pitämiään vääristymiä. Kun liikehdintä uhkasi hajota ja johtaa seurakuntaelämän kaaokseen, Saksin vaaliruhtinas Juhana ryhtyi vuodesta 1527 lähtien ohjaamaan sitä. Pian useat muutkin ruhtinaat seurasivat hänen esimerkkiään. Saksaan alkoi näin syntyä aivan uudenlaisia kirkollisia yhteisöjä, luterilaisia ruhtinaskuntien kirkkoja eli maakirkkoja. Ruhtinaat ottivat niissä myös kirkon pysyvään johtoonsa.
Luterilaisten mukaan jokaisella ihmisellä oli oma paikkansa jossakin Jumalan säätämistä kolmesta säädystä (esivalta, opetussääty, taloussääty). Maallinen työ oli yhtä tärkeää Jumalan palvelemista kuin opetussäädyn toimintakin. Tämän mukaisesti luostarit lakkautettiin, samoin kaikki uskonnolliset järjestöt ja liikkeet. Jäljelle jäivät vain seurakunnat ja maakirkkojen johto-organisaatio. Uskonnollisesta elämästä tuli näin täysin "
http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/khist/04_luterilaisuuden.shtml
" Uskonnollisesta elämästä tuli näin täysin yhtenäistä. Jumalanpalveluksessa saarna ja seurakunnan yhteinen laulu saivat keskeisen aseman."
Jäi vahingossa pätkä pois.
"Kirkon sisällä on tiedonkulku ja päätöksenteko kaiketi maailman hitainta."
Siksi koska palkka juoksee samaan aikaan SRK:n suojatyöläisillä. Mikä neuvoksi, mitä tehdä?