Kun lukee talouspoliitikan johtajien, pankinjohtajien, velkaneuvojien ynnä muiden neuvojien haastatteluita ja joidenkin paremmin menestyvien kansalaisten mielipiteitä, tulee tunne, että köyhät ovat köyhiä siksi, että ovat joko halunneet enemmän, kuin mihin tulot riittää tai ovat muuteen huonosti koulutettuja/kasvatettuja/tyhmiä jne.
Minullekin pankissa ihmeteliin ihan avoimesti, mihin olen palkkarahani laittanut ja irvailtiin tuhlaajaksi. Oli ihan pakko sanoa, että katsos sieltä järjestelmästä, kuinka paljon maksan teille asuntolainaa.
Juttelin pitkään mummoni vanhustenpalvelutalolla muutaman 80-96-vuotiaan kanssa heidän lapsuus ja nuoruusajoista. Yllätyin, kuinka paljon sieltä löytyi yhtäläisyyksiä. Ihmiset olivat siihenkin aikaan velkaantuneita, vaikka ei ollut luottokortteja, eikä pikavippejä. Isoisoisäni mm. rakenti talon, vaikka lapsilla (8 lasta) ei ollut ruokaa ja kenkiäkin vain kouluikäisille. Kun kysyin, miksi piti rakentaa talo, kun ei ollut varaa edes ruokaan. Vastaus oli, ettei sodan jälkeen ollut asuntoja, oli ns. asuntopulaa. Taloon tulikin sitten asumaan koko suku eli 4 perhettä. Köyhäinapua ei saanut, mikäli molemmat aviopuolisot elivät. Usein ruokana saattoi olla pelkkää perunaa ja leipää. Moni mies teki töitä kaupungissa olevissa teollisuutehtaissa ja sai hyvin pientä palkkaa. Useimpien nyt vanhuksien ns. varallisuus alkoi kertyä vasta juuri ennen eläköitymistä. Samoin velka alkoi tasaantua ja velattomaksi siirryttiin samoihin aikoihin. Yllättävän moni 80-96v on syötetty ja juotettu velkarahalla. Yllättävän moni heistä on kasvattanut omat lapset velkarahalla. Miksi siis 2000-luvun velkaantuneita parjataan joten huonoiksi ihmisiksi?
Minusta nykyajan velkaantuneet ja pienillä rahoilla elävät eivät ole mitään tämän ajan ilmiöitä, vaikka niin halutaankin aina toitottaa. "Ne on näitä mulle-heti-kaikki-ihmisiä, joiden pitää saada kaikkai heti". Ei suinkaan, nyt on vain paljon vaikeampi tasaannuttaa elämää, koska emme enää kerää vain sotakorvauksia ja oman maan infraa varten veroja, vaan joudumme huolehtimaan paljon laajemmasta alueesta. Lisäksi ns. hanttihommia ei enää saa samlalla tavalla kuin ennen. Esimerkiksi hain vuosi sitten kakkostyötä, kun ajattelin vaihtaa asuntoa ja tarvitsin uuteen vuokra-asuntoon vakuusrahan, jota en siis saanut pankista lainaksi. Etsin ja etsin, kunnes sain kutsun varhaisjakeluun. Kävin haastattelussa ja minulle sanottiin suoraan, etteivät palkkaa suomalaisia, koska ne ovat niin laiskoja, mutta kun näin innokkaasti soittelit, niin otetaan sut nyt sijaiseksi. Sainkin siitä vakuusrahat ja verottaja tietenkin 43% päältä. Mutta ei ole helppoa yrittää vakauttaa talouttaan ainakaan työntekemisellä, kun enää ei kävellä porteille ja saada päivän hommia.
Minullekin pankissa ihmeteliin ihan avoimesti, mihin olen palkkarahani laittanut ja irvailtiin tuhlaajaksi. Oli ihan pakko sanoa, että katsos sieltä järjestelmästä, kuinka paljon maksan teille asuntolainaa.
Juttelin pitkään mummoni vanhustenpalvelutalolla muutaman 80-96-vuotiaan kanssa heidän lapsuus ja nuoruusajoista. Yllätyin, kuinka paljon sieltä löytyi yhtäläisyyksiä. Ihmiset olivat siihenkin aikaan velkaantuneita, vaikka ei ollut luottokortteja, eikä pikavippejä. Isoisoisäni mm. rakenti talon, vaikka lapsilla (8 lasta) ei ollut ruokaa ja kenkiäkin vain kouluikäisille. Kun kysyin, miksi piti rakentaa talo, kun ei ollut varaa edes ruokaan. Vastaus oli, ettei sodan jälkeen ollut asuntoja, oli ns. asuntopulaa. Taloon tulikin sitten asumaan koko suku eli 4 perhettä. Köyhäinapua ei saanut, mikäli molemmat aviopuolisot elivät. Usein ruokana saattoi olla pelkkää perunaa ja leipää. Moni mies teki töitä kaupungissa olevissa teollisuutehtaissa ja sai hyvin pientä palkkaa. Useimpien nyt vanhuksien ns. varallisuus alkoi kertyä vasta juuri ennen eläköitymistä. Samoin velka alkoi tasaantua ja velattomaksi siirryttiin samoihin aikoihin. Yllättävän moni 80-96v on syötetty ja juotettu velkarahalla. Yllättävän moni heistä on kasvattanut omat lapset velkarahalla. Miksi siis 2000-luvun velkaantuneita parjataan joten huonoiksi ihmisiksi?
Minusta nykyajan velkaantuneet ja pienillä rahoilla elävät eivät ole mitään tämän ajan ilmiöitä, vaikka niin halutaankin aina toitottaa. "Ne on näitä mulle-heti-kaikki-ihmisiä, joiden pitää saada kaikkai heti". Ei suinkaan, nyt on vain paljon vaikeampi tasaannuttaa elämää, koska emme enää kerää vain sotakorvauksia ja oman maan infraa varten veroja, vaan joudumme huolehtimaan paljon laajemmasta alueesta. Lisäksi ns. hanttihommia ei enää saa samlalla tavalla kuin ennen. Esimerkiksi hain vuosi sitten kakkostyötä, kun ajattelin vaihtaa asuntoa ja tarvitsin uuteen vuokra-asuntoon vakuusrahan, jota en siis saanut pankista lainaksi. Etsin ja etsin, kunnes sain kutsun varhaisjakeluun. Kävin haastattelussa ja minulle sanottiin suoraan, etteivät palkkaa suomalaisia, koska ne ovat niin laiskoja, mutta kun näin innokkaasti soittelit, niin otetaan sut nyt sijaiseksi. Sainkin siitä vakuusrahat ja verottaja tietenkin 43% päältä. Mutta ei ole helppoa yrittää vakauttaa talouttaan ainakaan työntekemisellä, kun enää ei kävellä porteille ja saada päivän hommia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinulla on varsin hyvä palkka vakityöstäsi, jos sivutyön veroprosentti on 43. Ei ihme, että pankissa ihmeteltiin.
Ennen ja nyt melko mahdotonta vertailla palkkoja tai hintoja.
Ihan peruselintaso oli aivan oma lukunsa.
Eniten ihmetyttää se ettei ihan oikeaa luotettavaa tietoa tahdo saada mistään.
Tietenkin silloin eläneet vain valehtelevat muistavat väärin ja puhuvat muunnettua totuutta vain nämä nyt keski-ikäiset 30-40v. tietävät ja tajuavat kokomaailmaan.